AA:ta ei saa enää pilkata täällä

[vadelmamunkki]

@mies metsänreunasta

Jois vaivaudut lukemaan AA:n itse itsestään kertovaa varsin laajaa ja varsin suurella innolla levitettyä kirjallisuutta niin saattaisit huomata, että siellä voi valita ohjelmakseen tasan yhdestä ehdotuksesta yhden vaihtoehdon.
Vähän kuin aikoinaan Neuvostoliiton uutta perustuslakia säädettäessä.

Sorry, mutta ompas kökkö vertaus. Neuvostoliitto oli totalitäärinen valtio, jossa ihmisiä pistettiin vankileirille jos he eivät totelleet, tai joskus pistettiin vankileirille jopa niitä jotka tottelivat.
AA sen sijaan on toipuvien juoppojen vertaistukiporukka, jossa jotkut käyvät istumassa pari tuntia kerran viikossa, jotkut harvemmin ja jotkut useammin. Eikä siellä ole pakko muuta kuin olla suunnilleen selvinpäin, ja kunnioittaa toisten puheenvuoroja sen verran ettei huuda päälle.

@mies metsänreunasta

Nimittäminen “ehdotukseksi” kylläkin on harkittua sanoilla leikkimistä. Eikä sitä “ehdottamista” ihan tosissaan taideta edes käyttää. Onko vaikka tämä “tuhansien samankaltaisten lauseiden tapaan” ehdottamista vai annetaanko suoraan ymmärtää että asiahan vaan on näin:

Siinä on eroa, miten asiat ovat todellisuudessa ja miten ne ovat sinun mielikuvituksessasi. Luomasi kuva AA:sta on yhtä absurdi kuin MV-lehden luoma kuva maahanmuuttajista.
Kyseessä on nimenomaan ehdotus, jos ohjelmaa voi noudattaa tai olla noudattamatta ihan niinkuin itselle sopii.
Kuinka ihmeessä uskonnottomat tai eri uskontoja edustajat muuten mahtuisivat porukkaan, niinkuin kuitenkin mahtuvat.

@mies metsänreunasta

“Me kaikki tarvitsemme Jumalan olemassaolon valoa, Hänen voimansa ravintoa ja Hänen armonsa ilmapiiriä. Hämmästyttävällä tavalla AA:n hengen mukainen elämä osoittaa tämän ikivanhan totuuden oikeaksi. - Kirjasta 12 askelta ja 12 perinnettä, s. 105”

Tiedämme, että luet AA:n yhtä kirjaa tarkemmin ja useammin kuin monet AA:laiset, ja olet tehnyt sieltä osuvia alleviivauksia Jumala-maininnoista. Mutta jos amerikkalainen Bill Wilson on vaikkapa 1950-luvulla kirjoittanut omia ajatuksiaan, se ei tarkoita että Reiskan tarvitsee omaksua täsmälleen samat ajatukset Suomessa 2018, jotta voisi mennä vertaisryhmään. Kuka tahansa voi ihan hyvin sanoa ettei usko koko Jumalaan, ja silti käydä AA-ryhmässä pelkän vertaistuen vuoksi.

@mies metsänreunasta

Ja jos tuo ei ole aivan selvä ja yksiselitteinen voimakas kannanotto Korkeamman Voiman tai kuten tässäkin selvemmin sanotaan, Jumalan olemassaolon puolesta, niin minkähänlainen lause sitä sitten olisi?

Se on erään Bill Wilsonin kannanotto, jonka ehkä allekirjoittavat uskovaiset AA:laiset. Joihin kaikki AA:laiset eivät siis lukeudu.
Tiedän että pidät fanaattisesti kiinni itse luomastasi AA-fantasiasta, mutta totuuden tai todellisuuden kanssa sillä ei ole tekemistä.

Olen vähän surullinenkin, koska arvelin meidän molempien kannattavan tieteellistä maailmankuvaa, jossa pyritään todellisuuden ja totuudenmukaisuuden vaalimiseen, sekä realismiin. Minusta sinä et tee niin AA:n suhteen. Parin vanhasta kirjasta alleviivatun kohdan veulaaminen edestakaisin vuodestta toiseen ei ole totuudellinen kuva nykyajan yhteisöstä, jossa käy ihmisiä 2000 -luvun Suomesta eikä 1950 -luvun Amerikasta.

[lomapuisto]

mies metsänreunasta kirjoitti

Voisinkohan esittää kysymyksen Lomapuistolle, joka ymärtääkseni toimii hyvin aktiivisisesti AA:ssa.

