Mä tein makkarista osittain olkkarin ja toisinpäin. REM-unta sais olla enempi… joitain kertoja lyödään moukarilla mun kattoon yön aikana. On se kummallista, miten joillain ei ole ensinkään omaaelämää, vaan tuo vajakki tuolla katolla “käy mun kanssa” vessassa, suihkussa ja liittyy seuraani kolinallaan, kun istun “työhuoneessani” + yösessiot… Juomallakin voi päästä tollaseen spyteekkiseen tilaan tai muilla övereillä mennä psyyke, ah´
Mut ei ole tarkoitus siitä haastella, liikaa sitä on ollutkin, on vaikuttanut ikävästi kovin.
Aurinko paistaa, fåågeleista pari ei ole tajunnut lähteä ajoissa etelämmäksi, ihmiset on iloisia tai osa
niistä tai jokunen sadastastuhannesta, velat on hoidettu ennen uusia ja vuokrastakin selviää ja johnnyn lampaat
on taas tsekattu ja laskettu ja päivä taittuu tästä kohta jo fyysisesti yöksikin ja tätähän tää on, tää.
Kirjanlukuun en oo saanut poltetta ja aloitettua, sillä mun biorytmin printissä kehotettiin sellasta välttämään
Mä kävin ulkoilemassa autolla, varsinaisen kävelyn suoritin isossa kaupassa hyvässä valaistuksessa, onneksi joululaulukimara ei vielä kaikunut siellä. Sainkin tehtyä pitkän lenkin, oli niin paljon kaikkea kivaa hypisteltävää ja rapisteltävää, unohti välillä jonkun tuotteen ja joutui palaamaan puolikilometriä kaupan toiseen päähän noutamaan sen. Kyllä ostoslenkkeily selvästi voittaa ton kurassa ja pimeässä sateessa rämpimisen. Auto oli eilen huollossa ja oli nuo lyhyet valotkin huollettu perusteellisesti kun paluumatkalla eivät suostuneet ikäänkuin palamaan joten tarvikin surautella himppeen päin pitkät päällä hela tiden.
Kävin kaljahyllyllä hakemassa levyn olutta mut ei kuitenkaan omaan käyttöön. Oli siellä paljon kaikenmoisia ripulijuoma puteleita hyllyt väärällään, voih sitä litkumerkkien määrää.
Kaukana on jo ajat, kun niillä nestemäisillä tuotteilla ja pahoinvointituotteiden säilytysrasioilla oli merkitystä
siinä määrin, että ne ikäänkuin sieltä hyllyltä ja lattiatasoltakin hypähtivät silmille ja kärryyn ja ostoskoriin.
Sellanen alkuaikojen hysteerinen pelko tai kauhu saattoi vallita epämääräisiä jaksoja, ettei voinut ehkä
edes katsella samaan ilmansuuntaan, missä sijaitsi näitä hölskyviä ainehia, pullollaan ihkua rapulaa…
Emmä nytkään ota selfietä kaljalavasta tai käy nuolemassa niitä etikettejä tai puristelemassa
tölkkejä tai olemalla kaulakkain pullon kanssa. Työssä voisin ihan hyvin niitä roudata ja jopa
[size=200]nauttia siitä.[/size]
ja siitä sitä paitti maksettais, voihan entinen marlboromieskin jatkaa myrkyn kaupittelua,
vaikkei itse enää imiskään tuota nisän korviketta, arkunnaulaa… ja perinkunta kiittäis.
mut tosiaan, se henkinen puoli, se henkinen… ja sellainen havainto, että minä muutun,
enkä ole mukava ihminen, kun ei mun tarvitse olla ja haluan olla paha ja olenkin, se.
Se on raittiutta myöskin, että mulkku ihminen ei enää ole juova mulkku, ah ah´ mahtavaa
Putsit ajatkin jättävät jälkensä. Ei olekaan ihan vaikutuksetonta tämäkään ja tänään taitaa
tulla plakkariin juuri paljoa yrittämättä taas ajanmittausmerkistöllä lisää samaa tavaraa kuin eilen.
Lisäaineettomat päivät ikäänkuin väen väkisin tuppaavat seuraani ja rynnistävät suoraan pankkitililleni.
