Täällä jälleen. Katselin ohjelmaa korkki kiinni ja se iski. Muistutus, että olen alkoholisti. Ei siksi, että siinä pitäisi rypeä, vaan siksi etten edelleenkään ollut osannut käsitellä asiaa niin, että olisin päässyt siitä yli. Se vielä kummittelee niin, ettei päästänyt kokonaan rauhaan. Niin, että pystyisin elämään, erikseen ajattelematta asiaa. Tahdoin selvittää asian niin, ettei se enää puskisi häiritsevänä mieleeni. Saisin jatkaa elämääni. Kokea olevani vapaa. Tiedän, että tämä tule olemaan miule vaikeaa. Ehkä kaikki eivät käsittele asioita niinkuin mie, mutta mie tarvitsin selvittää asiat itselleni niin, että pystyin lopullisesti laskemaan niistä irti. Että ne sit kans oli menneisyyttä. Vain varjo kaukana.
Peikkotar, jos nyt uskallatkin kokeilla raittiutta, voit lohduttautua sillä, että onneksi viina ei koskaan lopu,
eli jos se onkin valtava vikatikki, sitä onneksi riittää aina…
Paras ohje, jonka olen saanut, on, että on raittiina vain tämän päivän. Toinen, itseni keksimä, on se, että
eränlainen karu asenne auttaa, eli ikäänkuin henkisesti iskee itseensä turpaan, kun se viinapiru alkaa vinkumaan
viinaa. 20-30 minuutin jälkeen se himo hellittää. Himot muutenkin hellittää ekan 7-8 päivän jälkeen aika hyvin…