Olet oikealla tiellä! Jos juopottelu jättää jäljen, niin jättää myös juopottelemattomuus. Kukapa meistä ei olisi yrityksessään epäonnistunut, minä esimerkiksi monta kertaa. Raittiuslupaukseni kestivät tätä viimeisintä lukuunottamatta aamusta iltapäivään, tai kerran yli vuodenkin. Kun äsken luin ketjuasi alusta alkaen, niin suoraan sanoen odotin koska se muutaman päivän takainen notkahdus tulee. Sävysi oli jotenkin ylivirittynyt, raittiushumalaksikin sitä taidetaan sanoa. Mutta kuten sanottu, retkahdukseenkaan päättynyt yritys ei ole hukkaanmennyt, vaan se rakentaa jotakin, jotakin, joka lopulta vie pysyvään raittiuteen. En osaa selittää mitä se “jotakin” on, sen enempää kuin sitäkään mitä se juomisen tarve, tai pakko, aikanaan (minulla) oli, niiden juttujen alkusyyt piileksivät niin syvällä, että ne ovat sanojen tavoittamattomissa; minulla ainakin. Mutta aikanaan tarve juoda haihtuu, alkokeskeinen maailmankuva, jota olen itsekseni visualisoinut aurinkokunnaksi alko aurinkona, hajoaa ja etyyli on vain yksi kemiallinen yhdiste muiden sellaisten joukossa.
Kiitos @peruutuspeili
tunnistan tuon ylivirittyneisyyden, ja myös tuon alkokeskeisen maailmankuvan erittäin hyvin.
Tänään hoksasin keskellä Ultra Bran keikkaa, että eipä näitä keikkojaan ole tullut selvinpäin juuri nautittua… no tänään kyllä! Ja oli oikeasti hyvä ja nostalginen keikka,
Ja mikä parasta, siitä jäi myös elävät ja iloiset muistijäljet 
Nyt hyvillä mielin nukkumaan!
päivä kahdeksan illastaan.
Ei väsymystä mainittavampaa. Luulen väsymyksen johtuvan perjantaisesta keikasta ja sen jälkeen huonosti nukutusta yöstä, ja perheaktiviteeteista, jotka tekivät toisen huonon yön.
Tänään oli sellainen aivojen nollaus telkkarin, tai läppärin äärellä. Tuntui juuri sopivalta tekemiseltä tähän päivään.
käyn lueskelemassa näitä plinkin kirjoituksia vähintään kerran päivässä. Niistä saa peiliä omille oloille ja ajatuksille.
Ei minkäänmoista halua juoda ja hyvä niin.
Tasaista alkavaa viikkoa kaverit
Kiitos samoin.
Tähän piti vielä lisätä: niin minäkin.
Tästä on tullut tapa. Tulen tänne silloinkin kun ei ole mitään erityisiä ajatuksia eikä hankaluuksia. Tänne tullessani muistan, kuka olen, mikä iso haaste minulla on ollut työn alla ja kuinka haluan jatkossa elää.
Tulen tänne nyt joka päivä varmaan siksi, etten unohtaisi.
minulla oli kanssa aivojen nollaus ja lepo viikonloppu. Katselin yleisurheilua, leffoja ja sarjoja, ja vaan olla köllötin. Meinasi jo mennä ihan tylsyyden puolelle, mutta sekin tekee kuulemma aivoille hyvää.
Hyvää alkanutta viikkoa 
Sama - pyrin muisttuttamaan itseäni heti aamulla ja illalla, miksi tätä teen.
Päivä yhdeksän.
Mennyt töiden kanssa höntsäillen ja hammassärkyä potien. Itseasiassa piti käydä hammaspäivystyksessä, oli sen verran ikävää särkyä koko viimeyö.
Juurihoidolla jatketaan, mutta toivoa kuitenkin on siitä, että hammas säilyy.Ei siis kovin mieltäylentävä päivä, mutta ei ihan pohjamutiakaan. Pitänee vaan hyväksyä, että ikääntyessä nää kaikenlaiset krempat ja terveyspulmat väistämättä lisääntyvät. Niitä ei kannata omalla juomisella syyttä suotta lisätä.
Nyt kurkistamaan mitä muille kanssakulkijoille kuuluu juuri nyt, ja toivotan rauhaisia unia.
Päivä numero 10 illassa.
