Olen “veljeillyt” oluen, siidereiden, viinien, viinojen ja kotitekoistenkin juomien kanssa 14vuotiaasta lähtien. Jos siitä on jotain iloa joskus eläämään irronnut kaikki surut ja ongelmat kuittaavat ne mennen tullen. Käteen on jäänyt surua, ongelmia, traumoja, mielenterveysongelmia ja menetettyjä vuosia. Nyt kun olen jo päälle 40v.olen alkanut ajatella että jos tekisi tällä loppu elämällään jotain parempaa. Se ei vaan ole mitään niin helppoa. MInulla on kokemusta raittiudesta 10v. Tämä raittius oli 30-40v aikana, sit tapahtui retkahdus, joka on kestänyt kohta 4vuotta. Menetin 2,5v sitten mieheni ja tyttäreni ja se on minulle kova paikka ja vaikuttaa kovasti juomiseen, mutta kyllä tämä alkoholismi on ollut minulla varmasti jo “äidinmaidossa”. Aloitin käymään toukokuussa a-klinikalla ja kokenut sen todella hyväksi, mutta silti en ole onnistunut lopettamaan. Antabustakin olen käyttänyt mutta pelaan taitavasti senkin kanssa pelia; otanko tänään vai enkö ota. Olen asian kanssa kuitenkin niin yksin.Asun tieni-ikäisen poikani kanssa paikkakunnalla vasta toistavuotta enkä tunne juuri ihmisiä eli olen aika paljon yksin. Juon yksin ja tahti on 1-2vko:n välein. Määrät ovat annoksina noin 20-25 annosta per päivä. Viime talvena tahti oli 4krt/vko eli pientä korjausta asiaan on tullut.Silloin annokset olivat rankimmillaan iso kirkas viinapullo ja lisänä 15annosta. Juon nykyään pääasiassa olutta ja lonkeroa eli viinat olet hylännyt kokonaan, mutta haluan jättää myös nuo kevyemmät juomat. Annokset ovat nousu suunnassa koko ajan. Koen tosi rankkoja henkisiä olotiloja juomisen jälkeen ja ahdistus vaivaa pitkään. [b]Tämä on kuolemaksi. Saanko liittyä joukkoon? 
Minun puolesta saat ehdottomasti liittyä tänne, AAhan, jonnekin hoitopaikkaan, Aklinikalle,… jos koet tarvitsevasi apua, jotta juominen loppuisi sekä saisit raittiudesta kiinni.´
Lopetan kohta ja menen yöpuulle, kun on ollut pitkä päivä, ei niinkään maistunut pitkälle, vaan ihan oikeasti. Mutta sitä ennen toivon sinulle voimia, rohkeutta ja avointa mieltä sekä halua tosiaan tehdä kaikkesi, jotta raittius saisi kasvaa sinussa, sillä mitään mitä et enää halua menettää menetät, jos jatkat juomista. Oli se ihmisarvo tai maallinen omaisuus tai henkinen, niin kaikki kelpaa alkoholismille, mutta toivottavasti myös sinulle.
Elikä tervetuloa vaan.
HEI!
Olen ollut tuolla vähentäjien puolella mutta käyn myös täällä lukemassa. Ilman muuta tervetuloa!! Täällä sitä vertaistukea saa ainakin hieman! Mulle tosin on vain lisänä kun käyn yksilöterapiassa ja aloitin taas tänään AA-palvereissa käynnit… oli antoisa kokemus jälleen kun sinne voi mennä takaisin vaikka retkahtais kuinka monta kertaa… toki toivon ettei tarvitse enää retkahtaa!
Mulla myös rankkaa aikaa elämässä, olen naimisissa ja 2 pojan äiti, viime vuonna teini-ikäinen poikamme menehtyi vain 14 vuoden ikäisenä onnettomuudessa 
ja tuntuu etten varmaan koskaan siitä toivu täysin… mutta terapiaa siis tarviin ja tukea.
