älä ilmalaiva mieltäsi pahota!! nuijia on aina ollut ja tulee olemaan…jäin miettimään että mitäköhän hän peilistä näki kun kirjoituksensa jälkeen sinne katsoi 
ja epäilen, et hänen erostaan on varmasti kulunut jo aivan LIIAN kauan aikaa 
, mut onneksi me osataan ainakin “pöllyyttää vaikka mattoja”
joko kerkesit lukea minun illan tapahtumat
joten mites niistä komeista miehistä pystyykään näkemään kauniita unia
Joo, luin kuulumisesi ja ei herrankiesus sentään mitä hommaa, argh! Kyllä on varsinainen McGyver sinun ukkosi kun kaljaa haavoihin ja ratalle! Mutta onni on teillä olla siellä rauhassa, se tässä positiivisena asiana.
En tiedä kyllä miten minulle tuli ihan pahoinpidelty olo tuosta verbaalisesta hyökkäyksestä, ihan kuin tässä olisin jotenkin vääryyttä tehnyt kun tänne kirjoitan rehellisesti vaikeuksista ja saan vastauksia samoja kokeneilta. Miksi minun ketjuuni juuri, oliko se vaan siinä ylimpänä vai sattuiko googlettamalla silmiin… Mutta jääköön se nyt unholaan.
Katson muuten Mattia ja Susannaa telkusta, ihan ekaa kertaa, uteliaisuudesta vähän. Kyllähän tuo aikamoista hoivaamista, jonkinlaista ohjailua näyttää olevan ainakin hetkittäin, tai en tiedä onko minulla vain katkeruuden sävyttämät vihreät lasit. Enkä siis ole koskaan ennen katsonut enkä nytkään enempää kuin muutaman minuutin. Enkä taida jaksaa enempää katsoa, saan juoppoja ja niitten höpöhöpölupailuja katsella ihan omassakin elämässä jos haluan.
Minuthan kutsuttiin sinne retkun asunnolle viikonlopun viettoon ja arvatkaas missä olen, kun täällä ehdin suht tasaisilla mielillä kirjoitella: no en ainakaan missään juopottelubileissä. Kotona “hölläiltiin” laps’rakkaan kanssa, sipsejä ja limua.
Luulen kyllä tästä saavani palautetta, kun kerran kutsuttukin on (voi armomielisyys) ja jotenkin henkisesti nenääni nyrpistäen jäin kotiin enkä mitään edes ilmoittanut etten ole tulossa, mutta mitäs siitä: hassua alkoholistin ajattelua, että minun vikanihan se on ettei ollut syytä olla selvinpäin, joopasta joo. Kaikkien niitten kännisten “keskenään” riitelemisiensä varjossa näytti hyvin todennäköiseltä, ettei ensi yönä olisi saanut silmänräpäystä nukuttua, ellei sitten olisi hermoromahtanut ja lähtenyt piipaa-autolla putkaan tai sairaalaan loppuyöksi.
älä sinä enään sitä kirjoitusta mieti! luin itse asiassa kirjoituksestasi että se koski…itse olen (luultavammin) niin kovaksi keitetty että kirjoitinkin että ko. eronneen kanssa voin jatkaa “ajatusten vaihtoa” mutta minun nim. merk. alla…mutta eipä tullut perässä…joten sitäkin odotellessa
mutta… eiks oo ihana viettää rauhallista koti iltaa 
…matit ja susannat on jossain toisella kanavalla ja itse asiassa ekaksi mietin et “mikä matti” 
, mut muistuhan se sitten mieleen…
laita nyt sitten se puhelin kiinni tai ainakin äänettömälle että saat nukkua yösi rauhassa…voittehan et tarvittaessa huomenna päiväs aikaan keskustella miksi et sitten mennytkään ukkosi luo…jos hän vielä välttämättä haluaa siitä puhua
mutta kirjoitellaan huomenna ja ihmetellään mitä pvä tuo taas tullessaan…kun on jo oppinut et koskaan ei tiedä mitä tapahtuu 5min. päästä niin mitenkä sitten tietäis huomisesta
Ilmalaiva, kun on oikein loukattu ja haavoilla, pienikin hipaisu kipeään kohtaan sattuu kohtuuttomasti. Mutta se menee ohi… Ja useimmiten on niin, että tölvijät purkavat vain omaa pahaa oloaan eikä sinun tarvitse ottaa sitä henkilökohtaisesti. Se menee ohi.
