Käveltiin reilu yhdeksän kilometriä!
Nyt lämmitän saunaa ja on jotenkin outo olla.
Selvinpäin joka tekee omalla tavallaan ylsinäisen olon vaikka onhan tuolla ihmisiä lähellä.
Täällä joku varmaan ymmärtää mitä tarkoitan!
Hyvää huomenta, Koheltajainen!
Tämä lauseesi sai minutkin eilen päättämään, että tänään torstaina palaveriin. Suuntaan vaihteeksi matkani ryhmään, jossa en aikaisemmin ole käynyt. Tiedän kuitenkin yhden tutun, joka on siellä, mutta aina on mukava tavata myös tuntemattomia kohtalotovereita. Joku heistä saattaa olla ensimmäistä kertaansa, joku sen sijaan raitistunut jo vuosia sitten. Heidän elämäntarinoistaan vahvistuu käsitys, että alkoholismista toipumiseen auttaa ainoastaan täysi raittius, sekin päivä kerrallaan ensimmäistä ryyppyä välttämällä, ja toisten tuella se on helpompaa kuin yksin.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Huomenta Lomapuisto 
Kyllä tämä plinkkiin kirjoittaminen auttaa kovasti…
Hassullehan se tuntuu tänne kirjoitella “normijuttuja” lenkkeilystä saunanlämmitykseen mutta se saa mut pysymään järjissäni.
Kun omalla kohdallani alkoholi on ollut osa kaikkea kotona tapahtuvaa tekemistä! Tai ei nyt ihan aina mutta en nyt ala vähättelemään.
Paljon kuitenkin.
Pohkeita pakottaa ja varasinkin hemmotteluvinkistä vaarin ottaneena ajan omt-fysioterapiaan!!
Hyvää päivänjatkoa kaikille
Moi koheltajainen!
Tsempit omaan taiteluusi myös täältä! Itsekin ajattelin suunnata tänään tsekkaamaan aa:n tarjoaman mahdollisuuden.
Mulle kans tästä plinkistä on muodostunut todella tärkeä paikka. Ja edellisestä kokemuksesta tiedän, että kun raittiita päiviä kertyy enemmän niin, täällä kannattaa silti pysyä. Ja muistaa hehkuttaa just niitä pieniä juttuja, mitkä tuntuu raittiina hyvälle.
Se auttaa jatkossakin pysymään raittiina!
Hello Sorb ja kiitos viestistä!
Mä välillä pohdin onko mun raportointi tänne hölmöä.
Mä olen elämäni kuluttanut siihen mitä muut ajattelee minusta.
Kaupassakin jos joku vilaiseekin ajattelen sen johtuvan jostain epämiellyttävästä piirteestäni.
Ylipainosta tms.
Oli aikoja etten pystynyt käymään ulkona syömässä kun kuvittelin että jos joku naurahti kaverilleen niin se tarkoitti että ne pilkkasivat minua!
Ja kaikki varmaan arvaa mikä on auttanut ahdistukseen.
Puhuminen toiselle ihmiselle on hyväksi havaittu keino purkaa omaa oloa, ja saada tukea ja hahmottaa omaa tilannetta. Kirjoittaminen samoin. Kirjoittakaamme siis, ja puhukaamme.
Kirjoittamisessa on sekin hyvä puoli, että voi kirjoittaa myös itselleen.
Monelle on tuttu se fiilis, että pelkää näyttävänsä jotenkin “huonolta” muiden silmissä, ja arvelee kaikkien väheksyvän tai nauravan selän takana. Itse opin ajattelemaan lopulta, että väheksykööt sitten, tai vaikka naurakoot, mitäpä minä siitä. Sitten saikin huomata, että ei kukaan väheksynytkään.
Iltaa lopettajat!
AA-ryhmään meno siirtyy aikaisintaan ensi viikkoon.
Harrastustyöeste yllättäen sotki suunnitelmat mutta kuitenkin positiivisella tavalla
Se harmittaa etten nyt vielä tiedä minkälaiset fiilikset ryhmässä olosta olisi tullut.
Fyysisesti ja henkisesti parempi olla tänään.
Huomenna olisi perjantai ja tiedossa viikonloppuvapaa.
On vaan mietittävä taas asemia uudelleen suhteessa vanhoihin tapoihin.
