Ka, eihä nää mittää hevosmiehii oo, eikä mittään olgan lauttureitakaan. Hyö ko ovat tuolt Havaijjin puolest nii mä luulen et hyö ovat noit venemiehhii, hyö näet soutaat ja huopaat.
On teillä kovat pakkasseet siel jossain.
Keskiviikko eli pikkulauantai. Aamukahvilla olen sillä nukuttelemaan aloin neljän jälkeen aamulla. Aivan unenpöpperössä ja pöpperöistä tuolla ulkonakin näyttää olevan. Pää on aivan tyhjää täynnä, mut raittiina ja krapulatta kuiteskin ollaan.
Hyvä hetsake!
Aloin kuunteleen äänikirjana Reijo mäen “lännenmiestä”… siinä on papukaija, jonka nimi on lenin ja se hokee koko ajan sanaa fasisti… 
…tuli vaan tosta kuvasta, mieleeni tuo aasinsilta!
ha haa, mä katseli yks ilta pätkiä lemmikkipapukaijoista. Voi hitsi miten mainioita lintuja juttuineen. Taitas häätö tulla mikäli sellasen omistais. Osaavat haukkuakkin just kuin koira, matkia kaikkia elektronisia kodin merkkilaitteita, matkia ambulanssia ja vaikka mitä juttuja. Niin ja vauvan itkua, se on kyllä tosi paha juttu.
Jälleen raitis päivä edessä. Melkein viis astetta lämmintä ja vesisadetta.
Jotain vaihteluu tähän eloon tars nyt kyllä keksiä. Otetaan nyt keskilyhyentähtäyksensuunnitelmaksi uimahalliin meno. Möksälle vois kans mennä mikäli kelit pysyis plussan puolella. Pääsis vähän lomille, sillä mä olen alakynnessä täällä himpessä noille kahdelle läpän heittäjälle. Eilen keksivät lintulajeja, joita mä voisin olla, sellasia kuin esimerkiks hurakka ja läsko. Voi paska, toi hurakka lienee huruakka ja toi läsko on läskikotka. Ja kaikkee tollasta kivaa läppää.
Eilen muuten pääsin hiukan kostaan noitten yksien läppiä. Mä kiusasin “poikia” aivan ihanasti ja mulla oli hillittömän hauskaa kun sain net suuttumaan, sain nauraa katketakseni, hah hah haa.
Perjantai ja viikonloppu edessä. Monelle työn raskaan raatajalle päivä, jolloin kiusauksia on vaikea välttää. Mutta on ne vältettävissä kun hieman paneutuu asiaan tarkemmin. Mul ei onneksi nuita huolia ole enää.
…but don’t forget to make friday great again
Tässä kuvaa kerrostalosta Hong Kongista.
Ja tässä Makaosta. Asukastiheys 55 000 asukasta neliökilometrillä.
On se hienoo asuu vähän väljemmin. Heh heh
^ tommoseen mä haluan ehdottomasti päästä asumaan!.. 
Lauauauauantai aamu varhainen. Vettä sataa, pimeää, synkeää. Mut hyvältä näyttää tääkin aamu, sillä krapulaahan ei ole, eikä masennus vaivaa. Mitäs täys nyt sen kummempia kuin nauttia kahvit ja mennä unten maille takaisin.
…oot Helise varmaan tän jo nähnytkin… mut laitan varmuuden vuoksi kun on mielestäni kans aika HUIKEE tyyppi!
Kyllähän minä Susan Boylen tiedän. Todella huikea ääni hänellä. Ei enää esiinny kuulemma.
Sunnuntaita eletään ny. Viime yö mäni valvoessa viiteen. Olotila oli hiukan tukala, koska iltapalaksi tein omenatortun kermavaahdolla ja koska muita syöjiä ei ollut paikalla tuli kertakaikkiaan mässäiltyä, huonoo tekee vieläkin. Mutta hyvää se oli. Mut onhan toi nyt mielekkäämpää kuiteskin kun vetää itsensä pöhnään, mennä nukkumaan ja herätä hirveässä krapulassa.
Auto on matkoilla joten ei tule taaskaan mihinkään lähdettyä!
Kyl^ on parempi vaihtoehto, vaikkei terveellistä toki olekaan, mutta kukin mitenkin.
Onkohan jokaisen raittiuden aikana sellanen toistuvasti taannehtiva menneiden rapuloiden muistelukausi ?
Mua ainakin tätänykyä järkyttää ja pelottaa jälkikäteen ne kaikki sadat olotilat ja kauhukuvat…
Myöskin tulee sellasia tuntemuksia, ettei itseään tunnista menneistä tapahtumista.