Ei oikeastaan mitään mainittavan arvoista. Töitä, illalla kokkailua ja vähän töllön tuijottelua. Lopettelin tänään selvästi juovuksissa kirjan, olen kuunnellut sitä iltaisin ennen nukkumaankäyntiä. Kirja parani edetessään, erityisesti havainnot juomiskulttuurista ja siihen liittyvistä itsestäänselvyyksistä olivat oivaltavia. Pidin myös tietystä itseironisesta otteesta, mikä Seppäsen tarinoinnissa oli. Tai no, ehkä mulla kesti vähän aikaa päästä siihen kerrontalajiin sisälle 
Ei nämä päivät ole mitään riemunkiljahduksia aikaansaaneet, mutta sekään ei tunnu haittaavan. Ihan itsestäänselvälle tuntuu se, että en halua juoda. En tänään, enkä huomenna - ja se riittää aikajänteeksi nyt.
Syksyyn mahtuu paljon jännitysmomentteja, työmatkoja ja juhlia ja sensellaisia. Mutta en jaksa ottaa paineita niistä juuri nyt, yritän keskittyä nyt vain tähän toipumiseen. Vaikka sitten hiirenaskelin.
Levollista yötä kanssakulkijoille, ja hyvää raitista päivää huomiseen
11 päivä, hankala päivä.
Jotenkin tahmeaa, alakuloista, ärsyyntyvää.. iltapäivällä mietin ihan tosiaan, että onko tässä kärvistelyssä mitään järkeä, jos mielen vetää näin kireälle…
No tietenkin on. On vaan niin syvään iskostuneet ne tavat rentoutua, nollata. Molemmat siis oikeasti lainausmerkeissä, sillä tiedän kyllä erinomaisen hyvin, miten lyhytaikainen se juomisen tuoma rentoutuminen tai ilo on.
Ja jaksan uskoa, että jossain kohtaa taas tasoittuu ja helpottaa. Tuleva viikonloppu on ensimmäinen pitkään aikaan, ettei ole mitään ylimääräisiä vastuita, menoja tai juhlia. Ajatus tuntuu TOSI hyvältä.
Lepääminen, ulkoilu ja kivojen asioiden tekeminen on ykkösprioriteetti nyt. Ja sen vakuuttelu, että asiat kyllä järjestyvät. Pala ja peruna kerrallaan.
( se toissaviikonloppuinen retkahtaminen harmittaa edelleen aika isosti. En ole halunnut antaa sille mielessäni liikaa tilaa, mutta ottaa kyllä päähän, kun piti mennä oma reilu viisiviikkoinen pilaamaan. Monella tavalla tuntuu, että homma alkoi taas alusta. Vaikka varmaan silläkin on jotain vaikutusta terveyteen. Näin ainakin toivon.
Ymmärrän että harmittaa. Ja silti: olit sitä ennen viisi viikkoa juomatta. Se on erittäin hyvä asia ja hieno alku retkahtamisesta huolimatta!
Tämä ei onneksi ole kilpailu siitä, kuka onnistuu kertalaakista. Vain harva tekee niin. Ehkä tarvitsit sen yhden harmittavan humalan vain viimeiseksi muistutukseksi siitä, ettet oikeasti halua niitä enempää?
Reilun kolmen viikon kuluttua uudet viisi viikkoa ovat taas kasassa. Ne kuluvat lopulta ihan yllättävän nopeasti ja nyt kuulostat niin motivoituneelta, että viikkoja varmasti kertyy lisää sen jälkeenkin. Ja jossain kohtaa voi sitten lakata laskemasta, kun elämästä selvin päin on vain tullut uusi hyvä tapa elää.
Tämä kuuluu asiaan ja menee kyllä ohi. Riippuvuus se siellä vaan yrittää kuiskia että dokaaminen olisi ihan hirveän paljon järkevämpää.
Onneksi tiedät jo, ettei se ole. Tsemppiä! Tahmeiden, alakuloisten ja ärtyneiden päivien jälkeen tulee toisenlaisia päiviä.
Kiitos @Räpistelijä. Tänä aamuna on ollut jo vähän parempi olotila. Aurinkokin paistaa.
Raitista päivää kanssakulkijoille. 
Potkaisen sitä viinipirua persuksille, jos yrittää tulla tänään kuiskimaan mitään 
Saa se harmittaakin ja hyvä kun harmittaa. Siitä harmituksesta ja tuon yhden maljan opetuksesta olet varmasti saanut paljon pohdittavaa ja myös oppia.
Ei tämä ole mikään päivä- tai viikkokisa. Yhdessä täällä taistellaan terveyden ja koko elämän tuhoavaa päihdettä vastaan. Se yrittää olla meitä vahvempi. Ja jos se joskus siinä onnistuukin, niin periksi ei saa antaa. Mikään syy juomisen jatkamiselle retkahdus ei koskaan ole.
Päivä kerrallaan on siitä hyvä ohjenuora, ettei silloin tarvitse pohtia mennyttä tai tulevaa - olla vain tänään raittiina.