Munkin mies on uhannut että jos tuo kaljan lipitys ei lopu niin ei hän jaksa katsella… ymmärrän kyl, ottaa hän itekkin joskus ja aina kovat kännit, mutta se loppuu siihen… mulla jatkuu yleensä tai siis melkein poikkeuksetta seuraavanakin päivänä jos se vaan on millään mahdollista. Siis olen alkoholisti ja paluuta kohtuukäyttöön ei ole. Niin se vaan menee!
Kuten tuolla vähentäjien puolella kerroin niin olen saavuttanut AA:n ja yksilöterapian ja Antabuksen turvin jopa 8 kk:den raittiuden. Mutta sitten oli joku juhla tms. ja se sit meni siinä.
Ota vaan kaikki vastaan mitä saat, A-klinikalla kannattaa jatkossakin käydä puhumassa jos se vaan on mahdollista ja AA on kanssa kokeilemisen arvoinen juttu, siellä ainakin tutustuu muihin saman ongelman kanssa painijoihin ja saa oikeasti vertaistukea!!! Plus mahdollisesti antabus lisäksi! Liikunta on minua auttanut ennen ja varmaan jatkossakin…
RAITIS ELÄMÄ KANNATTAA!!! Osaa nauttia eri lailla asioista! Minä ainakin olen helpottunut kun ajattelen, että MINUN EI TARVITSE JUODA!!! Nyt 2vko5pv raittiina, se on jo alku, eikä yhtään tee mieli juoda!!!
Pysy mukana Sumane!!! 
Hei,
Tervetuloa mukaan, hienoa että olet halukas lopettamaan. Sinulla on pitkä raittiusaika takana, joten tiedät millaista elämä raittiina voi olla, siis miten paljon parempaa kuin juovana.
Välit alkoholiin on nyt vain katkaistava ihan kertapoikki, kun tuo vähentäminen ei onnistu alkoholistilta.
Miten pysyit viimeksi raittiina? Mistä silloin sait apua? Hyvä että käyt a-klinikalla, mutta oletko kertonut avoimesti tilanteesi? Tietääkseni a-klinikalta voi hakea antabukset, niin pelittäminen ei onnistu. Voitko ajatella meneväsi AA:n, sitä kautta tutustuu raittiisiin ihmisiin.
Tärkeintä vain, että huomenna aamulla päätät ettet ota tänään. Siitä se alkaa.
Rohkeutta muutokseen 
t. askel
tervetuloa sumane ja kaljakoukussa,tänne mahtuu ihan kaikki
halukkaat,ja aina parempi, mitä enemmän uusia tulee…
Tervetuloa Sumane ja Kaljakoukussa…
KK, teillä on ollut raskaita aikoja ja raskaita menetyksiä elämässä. Olet ehkä oikeassakin siinä, että oman lapsen kuolemasta ei toivu ihan täysin ikinä. Mutta senkin menetyksen kanssa oppii ajan mittaan elämään. On tosi hyvä jos olet löytänyt hyvän terapeutti-suhteen avuksi.
Toivottavasti myös perheesi on tukenasi. Mutta päihteitä käyttämällä asiat vain pahenevat ja suru lisääntyy.
Pärjäilemistä!
.
Esiinnyn osaltani uusiotulokkaana. Heippa kaikille!
Käytän nimimerkkiä ‘tuhlaajapappa’, koska tuhlaajapoika en ole voinut olla enää pitkään aikaan.
Tässä pääkohtia “ansioluettelostani.” Humalahakuinen juominen alkoi syksyllä 1967, jolloin tein väärän valinnan jatko-opiskelujen suhteen. 1972 pidin ensimmäisen nenänvalkaisukuukauden. Laitoskokemuksia: Kalliolan kuntoutusklinikka 1990, Tervalammen huoltolaitos 1992, psykiatrinen sairaala 1993. AA-tietoisuutta
vuodesta 1990 alkaen. Pisin / vähiten lyhyt kuiva kausi tasan 6 kk. Uusia yrityksiä AA:ssa vuodesta 2001 alkaen. “Rataennätys” edelleen tuo samainen 6 kk.