Ovatko 12 askeleen ohjelma ja 12 perinnettä “homeista pipliaa” ?

(ja korostan taas sitä, että tuo nimitys ei ole minun esittämäni.)

Vastaan kun kysyt. Kirjoittamani teksti on omaani. AA ei ole vastuussa siitä eikä epätarkkuuksistani.

AA:n 12 askelta ovat selkeä tiivistelmä niistä 1930-luvun loppupuoliskolla kootuista usean kymmenen raitistuneen alkoholistin toimenpiteistä, joiden avulla he raitistuivat ja pääsivät alkoholismista toipumisen tielle. Perustuvat siis hyviä tuloksia tuottaneisiin kokemuksiin. Ensimmäisessä askeleessa on lähtökohtana myöntää voimattomuus alkoholiin nähden. Kahdennessatoista todetaan, että toisen alkoholistin raitistumiseen auttaminen vahvistaa myös omaa raittiutta. AA-yhteisön nimi syntyi, kun nämä kokemukset julkaistiin kirjana ja sen nimeksi keksittiin monesta vaihtoehdosta Alcoholics Anomymous. Se on suomennettu ja nimi on Nimettömät Alkoholistit. Toinen paljon käytetty opaskirja on 12 askelta ja 12 perinnettä.

Jälkeenpäin on ymmärretty, että AA syntyi äitienpäivänä 1935. Silloin kaksi toisilleen tuntematonta alkoholistia tapasivat ja kokivat raitistumisen mahdolliseksi kertomalla toisilleen koko surullisen tarinansa. Jonkin ajan kuluttua heihin liittyi kolmas mies. Viidessä vuodessa mukaan oli liittynyt yli sata raitistunutta. Tänään lienee jo kaksi miljoonaa alkoholistia raitistunut näitten vuosikymmenien kuluessa. Suomessakin 70 vuodessa on lukemattomissa perheissä kiitollisina todettu näitten askelten vaikutus.
Yhteiskuntien muuttuessa, mm. maallistuessa, askelten hengellisyys saattaa tuntua vanhentuneelta ja aikansa eläneeltä. Niinhän ei ole. Askelten ehdottamiin toimenpiteisiin ei AA:lla ole yksinoikeutta, ja ne ovat osoittautuneet tehokkaiksi niitä toteuttavan alkoholistin uskonnosta tai jumalakielteisyydestä riippumatta. Nehän ovat jossain muodossa kaikissa uskonnoissa ja elämänkatsomuksissa. Niitä on otettu käyttöön muistakin riippuvuuksista vapautumiseen kokoontuvissa ryhmissä.

Perinteet syntyivät 1940-luvulla, ja kokemuksista nekin. Ryhmät ovat itsenäisiä, elleivät vahingoita suuresti AA:ta. Niiden ainoa päätarkoitus on tukea jäseniensä raittiutta ja auttaa vielä juomisestaan vielä kärsivää alkoholistia raitistumaan.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

[lomapuisto]

mies metsänreunasta kirjoitti

Lomapuisto kirjoitti myös, että kaikki eivät alkoholismista selviydy koskaan. Sekin on varmasti totta.
Heidän kohdallaan on kenties tyydyttävä realismiin, uskottava siihen mitä lääkärit hoidon päämääristä ovat sanoneet:

Paras vaihtoehto ja tavoite on tietysti aina täydellinen paraneminen. Aina se ei ole mahdollista, joten seuraavaksi paras on luonnollisesti osittainen paraneminen.
Sekään ei aina ole realistinen tavoite, joskus on hyvä sekin että estetään tilanteen , taudin, vamman, paheneminen.
Jos sekin on mahdotonta, pyritään hidastamaan kielteistä kehitystä. Annetaan lisää elinaikaa ja lisää toimitakykyisiä päiviä, vaikka koko ajan huonoon suuntaan ollaankin menossa.

Viimeisenä vaihtoehtona, mutta yhtä tärkeänä, on kipujen ja tuskien lieventäminen.
Olisiko sitten niin, että niille jotka eivät koskaan alkoholismista parane, on tarjolla nuo kaksi viimeistä vaihtoehtoa?