Tsemppiä!
Minä lakkasin laskemasta päiviä. Itsellä kävi todella syvältä siepannut retkahdus noin 2 vuotta sitten kun olin 100 päivää ja rapiat raittiina. Siihen harmitukseen sitten join ja se oli taas menoa. Nyt olen huomannut, että on paljon helpompi olla päivä kerrallaan.
Päivä 13 hyvällä alulla.
Eilinen oli oikeastaan aika hyvä päivä. En käyttänyt energiaa ”juodako vai eikö juoda” pohdintoihin, yritin keskittyä vain töihin, pihapuuhiin ja olemiseen. Ja aika hyvin siinä onnistuinkin.
Kaksi viikkoa on ollut usein mulle se maaginen aika, jonka jälkeen helpottaa. Eli unet ja mieliala paranee ja vire on muutenkin positiivisempi. Ja pitää siis kertoa samantien, että ihan hemmetin usein olen 2 viikon tauon jälkeen taas juonut, koska ”tuntuu niin hyvältä tai normaalilta”.. ja oikeasti on jossain alitajunnassa varmasti tiennyt, että siitä se hyvinvointi taas romahtaa, mutta on vain aktiivisesti sulkenut silmänsä ja mielensä asialta.
Nyt mun tavoite on ihan toinen
Raitista ja kivaa viikonloppua kanssakulkijoille. Tänäänkään en juo
Mulla on myös historiassa niiiiiiin monta kahden viikon “lopetusta” jonka jälkeen olen ajatellut, että noniin nyt mulla on tää taas hallinnassa ja olen muka palannut kohtuukäyttäjäksi, luisuen käytännössä ihan samantien takaisin vanhoihin tapoihin. Ajan myötä nuo kahden viikon tauot muuttuivat viikoksi, sitten muutamaksi päiväksi, sitten oli vaikeuksia olla päivääkään ilman juomaa. Onneksi olemme oppineet läksymme, edes jossain määrin. Paluuta ei ole, alkoholi kuuluu meidän menneisyyteen. Tulevaisuudessa sillä ei ole sijaa.
Kuulostaapa tutulta 
Se on kaksi viikkoa tai kuukausi tai jopa 100 päivää, kun se tunne iskee, että minähän hanskaan tämän ja voin juoda kuten muutkin ihmiset - sivistyneesti pari lasia silloin tällöin. Ja sitten sitä taas taas katsoo sitä pulloa, että sehän on kohta tyhjä. Näin se vaan menee. Ei me voida - sivistyneitä voidaan olla monella tavalla, mutta juomiseen se ei liity meillä mitenkään.
Kiitos kuomat, kun ymmärrätte
Mulla oli joskus paljon nuorempana, kun kuopuksen oli pienempi tuo 2 viikon aikajana baariin menolle. Se oli parasta mitä tiesin 
.
Silloin en juuri juonut kotona.
Mutta tässä vuosien saatossa tilanne on muuttunut, niinkuin @nollaaja hyvin kuvasit.
Viimevuosina olen juonut enimmäkseen kotona ja ollut tyytyväinen, jos on ollut viiden päivän taukoja edes silloin ja tällöin.
Viikonloppujen ohjelma ollut aikalailla lukkoonlyöty. Tukeva humala pe, ja sitten tissuttelua la, ja aika usein myös su.
Ja sitten ihmetystä, kun ahdistaa, unet ja keskittyminen sakkaa ja paino nousee.
Huhuh. En halua sitä enää.
Tänään illalla on pikkujuhlat täällä asuinympäristössä. Käydään murun kanssa siellä vähän syömässä ja näkemässä tuttuja. Holitonta on myös tarjolla, eli siitä ei tule pulmaa.
Kaikki hyvin siis. Tänäänkään en juo
No niin, juhlissa on käyty ja nyt jo kotona pötkällään.
Oli helppoa ottaa yksi holiton viini ruuan kanssa ja sitten siirtyä mehulinjalle. Ruoka oli hyvää, bändi ihan kelpoisa eikä murun muutama lasi viiniäkään yhtään haitannut.
Ei kyllä oltu kauaa, mutta kiva että tuli kuitenkin piipahdettua.
Jotenkin tuntuu tärkeältä näyttää itselle, että voin oppia uusia toimintamalleja vanhoissa tilanteissa.
Ehkä ne joskus muuttuvat vieläenemmän automaatioksi?
Mutta leppoisaa lauantai-iltaa kanssakulkijoille. Huomenna on kiva herätä reippaaseen aamuun, toivottavasti hyvin nukutun yön jälkeen