Sun vaimo ei ainaskaan pääse kyllästymään kun saa nauttia vehkeiden esittelystä vielä 15 avioliittovuoden jälkeen. Vaimos on varmasti iloinen pitkään tuosta helikopteritempusta!
Minusta ainakin tuollaiset “poikain” kujeilut on kyllä hauskoja.
Sitähän minäkin…eli ihan normaalia…sitäpaitsi täytyy itsellekin välillä muistuttaa mitä varten ne vehkeet on…kiitos!
Taidanpa siis tehdä huomennakin jonkin kepposen… se varas meille samaan aikaan jäykkäköyristysrokotteiden oton huomen aamuks…ihme hullu
Niin tai mistä mä tiedän minkä piikin se on mulle pyytäny…taidanpa repäistä jotain mielenkiintoista lääkärin kuullen ku se meidän kunnan terkka lääkäri on sellanen jäykkä vanhankantanen seniilitäti…katotaan saanko vaimon =>
Ihminen joka ei osaa keskustella, turvautuu helposti väkivaltaan.
Ja jos asia-argumentit loppuvat, alkavat solvaukset.
=> Mielestäni etenkin tuon jälkimmäisen kuvauksen ihmiset sopii hyvin politiikkaan.
Niin valtakunnalliseen kuin paikalliseenkin - yhteisten asioiden hoitamiseen.
Asia-argumentit on varsin hukassa monella tyypillä, joka työkseen ns. puhuu “asioita”.
Ja ideologian aikanaan eli varsin nopeasti karistessa alkaa siinäkin lajissa arki,
jossa nopeiten palaa loppuun innokkaimmat.
Ja metsien mies vaan kiusaa vaimoa, mutta onneksi onkin oma !
Ja kukaan ei nyt mene minnekään tauolle, mulla on sana-assiosiaatiokaveri hukannut ittensä Saunan puolella…
En pääse skribailemaan korkean profiilin skeidaani ja patoutumat voi alkaa kohta vaivata mieltä ja kehoa
Juu ei muita taukoja kuin pakolliset…ellei sitten niihinkin voi P.linkkiä ottaa mukaan eli, vessaan, häihin,hautajaisiin, uniin, lääkäriin, urologille, gynegologille,lenkille, pissalle, hyppyrimäkeen,metsäretkelle, makuuhuoneeseen, uimahalliin,pu ttisalille, vesijumppaan, joogaan, vaatehuoneeseen…mihinköhän nyt sit vielä…tossa kai ny elämän tärkeimmät paikat
^ Mä en enää taukoja pidä, mä taidan sitten kerralla lopettaa, toukokuussa viimestään, sillä
lopettaminen on mulla verissä ja noi lukemat alkaa olemaan laskurissa niin hirmuiset,
eikä ole mitään sanottavaa ollut sitten vuoden 2012 kevään… vai oliko se tammikuussa 2010.
ja tietenkin tässä elämänvaiheessa mä kelaan vain sitä muuttoa…
ja takaisin mun ykköshommiin palaamista.
ja elämäähän tää muutoin melkein onkin
ja koiran vikoja aikoja tai vuosia…
ja raittius on samaa näkkileipää
Mul on kauheet sivuräpläyssulkeiset menossa ja kun mä kokeilen jotain uusii juttui niin mä olen jotkut vanhat jutut jo unohtanut ja sit saa räplätä ja räplätä ja räplätä, kyl se sit lopulta taas muistuu mieleen miten se nyt sit oikein meni missäkin. Mut eiks se oo ihan luonnollistakin kun mä olen sellanen kiroileva muistisairas vanhus muutenkin.
Mä en kyl pysty sun kans leikkiin tota sanasessiota kun sulta tulee tulee niin nopeesti ja paljon.
Jotain stooria vois kirjoitella mut mä oon kyllästyny angelan ja putinin touhuihin sekä hermusen sukkahousuihin.
Mäkin toivoisin jotain uutta tarinantynkää tms… jossa sais nauruntyrskähdykset jälleen valloilleen… kieltämättä putin Angela Hermunen kuvio junnaa vähän paikallaan…
Seiskakypä…sinä sanojen velho…yhdyssanojen keisari ja verbaliikan Vatanen… kehitä jotain…
Noo, kyllähän jossain Venäjän duumassa on joskus ollut ihan oikeitä käsirysyjä ja nyrkit heiluneet, samoin ehkä jossain muuallakin pain maailmaa.
Itänaapurissahan oppositiopoliitikoille voi myös käydä joskus kalpaten. Voi esim, seurata mitä tapahtuu hepulle nimeltä Alexei Navalnyi.
Suomessakin toki loppuun palamista ja leipääntymista tapahtuu politiikassa, mutta ei se useinkaan väkivaltaan johda. Uhkailu ja vihapuhe tulevat yleensä yleisön puolelta, poliittisen kentän ulkopuolelta…
Joskus kunnanvaltuustoissakin heitellään tosin jopa törkyä, mutta asialla on melko usein jonkun ns. ääripäätä edustavan puolueen edustaja.
Tai kun perussuomalainen Seppo Huhta alkaa haastaa facebookissa riitaa vihreiden Ozan Yanarin kanssa, tapaus rauhoittuu melko pian jo median huomion ansiosta.
Noin muutenhan politiikassa tarvitaan paksunahkaisuutta, malttia ja sekä kritiikin että paineensietokykyä. Toimeen on myös tultava erilaisten näkemysten kanssa, koska samoissa neuvottelupöydässä istutaan kaikkien eri puolueiden edustajien kanssa. (Minäkin olen tavannut näissä merkeissä pari oikein mukavan tuntuista persua ja kristillisdemokraattia, samoin kuin muidenkin puolueiden ihmisiä).