Kun tiedetään, että alkoholismi on krooninen ja etenevä sairaus, on heille eräänä vaihtoehtona täydellinen raittius. Piikkiä tai pilleriä ei ole alkoholismista parantumiseen vielä keksitty. Sen tietävät ainakin oman alkoholisminsa vuoksi AA:han hakeutuneet lääkärit. Siihen pääsemiseksi on erilaisia tapoja ja keinoja ja ennen kaikkea halu lopettaa juominen eli oman henkilökohtaisen pohjan tuleminen vastaan. Halun synnyttyä on itse tehtävä jotakin. Minuun tehosi AA-palaveripaikan oven avaaminen.

Tietenkin ihmisen, alkoholistinkin, pitää saada muihin sairauksiin tai vammoihin sopivaksi katsottua hoitoa. Olivatpa sitten vaikka juomalla aiheutettuja.

Ajattele, ajattele, ajattele

[mies_metsanreunasta]

@lomapuisto

askelten hengellisyys saattaa tuntua vanhentuneelta ja aikansa eläneeltä. Niinhän ei ole.

Kiitos, Lomapuisto. Noin olen ymmärtänytkin AA:n linjan edelleen olevan.
Hengellisyyden poissulkemisen jälkeen ei nykyisistä askelista ja perinteistä jäisi jäljelle käytännössä mitään.

Hengellisen ohjelman muokkaaminen materialistisen filosofian mukaiseksi on varmasti monien AA:n yhteisöllisyydestä ja toimintatarmosta innostuneiden jäsenten haaveena, mutta käytännössä olisi luotava kokonaan uusi ohjelma ja uudet ns. askeleet joita sitten “ehdotettaisiin” luettavaksi palavereissa ja tutkisteltaviksi.

Jos (ja monessa tapauksessa kun) ihminen haluaa liittää toisiinsa ehdottoman raittiuden ja olemassaolevan hengellisen vakaumuksen ylläpidon tai muuttaa maailmankatsomuksensa hengelliseksi, on AA varmasti siihen kovasti tukea antava järjestö.

Ihminen voi kuitenkin raitistua ilman hengellisyyttä, iloman mitään noudatettavia ohjelmia ja pysyä alkoholiongelmattomana ilman ns. ylläpitotoimintaa raittiuden suhteen. Raittiuden voi valita siten että raitistumisen jälkeen ei tarvitse osallistua mihinkään eikä tehdä asialle enää mitään. Senkun vain on raittiina niin halutessaan.

[Haley]

@Metsänreunan mies

Ihminen voi kuitenkin raitistua ilman hengellisyyttä, iloman mitään noudatettavia ohjelmia ja pysyä alkoholiongelmattomana ilman ns. ylläpitotoimintaa raittiuden suhteen. Raittiuden voi valita siten että raitistumisen jälkeen ei tarvitse osallistua mihinkään eikä tehdä asialle enää mitään. Senkun vain on raittiina niin halutessaan.

Miksiköhän ihmiset eivät ole oivaltaneet tätä seikkaa aikaisemmin. Tarvitaan kaikenmaailman lääkäreitä, hoitajia, psykiatreja, pappeja sekä erilaisia hoitolaitoksia ja -suuntauksia pelkästään sen vuoksi, että kukaan ei ole juovalle alkoholistille kertonut riittävän selvästi, että sinä pystyt olemaan juomatta vain kuin sitä tahdot.

Jotkut vieläpä kamppailevat jopa juomisen vähentämispyrkimysten kanssa vaikka ei sekään olisi sen kummallisempi juttu kuin sen kus vaan vähentää kun sitä itse tahtoo.

Miksi et Metsänreunan mies kirjoita kirjaa kun tietämyksesi alkoholismista parantumisesta on kerrassaan ainutlaatuisen uskomattoman selkeä.

Mutta varmaan salaliittoteoriasi mukaan kukaan ei halua juoppojen raitistuvan noin helpolla, sillä muutoin kasvaisi työttömien joukko entisestään.

Voisit vaikka tulla AA:n vuosipäiville kertomaan tuosta havainnostasi.

[Smokki_ja_Sikari]

@mies metsänreunasta

Ihminen voi kuitenkin raitistua ilman hengellisyyttä, iloman mitään noudatettavia ohjelmia ja pysyä alkoholiongelmattomana ilman ns. ylläpitotoimintaa raittiuden suhteen. Raittiuden voi valita siten että raitistumisen jälkeen ei tarvitse osallistua mihinkään eikä tehdä asialle enää mitään. Senkun vain on raittiina niin halutessaan.

Tämä asia ei ole aivan näin yksinkertaista. Siteeraan taas Lääkärikirja Duodecimia:

“Psykologisella tasolla alkoholin pakonomainen käyttö voidaan nähdä keinona paeta psyykelle sietämätöntä avuttomuuden tunnetta ja depressiivistä lamaantumista.”

