Niin, en tiedä miten kammottavia vääryyksiä tapahtunee sitten jossain vertaisporukassa, jossa useimmiten istuu joukko ikääntyneitä gubbeja pohtimassa mennyttä tai nykyistä juoppouttaan. Kyllähän siellä joku saattaa joskus mainita Jumalan, tai ehdottaa tyyneysrukouksen lukemista, joka saattaa aiheuttaa sen, että paikalle osunut varomaton ateisti palaa poroksi kuin auringonvaloon joutunut vampyyri, tai saa vähintään trauman jouduttuaan alttiiksi ilmalle, jonka täyttää rukousten supina.
Olen joskus aikoinaan AA:ssa käynyt, enkä muista että siellä olisi lietsottu rasismia, ihmisivihaa, eriarvoisuutta tahi altistettu viattomia lapsia hengelliselle väkivallalle, niin kuin joissakin fundamentalistisissa uskonyhteisöissä. Myöskään ei lietsottu vihaa ja epäluuloa AA:han kuulumattomia kohtaan, vaikka joku saattoikin innoissaan kyseenalaistaa sen, voineeko juoppo raitistua ilman AA:ta.
Sitä voidaan toki kritisoida, sopiiko AA ihan jokaiselle, tai tarvitseeko jokainen päihdeongelmainen sitä välttämättä. Minun mielestäni ei välttämättä tarvitse, mutta aihe tuntuu tänä päivänä niin loppuun järsityltä, ettei sitä jaksa paljon makustella.
Jumalan olemassaolosta väitteleminenkin olisi minusta hedelmällisempää ja kiinnostavampaa, kuin pelkkiin ennakkoluuloihin tai kärjistyksiin perustuva näennäis-kritiikki, jossa kohdetta ei tunneta, siitä ei välitetä ottaa selvääkään, vaan ampuillaan omasta poterosta hakuammuntana vähän samalla metodilla kuin MV-lehden trollit omia “maahanmuuttokriittisiä” höpinöitään.