Huomenta Koheltajainen. Ei ryhmä mihinkään katoa, sinne ehdit myöhemminkin jos huvittaa. Itse olisn toiminut täysin samalla tavalla. Eli jos on mahdollisuus valita harrastuksen tai ongelmapainoitteisen tarkoituskollektiivin välillä, valitsisin ensimmäisen. :mrgreen:
Työeste on hyvin luonnollinen ja aito este palaveriin menolle. Raha on tarpeellinen hyödyke.
Palaverin fiilis on yleensä hyvin myönteinen, koska useimmat siihen osallistuvat ovat jo ratkaisseet juomisongelmansa. Uudet ihmiset tulevat sinne päästäkseen ongelmastaan ja voidakseen lopettaa raskaan ja kuluttavan taistelun alkoholia vastaan.
Ryhmät ovat toimineet jo vuosikymmeniä, alkoholismi on krooninen sairaus ja halu sekä hetki ottaa vastaan niistä saatava apu on jokaisen itsensä ratkaistava. Minulle se halu syntyi samalla kun syntyi halu lopettaa juominen.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Hellurei ja vaihtelevat tunteet.
Yritän epämääräisesti kertoa fiilikset… Iltavuoron jälkeen pikapikaa auton kyytiin ja lapsen harrastuksen takia caravaanarielämää viikonlopun ajan.
Leiri pystyssä klo 00:00, sängyssä 00:30 ja sen jälkeen naapurileiri piti ohjelmasta huolen.
Hirveetä meteliä ja örinää. Neljältä paukahti ehkä dödöpullo grillissä johon kyllä muutkin olivat säikähtäen heränneet.
Lasten takia kukaan ei viitsi sanoa mitään.
Mutta mutta, mä olen selvinpäin ja ajattelin pysyäkin.
Myös isäntä on hengessä mukana ja hän on huomannut muutoksen minussa.
Pitäkää peukkuja mun hermoille!
Me vaihdetaan leiripaikkaa ensi yöksi koska tätä pelleilyä naapurilta ei kukaan jaksa.
Mä oon niin Tööt 
ja unohdin sen pointin että kello soi aamulla kuudelta!
Nyt kyllä olo on kuin pienessä hiprakassa ja naurattaa ihan ilman syytä moni asia
Toivotaan tyyntä fiilistä illaksi…
Tervehdys,Koheltajainen!
Onnea raittiista päivistä,minäkin vasta alkumetreillä omalla raittiustaipaleella.
Luin että haaveilet hevosen selkään uskaltautumisesta,minulla sama haave vaikka oma hevonen ollut jo kaksi vuotta 
Yhdesti olen ratsastanut… 
Kärryllä kyllä ajelen ja eihän se varsinainen ratsu ole,mutta silti.tietysti ikä tekee aremmaksi,mutta kyllä eniten syytän alkoholia siitä etten ole uskaltanut.Kun juo,tulee niin epävarmaksi ja säikyksi ja itseluottamus kaikkiin asiohin karisee.Ainakin minulla!
Tulevaisuudenvisioni on ollut miten ratsastelen metsässä vielä onnellisena 
Ainoastaan jos pysyn raittiina,tuo haave voi joskus toteutua,ja olen huomannut että sellainen unelmointi auttaa,kun miettii mitä kaikkea sitten voisi tehdä kun on raitistunut todella,ja miten terveeltä sitten näyttää…jne
Ja jos jatkaa juomista,niin sama paska jatkuu…yritän muistaa aina kun juominen käy mielessä,tällä viikolla ei ole onneksi enää käynyt!
Tsemppiä sinullekin,vielä mekin ratsastetaan
Huomenta
Ihana löytää kohtalotoveri heppaihmisistä Dorisvonelli me niin vielä ratsastetaan läpi metsien ja peltojen!
Mä olen aikoinaan ratsastanut paljonkin ja ajanut myös jonkin verran.
Nyt tämä heikkoakin heikompi itsetunto ja ylipaino on estänyt sen.
Se on aiheuttanut minussa kiukkua kun tilanne on päässyt tällaiseksi.
Mutta kyllä me vielä, aivan varmasti!