Lautakuntien pöydissä yleensä siis tosiaankin keskustellaan, ei riidellä eikä kinastella, ei edes tönitä kyynärpäillä kahvia ja voileipää ottaessa.
Itse asiassa se, että Suomi toipui sisällissodan traumoista niin nopeasti, voi perustua ehkä kunnallispolitiikkaan, jossa vasemmisto ja oikeisto joutuivat nopeasti neuvottelemaan taas yhdessä ja sopimaan asioita väkivallattomasti.
Meillä oli vasemistopohjainen (lähinnä SDP:n) hallitus jo 1926 (Tannerin hallitus), vain 8 vuotta sen jälkeen kun punaiset olivat hävinneet sisällissodan.
Kuten usein sanon, väkivalta ja tappelu alkavat silloin kun politiikka loppuu, mikäli politiikalla tarkoitetaan asioista keskustelua ja neuvottelemista, ja asioista päättämistä väkivallattomasti.
Kun neuvottelut on lopetettu, alkavat aseet puhua. Tai sitten valtio eristäytyy jonkinlaiseksi hylkiö-valtioksi, kuten Pohjois-Korea, joka ei kovin paljon muiden maiden kanssa politikoi.
PS. Jopa Trump on tehnyt pienen liennytyksen uhossaan: “America first doesn’t mean America alone”.
Katsoin aamulla peiliin ja huomasin,että mulla on eriparitissilihakset?..outoa…vaimo tyynnytti ja sanoi sen olevan normaalia…huojennuin…huomasin tosin että mulla on myös pienet korvat ja alkava stressi-ihottuma pakarassa…tällaisia aamupohdintoja meidän mäeltä!
Mä oon ihan justiinsa heränny ja aivan sekaisin, ihan kun olis pahemman luokan kohmelo!
Kahvinkeittimen sentään sain ladattua kun vähän aikaa muisteli, että miten se oikein ladataan. Kohta mä saan ekan kupillisen niin mä saatan herätä on-tilaan. Hetkisen kulttua lisää enämppi
Mä huomasin heti Mehumaijan kirjoituksen kun se eilen ilmestyi tuonne. Olis ollut kiva tietysti heti moikata, mutta paras vastaus tuohon ketjun päivitykseen on tuo 0132:n vastaus: Kiitos.
Parasta tällä palstalla on raitistuneiden ihmisten kirjoitukset, jotka pitkän poissaolon jälkeen palaavat kertomaan elämästään raittiina. Olen monta kertaa miettinyt, että mitähän Mehumaijallekkin mahtaa kuulua? - Ja onneksi sain huomata vihdoin, että Mehumaija täyttää pian 3 vuotta!
Siis onnistumisia tapahtuu, eivätkä kaikki palaa juomaan takaisin.
Ja kun niistä alkuvaikeuksista selviää niin sitä alkoholia ei sitten enää tee mieli.
Ruokaa laittaessa sattui ikävä keittiöfiasko. Olin tarttunut Römerstophin savipataan ja nostamassa sitä tasolta uuniin kun siitä jäi pohja pöydälle ja sisältö levisi pitkin keittiöö. Possunsuikaleet, sipulit ja nesteet ja muut roippeet jäi onneksi sinne tasolle, josta ne sitten pystyi kaapimaan toiseen uuniastiaan. Sitä roiskettä näyttää olevan siellä vieläkin ja kattilakaapissakin näyttää olevan nestettä. Padan kansi oli omenan näköinen, se oli söpö astia, jonka aikanaan raahasin Itävallasta yli 20 vuotta sitten.
Se on sellanen borrelioosi-ihottuman kaltainen selvärajainen pyöreähkö kutiava alue…tulee usein pakaraan…mulla alko heti toi kun alkoholin vierotusoireet oli ohi n.10 kk sitten… tulee esiin aina kovan stressin myötä.
No mulla on kans sit ollut sellainen sillon kun mä sairastuin viimme ryyppäyssessiolla. Mä ajattelin sen tulleen alushousun kumilangoista. Oli se kova kutiamaan, välillä se oli tosi kipeä kun oli nahaton ja varmaan tulehtunut. Se oli kiusana useamman vuoden.
Ajoittain nahka ei kestä metalleja ja kumia ollenkaan. Ja kovassa stressissä iskee hirvittävä hilse joka puolelle.
Torstai toivoa täynnä.
Kuvassa veikeä skunkki. Harmittaa vieläkin kun en päässyt lähikontaktiin aikanaan tuon pahamaineisen otuksen kanssa. Kuulin eläimestä toinen toistaan kamalampia kertomuksia joita tehostettiin pöyristyneillä lautasen kokoisilla silmillä. Löyhkän poistoon oli sallittua käyttää mitä ikänä mieleen juolahti eikä löyhkä kadonnut siitä huolimatta. Kuvaukset olivat niin kauhistuttavia löyhkän suhteen, että ajattelin jo näiden olevan kuin kertomukset isojalasta tai nessin hirviöstä. Ajattelin, että mikäli mahdollisuus tulee yllytän skunkin varmasti ruikkaamaan tuoksukettaan, jotta pääsen aivan livenä haistelemaan pitävätkö nämä kalajutut ollenkaan kutiaan. - Saakohan Korkeasaaressa haistella livenä tuoksunäytettä?
Junior kotiutui töistä varhain aamulla ja kertoi mun kuorsanneen niin, että kuului melkein jo käytävään asti. Mä en usko kyllä tätä juttua olleskaan, kunhan säveltää.