Aamulla ne kertymät kokoontuvat ympärilleni ja heijaavat mulle kannustuksensa uuteen, ihanaan päivään…
Jos joku ymmärtää Venäjän olemusta tai venäläistä ihmistä, niin toivon valotusta itselleni,
Mikä siinä on, että aina on joku siellä kitumassa tai tapettavana? Oli sitten vallassa tsaari, bolsevikki tai Putin? Sakinhivutus kohtaa toisinajattelijaa, homoa, muuten vaan eri näköistä, punk rokkari naista. Varomattoman toimittajan tahi oppositiossa olevan kohtaa luoti.
Kerran kirjoitin facebookiin että onko vika venäläisesä kansanluonteessa. Pienempien kiusaaminen on ollut ikäänkuin maan tapa.
Joku politrukki sanoi ottaneensa kuvakaappauksen, ja toimittavansa sen esimiehelleni.
Sviidu, onneksi en vielä silloin ollut politiikassa.
No, oikeasti vika ei ole kansassa. Venäläisyyteen kuuluu ihastuttava kaskuperinne, ja poliittisten vitsien perinne. Perus-venäläinen ei näe Suomea vihollinena, eikä ehkä edes EU:ta tai Natoa vihollisena. Suurin osa kansasta haluaa rauhaa kaikkialla.
Kasku:
Työläinen Dimitri istuskeli tauolla säilykepurkki kädessä. Ei tohtinut sitä avata. Tuli toveri paikalle, kysyi mikset avaa purkkia.
Dimitri vastasi:
Kah, minä aamulla avasin televiision, siellä oli Putin, Minä avasin sanomalehti, siellä oli Putin. Minä avasin radion ja siellä Putin. Min avasin internetti, siellä Putin. Nyt minä en uskalla avata tätä säilykepurkkia.
^ No, on mulla viime vuosilta kymmenien venäläisten kanssa vietettyä aikaa duuneloissa. Neuvostoliitossa syntyneiden siis ja monen ikäisten. Merkittävä osa ei osaa pahemmin puhua suomea, eikä nähtävästi aio sitä Suomessa opetellakaan. Joitain naisia mennyt suomalaisen kanssa naimisiin ja sitten eronnut…
Venäläisyyden olen havainnut olevan jossain määrin välinpitämättömyyden kulttuuri. Ehkä se johtuu siitä, että olen ulkopuolinen. Ehkä siinä on jonkin verran perää. Ryhmädynamiikka voi olla vahvaa asenteella me venäläiset vastaan muut. Tunnetta lisää, jos ei osaa venäjää. Jos näin ei ole, niin se kummallisena (tai normaalina) pidetty kulttuuriero voi jotenkin valottua, liikaakin ja jopa ylivalottua. Aikalailla varauksella joutuu suhtautumaan juttuihin, etenkin jos on sellaiseen taipuvaista desanttiutta ilmassa, muuallakin kuin somessa. Propagandaa korvat suutäyteen, puolin ja toisin.
Venäläiset ovat olleet melkein tuhat vuotta monarkkien hallitsema kansa. Lievää ylemmyyttä saatan aistia heiltä aina välillä liki kaikkiin finskeihin nähden, etenkin suhtautumisessa työnjohtoon ja muihin auktoriteetteihin, mutta vain kepulikonstein pärjäävät meille nykyään kiekkojäillä. Eiköhän ihmiset ole ihmisiä, ensin.
Nyky-Venäjällä on käytössä diktatuurinen hallintomalli, ei sitä länsimaiseen menoon tottunut ehkä voi verrata ja ihmisenhän ei kuulukaan voida hyvin tai pärjätä diktatuurissa. Kai se vähän puristaa, kun avoimuutta ei olekaan
ja demokratia on vähän sinnepäin. Da Da vaan kaikesta politiikassa ja vanhat toimintamallit arjessa edelleen harasoo.
En tiiä, ei voi yleistääkään, mutta samankaltaisuutta on niiin monessa heimossa ja kansalaisuudessa, toisaalta. Parhaimman kuvan varmaan sais, kun lähtis villenä vodkalastin kaa vaeltamaan tonne itään, mutta kun se ura on itellä jo pahasti ohi. Kieli on usein avain näihin mysteereihin. Nauranut olen ja riidellyt heidänkin kanssaan, jee.