Olen ollut masennuksen johdosta työkyvyttömyyseläkkeellä vajaat 18 vuotta.
Pähkäilen mielessäni paluuyritystä AA:han. Kynnyksenä se, että en usko itseeni. Olen kokenut 15-20 kertaa turpaantulon / AA:sta lähtemisen. Onko järkevää lähteä hankkimaan tieten tahtoen uusia epäonnistumisen kokemuksia.
Tässä tärkeimmät. Otan kiitollisena vastaan kaikki mahdolliset - ja myös mahdottomat - kommentit.
KIITOS kaikille jotka otitte minut lämpimästi vastaan ja kannustatte “voittoon”. Olen ongelmani kanssa avoin en näe mitään syytä piilotella sitä. Voin puhua siitä kenelle hyväänsä tosiasiana, hyväksyn alkoholismin sairautena, mutta siitä parantumiseen en usko. Se on verrattavissa syöpään, se voidaan saada hallintaan, mutta se voi puhjeta uudestaan ihan milloin vain. 10v raittuiteni jälkeen kun ratkesin totesin, ettei vuosienkaan raittius ole varmaa.Kaikki alkaa juuri siitä mihin se silloin joskus jäi. Niin hyvin se myrkky on solujen muistiin itsensä saanut kiinnitettyä, ettei se sieltä koskaan poistu. Riippuvuuden kanssa pitää elää jatkuvasti valppaana, mutta aina ei aiuta sekään. A-klinikalla on ihminen jonka kanssa olemme onnistuneet saamaan aikaan todella hyvän suhteen ja antabuksetkin olen sieltä saanut. Mikään ei vaan ole auttanut. En tiedä miksi en saa sitä samaa tunnetta ja vahvuutta kun silloin 10vuoden raittiusjakson alussa ja sen aikana. Paljon on tietysti muuttunut sen jälkeen. Mieheni menehtyi ja jäin yksin, tyttäreni menehtyi samalla ja sisin on vereslihalla. Mielenterveyteni on siitä lähtien horjunut ja masennuslääkkeiden avulla kestän hengissä, muuten olisin liian itsetuhoinen. Onneksi minulla on vielä 2poikaa, mutta eihän se meneteyksiä miksikään muuta. Juominen on ollut minulla vuosia jo tunnejuomista ei mitään ilottelua tai rentoutumista kuten nuorella iällä, vaikka sitähän sitä on aina yrittänyt hakea. En osaa ottaa muutamia rentouttavia vaan pitää vetää aina niin paljon, että on perseet olalla. Valvon aamuyölle ja ja nukun koko seuraavan päivän. Koskaan en ole korjaavaa ryyppyä ottanut, mutta joskus on pitänyt diapamia ottaa harvoin tosin. Olen tosin meinannut kokeilla krapularyyppyä, mutta en ole uskaltanut, koska olen nähnyt sen vaikutukset aika läheltä. Se toisi vain lisää ongelmia. Mitä teette ns. korvaavana toimintana silloin kun alkaa juotattamaan, millä estätte sen? EN ole koskaan uskaltanut mennä AA:han, en tiedä mitä minä siinä “pelkään”, ehkä vain en usko siihen tai yksin meneminen arkailuttaa. No nyt olisi neljäs juomaton päivä takana, aion nujertaa tämän saatanan.
Hei,
Sinulle on tapahtunut pahimpia asioita mitä elämä voi tuoda, nimittäin rakkaiden ihmisten menetyksen. Olen ihan sanaton sen vuoksi, osanottoni. Ne jäävät aina mukaan, kantamuksiksi. Tunteet saa totisesti turraksi juomalla, mutta asiat ovat heti entisellään ja pahempana herättyä. Hienoa, että haluat irti siitä pyörästä.
