Pitkästä aikaa kurkkaamassa mitä tänne kuuluu?
Kiitos kysysmästä, ihan hyvää kuuluu. Aloitin tänne kirjoittamisen huolesta ja surusta mieli mustana ja syyllisyys niskassa. Nyt on toisin. On tämä kirjoittelu tänne auttanut ja muukin esim. keskustelut AA-ystävien kanssa.
Nyt olen luovuttanut läheisen suhteen, en voi tehdä enempää. yritin jo liikaa, myönnän sen, ehkä tein juuri siinä väärin, liikaa kuvittelin auttavani, vaikken oikeasti auttanut yhtään, neuvoin vain ja annoin rahaa.
Oli aika inhaa huomata itsessä se vika, että on kovasti huolissaan ja puhuu, ihmettelee, eikä tee sitten yhtään mitään oikeasti sen asian eteen. Nyt olen tehnyt voitavani ja loput jätän itsensä tehtäväksi.
Minulla on tällainen alkoholisti luonne. Ja tällaiset huolet joiden kans olen kamppaillut, ja juuri nuo asiat joille en oikeasti voi mitään ovat sellaisia jotka vievät epätoivoon, epäuskoon ja masennukseen. ja sinne en enää halua.
Hyvää jatkoa muillekkin. nimimerkki ei enää vastaa minua, muttei sitä kait voi muuttaakaan. Harmi.
Kesän olen taas seilannut eipäs-juupas raitis-juova fiiliksissä. Nyt on taas kuivattelu alkanut ja toki kun ihan älyttömäksi ei meno ole yltynyt tai päässyt yltymään on fyysisesti olo parempi mutta henkisesti ei.
Se saakelin paska pelko huokailee taustalla ja huijaa etsimään ahdistuksen ja pelon aiheita. Vanha katastrofiajattelu yrittää asettua raittiuden tielle.
Hep! Jos joku jossain lukee ja ymmärtää niin olen helpottunut.
Ehkä mitään kamalaa ei tapahdu ja tämänkin yli taas pääsee ilman kemiallisia rauhotteita.
Hei, tervetuloa takaisin!
Tänään et ole yksin
Kiitos Lomapuisto <3
Hei tervetuloa takaisin minunkin puolestani!
Tulevien murehteminen… Siihen minulla auttaa päivä kerrallaan, minuutti kerrallaan tms. ajattelu. Myös ajattelen, että jos tekee asioille jotain, niin niillä on tapana järjestyä. Myös aika on hyvä lääke. Aika parantaa haavat. Onhan kärsivällisyys, odottelu ihmisen ikäviä “vihollisia”. Jotenkin yrittää pelata aikaa ja touhuta muuta. Suhtautua tulevaan positiivisesti, jos kykenee tai ei mieti tulevaa ollenkaan vaan keskittyy tähän hetkeen. Tämmöisiä keinoja itse yritän käytellä. Myös hyväksyä ne tunteet mitkä tulee, niin annan niiden tulla ja mennä. Olen niissä tunteissa, en kiellä niitä, en yritä paeta niitä. Vaikka jos itkettää, niin itken. Jos ottaa päähän, niin sitten ottaa.
[Tämmöisiä keinoja itse yritän käytellä. Myös hyväksyä ne tunteet mitkä tulee, niin annan niiden tulla ja mennä. Olen niissä tunteissa, en kiellä niitä, en yritä paeta niitä. Vaikka jos itkettää, niin itken. Jos ottaa päähän, niin sitten ottaa.]
Kiitos Punatulkku!
Tätä mä nyt yritän taas treenata ja koetan kaivaa muistista sen minkälainen fiilis se on kun voi olla ja luottaa elämään.
Mä en pidä tossa laskuria, mutta olen ollut reilusti yli 2v juomatta. Jotenkin juomattomuus on opettanut kohtaamaan vaikeita asioita ja tuo mitä sanoin Sinulle on yksi kokemus minkä olen saanut. En tiedä, eikä minulle kuulu mitä käyt läpi tällähetkellä, mutta oli miten vaikeaa tahansa, niin tunteiden kestäminen on parempi hinta, kuin alkoholiin tarttuminen! <3
Voimia mitä ikinä se onkin! <3
Tärkeä näkökulma. Tunteiden läpikäyminen on rankkaa ja on paljon helpompi mennä piiloon Alkon avulla.
Palaan asiaan kotvasen kuluttua kun ehdin paremmin linjoille.