Ja elimistölle pelkästään se posketon oksentaminen oli tappavaa + melko lailla syömättömyys itsellä pitkiä aikoja
ja pelkällä nestemäisellä yhden dokauksen taktiikalla-meno vuosien ajan… ei oo hinkuja sellaseen…
very scary stuff viuna on kyllä solumyrkkyominaisuuksien ansiosta sangen tehokas killeri ja kehno päihde, kans
but also today making sunday bla bla great. again.
Jotenkin noista kerrostaloista näin jälkijättöisesti pakko kommentoida, että niissä asuessa ei todellakaan voisi vaatia, että naapuria pitäisi tervehtiä tai olla tuttavallinen taloyhtiönsä asukkaille. Tai siis voisihan sitä vaatia, mutta mahdoton tehtävä.
Ei juma, mietippä, kun lähtis kylään kaverin luokse, jonne olisi vähintään 40 minuutin matka ja silti pyörisi omassa asuintalossa…
Tai pikku pöhnässä sekottaisi kerroksen ja ovensa ja yrittäis etsiä omaansa.
Olemma sidoksissa aina johonkin ihmisolioon, vähintäänkin byrokraattiseen virkanisäkkääseen.
Ilman rahaa ei voi käytännössä elellä ja infastruktuuria tarvitsee useimmat ja viestintäliikennevälineitä.
Kyllä vapaimpia ovat koirat. Tai ainakin mun koirana on rakastettu ja vapaa.
Joten seuraavan kerran kun päädyn hiljaisten miesten ja naisten leirintäalueelle,
valmistauduin suuntaamaan seuraavassa elämässä karvanaamaisena sekarotuisena ja
haisevana piskinä lämpimään ja ihanaan isotissiseen naissyliin
ja koska olen siellä itsekin joskus tässä inkarnaatiossa ollut, niin en tietenkään tyydy enää yhtään vähempään
Venäjän rakastetuinpia lauluja on Kurjet joka on elokuvasta Kurjet lentävät. En muista katsoneeni sitä, mutta aion nyt katsoa sen.
Сranes - Журавли́ - Zhuravli - Dmitri Hvorostovsky (2016)
Kurjet
Mun vallanut on joskus outo mielle,
et miehet sodast palaamattomat,
ei kaatuneetkaan maalle hurmeiselle,
vaan valkokurjiks silloin muuttuivat.
Ain niiltä ajoin tuonen kurjet lentää
ja ankeasti meille ääntelee,
siksi lie kaiho syömeen usein entää
silmät kun taivahalle tähyilee.
Vaan ajast toiseen uupuneena soutaa,
tuo kurki illan aivan viimeisen,
sen ehkä määrä on mun poies noutaa,
ja liittää tuonen parveen valkoiseen.
Niin koittaa päivä kurkiaura saa,
taas kutsun sinimustaan uinuvaan
ja lailla linnun taivaan kaaren alla
uikutan teille inehmoille maan.
Mun vallanut on joskus outo mielle,
et miehet sodast palaamattomat,
ei kaatuneetkaan maalle hurmeiselle,
vaan valkokurjiks silloin muuttuivat.
Ain niiltä ajoin tuonen kurjet lentää
ja ankeasti meille ääntelee,
siksi lie kaiho syömeen usein entää
silmät kun taivahalle tähyilee.
(sanat suom. Koiton laulu)
Kurjet lentävät (Летят журавли, Letjat žuravli) on neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1957. Se kertoo toisesta maailmansodasta Neuvostoliitossa. Se kuvaa sodan julmuutta ja ihmisen sieluun jääviä vammoja. Elokuvasta on peräisin kappale ”Žuravli” (Kurjet), joka on tullut suosituksi.
Elokuvalle myönnettiin Kultainen palmu Cannesin elokuvajuhlilla 1958.[1] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2] (Wikipedia)
Elokuva: Kurjet lentävät
Aamukahvilla, viideltä tuli räpelöityä läppäri lepäämään, oon aivan sanaton.
Heräsin vasta äsken, se oli sit päivä siinnä. Nukkuessa meni, sain sentään kaupassa käytyä sekä ruoan laitettua.
Muuten netflixillä on hiano dokkari, Damien Hirst: Treasures from the Wreck of the Unbelievable. Siinä on muuten sit taidenäyttely jota matkustaisin katsomaan jos moinen olisi mahdollista. On tuo ollut mahtava kokemus noille immeisille! Jälleen on tullut tuossakin todistettua, että noissa vanhoissa taruissa on aina jokin totuuden siemen mukana.