No mutta mitä työ tääl miun ketjusta etittä vastausta venäläiseen kansanluonteeseen? Kah, ku mie en oo siel vieraillu muistaakseni ko yhde ainukaisen kerran ja silloinkin etupäässä kännisä.
Putin on aivan oikee mies tuoho hommaan, sillä äijällä on aika tekeminen “Äiti Venäjän” roudaamisessa eteenpäin. Venäläisyys on aika vahva fiilis, jota vajakit täällä ei jummarra.
Marraskuun lopun sunnuntai, luntakin satelee. Krapulatuskia ei ole havaittavissa koska ei ole viinaksia juotukaan. Aamukahvittelu jatkuu vielä pitkään, vois teoriassa katsoa jotain uutistakin, vaan enpä taida uskaltaa.
Tuosta kuvasta tuli lapsuus mieleen. Talvella oli aina paljon lunta ja mitä enemmän sitä sateli sitä onnellisempia me lapsukaiset olimme. Suojakelejä oli alkutalvesta muistaakseni harvoin ja yleensä pakkanen paukkui milloin enemmän ja milloin vähemmän. Ja meillä lapsilla oli halvat huvit sillä eihän meillä ollut tietoa “paremmasta”. Kekkonen isännöi, kävi välillä ryyppäämässä ja kalastamassa neukkupomojen kanssa. Mutta meillä ei ollut mitään tietoa maailman murheista, elämä oli varmaan etupäässä mukavaa, koska siitä on jäänyt niin hyvät muistot.
Juuri tuollaisia kuvioita tarvoimme lumihankeen kun ei vielä ollut lunta paljoa. Kait tuossa hommassa oli joku juonikin jota en nyt kyllä enää muista. Voin vieläkin aistia sen mukavan jännityksen sekä innostuksen kun tamppasimme spiraaleja pellolle.
Voi meitä raukkoja kun meillä oli niin köyhät eväät kasvaa. Ei ollut pokemoneja, mökkäreitä, lumilautoja, älyluureja sun muita ihmisen kehityksen kannalta välttämättömiä vimputtimia. Eikä meillä ollut muuta kuin tavalliset murtomaan puusukset, joiden pohjat tervattiin syksyllä, jotkut voitelun saloista paremmin perillä olleet neuvoivat steariini salat voiteluhommissa. Joo, ei vielä ollut tarvetta asfaltilla itsekseen kulkeville suksille.
Yhtä kaikki, en lapsuudesta muista koskaan aikaa, että talvi olisi ollut kurjaa aikaa, enkä muista, että koskaan olisin alkutalvesta kärsinyt mitenkään pimeydestä ja maiseman rumuudesta. Mut me jotka moista aikaa haikaillaan, niin luokitellaan umpipösilöiksi, dementoituneiksi vanhuksiksi jotka ovat kasvaneet kekkosslovakian diktatuurin aikana ja sitä myöten ovat suomettuneet. Nykyäänhän kaikki on huomattavasti paremmin joka suhteessa. On uudet ja niin ylen fiksut sukupolvet valtaan pyrkimässä. Etenkin tään uljaan kehityksen kukkaset voi poimia vihreiden- sekä kokoomusnuorten toinen toistaan älykkäämmistä avautumisista.
Mut mää nautin nyt raittiista päivästä tänäänkin. Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeee
Ja en lapsuudesta muista ainuatakaan lasta, joka olisi ollut lihava tai läski. Ei myöskään koulu- ja opiskeluajalta ole ainuttakaan läskiä jäänyt mieleeni. Tuli tuo ylipaino mieleeni kun näin nuoren äidin, jolla oli erittäin tuore lapsukainen messissä. Jeesus, maaria ja joulupukki! Se hyllyvän läseen määrä oli aivan järkyttävä ja äiskä oli iskenyt päälleen vielä trikoot. - Miten helvetissä se laps on yleensä päässyt pungertamaan sieltä rasvan seasta tähän maailmaan. Ihmettelen sitä suuresti tai mistä sitä tietää vaikka olis luiskahtanut sieltä ulos.
Mikä ihana alkukesän maisema. Laitoin sen tuohon muistuttamaan, että tää paskaloska, pimeys ja sade loppuu aikanaan ja elämä voittaa.
Tänään käydään möksällä katsomassa minkälaisia kaivauksia sähkönsiirtoyhtiö on saanut aikaiseksi tontin reunaan. Ja mitä puita ovat joutuneet kaatamaan kaivauksen tieltä pois. Tulee edes vähän ulkoiltua. Ääääääääääääääh!
Tässä juhlavuoden voittaja, Keto-sormus. Voi hyvä tavaton, että oli nuo muutkin korut kauniita. Joillain ihmisillä kun on tuollaisia ihania kykyjä tuottaa metallista ja kovista kivistä noin ihania juttuja. Näkis luonnossa vielä tuon Kedon niin vois kuolata sitä oikein kunnolla. Ei tuo kyl vanhan eukon sormessa oikein pääsis oikeuksiinsa.
Ja sitten paluu sorvin ääreen. Keittiö on päässyt muutamassa päivässä huomaamatta aivan järkyttävään kondikseen. Mä en ymmärrä, kaikki kattilat, pannut ja pienemmätkin astian on hajasijoitettuna, ei sentään lattialla vielä, mutta kaikki muut mahdolliset paikat on täynnä. Sit on erilaista eroteltavaa jäteroskaa siellä kippojen välissä, erilaisia purkkeja ym. Ton setvimiseen palaa varmaan vähintään 45 minsaa. Mut ilman kaljaa saa tuonkin sipaistua kun ei enää oo mikään tulipalohoppu elämässä mihinkään.
Joulukuun 1. päivä ja räntää sentäs sataa. Tänään aion hankkia joulukalenterin mikäli tuonne ulos uskaltautuu menemään. Hyvältä näyttää elämä tänään alkoholittomalta kantilta.
Joku tuolla kokeilee jotain Selincroo. On se kyllä hienoa jos onnistuu tuolla keinoin kusettamaan elimistönsä sillä viisii, jotta pystyy kohtuukäyttämään alkoholia. Mun tapauksessani toi ei kyllä onnistuis ainaskaan millään muotoo enää, koska mä tiedän tään taudin kuviot. Ensinnäkään mä en ymmärrä mitä helkutin mieltä on yleensä ottaa yhtään alkoholia mikäli se ei tuota sitä tiettyä efektiä! Sitä sit tarvii Selincroo syödä lopun elämänsä. Heti kun lakkais syömästä niin jo vain alkais perinteinen hörsiminen, jos ei heti niin jonkin ajan kulttua. Mun tapauksessani tuo olis silkkää itsekusetusta.
Son sataprosenttisen varmaa, jotta viinapiru vie voiton ennemmin tai myöhemmin.
Sunnuntai aamun rauhaa. On mukava rauhallinen olotila nautiskella kahvista. Krapulassa saattais olla jotenkin kurjalta tuntuva päivä edessä. - Näin on hyvä ja näin jatkan tämänkin päivän ilman juopottelun tuomia tuskia.
Viikonloppu meni huomaamatta läppärin kanssa, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin on mennyt. Mun tarvitsis jostain saada sellanen aamiaispöytäteline tähän sänkyyn, jotta tätä läppäriä ei tarvitsis pitää jalkojen päällä. Joo, suorastaan hekumassa räpläsin konetta kun uskaltauduin menemään lopultakin ytimeen yhdessä hommassa ja jälleen aukeni uusia näkymiä hommeleihin. Sitä kun ei uskalla kaikkea kokeilla kun pelkää tuhoavansa juttuja, joita sitten ei voi kenties palauttaa mitenkään entiselleen…pläp pläp plä…pläp pläp plääääääää…
Raittiina edetään tänäänkin. Elämä soljuu mukavasti eteenpäin ilman alkoholin tuomia ylimääräisiä tuskatiloja sekä mutkia elämään ja ihmissuhteisiin. Ja kun tähän pisteeseen pääsee, ei alkoholin nauttiminen ole minkäänlainen vaihtoehto millekkään tilanteelle, vaikka mistäs sitä tietää jos jotain hirveetä tapahtuis, että miten sen sitten osaa hoitaa sortumatta juopotteluun.
Minun piti aamulla lähteä labraan tuonne matkan päähän, mutta oli kamala päänsärky, koska niska oli aivan tiltissä. En sit lähtenyt vaan suuntasin lataamaan sumppikoneen ja juomaan paljon vettä. Nyt helpottaa jo vaan kahvia on saatava lisää.
JVP tuolla ketjussaan neuvoo, että tyhjällä vatsalla ei kannata raittiuttaa yrittää ja se kyllä pitää aivan varmasti paikkansa. Ja sokuria pitää alkuun saada vaikka neuvoovat asiantuntijat jotta sokuri on huono lääke, vaan pitäis koko ateriasysteemi rakentaa yksilöllisesti jne…
Kyllä jäätelö on omakohtaisen kokemuksen nojalla alkuajan ensiapuna niitä parhaita lääkkeitä. Suosittelen jäätelöä runsaina annoksina illalla katselumedian ohessa syötäväksi. Jotkut luottavat vahvasti suklaaseen mutta minun mielestäni jäätelö on parasta tuohon hommaan. Jäätelöstä siirryin seuraavaksi hedelmiin, joita tulikin syötyä niin paljon jotta vatsa sanoi itsensä irti koko hommasta. Vatsa ei oikein pidä ulkomaisista kausihedelmistä suurina annoksina. Myöhäisen iltapäivän hirveään juomahimoon suosittelen hillomunkkeja suurina annoksina. Vaikuttaa siltä, että immeiset juomisen lakattuaan keskittyvät ensisijaisesti hankkittujen liikakilojen nopeaan poistoon sekä äärettömän kurinalaiseen elämään sekä masokistiseen itseruoskintaan. Kokemuksesta tiedän, että tuo ei ole se oikea tapa raitistua. Tuo johtaa vääjäämättä raitistumisharjoittelijan paluun puteleita syleilemään takaisin.
^ word. Mullakin on kokemuksia, jotka osaltaan tukevat mainitsemaasi suuntausta. Tuho on melkosen varma, jos kaikki pitää heti saada kympillä sujumaan. Painoa ehtii sitten vaikka parin vuoden päästä fixaamaan. Ja käymään kampaajalla. Ja lavatansseissa. Ja plinkissä kerätä 10 000 mesitsiä.
Torstai toivoa täynnä. Tulis auto kotiin jo niin sais tupakkia ja maitoo kyliltä.
Jep, tuolla on ketju köyhyydestä, mutta eihän sinne voi kirjoittaa mitään, koska palstahitlerit varmasti hyökkää kimppuun välittömästä. Suomessahan ei ole köyhyyttä, kaikki johtuu pelkästään köyhästä itsestään.
Ja eipä siinnä mitään, eipähän tule itse vihaiseksi, kun ei ajattele tuollaisia kurjia asioita. Keskitytään kaikki yhdessä seksuaaliseen häirintään, sukupuolisuusasioihin sekä superfoodiin. Välissä voipi olla pilkahduksia kuninkaallisten perhetapahtumista. Täydellinen uutispimennys vallitsee maassa laittomasti oleskelevien hommeleista sekä monista muista asioista.
No eipä siinnä mitään, kyllä jos raittiutta haikailee, niin kannattaakin vältellä kaikkia mahdollisia mielenrauhan vieviä uutisia.
Mikroskooppikuva kuusenneulasen sisuskaluista. Aika jännä sinänsä!
Aamu oli hirveä! Oli aikainen herätys ja sitä vielä tehosti tuossa metsikössä aivan lähellä jyryävä metsäkone ja talossa oli käynnissä parvekepuolen ikkunoiden vaihto, oli autoo ja immeistä, konetta ja laitetta möykkäämässä. Sit mä jouduin kahvitta lähteen kaupunkiin labraan. Tiellä oli kovasti liikennettä ja rapa roiskui ja pimeetä. Tuli aivan entiset ajat mieleen kun kävi töissä vielä. - Ai hirveetä, onneks ei enää tarvii sellassii aamui kestää. - Ei oo ihme jos juoma toisinaan immeisille maistuu, kun tohon vielä lisättäis työpäivä, paluumatka kuvioineen, niin kyllä kalvaputelin kuvat pullahtaa näkökenttään paluumatkalla kaupassa.
Vaan kyllähän sekin rumba hoituu raittiina paljon paremmin kuin väsyneenä krapulaisena. Juopotteluaikaan sitä tuntee jotenkin huonoa omaatuntuoa ja on altis ylittämään itsensä eikä osaa pitää järkevästi omia puoliaan duunissa.
mahtavaa 
