Kiitos kanssakulkijoille
Eilinen päivä hujahti työn ja pienen illanistujaiset merkeissä - kävin jopa baarissa juomassa yhden holittoman kuohujuoman.
Tänään on ne häät.
Olen jo pari päivää pyöritellyt mielessäni, että haittaisiko se, jos joisin yhden onnittelumaljan tänään?
No, haittaisihan se. Ensinnäkin päivät nollautuisivat, ja se tuntuisi tyhmältä.
Toisekseen en tiedä, kävisikö se sitte siihen yhteen maljaan kuitenkaan… ja minä EN halua palata vanhaan tapaani olla ja elää, jossa alkoholi salakavalasti määrittelee mitä milloinkin ’voin’ tehdä.
Äh.
Kovin aktiivisesti tämä riippuvuus ja sosiaalinen paine nyt mielenperukoilla huutelee.
Yritän pitää pään nyt vain kylmänä ja mennä vaikka tunti kerrallaan
Voimia tähän päivään - ei se jäisi siihen yhteen - tai voisi jäädä hetkellisesti, mutta aivot jäisivät odottamaan koska tämä taas jatkuu ja pääsi täyttyisi taas rasittavilla ajatuksilla, jotka eivät jättäisi sinua rauhaan. Tämä on se mielikuva, josta itse pidän nyt tiukasti kiinni. Se on toiminut toistaikseksi.
Pää kylmänä ja fokus sinne hieman kauemmaksi. Koita muistaa MIKSI tätä teet. Lue vaikka ketjuasi, jos haluat erityistä vahvistusta. Ne häät ja sosiaalinen paine on vain hetkellistä. Sinä joudut elämään sen huomisen ja sitä seuraavan päivän kanssa.
Kovasti tsemppiä! Me pystytään tähän kyllä!!!
Niin ja kivoja häitä!
(Mietin taannoin kesähäissä, että miksi rakkauden juhlassa pitää niin kovasti alkoholia juoda, morsian ja sulhokin tuhdisti humalassa. Minusta se meno oli lopultakin jotenkin irvokasta. Kaukana romanttisista kesähäistä )
Siksi, että jännittää ehkä ja me ollaan aika usein opittu säätelemään sitäkin tunnetta alkoholilla. En tiedä miten sitä voisi opettaa lapsille, että on ihan ok, jos jännittää. On ok, jos pelottaa eikä tiedä mitä tehdä tai sanoa. Tämä kulttuurikin on yhä enemmän sellainen, että pitää hirveästi olla esillä - aina sanavalmiina ja nokkelana ja esittää fiksua.
taas vaan se yksi päätös, tänään en juo. Ihan sama mikä tilaisuus tai tapahtuma, tänään en juo. Kyllä sieltä löytyy alkoholiton vaihtoehto varmasti.
Sosiaalisen paineen takia ei kannata tehdä mitään, näinhän me lapsillekin opetetaan, että vaikka kaikki muut leikkaa irokeesin, ni sun ei tarvii ja aina siellä on niitä muitakin, jotka ei halua “leikata irokeesia”.
Hei @TästäAstiAikaa2 , noin kirjoitit heinäkuun 18.päivä, kun avasit tänne oman ketjun.
Olet varmasti nyt siellä häissä jo, ja tämän kirjoittaminen saattaa siksi tulla myöhässä, mutta: ehkä ei ole ihan välttämätöntä antaa pelkän sosiaalisen paineen luoda itselle pakottavaa juomisfiilistä. Semminkin kun kirjoitit myös samana päivänä:
Toivottavasti juhlat tänään ovat kuitenkin kivat, kävi miten kävi!
No niin,
Arvannette ’radiohiljaisuuteni’ syyn.
Ei riittänyt kantti minulla. Tai sitkeys. Tai järki.
Helvetin perkele.
Ajattelin, että jos sen onnittelumaljan nostan…
No, nostin sen jälkeen kyllä paljon muutakin, ihan lapasesta se lähti heti. Hävettää niin helkkaristi. En edes halua kertoa miten pahasti.
Täällä emoj- apinalla on pieni hymy tuolla tassujen takana.
Mulla ei.
Ja sitten kuin kirsikkana kakun päällä oli tänään työterveyslabra. Sain jo joitain tuloksia, maksa-arvot näyttävät olevan jonkinverran koholla.
