arvaan: 1970.
se joka vanhoja kaivelee, jää nuorista paitsi.
nuorihan sinä v-munkki vielä olet, jotain 3-kymppinen? viisas toki, en sillä tarkoita.
vau mikä perse käveli ohi, nuori ja nätti.
onneksi ei huomannut, että tuijotin.
pukki kaalimaata vahtii, vaali pressan on jo käyty, mitä elämässä on enää
odotettavaa?
muuten, olen huomannut itsestäni selalisen seikan, että joidenkin loukkaukset ovat vaikeita
unohtaa, ihan jokin yksittäinen vaikka. näin on kohdallani vadelmamunkin kera ja tuon
koetan muistaa kirjoitellessani ja ettei se vaikuttaisi.
tuskin aina onnistun, mutta tajuan, että ongelma on yksin minun.
tuo persejuttu ei kyllä kuulu tähän, mutta annan kuitenkin jostain syystä olla, miksiköhän?
ak47: nuorihan sinä v-munkki vielä olet, jotain 3-kymppinen?
No, minä voin auttaa ja muistia virkistää tässä ikäasiassa, jos ei tule omaan mieleen näiden vuosien määrä,
näidenkään vuosien jälkeen, vuosia ollen vielä edessä näitä samoja jubailuja, ellei tule panaania kullekin…
Visailuni voitti maaliskuu17, onneksi olkoon! Sitaattien takana (yhtä lukuunottamatta) oli siis Iivisniemen ajattelija, kielikukkasten Tonava, kaikkien jytkyjen isä Timo Soini.
Ablodeja.
Mistä sää muuten tiedät nää? Ja jos tiiät vuoden, niin osaatko sanoa myös päivämäärän, eli millon on synttärit ja mikä on horo-skooppi merkki?
no mutta nyt on kyllä toinen erehtynyt…tuo tekisi 48v.
oma ehdoton yläikäraja on 38v.
omani on kyllä oikein 53v. ja se tuntuu kyllä jo haudanpartaalla olevan iältä.
siis tuntuu, kun miettii vaikka uljaita nuoremmuuden aikoja sanotaan nyt
10 vuotta sitten vaikka.
siis kehitysikäni lienee teinin, käytös kai myös, ajattelu ehkä korkeintaan parikymppisen,
sosiaaliset taidot alakouluikäisen, tunnesäätely uhmaikäisen, näyttelytaito konkarin,
kirjoitustaito opettelijan, väsymys vanhan miehen, ja niin edelleen…
keskiarvo kaikista kai ihan osuu fyysisen massan lyllerrysaikaan maan kamaralla,
laahustaa, laahustaa,laa,laa…hus sika siitä…taa vuoren kaukaisen, synkän varjon…
ai niin
sori heli kun tänne aloin vuotaa, vuodattaa…höh
Mä oon jotenkin aatellut että ak47 on nuorempi. Mutta eihän ikä ihmistä pahenna, ja iät on vaan numeroita, ja muita fraaseja tähän.
Sekin on jännä. miten paljon ihan livenäkin ikä-vaikutelmaan vaikuttaa olemus, käytös, habitus, jopa pukeutuminen. Tapasin hiljattain Raija Pellin, joka on kuin nuori mimmi vaikka sehän on 60.
Ja habitukseen vaikuttaa terveys, ja miten huolehtii itsestään ja ulkonäöstään, ja terveyteen vaikuttaa elämäntavat.
Joku on nelikymppisenä vanha ja raihnainen, joku toinen vetää viisikymppisenä triahtlon-kisoissa ja juoksee maratoneja (Stubb).
Eli tasan ei mene nallekarkit ja munkkipossut tässä ikä-asiassakaan.
Kannattaa kuitenkin yrittää elellä niin, ettei nyt ihan vielä työiässä hoivakotiin, saati hautaan, joutuisi.
kiitos
ja nyt sitten helisen näitä jaarittelemasta toisaalle, kun ketjun aloittaja tahtoi, ettei
täällä aleta vääntämään itkua, potkua ja raivareita…ei sillä, että nyt mieli tekisi, mutta
tulevasta on paha sanoa.
mieli kun heittelehtii kuin tojota loskaisella tiellä.
nuo soinin lausahdukset ovat kyllä aika haettuja, vaan en kai tajua asiayhteyttä tai jotain…
Minä olen sitten vissin taivaltanut jo pitkään haudan partaalla sivusuunnassa.
Kesällä oli näppärä ajella yksipyöräisellä tasapainoskootterilla, parempi näin vanhuksena käyttää ajoneuvoa jolla tarvitsee keskittyä vain yhden pyörän hallintaan. Mutta nyt on jää ja hanki eikä ole nastarengasta ajoneuvoon.
Ensmäiset hörpyt aamukahvia saatu. Ei havaittavissa vielä minkäänlaista vaikutusta. Olo täysin pökkelö.
Krapulatta kuiteskin ja putsissa, hyvä juttu, kyl täst vielä käynnistyy varmaan kun saa kahvia lisää.
[size=150]Morgen.[/size] Oma aamuannokseni on n. 150 - 250 mg kofein x 2 nestemäisenä oraalitse ja toistetaan iltapäivällä. Jos kahvi keksittäisiin nyt, se juotaisiin. Ja keitettäisiin kohta lisää ja ostettaisiin kohukermaa ja -30 % leivonnaisia.
Kaapista ei löytynyt mitään makeaa syötävää, ei edes muroja tai vaikka rusinoita, ei nii mittää hyvää. Vaan kohta on hyvää sillä pullataikina on nousemassa. Tavoitteena on syödä korvapuusteja vielä iltapalaksi.
Metsänreunan mies ryöhää tuon luovuttamisensa kanssa edelleen. Eiks hän muka vieläkään ymmärrä mitä esimerkiksi olen luovuttanut aikanaan AA:n talsiessani? Hänen sanahelinäkudelmistaan saa kyllä omituisen vaikutelman, että koko ajan vain pitäisi luovuttaa eikä viedä pyrkimyksiään loppuun asti. Tietysti jos havaitsee että tavoite matkalla osoittautuukin epärealistiseksi, niin kyllä silloinkin on vain parempi luopua koko yrityksestä. Tämä tietysti koskee muita pyrkimyksiä kuin raitistuminen.