Kun oliskin sellanen ON/OFF nappula, et sais tiettyjä juttuja pois silmistä ja mielestä…
Tähtikselle voimia!
Vahvuutta sinulle. Koppijoukoissa ollaan.
Liityn koppijoukkoihin. Jos en sitten kuulu niihin, jotka putoavat myös. 
Mitä tämä nyt oli Mallu? En voi kuvitellakaan sellaista mahdollisuutta. Älä kiusi heikkohermoista.
Puhutaan nyt sitten kuolemasta. Olisiko se PAHINTA mitä nyt voisi tapahtua? Tyly kysymys, mutta mä luulen että sä tiedät mitä mä tarkoitan.
Mä suren sun kanssasi, Tähtis. Oi, miten ihanalta kuulosti teidän pesänrakennusvaihe, joka jäi niin kovin lyhyeksi. Teillä oli roolit, sä pystyit tekemään jotain konkreettista. Sun käsilläs oli tarkoitus.
Hän vastasi huolenpitoosi, suunnittelitte tulevaisuutta. Omaa tulevaisuutta, jossa tekisitte asioita, joihin ette yksinään pystyisi.
Homma ei ole sinun käsissäsi, Tähtis. Nyt on mopo karannut, retkus hyvä olo sai hänet pelkäämään ja pakenemaan. Tai oli se syy mikä tahansa. Pidä kiinni laidoista. Mä yritän ehtiä mukaan pitämään kiinni kädestä. Totta helkkarissa sua pelottaa, kun possujuna syöksyy pitkään huimaan alamäkeen - ja vielä pimeään tunneliin.
En mä taida surra. Tämä oli ihan synkistelyä. Pidä ittes kasassa. KV on päättänyt, että sä tarvitset kaiken tämän kokemuksen, jotta sinusta tulisi se ihminen, joka sinusta pitää tulla.
Tähtikselle iso rutistus! Ja koppijoukoissa olen myös.
Kultis, smirgele. Saat mut aina itkemään. Ja vielä töissä. Ja tää huolenpito tuntuu nykyään jo hyvältä. Enää en ahdistu siitä, että minusta välitetään.
Kohta pääsee kotiin ja harrastuksiin, toivottavasti vähän helpottaa. Alkoi kamalasti ahdistaa kun työn touhun rauhoitin, ja tulin tänne lukemaan. Ja kaikki ootte niin ihania.
Narkin äiti sanoi niin hienosti.
Kyllä täällä töissä onneksi saa sen hetkeksi pois päältä. Kunnes joku sanoo jotain mikä iskee kaiken vasten kasvoja. Ahdistuskohtauksia tulee… mutta tulkoon.
Tänään olen kuullut jos jonkilaisia sanoja siitä, miten hieno ihminen ja hyvä työntekijä olen. Että olen ollut avuksi ja tueksi ja olen vastakin. Että minuun luotetaan. Yritän ripustautua ammatti-identiteettiini nyt, kun arkiminä on pienessä kippurassa jossain tuolin takana. Toivoen, että ihan pian voisi taas tulla esiin ja olla onnellinen.
Sattuu vaan niin… vidysti. En ole vihainen, en loukkaantunut, en oikeastaan edes surullinen. Tämä on se sanaton kauhu. Tietämättömyyden kauhu. Kyllä te tiedätte miltä se tuntuu.
On se jännää miten tulee kehuja, tukea ja arvostusta silloin kun on murheita. Aivan kuin heille olisi lähetetty, että Tähtityttöä pitää tänään kohdella nätisti… Olen ennenkin omalla kohdallani havainnut, että outoja apuja tulee silloin kun niitä tarvitaan. En minä nyt hohhaile millään taivaskanavilla vaan ihmettelen tätä elämää.
Niin se on, että silloin kun on hankalaa muuten, niin muualta yleensä vähän helpotetaan. Että pysyy kuitenkin kasassa.
Sigrid, olenkohan minä kirjoittanut puhtaaksi sun allekirjoituksen? Ihana sanoma kyllä ja niin totta.
Sitä sattuu ja tahtuu, päivä herrallaan ja persiksi ei anneta.
Voihan mullot ja muut.
Nyt mä olen sitten kotona jumissa, kun auton vara-avaimet ei toimi 
Onneksi on kaksi tervettä jalkaa, jotka kohta alkaa kuljettaa mua aurinkoisessa alkusyksyn säässä. Älkää kesäihmiset lannistuko vaikka kirjoittelen syksystä, mä odotan syksyä jo juhannuksesta lähtien, ja heti elokuussa alan fiilistellä.
Niin, tänään yksi vanha nistinretku sanoi mulle puhelimessa, että mä olen oikea enkeli. Suloista.
Sinä oletkin enkeli. Sen näkee, vaikka ei ole käyttänyt laittomia päihteitä viime aikoina. 
Laita ne jalat kipittämään ja käy metsässä haistelemassa kesää. Mitä hiton syksyä. Helteet on tulossa, senkin pahan ilman lintu.
Mä pyysin anteeksi 
Mulle syksy on mielentila. Ja se alkoi tuossa pari päivää sitten, ensimmäisenä utuisena aamuna. Siis säätilan puolesta. Mulle syksy on lohtu, ilo, energia, onni, tulevaisuus, voima. Onneksi se on sitä myös retkulle. Meillä kummallakin kaikki isot hyvät asiat ovat tapahtuneet syksyllä. Tosin myös isot pahat.
