Tervehdys!
Vauhdikas päivä takana.
Huomaan väsymistä ja vaisuutta itsessäni.
En ole oikein juttutuulella.
Työpäivä oli vaativa monella tapaa ja kotona myös haastavia kohtaamisia.
Kuntoutuksen suunnalta kuuluu hyvää.
AA-kokoontuminen siintää mielessä ja ensi viikolla tapaan taas sairaanhoitajan.
Hiljaa hyvä tulee.
Tuntuu että olen enemmän läsnä myös itselleni. Voimakas suru on hieman helpottanut.
Jalkapöytä hieman kiukuttelee äkillisestä kävelyintoilusta.
Eiköhän se kuitenkin rauhoitu itsekseen
Syksy on kaunis ja samalla jotenkin melankolinen <3
Hahaaa, olet saanut kokea sitä harvinaista herkkua jota varmaan kaikki raitistelevat juopot joutuvat aina välillä kokemaan kenties lopun ikäänsä. Känniunet nyt vain ovat alitajunnan vaste siihen että päätös raittiudesta on hyvissä kantamoisissa päivätajunnan puolella. Mä en nähnyt känniunia silloin kun ryypiskelin, mutta heti kun oli pari viikkoa ilman alkoholia ja elämä sujui ihan loistavasti ilman alkoholia, niin eiköhän sieltä ne vanhat kummitukset nouse esiin. Känniunista ei kannata mielestäni huolestua, vaan olla tyytyväinen että aamulla voi herätä ilman rahanmenoa ja krapulaa!
Voihan sitä pitää Jeppe-unipäiväkirjaa? Jepessä kun on alue
vapaamuotoiselle tekstille johon kosteat unet voi kirjata… http://www.paihdelinkki.fi/jeppe/
Muistutuksia tarvitaan pitämään asia ja päämäärä tuoreena mielessä. Ei huikkaa tänään, vaan päivä kerrallaan raittiina eteenpäin.
Krapulaton torstai tälläkin viikolla on kiitoksen arvoinen eikä perjantaista tarvitse huolestua, kunhan tänään muistamme ongelmamme ja teemme oman osuutemme sen ratkaisemiseksi.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Huomenta Kohaltajainen ja voimia työvuoroihin! Tuossa lausumassasi kiteytyy jotakin olennaista meidän raitistujien kokemuksesta.
Myrskyä mielialaosastolla raitistumisen myötä on myös varmaan meillä kaikilla - kenellä enemmän ja kenellä vähemmän - mutta kuten luonnossakin, aurinkoa paistaa myrskyn jälkeen. Taas sorruin kliseisiin, mutta joskus ne vaan osuvat kohdalleen ;-D
Tänään ollut yli- ja alivireyttä havaittavissa. Työtaakka painaa selvästi ja kotiasiat kiukuttaa normaalia enemmän. Ostin suklaata ja “laitticolaa” herkuiksi.
Mä olen niin läsnä nyt että se jopa hieman ahdistaa. Ajatuksia tulee ja menee ja suurinta osaa ajatuksista pyydänkin menemään.
Ei liikaa voi miettiä kaikkia olleita ja menneitä.
Tänään olen tuntenut myös ikävää. Kaipaan keskusteluja edesmenneen isäni kanssa. Se rytätty suru mun sielussa puskee pintaan
Unohdin kirjoittaa edelliseen postaukseen että olen niin älyttömän onnellinen että saan olla raitis. Se merkitsee paljon vaikka en usko sen helppoa olevan.
Työssäni olen nähnyt vuosien varrella monia ihmiskohtaloita ja tiedän että vaikka puntarissa olisi mitä tahansa voi alkoholi viedä voiton.
Se on traagista ja kamalaa
Mutta kun on siinä kuplassa itse eikä näe ongelmaa tai vähättelee määriä ja kertoja ei ymmärrä mikä voi olla lopputulos.
Jotain minulle tapahtui silloin kun tajusin että nyt on minun yritettävä kaikin keinoin.
…sillä minulle tuli viimeisen juomisputken jälkeen vahva tunne, että en halua tällaista elämää enää, haluan raitistua. Ja se teki raitistumisesta paljon helpompaa kuin mitä se olisi pakon edessä ollut. Pystyt, kun haluat!
Kivalta kuulostaa Hyvä Koheltajainen! Itsekin kirppisten ystävänä ymmärrän hyvin ilon kierrätyskeskuslöydöistä. Tänään viimeksi pengoin, mutta joka kerta ei tärppää. Täytyyhän kierrätystä harrastaa, koska tyhjien pullojen kierrättäminen jää vähemmälle
Hyvää jatkoa vain ja pysy PLINKISSÄ, täällä on nastaa jengiä ja hyvä meininki.
Ootteko sellaista huomanneet että kun on juomatta niin aivoihin mahtuu enemmän muuta asiaa ja tulee kaikenmoista ajatuksia, idiksiä ja jo unohtuneita asioita ja muistoja!
Mä olen ehdottomasti sitä mieltä että itselläni on ollut kaikki paikat lamaantuneena vuosien ajan enkä ole huomannut paljon mitään ympärillä tapahtuvaa!
Mulla on itselläni sama kokemus ja samat mietteet nyt ollu. Niin se pakokauhu hälvenee ja alkaa saada jostakin kiinni. Kuulostaa kivoille sun puuhat ja mieliala. Hieno tunne, kun pää on selvä!
Leijoja ja värityskirjoja! Meistähän alkaa kuoriutua varsin luovia ja idearikkaita ihmisiä.
Naulan kantaan Mariam ja Jax! En osaa tällä puhelimella lainata tekstiä mutta hoksaatte varmasti ajatukseni
Mä aattelin usein pöhnässä etten elä sellaista elämää kuin haluaisin.
Syitä miksi en voinut muuttaa asioita oli paljon ja ne tietysti muissa ihmisissä ja tekijöissä.
Itse olin uhri eikä ollut voimia mihinkään.
Annoin paatin vain seilata ja osua kaikkiin kiviin ja karikoihin.
Ajattelin kai että olen tällainen melankolinen luuseri jolle ei ole tarkoitettu tässä elämässä mitään hyvää tapahtuvaksi.
Sarja epäonnistumisia.
Nyt kun varovasti tiiraan niin onhan mulla elämässä vaikka mitä ja ihan tuossa käsien ulottuvilla.
Se rakkaus mitä koen lapsia kohtaan meinaa murskata mun sydämen mutta ajoittain jo positiivisella tavalla.
Enää ei tule tuskan kyyneleet joka kerta ajatellessa heitä.
Mä olen itse ollut vähän sellainen “ei kenenkään lapsi”. Synnyin mahdottoman huonoon aikaan vanhempien näkökulmasta ja olenkin hyvin pienestä saakka kerjännyt rakkautta.
Eipä sitä syliä oikein herunut ja kärsin mielestäni sen puutteesta vieläkin.
Itseinho ja sellainen ajattelu että minussa on joku vika miksi en kelpaa johtunee sieltä varhaislapsuuden vaikeista kokemuksista.
Mutta kun en niitä voi muuttaa niin ajattelin jossain vaiheessa kohdata ne ihan selvinpäin.
Menipä raskaaksi!
Mutta oikein luovaa ja aurinkoista päivää kaikille
Pidetään itsestämme ja toisistamme parasta mahdollista huolta <3
Niin se pakokauhu hälvenee ja alkaa saada jostakin kiinni. Kuulostaa kivoille sun puuhat ja mieliala. Hieno tunne, kun pää on selvä!