On itse asiassa aika tavanomaista, että nuoret ihmiset ryyppäävät railakkaasti, mutta aikuistuttuaan vakiintuvat ja kyllästyvät ryyppäämään.

Sitten on se alkoholismiin taipumusta omaava kansanosa, jolla nuoruus jää pahasti päälle. Jos taustalla on “sietämätön avuttomuuden tunne”, tuolle tunteelle on tehtävä jotain. Moni raitistunut alkoholisti hyppää yhdestä addiktiosta toiseen ja sitten kolmanteen. Jotta tämän addiktiivisluonteisen säntäilyn saisi pysymään hallinnassa, krooninen tauti edellyttää jatkuvaa tautitilan seurantaa ja oman mielenhallinnan ylläpitämistä.

Tyyneysrukouksen sisällön ja merkityksen ymmärtämiseen minulla meni kolme vuotta, mutta on se vain hieno rukous. Jos olisin etsinyt tuosta rukouksesta virheitä ja heikkouksia, en olisi sitä koskaan ymmärtänyt.

On aika naurettavaa yleistää toisille sopivaksi sitä, mikä sopii itselle. Minä olen kokenut AA:n periaatteet omalla kohdallani toimiviksi. Mitä tulee hengellisyyteen, en ole kristitty, enkä buddhalainen. Siitä huolimatta meditaation, rukoilemisen ja hiljentymisen eri muodot ovat minulle tärkeä keino pysyä tasapainossa itseni kanssa. Hiljentymiseen minulle riittää nykyisin kierros golfia luontoa tarkkaillen - keinoja on monia.

[mies_metsanreunasta]

@vadelmamunkki

Parin vanhasta kirjasta alleviivatun kohdan veulaaminen edestakaisin vuodestta toiseen ei ole totuudellinen kuva nykyajan yhteisöstä, jossa käy ihmisiä 2000 -luvun Suomesta eikä 1950 -luvun Amerikasta.

Voisitko mahdollisesti laittaa minulle linkkejä uudempaan AA-kirjallisuuteen jossa sitten kenties myönnettäisiin yhtä oikeaksi sekin maailmankatsomus jonka mukaan mitään “Korkeampaa Voimaa” ei ole olemassakaan, eikä myöskään tarvetta hengellisiin askeliin eikä vanhojen kirjojen mukaisiin “perinteisiin”. Jostain syystä sitä “uutta kirjallisuutta” tuodaan ainakin esiin kovin vähän. Tätä vanhaa ohjelmaa sitäkin kiivaammin.
Näitä vanhoja askelia “todistuspuheenvuoroineen” olen (ihan omin korvin) kuullut luettavan AA-palavereissa, ehkä uudet eivät ole vielä saapuneet näille pikkupaikkakunnille?

[Haley]

[Poistettu henkilökohtaista -Päihdelinkin moderaattori]

[lomapuisto]

mies metsänreunasta kirjoitti

Ihminen voi kuitenkin raitistua ilman hengellisyyttä, iloman mitään noudatettavia ohjelmia ja pysyä alkoholiongelmattomana ilman ns. ylläpitotoimintaa raittiuden suhteen. Raittiuden voi valita siten että raitistumisen jälkeen ei tarvitse osallistua mihinkään eikä tehdä asialle enää mitään. Senkun vain on raittiina niin halutessaan.

Jos ihminen ei ole alkoholisti, hän voi tietenkin raitistua vaikka omalla päätöksellään.
Alkoholismi on kuitenkin sairaus, johon fyysisen riippuvuuden lisäksi kuuluu mm. tunne-elämän yliherkkyys ja jokin vajavuuden tunto, josta voi käyttää esim nimitystä hengellinen tyhjiö. Sairauden luonteen vuoksi AA on osoittautunut siitä toipumiseen hyvin toimivaksi ratkaisuksi. Alkoholihan on vain ulospäin näkyvä oire, syyt ovat syvemmällä. " On sellaisakin, jotka kärsivät vakavista tunne- ja sielunelämän häiriöistä, mutta monet heistä toipuvat, mikäli kykenevät olemaan rehellisiä"
AA ei siis lupaa kaikille raittiutta.

AA:sta käytetään myös termiä silta elämään . Osa aa-laisista jättäytyy pois ryhmätoiminnasta ja silti he jatkavat raittiina. He soveltavat elämäänsä 12 askeleen kokemuksia ja henkeä sekä tilaisuuden tullen myös ohjaavat alkoholiongelmasta vielä kärsiviä tuen piiriin.