Unelma on valmiina ja tavoitteita voi asettaa ja kulkea niitä kohti
Oli ihanaa herätä uuteen aamuun asuntovaunussa!
Pitkät yöunet ja joka puolella hiljaista.
Illalla juttelin mukavien ihmisten kanssa ja kieltäydyin yhdestä tarjotusta siideristä vedoten laihikseen
Hassua tuokin 
Nyt olen onnellinen että jaksoin plinkkiläisten avulla ja tuella kärsiä fyysiset oireet.
Hyvää pyhäpäivää kaikille!
Hei Koheltajainen,
Hienosti olet “koheltanut” viikonlopun naapurihäriköinnistä huolimatta. Onnea siitä!
Tarjotusta juomasta kieltäytyminen myös hyvin tehty! Itsekin olen samassa tilanteessa ollut ja moni meistä varmaankin. Ja tullaan olemaan vastakin. Olen suunnitellut, että sanon vain päättäväisesti ei kiitos ja kun tarjoaja jää katsomaan selityksen toivossa, olen hiljaa tai kysyn “onko alkoholitonta?” Näin siis olen suunnitellut, mutta katsotaan miten käytäntö muotoutuu… Ystäville ja seurueille, joiden kanssa olen paljon touhunnut alkoholin vaikutuksen alaisena, olen ajatellut kertoa suoraan, että olen lopettanut alkoholinkäytön. “Miksi ihmeessä?” On todennäköinen seuraava kysymys, ainakin alkoholiin mieltyneeltä kanssaihmiseltä. No, tähän olen ajatellut vastata, että haluan elää pitkään ja terveenä ja alkoholinkäytön lopettaminen auttaa siinä. Plan B: Olen tilastollisesti ehkä nyt noin puolivälissä elämääni, ajattelin viettää jälkipuoliskon ilman alkoholia. Ei siis mitään pohjia myöten avautumista, että koen olevani alkoholisti / ongelmajuoja / tms. ikäväksi yleisesti koettu leima.
Jos joku sitten haluaa jossain vaiheessa avautua omasta runsaasta käytöstään (pari kertaa näin on tapahtunutkin) ja vähentämissuunnitelmistaan, haluistaan tai toiveistaan, kuuntelen, mutta miksikään neuvojaksi minusta ei ole. Ainakaan vielä pitkään aikaan. Jos oma esimerkkini innostaa jotakuta kansaihmistä (tuttavapiirissäni käytetään yleisesti reippaanlaisesti naista ja miestä väkevämpää) niin HURRAA, mutta matkasaarnaajaksi en ala.
Piti vain lyhyesti kommentoida ja tervehtiä Sinua Koheltajainen, mutta mopo taas karkasi. Anyway, rauhallista sunnuntaipäivää, olkoon se yksi pitkässä rivissä tuleviä raittiita päiviä. Sinulle, minulle, hänelle, meille, teille, heille…
Hyvä vaan kun tekstiä tulee!
Minä kyllä tykkään lukea
Ei kai juomasta kieltäytyminen ole yhtään epänormaalia mutta voiko olla niin että jos juomisessa ollut probleemaa niin siitä vähän kuin tulee isompi numero itselle? Huomaamatta tai tiedostamatta?
Ainakin musta tuntuu siltä.
Jonkinlainen raitisilmamyrkytys mulla kyllä on.
Nukuin niin vahvasti viime yön myös.
Reipas liikkuminen tuntuu nivelissä mutta pääkuoressa tuntuu hyvälle.
Huomenna tavataan tohtorin ja hoitajan kanssa ja mietitään taas kuntoutumisen jatkoja.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille lopettajille ja sitä suunnitteleville
Hei, ja kiitos toivotuksista!
Nyt olet ollut muutaman päivän ajan juomatta ja pahin krapula onnellisesti takanapäin. Älä anna tämän hämätä itseäsi huomisessa neuvottelussa. Muista viimeistä pahaa oloasi ja lähde siltä pohjalta selvittämään avunsaannin mahdollisuuksia. Avun tarpeesta sinulla ei liene harhakäsitystä.