Niinhän se on, että jokainen suora kritiikki toimintaani ja sanojani kohtaan tuntuu pahalta. Ja vähän naurattaakin: olisihan se hassua edes olla olemassa tällaisia palstoja, jos kaikki me olisimme “tajunneet heti” ja toimineet huomatessamme kumppanin alkoholismin, lopettaneet tutustumisen häneen lähemmin ensimmäisillä treffeillä, tai eronneet vuosien yhteiselon jälkeen, lähteneet tyynesti kävelemään “koska eihän kukaan voi elää sellaista elämää”. Tai viimeistään, kun ensimmäinen kommentti ulkopuoliselta olisi ollut: “Jätä se sika”, olisimme valaistuneet ja sanoneet: “Joo! Miksi en heti tajunnut, minäpä muutan pois”. Helposti kävisi, jos vain joltakin onnistuisi. Samoin voisi maailman huumeongelman ratkaista ja homouden parantaa, nämähän ovat aika helppoja ongelmia jos ei vain henkilöillä olisi typeriä päähänpinttymiä että näin haluavat elää. 
Puhumattakaan siitä, kun aviomies alkaa 10 yhteisen vuoden jälkeen sammuttaa siihen asti vedellä sammunutta janoaan, olosuhteet vain muuttuvat pikkuhiljaa mahdottomaksi… Aikamoinen loukkaus silloin sanoa että tyhmä olet kun jäät.
Ja kyllä lenkkipolullakin voi tavata miehiä, tänä aamuna sen huomasin! Olimme koiran kanssa kuuden aikoihin lenkillä tavallisia polkujamme pitkin, kun polulla ensin pitkän matkaa käveli perässämme ja sitten jäädessäni sumuista järveä valokuvaamaan tuli juttelemaan komea nuori mies. Kiva juttu muuten, mutta hyvä että pystyssä pysyi, niin oli humalassa. Ilmeisesti oli matkalla jatkoilta kotiin. En jäänyt kyselemään, toivotin mukavaa päivänjatkoa, näytin lenkkareitten pohjat ja kipaisin kotiin.
Viikonloppu on ollut tasainen. Tänään heräsin taas kukonlaulun aikaan, mutta onnekseni silti hyvin nukkuneena ja otin sitten illansuussa päikkäritkin, on se vaan aina niin urpoa nukkua päivällä ja olla sitten ihan tööt, mutta joskus pitää nukkua. Päivällä ulkoiltiin koiran ja lapsen kanssa ja käytiin vähän kaupungillakin, oli kyllä mukavaa ja tavallista. Eilen tuli siivottua niin nyt on ollut oikein mukava nauttia päiväunista ja muusta. Vielä kun oppisi siivoamaan oikeasti arkena kuten on ollut jo kauan tarkoitus, niin voisi pyhittää viikonloput retkeilylle ja laiskottelulle! Siinäpä haastetta vielä.
Retku laittelee viestiä välillä Facebookissa ja välillä tekstiviestinä… Hän ei nyt ollenkaan ymmärrä, miksi en sinne hänen luo mennyt, he vain vähän ottivat kaljaa eikä sen pitäisi ketään haitata. Vielä vähemmän tuntui ymmärtävän, kun sanoin, että ei haittaakaan, koska minulla on ollut ihan kiva viikonloppu täällä kotona.
Eikä ymmärrä, mitä minä haluan kun sanon: “Juokoon niin paljon kuin janottaa, eihän se ole minun päätökseni” ja sitten kuitenkin esimerkiksi en tule kyläilemään, koska tiedän hänen olevan kaljapäissään. Mitä tekemistä näillä asioilla on keskenään?! Kun en kiellä juomasta, mutta en tule juovan retkun luo?! Miten ihmeessä tämän selität alkoholistille, ei ymmärrä, ei, niin enpä ole vaivaantunut sen tarkemmin selittämään kantaani. Nyt kun ei ollut käyminen edes kyydistä kiinni, sinne oli menossa juopottelemaan aikuinen poikansakin (just joo, vielä KAHTA kännistä katsomaan päältä, kiitos ei) ja olisin päässyt hänen kyydissä sinne ja takaisin. Niin en mennyt, meniköhän nyt mun “elämäni tilaisuus” ohi suun?
Kyllä mä olen niin vaikeaselkoinen nainen.
Olen kuunnellut Maija Kaunismaata koko illan. Hänellä oli viime vuonna kiertue Sofi Oksasen kanssa, puhuttiin ja laulettiin parisuhdeväkivallasta. Liian lyhyt hame on sen kiertueen ja levyn nimi. Löytyy ainakin Spotifysta ja varmaan jotain Youtubestakin. Jotkut biisit siinä on kyllä ihan hirveän hyviä. Silloin syksyllä niitä kuuntelin ja itkin.
huomenta ilmalaiva!!
kyllä sun elämän tilaisus on varmastikkin valunut sormien välistä , jos vähäänkään on sitä mieltä ettei alkoholistin juomista pysty enään toista kertaa näkemään
mutta mukava kuulla että vkl on sinulla mennyt mukavasti ja rauhallisesti
ja olet todella vaikeaselkoinen ihminen sen takia ettei halua katsoa vierestä kun toiset juo, niin kannustan pysymään sellaisena antaa toisten miettiä että miksi ihmeessä toimit niin ettet tule katsomaan heitä …
minä vuosia sitten sanoin siipalle että juopot keskenään nojailee otsat kiinni toisissaan ja miettivät miksi kukaan ei halua tavata heitä, niin siinähän sitten miettivät vaikka maailman loppuun saakka
ajatelkaa nyt juopon elämää…ihana rentouttava vkl…öö…oli oltava, koska en muista mitään…
(huh huh)
Asian ytimessä! Toooosi rentouttavaa juoda rahansa, herätä mistä sattuu, muistella aamulla, mitähän tuli tehtyä, etsiä kadonnutta lompakkoa tai avaimia, raapia “muniansa” että sainkohan mä eilen ja mitä ja keneltä. Ja aloittaa elämä ikään kuin puhtaalta pöydältä joka aamu: kun en muista niin ei ole varmaan tapahtunut mitään muistamisen arvoista! Jos tapahtui niin “minähän olin kännissä, ei sitä lasketa”.
Ja tuosta tilaisuuden ainutkertaisuudesta: kunpa voisikin elää pumpulissa niin, ettei enää koskaan näkis kun ihmiset sopertelee, tappelee ja hoilottaa kännissä. Pitäis varmaan muuttaa johonkin ihan toisenlaiseen kulttuuriin! Mutta kotonansa ei tarvitse katsoa sellaista ja pidätän itselläni oikeuden olla menemättä paikkoihin, joissa hoipertelu on vallitseva tapa.
Vaikeaselkoisuudesta: varmaan retkulla on jo aivoissa niin suuria vaurioita, että jopa minun, viestinnän ammattilaisen, puhetyötä tekevän, viesti ei tule ymmärretyksi, vaikka sen miten muotoilisi tai tarjoaisi hopealautasella. Ja kaikkea mitä sanon, voidaan käyttää minua vastaan, joten viisainta kai olla puhumatta yhtään mitään, eikös vaan.
Kuulepas sinä Yksi eronnut myös 
Tähän viestiin on täällä jo vastattu tyhjentävästi, eikä minulla ole mitään lisättävää. Tulin vaan niin s*tanan vihaiseksi, kun ekan kerran viikonlopun jälkeen tulin lukemaan mitä sillä aikaa on kirjoiteltu, että pakko on minunkin vastata. Että jos oli tarkoitus provosoida niin onnistuit. Mutta jos oli tarkoitus lannistaa, niin älä luule!