Päivä kerrallaan

[lomapuisto]

mies metsänreunasta kirjoitti

Hengellisyyden poissulkemisen jälkeen ei nykyisistä askelista ja perinteistä jäisi jäljelle käytännössä mitään.

Olen kovin vahvasti eri mieltä.

Hengellisen ohjelman muokkaaminen materialistisen filosofian mukaiseksi on varmasti monien AA:n yhteisöllisyydestä ja toimintatarmosta innostuneiden jäsenten haaveena, mutta käytännössä olisi luotava kokonaan uusi ohjelma ja uudet ns. askeleet joita sitten “ehdotettaisiin” luettavaksi palavereissa ja tutkisteltaviksi.

AA:n hengellinen ohjelma alkoi kahden alkoholistin tapaamisesta. Voihan olla, että jonain päivänä Suomessa on materialistinen “AA”, jossa alkoholistit auttavat toisiaan toipumaan sairaudestaan jollain ohjelmalla.

Hiljaa hyvä tulee

[mies_metsanreunasta]

@lomapuisto

Alkoholismi on kuitenkin sairaus, johon fyysisen riippuvuuden lisäksi kuuluu mm. tunne-elämän yliherkkyys j

Tuo on varmasti joidenkin kohdalla totta. On kuitenkin myös alkoholisteja, joiden tunne-elämä on hyvin pinnallista, joissakin tapauksissa (mm. lähestyttäessä psykopatiaa) voidaan puhua jopa tunteettomuudesta.
Tunne-elämältään tervekin ihminen voi alkoholisoitua juomalla tarpeeksi paljon, säännöllisesti ja taoutta ja riittävän pitkään viinaa.

Kyllä se onnistuu.

Juomatta sensijaan ei ihmisestä kovin usein alkoholistia tule, ainakaan sellaisia ei ole minun näköpiiriini vielä ilmestynyt.

Alkoholismin syyt lienevät monenlaisia ja kaikkien alkoholistien niputtaminen samanlaisiksi ei välttämättä ole paras lähtökohta. Kun syyt ovat erilaisia, alkoholismia on erivahvuista ja erimuotoista ja ihmisten elämänolosuhteet ovat kovin erilaisia, ei myöskään alkoholismista paraneminen ole kaikilla samanlainen prosessi. Ja siitä varmasti olemme olemme samaa mieltä että kaikki eivät parane koskaan. Eri asia on, olisiko paraneminen heidänkään kohdallaan ollut mahdotonta jos riippuvuuden kehittymiseen olisi ihminen kiinnittänyt huomiota ja ryhtynyt sitä torjumaan tarpeeksi aikaisessa vaiheessa, ennenkuin pohjalle on vajottu.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat hyvinkin lyhyen alkoholinkäyttökokeilun jälkeen huomanneet ettei kyseinen aine sovi heille, “mopo karkaa käsistä”, ja ovat joko jättäneet käytön kokonaan tai minimoineetsen niin pieneksi ettei haittoja tule. Ja ovat näin välttyneet alkoholisoitumiselta.

[vadelmamunkki]

@mies metsänreunasta

@vadelmamunkki

Parin vanhasta kirjasta alleviivatun kohdan veulaaminen edestakaisin vuodestta toiseen ei ole totuudellinen kuva nykyajan yhteisöstä, jossa käy ihmisiä 2000 -luvun Suomesta eikä 1950 -luvun Amerikasta.

Voisitko mahdollisesti laittaa minulle linkkejä uudempaan AA-kirjallisuuteen jossa sitten kenties myönnettäisiin yhtä oikeaksi sekin maailmankatsomus jonka mukaan mitään “Korkeampaa Voimaa” ei ole olemassakaan, eikä myöskään tarvetta hengellisiin askeliin eikä vanhojen kirjojen mukaisiin “perinteisiin”.

Voisin laittaa linkin. Se on tässä, ole hyvä: aa.fi/groupsearch.php

Ohje: avaat linkin, ja katsot sieltä itseäsi lähinnä olevan AA-ryhmän, jonka kokoukseen pääset. Menet kokoukseen. Havainnoit mitä AA on käytännössä. Sitten voit kirjoittaa vaikkapa tänne miltä AA näyttää Suomessa vuonna 2018, sen lisäksi että pläräät yhtä vanhaa kirjaa kuin piru raamattua.