Alkoholi on hämäävä ja voimakas vastustaja. Se etsii puolustuksemme heikoimmat kohdat päästäkseen takaisin määräävään asemaan.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
On ollut hienoa lukea tätä ketjua, löytyy paljon samaistumisen kohteita. Päädyin tänne kun taas viikonlopun jäljiltä pikkupöhnässä töissä ketuttaa kun ei se korkki pysy kiinni. Googlasin “eroon alkoholista omin voimin” ja päädyin tänne. Aivoissani on ainakin toistaiseksi asennevamma AA:ta kohtaan ja toivon pääseväni raittiiksi vertaistuella täällä netin välityksellä. Olen enemmän itsekseni viihtyvää tyyppiä joka ennemmin raapustelee kuin rupattelee kasvokkain. Lisäksi ajatus pienellä paikkakunnalla AA:han menosta hirvittää vaikka olisi kuinka vaitiolovelvollisuudet ym. Täällä kun aina joku tuntee jonkun joka tuntee toisen ja toinen kolmannen
No jaa, mutta taas kerran uusi viikko ja uusi päätös lopettaa se tissuttelu. Välillä menee yksi pullo olusta ja eilen meni useampi lasillinen strohia ja olo sen mukainen.
Ehkä myöhemmin avaudun noista erilaisista sysitä ja itsestäni, mutta nyt töissä kirjoittaessani en pysty, hanat aukeaa liian helposti, enkä halua työkavereille keksiä satuja miksi vuodatan.
Lyhyesti kuitenkin itsestäni olen 4-v pojan äiti ja ihanan raittiin aviomiehen piilojuoppo vaimo. Päällisin puolin menee hyvin, hoidan työni, leikin ja harrastan lapseni kanssa, puuhastelemme ja teemme “normaalin” perheen juttuja. Iltaisin vain kun mies ja poika ovat menneet nukkumaan hyppää kaapista juopotteleva piruparka 
Heppaihminen olen minäkin ja vielä toistaiseksi olen pystynyt käymään säännöllisesti niin omalla tunnillanikin kuin pojan talutustunnilla itse pojan ponia taluttaen.
Palataan taas paremmalla ajalla, ja tsemppiä Koheltajainen ja muut raitistujat. Ihanaa lukea kohtalotovereiden juttuja ja saada energiaa omaan yrittämiseen. Tänään on toivottavasti 1. päivä itsellä edessä
P.S. Olen myös romaanikirjoittamiseen taipuvainen, kun pääsen vauhtiin. Nyt lähden suorittamaan “normaalia” elämääni ja menen kuntosalille salikaverin kanssa. Ei ehkä viisain ajatus pienessä kankkusessa, mutta ne kulissit ei saa vielä romahtaa… 
Tervetuloa Norjalainen villapaita!
Täältä saat varmasti tukea urakkaasi!
Mua on auttanut tämä plinkki aivan suunnattomasti! Oon kirjoittanut aamulla, päivällä, illalla, yölläkin jotain!
Mun alkupäivät oli karmeat ja snri-lääkitys teki siitä superkauhean!
Tämä tsemppaus jonka täältä olen saanut auttoi uskomaan että voin selvitä ja jäädä henkiin!
Lomapuisto: olen aavistellutkin että alkoholi ei otteestaan ihan helpolla päästä.
Yritän ennakoida ja huomenna tehdään onneksi linjauksia että päästään asiassa eteenpäin.
Luin Tommy Hellstenin yhtä haastattelua ja liikutuin.
Kyllä se on kohdattava ne omat kipupisteet ja sisälle sullotut kauheudet.
Mutta asia kerrallaan edettävä. Ja kasvatettava voimia vastustaa vanhaa elämäntapaa jonka avulla olen kuvitellut selviäväni paremmin!
Niin se riippuvuus huijaa.
Kun ajattelen muuten alkoholia liuottimena niin se tuntuu paljon inhottavammalle viholliselle
.
Niinkin se on, saattaisit tavata siellä yllättäen tuttujasi, joitten aikaisempaa juopottelua et kuitenkaan tiedä. Eivät he pelästyisi sinun ilmestymistäsi. Olisivat iloisia puolestasi, kun sinulla vielä on perhe ja muut näkyvät asiat kunnossa, ja olet lähtenyt hakemaan apua, kun olet havainnut olevasi juomisen kanssa menossa alamäkeä.
Kannattaa kirjoitella tänne, jostain apua etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan jossain.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme