Hienosti tässä tulikin kaikki oleellinen. Paino sanalla satu. Mutta raitistumistasi en väheksy vaan siitä iloitsen puolestasi! Auttaa se plasebokin lääketutkimuksissa jossei nyt 50% nii aika likelle kumminkin. (Ei sekään syöpää paranna, vaan joskus ihmeparantumiseksikin kutsutuissa tapahtumissa elimistön omat solut käyvät syövän kimppuun ja humpsis tauti on vekka)
Myös geneettisen koodin universaalisuutta pidettiin vahvana todisteena yhteisestä esi-isästä. Esimerkiksi Turun yliopiston perinnöllisyystieteen emeritusprofessori Petter Portin esittää tämän väitteen Charles Darwinin kaksinkertaista merkkivuotta juhlistavassa teoksessaan:
Solujen perusaineenvaihdunta ja rakenne ovat kaikilla eliöillä samanlaiset, ja evoluutioteorian vahvimpia todisteita onkin se, että geneettinen koodi on universaalinen eli sama kaikilla organismeilla olkoon sitten kysymyksessä virus, bakteeri, hiivasieni, kanttarelli, koivu, sinivalas tai ihminen. Ilmiötä on tieteellisesti hyvin vaikea ymmärtää muuten kuin evoluutioteorian valossa. – Petter Portin ja Timo Vuorisalo, Evoluutio NYT! (2008)
[i]Helposti syntyvä väärinkäsitys on, että tämä ”yhteinen kantaisä/-äiti” oli yksin maailmassa. Luultavammin se oli vain yksi yksilö jo elämäntäytteisessä valtameressä. Kaikki muut ovat kuitenkin epäonnistuneet jatkamaan sukuaan näihin päiviin saakka. Toinen väärinkäsitys on, että se olisi maapallon ensimmäinen eliö. Realistisempi kuva on, että se oli pitkän kehitysprosessin lopputulos, jonka varhaisimmat vaiheet eivät välttämättä olleet edes yksiselitteisesti “eläviä”. Varhaisissa vaiheissa elämä on saattanut syntyä yhä uudestaan, mutta siitä emme tiedä nykytietämyksellä kovinkaan paljoa, koska esimerkiksi koskemattomia kerroskivilajeja 3,8–3,5 miljardin vuoden takaa Maan alkuajoilta on lähes mahdotonta löytää (ei tiedetä nykyisin) ja tarvittaisiin hapeton ilmakehä muiden epätavallisten olosuhteiden lisäksi. Ihmisillä ei ole nykyisin mitään tietoa elämän 300 ensimmäisen miljoonan vuoden ajalta, ja laboratorioissa ei olla vielä pystytty tuottamaan elämää, mutta täysin mahdotonta tekniikan ja tietämyksen kehittyessä se ei luultavasti ole. Jo 3,5 miljardin takaisista kivistä on löydetty rikasta bakteerilajistoa.
Kuitenkin kaikkien ensimmäisten elämän pioneerien oli ratkaistava monta ongelmaa, suurimpina miten hankkia energiaa ja kopioitua. DNA-molekyylejä pidetään välttämättöminä kopioitumiselle, mutta sen valikoitumiselle siihen tehtävään ei nykyisin tiedetä kunnollista teoriaa. Sen tehtävän uskotaan kuitenkin olleen aluksi toissijainen, ja sitä edeltäneen RNA-maailman, missä tapahtui proteiinisynteesiä, ja josta puuttui DNA-välitteisen proteiinisynteesin tehokkuus[/i]
Jo 1950-luvulla onnistuttiin laboratorio-olosuhteissa synnyttämään alkeellinen solu, joka otti energiaa solun ulkopuolelta elottomista aineista. Tämä solu ei kuitenkaan pystynyt lisääntymään. Tämän alkusolun syntymiseen ei todellakaan mennyt 600 000 vuotta. Maapallolla sen sijaan ensimmäisiin elollisiin sydeemeihin jotka pysyivät lisääntymään kului tuo aika.
Vastaväitettä ApoWikistä aiheesta Abinogeneesi:
[i]Vallitseva ajatusmalli on, että “Elämää syntyy helposti, kun vain on aikaa tarpeeksi”. Ongelmia yritetään “selittää” käytettävissä olevalla pitkällä ajalla. Kemiallisten reaktioiden yhteydessä jonottaminen johtaa tasapainotilaan. Kemialliset reaktiot ovat tasapainoreaktioita. Biomolekyylien spontaani hajoaminen on todennäköisempää kuin niiden muodostuminen. Elämän kemia toimii tyypillisesti kaukana tasapainotilasta.
Nykyisen tiedon, osaamisen ja laitteistojen avulla emme pysty rakentamaan eläviä soluja tai edes soluorganelleja/solurakenteita yksinkertaisista molekyyleistä. Elämään tarvitaan paljon hienostuneita ja monimutkaisia, vuorovaikuttavia systeemejä. Miten elävä solu sitten voisi syntyä sattumalta ja täysin kontrolloimattomissa olosuhteissa ilman mitään ohjausta/kontrollia, vaikka edes kattava tieteellinen tieto ja älykkyys eivät ole saaneet aikaan reseptiä elävän solun synnyttämiseksi? Sattuma ei pysty luomaan “tyhjästä” elämän kannalta ratkaisevia koneistoja ja rakenteita. Mikäli tulevaisuudessa pystyisimme rakentamaan eläviä soluja, se osoittaisi, että elämän synnyttämiseen tarvitaan paljon informaatiota ja suunnittelua sekä taitava, tarkoitushakuinen työn tekijä. Kokeellisen tiedon valossa elämä ja sen synty vaikuttaa vahvasti suunnitellulta. Suurista ongelmista huolimatta monet ajattelevat, että joissain olosuhteissa elämä voisi syntyä kuolleesta aineesta. Naturalistisesta maailmankatsomuksesta onkin tullut tieteen jarru. [/i]
Tämän väittäjän mukaan elämälle välttämättömiä :
-Elämä käyttää proteiinien rakennukseen 20 aminohappoa. Näistä 17 on saatu syntymään Miller-tyyppisissä kokeissa. Poikkeukset ovat histidiini, arginiini ja lysiini, joita ei ole saatu muodostumaan.
-Yksittäisessä kokeessa saadaan yleensä aikaan vain muutamia aminohappoja ja enintään 13 elämän käyttämää aminohappoa
ei ole saatu syntymään labrassa. Mutta näihin on mielestäni vastauksena meteoriitit, jotka ovat kenties tuoneet oman lisänsä alkusoppaan savivellissä.
talkorigins.org/origins/faqs-mustread.html
Mitä Nooan sukurutsaiseen sikiämiseen tulee, niin geenitutkimusten mukaan, ihmispopulaatio on jossain vaiheessa supistunut noin 5000 henkilöön, joiden jälkeläisiä kaikki olemme.
Eikös tämä ollut jonkun jääkauden tai muun tällaisen voimakkaan ilmastonmuutoksen jälkimainingeissa tapahtunut että tänne oli vain kourallinen meikäläisiä selviytynyt. Ihan kiehtovaa on myös se että jos se iso kivi ei olisi silloin miljoonia vuosia sitten osunut tähän palloomme, niin dinosaurukset saattaisivat edelleen kuljeskella täällä, eikä ihmistä olisi ollenkaan.
Noin 12000-13000 tuhatta vuotta sitten saattoi tulla maahan hieman pienempi iso kivi joka osu silloisen jääkaudenaikana pohjoisamerikan mantereelle kilometrien korkuiseen jääkenttään. Siitä alkaa ihan oikeasti pikku hiljaa löytymään jopa todisteita koska se paine on ollut niin valtava, että siellä jään alla muinainenmaa on jotenkin “kristallisoitunut”. Tieteelliset tutkimukset on kyllä käynnissä…
Sekä parista paikasta maapallolta on nyt löytynyt tekeleitä n. 12.000 vuoden takaa joita ei pelkät metsästäjäkeräilijät nykytieteen valossa muka osanneet rakentaa. Eli ihmiskunnan historia saattaa olla paljon kaukaisempi kuin mitä nykytietämys antaa ymmärtää… Nämä samat asiat ovat olleet esillä, ihan kuuluisimmissa tiedelehdissä Atlantin toisella puolella ja saa niitä tilattua tänne pohjolaankin sekä joitain taidetaan myydä ihan lehtikaupoissakin (tästä en tosin ole varma).
Mutta jos koko universumi on pohjimmiltaan samaa DNA:ta niin silloin on mahdollista että meidän ihmisten erityislaatuisuus muihin eläimiin verrattuna (kyllä olemme erityislaatuisia mm kehitysvauhtimme vuoksi kun vertaa muihin eläinlajeihin:majava on samanlainen nyt kuni 100 vuotta sitten, ihminen ei) on peräisin jostakin muualta. Ehkä meissä on niitä jumalien poikien koodeja. 
Mutta mikä uskovaisten puoli yrittää kumota DNA- tutkimuksen hölynpölynä? Tuntemani kristinuskovaiset ovat joko normaalin kiinnostuneita asiasta tai sitten suhtautuvat epäluuloisesti asiaan siksi koska pelkäävät ihmisen pyrkimystä mainpuloida DNA:ta. Vrt. esim. kloonaus on Jumalan työhön puuttumista.