Jospa saisit rohkaisua siltä a-klinikan ihmiseltä kokeilla AA:ta? Yleensä kannattaa soittaa ensin ja kertoa pelostaan. Aluksi joku voi tulla käymään luonasi tai voitte tavata jossain. Joku saman kokenut voi tulla hakemaan eka ryhmään. Olet kokenut niin paljon, että tämänkin pelon voit ylittää.
Minulla korvaavana toimintana alkuaikoina oli yksinkertaisesti lepääminen, rentoutuminen, koska olin kovin ahdistunut. Sanoin itselleni, tämäkin menee ohi. Niin se menikin. Alkuun mentiin yksi ilta kerrallaan, välillä puolikin päivää. Kävin tosin silloin jo AA:ssa, yksin en pystynyt raitistumaan. Laskin tunteja AA:n menoon. Jokaisella lienee oman itsensä tapaiset keinot.
Paljon rohkeutta ja virtuaalisesti tsemppiä sinulle ja elämääsi
Tervetuloa!
Saanko kysyä millä tavoin onnistuit olemaan noinkin pitkän ajan raittiina? Mitkä asiat sinua motivoivat silloin?
Toivon sinulle hyviä hetkiä Päihdelinkkiläisten kanssa. Uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen toivon sinulle myös. Elämänlangasta voi saada kiinni niin monella tapaa.
Täällä et ole yksin.
Taitaa olla kaikilla se sama juttu, että pelkojen kautta se suuntakin löytyy. Ensiksi pelätään myöntää ja puhua koko totuus juomisen ongelmasta, mutta sitä kautta se vain on mentävä. Jos juotattaa ja siitä ei järkisyillä pääse eroon, niin taas on kohdattava pelkoja, elikä haettava päihteetöntä apua ja tukea. Sitten jos elämä ei suju, ongelmat kasaantuu, tunteet viiraa ja pitäisi löytää ratkaisu kaikkeen, niin ei ole helppoja keinoja siihen, kun lääkkeet ei paranna tunteita, menneisyydessä tapahtuneita juttuja, huomisen pelkoja eikä edes sitä alkoholismia, niin jotain pelkoa päin on mentävä.
Kohti muita ihmisiä ja kohti sitä kuka sinä olet on se vapautuksen tie, vaikka tuo voi kuulostaa kummalliselta, kuten sekin, että toipumiseen alkoholismista tarvitaan lyhyesti “talonsa” siivous ja luottaminen Jumalaan, mutta niin totta kuin olla voi.
En sano, että AA on sinun ratkaisu, elämää suurempien ongelmiesi kanssa, kuten himon voittamisella saati kaikkien muidenkin, mutta jos mistään ulkopuolelta et löydä apua, tukea ja helpot keinot ei tuo tulosta, niin tervetuloa ryhmään. Avoin mieli auttaa, mutta sieltäkin löytää myös ongelmia, jos niitä etsii, kuten kaikkialta maailmasta. Jollekin ei kelpaa AA, kun siellä saattaa istua joku jota ei halua kohdata tai Jumala josta joku toinen puhuu tai sitten siellä on vain alkoholisteja, jonkalainen ei itse vielä ole.
Itse olen tavannut koko kirjon ihmisiä siellä, on ammatteja vaikka muille jakaa, kuten kokemuksia niistä, mutta kaikilla jotka tulee hakemaan apua juomisen ongelmasta, niin se on se juttu, eikä se, mistä piireistä itse tai muut on. Ehkä itäsuomessa ollaan iloisempia alkoholisteja, kuin toisella puolella suomea, mutta kaikkialla pätee se sama juttu, AAn toiminta auttaa kaikkia jotka haluaa tehdä asioiden eteen jotain toisin, kuin yksin kykenee.
Tervetuloa, ite saan täältä mukavasti tukea omaan raitistumiseen.
Helinä