Tämä on vertaistukipalsta. Mikähän oli sinun motiivisi tulla tänne ivailemaan, jollet kerran tähän meidän tyhmään porukkaan kuulu. Ja miksi sitten itse olet eronnut, vaikka olet osannut valita paremmin? Vai oliko se miehen päätös… No ei, nyt mä syyllistyn samaan mihin sinä, solvaukseen ilman taustatietoja, ja sitä en halua tehdä, kaipa sulla on omat syysi, ja ehkäpä sinulla on jäänyt erosta asioita käsittelemättä, ja haluat jotenkin kanavoida omaa pahaa oloasi. Toivon, että löydät oman vertaistukipalstasi, sen missä täydellliset ihmiset ihmettelevät kohtaloaan. Anna meidän epätäydellisten hoitaa asiat täällä keskenämme 
Ja mä toivon, että sä luet nämä kaikki vastaukset ja ketjuja vähän pidemmästikin. Voit oppia jotain ihmisyydestä
Mistä on ilmalaivan vapaapäivä tehty:
Aikaisesta heräämisestä, pitkästä lenkistä koiran kanssa, tukevasta aamupalasta, vahvasta kahvista, Emeli Sandén ja Norah Jonesin kuuntelemisesta (ja vielä ennen kaupungille lähtöä Happoradiota sekä PMMP:n Heliumpallo ja Rakkaalleni), aarrekartan kehystämisestä (unelmakartan, mikälie, tein sen eilen valmiiksi ja siinä on paljon ihania asioita), höpöhöpöjen vaaleanpunaisten asioiden juttelemisesta arghin ketjussa.
Riippuen siitä, mitä kaupungilta löytyy, alkaa ilmeisesti kristalli-laivan ("ilma"laiva siis, blingbling) askartelu makuuhuoneen kattoon, hiusten vaalentaminen omaan väriin (värinpoisto on ainoa epävarma osuus tässä päivässä, se ei kai ikinä oikein onnistu kotikonstein) tai ompelukoneurakka: vaatteiden tuunailua ja oikeaan kokoon muokkaamista. Pensaista käyn viimeiset punaherukat ja niistä leivon piirakkaa minivaahtokarkkipäällysteellä (se on ilmaista, koska rahaa ei ole mutta minivaahtiksia on kaapissa).
Kiitos tästä päivästä, joku korkeampi voima. Tai hei! unelma/aarrekartta: voiko se toimia näin nopeasti? Siinä lukee isolla “Hyvä aamu - Hyvä päivä” ja “Haastavistakin vaiheista voi selviytyä”. Siinä tosin lukee myös “Räppäävä täti”, mille en löytänyt hyvää selitystä, se vain oli pakko laittaa siihen.
Joka tapauksessa, tänään ilmalaiva on lastattu pursuilevalla ilontunteella.
Hei Ilmalaiva ja ihanaa, että olet iloisella mielellä! Olin juuri lähettämässä seuraavassa olevaa tekstiäni, kun viestisi ilmestyi. Mietin hetken, pitäisikö jättää lähettämättä ja antaa jo tämän aiheen olla, mutta lähetän nyt kuitenkin, eli:
“Puhu vihoissasi, niin pidät parhaan puheen, mitä olet katunut”
Anteeksi Ilmalaiva, kun aloin tuolla tavalla riehumaan ketjussasi. Te muut olitte täällä jo tuolle Eräälle eronneelle vastanneet ja jättäneet taaksenne, minä vasta näin tekstin ensimmäisen kerran ja oli pakko myös päästä jotain sanomaan. Se oli itsekästä. Otin viestin jotenkin henkilökohtaisesti, kun itsekin olen siinä tilanteessa, että alkoholistin läheinen olen ja irtikään en pysty päästämään. Kalahti jotenkin omaan nilkkaan, vaikka luultavasti ko. Eronnut kipuilee omaa eroaan ja yrittää lievittää tuskaansa nauramalla muille.
Mutta eihän pitäisi provosoitua niin kuin tein. Siitähän juuri voi seurata se, että vertaistukipalsta muuttuu taistelutantereeksi. Ja täällä Plinkissä on minusta ollut niin ihanaa juuri se, että tänne eivät häiriköt juuri ole eksyneet. Ennen tämän väylän löytämistä minäkin ajattelin, etten uskalla alkaa kirjoittelemaan nettipalstalle, kun näin miten hädissään olevia kirjoittajia muilla nettisivuilla lytättiin. Mutta tämä ei onneksi ole sellainen paikka, vaan tuntuu olevan todellinen vertaistukipaikka meille tarvitseville.