Ideologiaasi ei ehkä sovi sen asian ymmärtäminen, että 12 askeleen ohjelma ja AA eivät ole synonyymeja. AA:ssa voi käydä myös vaikkei 12 askeleen ohjelma niin omalta tuntuisikaan, ja toisaalta 12 askeleen ohjelmaa sovelletaan muuallakin kuin AA:ssa. Näin se kuitenkin on, koska muutenhan esim. uskonnottomien AA-ryhmää ei voisi olla olemassa.

@mies metsänraunasta

Jostain syystä sitä “uutta kirjallisuutta” tuodaan ainakin esiin kovin vähän. Tätä vanhaa ohjelmaa sitäkin kiivaammin.
Näitä vanhoja askelia “todistuspuheenvuoroineen” olen (ihan omin korvin) kuullut luettavan AA-palavereissa, ehkä uudet eivät ole vielä saapuneet näille pikkupaikkakunnille?

No jos nyt katsotaan, kuka sitä vanhaa ohjelmaa kaikkein kiivaimmin tuo esille vaikkapa Päihdelinkin foorumilla, niin kyllä se taitaa muuan mies metsänreunasta olla.

[lomapuisto]

mies metsänreunasta kirjoitti

Tuo on varmasti joidenkin kohdalla totta. On kuitenkin myös alkoholisteja, joiden tunne-elämä on hyvin pinnallista, joissakin tapauksissa (mm. lähestyttäessä psykopatiaa) voidaan puhua jopa tunteettomuudesta.
Tunne-elämältään tervekin ihminen voi alkoholisoitua juomalla tarpeeksi paljon, säännöllisesti ja taoutta ja riittävän pitkään viinaa.

Pinnallisuus ja psykopatia voidaan käsittääkseni katsoa tunne- ja sielunelämän häiriöiksi.

Juomatta sensijaan ei ihmisestä kovin usein alkoholistia tule, ainakaan sellaisia ei ole minun näköpiiriini vielä ilmestynyt.

Jo ensimmäisestä humalasta voisi alkoholismia tuntevalle sivulliselle paljastua tuleva päihderiippuvainen alkoholisti. Mutta kovin harvoin järki pystyy voittamaan euforisen kokemuksen antaman mielihyvän, vaan juomiskertojen mukana riippuvuus vahvistuu. On omaa kokemustani ja usein muidenkin alkoholistien suusta kuultua.

Alkoholismin syyt lienevät monenlaisia ja kaikkien alkoholistien niputtaminen samanlaisiksi ei välttämättä ole paras lähtökohta. Kun syyt ovat erilaisia, alkoholismia on erivahvuista ja erimuotoista ja ihmisten elämänolosuhteet ovat kovin erilaisia, ei myöskään alkoholismista paraneminen ole kaikilla samanlainen prosessi.

Syistä riippumatta oireet ovat pitkälle yhtenäiset. Niinpä on hieno juttu, että on aikoinaan syntynyt AA:n ohjelman mukainen tapa raitistua, ja sehän on auttanut lukuisan joukon alkoholisteja pääsemään eroon juomisesta… Ja uskon, että lääketeollisuus kehittää koko ajan suurilla summilla lääkettä, joka mahdollistaisi juomisen ilman haittavaikutuksia.

Ja siitä varmasti olemme olemme samaa mieltä että kaikki eivät parane koskaan. Eri asia on, olisiko paraneminen heidänkään kohdallaan ollut mahdotonta jos riippuvuuden kehittymiseen olisi ihminen kiinnittänyt huomiota ja ryhtynyt sitä torjumaan tarpeeksi aikaisessa vaiheessa, ennenkuin pohjalle on vajottu.

Alkoholismi on edelleen krooninen ja etenevä sairaus, mutta siitä voi toipua raittiiksi. Siitä ei siis todellakaan parannuta. Ja pohjahan on jokaisella ihan henkilökohtainen kokemus, oivallus, kauhistuksen tai ymmärryksen hetki.

Päivä kerrallaan

[mies_metsanreunasta]

Niin, Lomapuisto, ymmärrän tiukan kantasi, varmasti on paljon ihmisiä jotka eivät parannu alkoholismista.

Siinä olen eri mieltä etteikö silti voisi parantua. Kun kerran olen itse parantunut, niin vaikeaa minun on uskoa etteikö olisi ainakin minun kohdallani mahdollista ollut.
'Mahdottomia asioita kai ei juuri tapahdu?
Jos tapahtuu, niin ei se sitten mahdotonta ollutkaan.