Lueskelin eilen juttujasi ja jäin odottelee tota kotvasta. Aattelin, että se olisi hetki ja jäin plinkkiin tavallaan oottelemaan mitä haluat aiheesta kertoa. Ajankuluksi kirjoittelin pitkin poikin, sinne sun tänne… 
Aika aroista jutuista olet puhunut. Vaikutat minusta sympaattiselta ja fiksulta. Luin, että ihmiset pitäisi sinua jotenkin yksinkertaisena. Älä usko heihin. Kukaan ei täällä pysty näkemään syvälle sisimpääsi, että pystyisi jonkun analyysin tehdä. Itseeni ärsyttää ihmisten tapa tavallaan tuomita toinen ihminen tutustumatta siihen ihmiseen kunnolla. Minutkin hyvin nopeasti arvioidaan miksi tahansa. Jotkut ei halua, kykene, pysty näkemään asioita pintaa syvemmältä. Tyytyy näkemään sen pinnan ja arvioimaan sen mukaan. Sinäkin tuolla sanoit, että kukaan ei kykene olemaan sinun pöksyissäsi. Se oli mielestäni erittäin älykkäästi sanottu ja kuvattu. Se on totta, kun ihminen on monisyinen olento. Kukaan ei ole elänyt sinun elämääsi, kukaan ei tiedä taustojasi, kukaan ei tiedä kuka sinä todellisuudessa olet… Empatialla voi jollain tasolla asettua toisen ihmisen asemaan, mutta ei elää toisen ihmisen elämää. Totuus on aina tarua ihmeellisempää. Kannattaa sinun olla sitä mitä olet. Pysyä sellaisena kuin olet.
Tunteita voi paeta alkoholiin. Myös ns. terveellä tavalla voi kanssa, vaikka uppoutua omaan “maailmaansa”. Tehdä asioita millä saa ajatukset muualle. Itse olen vaan ihminen, niin huono auttamaan ketään. Olen vähän heikoissa kantimissa itseni kanssa, niin en tiedä miten tämä nettikirjoittelu oikein sujuu. Olen internetistäkin saanut jonkinlaisen riippuvuuden itselleni rakennettua. Kaikkeen jollain tasolla aika ekstriimisti suhtaudun tai saatan ajautua erittäin hard core-tyyppiseen touhuiluun. Alkoholiin esimerkiksi ennen… Mutta, mutta pointti taitaa olla että jos alkoholi on se ongelma, niin hankkii itselleen vaikka vähän vähemmän haitallisen ongelman. Uppoutuu vaikka kirjallisuuteen; tietokonepeleihin; internettiin; urheiluun… Itsekin työstän asioitani ihmisen luona, joka ymmärtää minua. Joka auttaa minua. Lisäksi kai pitää tunnustaa, että vaikka lääkkeena betsoja käytän, niin nykyään alan saamaan erilaisia oloja. Tunnen nousut ja laskut. Hyvä lääke se on ja tarpeellinen. Mieluummin olisin kohdallani toivonut toisenlaista lähestymistapaa, mutta nykyisessä systeemissä ei hirveän tarkasti asioita selvitetä. Yritän olla ilman tuota ja vähentää, niin minusta ei välttämättä sitten kuulu enää täällä. Silloin se alkaa vaikuttaa kognitiivisiin kykyihin, niin esimerkiksi kirjoittamisesta ei tule yhtään mitään.
Voimia Koheltajaiselle ja kaikille muillekin <3
ps. kirjoittele ihmeessä tänne jos siltä tuntuu. Kirjoitin itseni eroon alkon käyttämisestä, niin ehkä se voi toimia sinunkin kohdallasi. Kirjoittaminen tavallaan peilaa tunteet eteesi, niin ne näkee sitten. Ja täällä on ihmisiä jotka ymmärtää missä mennään alkoholiongelman kanssa.
Oon ollut pitkään pois ja antanut alkoholille periksi. Käyttänyt sitä ahdistuslääkkeenä tai nollauksessa.
Olen paljon vähentänyt ja nyt juopottelu keskittynyt viikonloppuihin.
Mutta kun tuntuu etten halua edes juoda eikä siitä tule hyvä olo mutta toisaalta mun sisällä on kamalan paha olo ja vihaa ja keskeneräisiä asioita niin en kestä enkä pysty rauhoittumaan.
Ja sitten taas juon. Harmittaa niin paljon.
Kun saisi voimia jostain pistää korkki kiinni. Vähentäminen ei ole mulle vaihtoehto.
En minä geenejä syytä mutta kai niilläkin jotain tekemistä voi olla.
Nyt ei olisi tsemppi pahitteeksi
Moro!
Mitä sitä juopotella jos se ei edes hyvältä tunnu.