Mitäpä sitten voi todeta.
On päivä numero kaksi. Sinne tavoittelemaani Setämiehen sataan päivään on vielä matkaa.
Mutta nyt en anna periksi, niin kuin vuosi sitten tein. Tuli yksi sortuminen ja ajattelin, että unohdetaan koko juttu.
Nyt en halua unohtaa tai luovuttaa.
Tässä on loppuelämä aikaa kuitenkin.
no höh, olipa kurja kuulla. Ei siitä tosiaan voi kun oppia, ja nousta uudelleen “ratsaille”.
Oletko jo pohtinut mikä oli mielestäsi isoin tekijä, miksi joit? Oliko se jo tuo ennakko miettiminen, vai triggeröikö joku muu asia siellä juhlissa? Hävettikö juomatta oleminen? Sosiaalinen paine? Vai joku muu?
Harmillinen juttu, mutta ehkä voit ajatella tuota opettavaisena, lopettamispäätöstä lujittavana kokemuksena, kun kohtuudessa pysyminen epäonnistui.
Korkki on nyt kiinni ja jatkat päättäväisesti eteenpäin raittiuden polulla.
Kompurointia ja polulta horjahtamisia on sattunut muillekin, tärkeintä on saada korkki kiinni ja päästä uudestaan kiinni raittiuteen.
Riskitilanteiden varalle voi miettiä jonkinlaista ensiapupakkausta eli keinoja ( esin nopea poistuminen paikalta, soittaminen jollekin, syöminen, kännimokien muistelu), millä orastavan retkahduksen saa estettyä ajoissa…
Tsemppiä! Olotila korjaantuu pikkuhiljaa.
Vaikka laskuri nyt nollaantui, se 100 päivääkin on reilusti ennen joulua kasassa ja siitä on taas hyvä jatkaa.
Ei meille täällä tarvitsekaan kertoa, kuinka pahasti. Me tiedämme kyllä. Been there, done that.
Ja huomenna on päivä numero kolme. Ja niitä kertyy lisää, kun ei juo. Ja se saattaa auttaa niihin maksa-arvoihin, ei mikään muu.
Tämä on nyt pääasia.
Häntä pystyyn. Tuli repsahdettua, ja häpeäsi kertoo paitsi siitä että homma lähti lapasesta, myös ehkä siitä, ettet lopulta olisi sitä halunnut. Sellaistahan alkoholiriippuvuus on.
Oma tahto olla ilman on tässä nyt se avain kaikkeen. Keräät sen tahdon vaan takaisin kasaan ja me täällä tuemme kyllä sen minkä pystymme.
Päätyyn asti menneen retkahduksen hyvä puoli on ehkä se, että nyt olet nähnyt kohtuukäytön ilon: sitä ei vaan hyvin todennäköisesti enää ole meille, joilla homma on jo ottanut tavaksi lähteä lapasesta.
Tänään ei ehkä kannata miettiä niitä numeroita vaan keskittyä siihen, ettei juo enempää. Huomennakaan.
Kun huomisia on tarpeeksi monta, siitä tulee jo kivemmat numerot. Ihan vaivihkaa.
Jep, ja loppuelämä on paitsi pidempi, myös kivempi, nyt kun vaan nouset tästä taas ja eiku etiäppäin.
Niin ja se piti vielä sanoa, että eivät kantti, sitkeys ja järki auta muihinkaan sairauksiin. Useimmilla meistä täällä Lopettajissa (ellei kaikilla) varmaankin on sairaudeksi luokiteltava riippuvuus, josta pääsee eroon vain pikku hiljaa, päivä kerrallaan ja siten, ettei heitä hanskoja tiskiin heti kun toipumisessa tulee takapakkia.
Jos meitä auttaisivat pelkästään kantti, sitkeys ja järki, kukaan meistä ei olisi täällä.
Seuraavan kerran sitten alkoholittomana, ehkä etukäteen tiukasti päätettynä. Se ei ole yhtään huonompi malja se. Tai sitten jokin muu suunnitelma, itselle parhaiten sopiva.
Seuraavan kerran siis on vain hyvä olla mikä tahansa muu suunnitelma kuin epämääräinen mahdollisuus ottaa vain yksi onnittelumalja prosenteilla. Ei tämä lopulta sen kummempaa ole.