Itseni lisäksi jopa minun pienessä tuttavapiirissäni on myös muita parantuneita, joten kysymys ei ole edes mistään äärimmäisen harvinaisesta tapahtumasta.

Ei ole mahdotonta muuten sekään että alkoholisoituisin uudestaan. Pidän sitä nyt kovin epätodennäköisenä, jotain olen sentään elämäsäni oppinut, uskon että ainakin huolehtimaan siitä ettei juopottelu enää jokapäiväiseksi tule menemään. Sitä en vanno, ettenkö tulisi joskus alkoholia nauttimaan, mutta se on ihan eri asia kuin juomisen tarpeen ympärille rakentuva elämä.

Ei muuten näytä vaikuttavan terveydentilaani mitenkään sekään, että täällä vuodesta toiseen väitetään vastaan kun kerron parantuneeni. Selitetään että se ei ole niin, koska se nyt vaan ei kertakaikkiaan voi olla niin. Saattaisi olla, että jos itse alkaisin lujasti uskoa että enhän minä ole voinut parantua, kenties aivojen mekanismit alkaisivat toteuttamaan uskoa ja ennustetta ja hupsheijaa, alkoholisoituisin ihan ketterästi. Väitteistä ja vastustuksesta huolimatta voin oikein hyvin. Ainoa lääke ja hoitotoimenpide tämänkin vuoden puolella lienee muutaman kerran tarpeeseen otettu närästyspilleri. Ei hassummin miehellä jonka väitetään olevan parantumattomasti sairas.

[lomapuisto]

mies metsänreunasta kirjoitti

Siinä olen eri mieltä etteikö silti voisi parantua. Kun kerran olen itse parantunut, niin vaikeaa minun on uskoa etteikö olisi ainakin minun kohdallani mahdollista ollut.

Uskosi on sinut parantanut ja nyt olet entinen alkoholisti.
Ehkä haluat kertoa montako päivää olit ollut raittiina, kun tiesit parantuneesi alkoholismistasi?

Päivä kerrallaan

[Haley]

@Metsänreunan gubbe

Ei muuten näytä vaikuttavan terveydentilaani mitenkään sekään, että täällä vuodesta toiseen väitetään vastaan kun kerron parantuneeni. Selitetään että se ei ole niin, koska se nyt vaan ei kertakaikkiaan voi olla niin. Saattaisi olla, että jos itse alkaisin lujasti uskoa että enhän minä ole voinut parantua, kenties aivojen mekanismit alkaisivat toteuttamaan uskoa ja ennustetta ja hupsheijaa, alkoholisoituisin ihan ketterästi. Väitteistä ja vastustuksesta huolimatta voin oikein hyvin

Mä en ymmärrä sun jaagaamistas ollenkaan. Tälläkin palstalla on tieteellisiä dokumentteja esitetty viimeaikaisista tutkimuslöydöistä koskien addiktioita. Joillain tuo alttius alkoholismiin on geeneistä kiinni. Tietysti tekijöitä on lukemattomia muistakin, mutta vieläkään sun nuppiis ei ole tuokaan tosiasia päässyt sun erinomaisen tietämyksen kerroksen läpi imeytymään.

Sellaisen ihmisen jonka perimä on näiltäosin viallinen selviää raittiiseen elämään, niin sitä on totta vieköön sitä raittiutta ylläpidettävä ettei totuus pääse unohtumaan.

Mut sähän olet kaikinpuolin muutenkin ollut niin erinomainen jo juodessassikin, koskaan et ole räyhännyt etkä pahaa sanaa sanonut kenellekkään. Ja raitistuminenkin oli suht koht kivuton homma, parin viikon kärvistely ja sit olikin jo terve häiskä.

Kyl sun kuiteskin pitäis ottaa huomioon se, ettei me kaikki olla yhtä erinomaisia kuin sinä, eikä olla edes yhtä rautaisessa kunnossakaan. Mut kirjastosta sun on turha etsiä addiktioista uudempaa tutkimustietoa. Kyllä ne Suomessa taitaa olla kivenalla niiden saanti ainakin suuomenkielellä.

Sä haukut AA-laisia vanhoista kirjoista ynnämuusta, mutta taidat itse olla aika käähkä!

[mies_metsanreunasta]

@lomapuisto

mies metsänreunasta kirjoitti

Siinä olen eri mieltä etteikö silti voisi parantua. Kun kerran olen itse parantunut, niin vaikeaa minun on uskoa etteikö olisi ainakin minun kohdallani mahdollista ollut.