Eiköhän se ole niin, että nämä asiat vain pahenevat sen alkoholin kanssa. Minulla ainakin on aikanaan näin käynyt. Sitten selvästä päästä niistä vois päästä paremmin eroon ja asiat asettua kohdalleen.
Itselle ainaskin tulis parempi olo kun se korkin yrittää edes laittaa kiinni ja siten pääsee siitä omasta huonommuuden tunteesta edes vähän ylöspäin. Ainakin mulla se juopottelu on vienyt oman arvon tunteen tyystin pois. - Kyllä sä sieltä selviit kunhan tosiaan yrität sen juopottelun lopettaa, olenhan minäkin selvinnyt. Tsemppiä!
Kiitos tsempeistä Rethen 
Mä olen sitä pohtinut että mitä ihmettä ihmisessä silloin tapahtuu kun se korkki vaan aukeaa vaikka toisin olit ajatellut.
Jotain helpotusta kai edes hetkeksi.
Yritän täällä palauttaa mieleen sitä raittiuden tuomaa selkeyttä ja sitä fiilistä kun herätessä on hyvä olla.
Ehkä se tästä, sekunti, minuutti, tunti kerrallaan.
Tuohon kysymykseen alkoholisti ei saa ehkä koskaan vastausta.
Lyhytkin itsetutkistelu aamulla vaikkapa tyyneysrukouksen hengessä voi kuitenkin antaa tulokseksi ratkaisun, millä pitää korkki kiinni tänään.
Ensimmäiset asiat ensiksi
Tottumus on toinen luonto, sanotaan. Voi se olla joskus ensimmäinenkin. Kun on tottonut vaikka siihen korkin narauttamiseen niin eikös vaan se alakin tapahtumaan automaattisesti. Ja uusien, päinvastaisten tottumusten luominenvaatiikin keskittymistä. Helposti luiskahtaa vanhaan kaavaan, ssiihen asti kunnes uudesta tavasta on tullut tottumus ja automaatio.
Ja vanhasta voi ehkä jäädä pitkäksikin aikaa jotain jäänteitä, mahdollisia sivupolkuja. Vahvempi tottumuksista voittaa aina. Mahtaako auttaa muu kuin aika ja uusien tapojen toistaminen kunnes ne vahvempia ovat. Ei se aina helppoa ole, mutta ei mahdotontakaan.
Voimia toivottelen, periksi ei kannata antaa!
Kiitos vastauksista. Ne todella on voimaannuttavia ja lohduttavia sillä tapojensa orja ihminen näköjään on.
Hienoja sanoja !
Ehkä mäkin vielä opin vaikka lipsumista on taas viimeaikoina ollut
Ja hitto miten siihen huomaamatta vaan lipsahtaa.
Ihan vaan huijaa itseään että nyt mä ihan vähän ja tää on nyt ansaittua ja sitten se vaan alkaa ärsyttämään se selkärangattomuus ja sitten alkaa ne ääni huudella että näitkös taas että sinusta ei ollut tähänkään.
Toki määrien ja kertojen vähentäminen on ollut erittäin hyödyllistä terveyden ja painonhallinnan kannalta mutta se viinasta erossa pysyminen kokonaan on nyt se ykkösjuttu.
Mut ihan huippua että tällainen saitti on olemassa missä ei kukaan lyö lyötyä eikä sano että näinkös siinä sitten taas kävi.
Mä lähden tänään vielä uistelemaan kun olen löytänyt sen kalastaminen ilon kuin vahingossa uudestaan.
Eka päivä takana ja fyysisesti olo on aika mainio.
Henkisesti en osaa sanoa mutta työnteko helpottaa ja arkisin onkin elämä ilman Alkoa helppoa.
Viikonlopuksi tarttee miettiä jotain ohjelmaa ettei pukkaa turhautuminen ja ärsytys.
Jaksamista kaikille kohtalotovereille
Pahin olo meni ohi eikä juominen ole enää mielessä tällä hetkellä.
Väsyttää mutta se on vaan positiivista. Unilääkkeistä pääsin eroon silloin aikaisemman kuivattelun aikaan ja nyt kun uusi työ ja itsesuunnitellut työajat on elämä unen puolesta parempaa.
Hirmu tunnemylläkkää tää elämä.
Juominen kävi mielessä noin tunti sitten ja tuli kamalan paha mieli.
Se tuli niin helposti ja jotenkin automaattisesti mieleen että illalla pientä drinksua stressiin.
Nyt keksin illaksi vierailun ystävän luokse ja Pepsi Maxia juotavaksi
Hyvin tää sujuu kun on muuta ajateltavaa.
Kunnes tulee seuraava ilta. Eli töistä kotiin siirtyminen on ihan kamalinta.
Se ratkaisee paljon.