Kun aloit kirjoittaa tätä ketjua, satuin olemaan koneen ääressä, ja pystyin seuraamaan melkein “livenä” , miten vaiheittain kirjoitit tarinasi, taitavasti kuin jatkokertomuksen. Noin minäkin olin haaveillut aloittavani, että ensin kirjoitan tapahtumat kronologisessa järjestyksessä, sitten alan käsitellä asioita. Mutta minulta se ei onnistunut, vaan asiat ryöpsähtävät miten milloinkin. Olet taitava kirjoittaja, Ilmalaiva, pysy mukana! Älä välitä tyhmistä tölväisyistä, joita tulee ulkopuolisilta joskus; äläkä varsinkaan oman porukan välillä vääristä reaktioista, sillä me ollaan täällä ainakin samassa veneessä 
Nyt, pidä kiinni tuosta ilosta! Minä otan mallia
Rinalda! kiitos sanoistasi! Myös niistä vihaisista!
Ymmärrän tuon ryöpsähtävän vihantunteen, koska minusta tuntui kuin olisi kalikka kalahtanut todella, kun tuo ventovieras tuli MINUN ketjuuni arvostelemaan MEIDÄN porukkaa! Halusin vain kiljua (en fingerporilaisittain)! Uskon että jokainen on varmasti hermostunut tuolle häirikölle, ja minua lohduttavat ne sanat, jotka osoittavat etten ollut ainoa hikeentynyt, tuntuu että minua/meitä puolustetaan hyökkääjää vastaan, yhtenä rintamana. Tämä yhteisöllisyys on hienoa.
Jep, kuin leijonalauma.
Kehräämme joskus ja olemme söpöjä kuin kissat.
Mutta kun vaara uhkaa laumaa, löytyy pehmeästä tassusta terävät kynnet
Totta helkkarissa, Jumala auttaa niitä jotka auttavat itse itseään.
Mulla ei vielä tuota aarrekarttaa ole… tai tein mä sitä kerran tietokoneelle, mutta netistä ripatut jutut ei tunnu toimivan yhtä hyvin kuin se, että käyttää leikkaa-liimaa-kollaasitekniikkaa.
Itse piirsin. Tein kuvan meistä, minusta ja lapsista uuden kotioven edessä. Höpsöltä se tuntui, enkä tiedä toimiko se mitenkään - tai miksi sitä epäilemään, se oli yksi askel tiellä omaan kotiin. Kannatan kaikkia aarrekarttoja ja listoja, kirjoittamista, piirtämistä, musisointia.
Ja tietty määrä arvoituksia ja mysteerejä. Pitää jättää tilaa tuntemattomallekin. Räppääville tädeille.
No jotain jännää pitää olla! Olen ollut haalean violetti (kun kokeilin pähkinänruskeaa heti vaalennuksen jälkeen), hennon appelsiinimarmeladin värinen (kun vaalennus kirveli liikaa ja pesin pois liian aikaisin) ja homeenvihreä (jota en osaa edes selittää). Homeenvihreä oli ainoa, josta halusin eroon. Mutta se olisikin ollut näiden viimeisimpien viestin valossa se ‘Räppäävä täti’? Mä en vaan tiennyt sitä silloin 
Aarrekartta on minullakin syksyn suunnitelmissa. Jääkaapin ovi on jo täynnä aihioita siihen.
Hei kertokaa mulle tosta aarrekartasta. Oon kyllä joskus kuullu, mutta idea on jääny vähän hämärän peittoon…
Leikataan vaikka vanhoista lehdistä tai mainoslehtisistä tai jostain kuvia, otsikoita ja tekstejä, järjestellään ne paperille, liimataan ,voi kirjoittaa tai piirtää jotain jne.
Voi käyttää aika-akselia: menneisyys - nyt - tulevaisuus, tai keskittyä tuleviin haaveisiin. Ei tarvitse olla looginen, alitajunnasta tulee hyviä juttuja lehtiä selaillessa.
Google-haulla löytänee jotain: aarrekartta, unelmakartta. Kokeile kuvahakua.
Esim nicehouse.fi/omahuone/elamanvo/aarre.htm on ohjeet.
Kiitos Ilmalaiva!
Taidanpa väsätä oman kartan joku ilta
Tavallaan käytän myös Pinterest-palvelua tuohon - sinne laitan ne kuvat (ja joskus myös ajatelmat), jotka minua voimaannuttavat tai jotka koen tavoitteikseni. Mutta aikomuksena on myös tehdä ihan leikkaa-liimaa -juttu, koska minulle fyysinen tekeminen konkretisoi asioita paremmin, vie niitä paremmin ‘selkäytimeen’.