Uskosi on sinut parantanut ja nyt olet entinen alkoholisti.
Ehkä haluat kertoa montako päivää olit ollut raittiina, kun tiesit parantuneesi alkoholismistasi?

Päivä kerrallaan

Myönnettävä on. Lujalla uskolla on paranemisessa oma merkityksensä. Samoin, jos ihminen on aivan varma ettei hän tule jostain taudista parantumaan, niin ilmeisesti paranemisen todennäköisyys laskee. Juuri hiljattain menetin yhden lähiomaiseni, jonka olisi lääkärien arvion mukaan kuntoutua hyvinkin hänelle tehdystä leikkauksesta, mutta toisin kävi. Hän oli, kuten sanotaan, elämästä kyllänsä saanut ja haluton enää paranemaan. Toki ikääkin jo oli runsaanlaisesti.

En voi sitäkään sataprosenttisella varmuudella sanoa, mutta on kovin mahdollista että elämäntahdon hiipuminen ja luovuttaminen olivat merkittäviä tekijöitä.

Lomapuisto esitti vaikean kysymyksen, montako päivää olin ollut raittiina kun tiesin parantuneeni.
Enpä osaa vastata. Tietoisuus paranemisesta kun ei tullut yhtäkkinäisenä kertarysäyksenä, ei tapahtunut mitään ihmeenkaltaista valaistumista tai säpsäyttävää riuhtaisua juomisen mieliteon jättäessä maallisen tomumajani kuten olen kuullut joillekin tapahtuneen.

Verkalleen, vähin äänin, tietoisuuden pintaa rikkomatta, siellä ajatusten ja toimintamallien vanhojen virtausten syvissä vesissä, siellä ne asiat alkoivat kulkemaan eri tavalla. Jonain päivänä se tietoisuus siitä että elämässäni on yksi murhe vähemmän vain oli ikäänkuin vanhana ja tuttuna tietona, niin uusi kuin se olikin. Se tuntui siltä kuin se jo kauan olisi valmiina ollut, kenties sitä vain en tullut siltä kannalta ajatelleeksi.

Varmasti oli tärkeää sekin, että paraneminen oli myös tavoitteeni. Ellei se olisi sitä ollut, ja ainakin jos tavoitteena olisi ollut olla paranematta, tuskin niin olisi käynytkään. (ihan varma en voi olla, on sekin mahdollista että joskus joku paranee ihan vastoin tahtoaan. Enpä menisi tuostakaan asiasta kaikkia maailman ihmisiä koskevaa väitöstä esittämään).

Paranemiselle kannattaa antaa mahdollisuus. Siinä ei voi menettää kuin sairautensa kun edes yrittää käynnistää paranemisprosessin itsessään. Juomatta olemista se usein edellyttää, alkoholikeskeiseen elämään on varmasti helppo liukua takaisin. Täällä on esitetty kovinkin kärkeviä mielipiteitä siitä voiko parantua jatkuvalla juomisen vähentämisellä. Minun oli ainakin helpompi ottaa kunnolla etäisyyttä alkoholiin, mutta en mahdottomana pidä sitäkään että vähitellen minimiin, lähelle nollakulutusta siirtyen voisi onnistua. Sellaistakin kun on maailmassa tapahtunut.

p.s.
kiitos taas Lomapuistolle asiallisesta ja selventävästä kysymyksestä. Kovin vastakkaiset näkemyksemme maailmasta eivät estä meitä kommentoimasta toistemme mielipidekirjoituksia ilman henkilökohtaisuuksia. Lomapuisto on yksi niistä plinkin pitkäaikaisista kirjoittajista joiden en ole koskaan havainnut pyrkivän loukkaamaan ketään henkilönä.

[lomapuisto]

Hei mies metsänreunasta!

Eiköhän voida lopettaa tältä erää. Sinä jatkat alkoholismistasi parantuneena, minä raitistuneena alkoholistina.

Päivä kerrallaan

[mies_metsanreunasta]

Tehdään niin.
Johan tässä lienee kaikille lukijoille selväksi tullut mitä mieltä me asiasta olemme.

[Smokki_ja_Sikari]

On se näköjään vaikeaa. Yksi haluaa parantua alkoholismista ja toinen olla raitistunut alkoholisti. Itse olin aikoinaan kova jätkä juomaan, mutta sitten lopetin alkoholin käytön ja minusta tuli alkoholisti. Näin jälkikäteen pitää sanoa, että on todella hienoa olla alkoholisti. Kyllä tämä alkoholistin elämä vaan on hienoa elämää.