Lähestulkoon tasan vuosi sitten mä kerroin exälleni, että susta tulee nyt mun exä. Tasan vuosi sitten mä tajusin rakastavani tuota retkua niin paljon, että olen valmis hylkäämään kaiken mitä mulla on ollut ja aloittamaan alusta. Come what may.
Tässä ollaan.
Enkä kadu, en tätäkään hetkeä.
Ja kiitti Mallu Mä lähden lepattamaan… kunhan saan luettua nää ketjut…
Tertsut Tahtis, en ole ihan selvilla tilanteestas, mutta ei kivalle nayttanyt, joten ilmoiitaudun koppijoukkoihin jos vaikka sattusit liitelee tannepain. Sateita. No, joo pisteet puuttuu, mutta kun kerran olet syksy fani, niin voit valita pisteilla tai ilman.
Vai ei vara-avaimet sovi… Kävele hakemaan lukkoöljyä. Tässä näin käytännön vinkki alkuun.
Mun pitää nuijia mukulat tainnoksiin, ne vinkuu jo nyt siihen malliin…
Hihhei.
Kävin lenkillä. Puolimatkassa mut valtasi sellainen syvä rauha ja varmuus. En ihan tavoita minkä suhteen, ehkä kaiken. Todella hyvä olo. Edelleen. Vaikka siinä sitten jouduinkin tutkiskelemaan itseäni ja oivaltamaan taas lisää omasta riippuvuudestani. Mut se oli hyvä juttu sekin.
Retkun raittiin retkukaverin neuvoa noudattaen päätin vielä kuitenkin ostaa uuden patterin kaukosäätimeen. Nyt pääsen autoon, ja saan estettyä muita menemästä sinne.
Veikkaan kyllä, että ne ongelmat oikeasti johtuivat siitä, että mulla itsellä oli virtapiirit sekaisin. Kun löytyi sisäinen rauha, alkoi tekniikkakin pelittää.
Minulle kaikki tylsä tahtuu keväällä ja syksy on vuoden parasta aikaa. Minä jopa masennun keväällä ja kaamoksessa taas viihdyn hyvin.
Ja nyt menen korjaamaan allekirjoitukseni ennen kuin kuolen nauruun. En olisi sitä varmaan edes huomannut ellei Mallu olisi hienovaraisesti vinkannut. Onneksi sen voi editoida. Täällä kun ei mitään.
Siitä sen täytyy johtua. Sä olit niin sekaisin, että sait sekoitettua jopa autosi tähän sairauteesi. Se raukka oli hylätty ensin yksin ja sitten sen tulee hakemaan joku itkua tuhrustava hermoheikko. Vähemmästäkin pieni auto joutuu hämmennyksiin. Se syyllistäisi sua jos osaisi.
Mä uskon tuohon virtapiiriteoriaan entistä enemmän. Retku otti aamulla yhteyttä, ja enpä enää saanut auton ovia auki. Selkeä syy-yhteys.
Soitellut muutaman kerran tässä, epämääräisiä puheluita, äsken viimeksi. Kertoakseen mitä aikoo. Uhittelua. Ei minulle. Tajusin äsken sen syvemmän merkityksen. Pelkää. Aivan järjettömän paljon. Soittaa minulle sen vuoksi, kertoakseen kaiken epämääräisen uhon keskellä missä on. Kun on muita seurassa, uholla ehkä yrittää hämätä kenen kanssa puhuu. Tiedä hänestä ja sairaan päihtyneen ihmisen motiiveista.
Jotenkin on turvallisempi olo minullakin. Tiedän tasan tarkkaan nyt, missä on. Ehkä me molemmat hyödytään tästä oudosta ilmoittelusta jotain.
Tänään menetin hermoni retkukaverilleen, joka oli tuon piriuhoja ottanut tosissaan ja vanhat käytösmallit pamahtivat päälle aivan tosissaan. Uhosi tekevänsä mun retkulle jotain jos näkee. Ei varmaan ymmärtänyt, että uhkailee mun perheenjäsentä, mun rakasta. Käsittämätön idiootti, oikeesti. Annoin hiukan palautetta ja kerroin, että en halua olla tekemisissä kenenkään sellaisen kanssa, joka haluaa pahaa mun rakkailleni. Sitten hyvitteli ja kyseli, että mitä hän voisi tehdä.
Pulassahan tuo mun kultani on. On niin totaalisen TYHMÄ päihtyneenä, että tekee kaikenlaista. Retkukaveri multa kysyi, että miksi se on noin itsetuhoinen. Niin. Sitähän se on. Kyllä pitäisi tietää, että noissa hommissa olisi syytä olla varovainen teoissa ja sanoissa.
Ja taas kiukuttaa. Pyysi mua valehtelemaan puolestaan. Onneksi sain siitä livettyä. Melkein suostuin. Hirveää.
Pakko vielä laittaa poissaoloilmoitus.
Varmaan aamulla vielä ehdin täällä piipahtaa, ehkä töissäkin hyvällä tuurilla, mutta varmuuden vuoksi kerron, että olen reissussa luultavasti sunnuntaihin saakka. Jos jotain erikoista tapahtuu, niin onneksi on vp.
Rauhallista viikonloppua siis kaikille. Itselleni en sellaista kylläkään ennusta, tämän päivän shown jälkimainingeissa.
Koita nyt jotenkin nauttia viikonlopusta, pus. Ja tosson sulle jädee 
.