Todella harva saa ensimmäisellä tai edes ensimmäisillä lopetuskerroilla korkin kokonaan kiinni. Se ei tarkoita ”lupaa” retkahdella, mutta on tilastojen tukemaa realismia.
Itse soudin ja huopasin juoponlakki kenossa vuosikausia. Nyt edellisestä juomasta on yli 1,5 vuotta ja olo on tipattomuuden suhteen varmempi kuin koskaan. Mieleen pilkahtaa välillä ”mitä jos”, mihin pian totean ”mitä jos ei sittenkään”.
Vaikutat olevan notkahduksesta huolimatta hyvällä polulla. Paskat kaatumisesta, kunhan nousee uudestaan ylös. Joskus tulee vielä se viimeinen lopetuskerta.
Voisin listata montakin syytä, jotka edesauttoivat tuota retkahdusta.
Sosiaalinen jännitys ja paine olivat varmaan suurimpana syynä. Ja joku oma kiero ajattelu, että ei se nyt yksi malja mitään lopulta haittaa, kerran sitä vaan näitä häitä juhlitaan jne.
Tosi tyhmää ja typerää.
Mutta lohduttaudun nyt sillä, että asioista voi ottaa opikseen. Minäkin. En saa antaa epäonnistumisen nyt saavan voittoa koko tästä tilanteesta. Jotenkin tyypillistä mulle olisi tehdä niin, ja kokeilla sitten vuoden kuluttua uudestaan.
Juu ei. Ei niin. Vaan back to the basics,
Huomennakaan en juo.
alkaa olla lopuillaan. Päivä meni työntäyteisesti, kuten eilinenkin. Kävin lääkärissä ja se tuntui hyvältä. Jaksaminen, muistin ongelmat ja holittomuus oli tärkeimmät teemat. Maksa-arvoja seuraillaan, ja hyvä niin.
Olen ollut edelleen aika masentunut tai pettynyt lauantaisesta retkahduksestani. Ja olen yrittänyt jotenkin hahmottaa mitä oikein tapahtui…
Luulen, että mulla on joku syvä ymmärtämisen vaikeus tuon kohtuukäytön mahdottomuuden kanssa. En siis ikään kuin tunnu ihan oikeasti ymmärtävän sitä, että minä en enää pysty minkäänlaiseen kohtuukäyttöön.
Olenhan minä sitä täälläkin sanonut usein, mutta jotenkin minulta puuttuu se syvempi ymmärtäminen asian kanssa.
En tiedä saako tästä mitään tolkkua.
En haluaisi oppia tätä perusasiaa loputtoman pään ’viinaseinään’ takomisen kautta. En todella.
Mutta ainoa, ja paras keino mulle on nyt mennä vain päivä kerrallaan. Huomennakaan en juo.
Olen alkanut ajatella niin, että se mitä me täällä teemme, on lopulta vain totuttelua. Mehän vaan totuttelemme uuteen, entistä mukavampaan tapaan olla ja elää. Ja ihminen harvemmin tottuu kaikkeen ihan tuosta vain - mutta tottuu ennen pitkää silti. Tarvitaan vain uudet asetukset.
Totuimmehan me siihenkin, että juomisesta, jonka piti olla hauskaa, tulikin jotain josta tulee paha olo. Miksi siis ei olisi mahdollista tottua siihen ettei enää juo?
On se.
Ihanaa uutta päivää! Tämän kun jaksaa olla juomatta, se on taas yksi uusi numero edellisten perään. Ja siihen, että lukemat ovatkin jo vähän isommat, menee lopulta tässä iässä vain yksi hujaus.
Mukaan mahtui tunti psykologin kanssa juttelua, oli asiantunteva ja fiksu nainen.
Tässä on nyt monta asiaa selvittelyn alla omaan jaksamiseen ja keskittymishaasteisiin liittyen. Pitää osata keskittyä vain asioihin yksi kerrallaan ja yrittää olla huolimatta.
Huomenillalla on vuorossa Ultra Bra uskon siitä tulevan kivaa virtaa, vaikka satelisikin. Voi paremmin veisata ’hui hai haukea’ sitten mukana.
)
ja aina siellä on niitä muitakin, jotka ei halua “leikata irokeesia”.
uskon siitä tulevan kivaa virtaa, vaikka satelisikin. Voi paremmin veisata ’hui hai haukea’ sitten mukana.