Niin miten ihminen on muuttunut 100 vuoden aikana? Sitä tässä kovasti hämmästelen!
Tuo on taas tuota “en halua väheksyä kokemustasi mutta väheksympä kuitenkin” - argumentaatiota.
Tuo on vain sinun mielipiteesi. Yhtä pätevä on toista näkökantaa edustava mielipide. Näissä uskon asioissa on se hyvä puoli että niitä voi jokainen itse kokeilla. Kuka tahansa ei voi tehdä tieteellistä testiä. Mutta uskon asioita voi kuka tahansa testata itse. 
Teknologia. Lääketiede. Ihmisen ymmärrys elämästä, genetiikasta, universumista. Olisiko peräti jotakin fyysisiäkin muutoksia tapahtunut. Urheilusuoritukset ovat hieman parantuneet sadassa vuodessa. Katso melkein mitä tahansa elämän aluetta, ihminen on sadassa vuodessa kehittynyt aikas paljon.
Majava rakentelee edelleen samoja rakennelmia kuin 100 vuotta sitten.
Mutta onko ihminen psyykkisesti muuttunut mihinkään suuntaan?
Uskoisin että on. Ihmisellä on ainakin länsimaissa vain tapana harrastaa loputonta itsensä kritisoimista. Aina pitää nähdä se mikä ihmisessä on pielessä. Jos pitäisi valita eläisinkö 100- vuoden takaisen ihmisen vai 2000- luvun ihmisen mielenmaisemassa valitsisin tämän päivän. Ei tarvitse mennä edes sataa vuotta taaksepäin niin jo noista nuuttipukkiesimerkeistänikin löytyy jotain viitettä siitä millainen ymmärrys menneisyyden ihmisillä oli esim. lapsista vrt. tämän päivän ymmärrykseen. Meillä on paljon kehittyneempi ymmärrys itsestämmekin, ja ihmisen kehityksestä ja erilaisten tekijöiden vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin kuin 100- vuoden takaisella ihmisellä oli.
Onks joku yliluonnollinen muutostekijä tullut peliin sata vuotta sitten?
Täh? Onko tässä puhuttu jostain yliluonnollisesta?
Niin onko itsensä kritisoiminen jonkinlainen länsimainen ongelma, vai onko asia niin että se vaivaa ihan meitä koko ihmiskuntaa? Katsomatta mihinkään luokkiin. Tai tuskin ne ihmiset tuolla Afrikassa saati Lähi-Idässä ovat siltä välttyneet. Tuskinpa nuo toisiaan tuohon tahtiin muuten täältä olisivat maalliselta vaellukseltaan poistamassa.
Uskonnot ovatkin tainneet tehdä ihan valtavasti vahinkoa ihmisen psyykeelle juuri tähän itsensä kritisoimiseen liittyen. Pitää elää sen tuomitsevan jumalan silmien alla syyllisyydentunnossa ja joka ei sitä herran sanaa tottele, niin sen piru periköön. Tai toinen ihminen, kun ottaa jumalan sanan omiin käsiinsä.
Noo, mää aattelin kun juttu lähti liikkeelle tuosta elämän alusta.
Ihminenhän ei ole muuttunut miksikään. Näyttäis siltä, että ollaan lähdössä tyhmenemään päin jatkossa. Ehkä ydinsodan jälkeen saadaan uusia mutaatioita syntymään runsaammin, tiä mihin suuntaan sit mennään. Kellä on kaks päätä ja kellä viis jalkaa, tai jos saadaan seitsenmunainen jättiläinen.
Sitä vain ajattelin että jos ihminen olisi jotenkin ratkaissut itseään vaivaavan ongelman, niin eihän täällä voisi olla yhtään sotaa käynnissä. Mutta niitä on silti käyty tuhansia vuosia ja aina vaan käydään edelleen.
Jotenkin tämän ympärille minusta nivoutuu semmoinen asia mitä ihminen on yrittänyt tuhansia vuosia ratkaista juuri kaikkien uskontojen kautta esimerkiksi, muttei siinä ole vain onnistunut. Muutenhan ne mainitut sodatkin olisivat jo aika päiviä sitten loppuneet, jos kerran joku uskonto toimisi. Vähän huonoja maailmanselityksiä ne taitaa sittenkin olla.
Onko niin että ihminen on iät ja ajat paennut itseään johonkin? Menestykseen, uskontoihin milloin mihinkin… Egyptiläisillä oli jo valtavat pyramidit, minne faaraot saivat hautasijansa. Mitä muuta nekään olivat kuin harhateille lähteneen egon tuotosta? Nykyään ne samat egot sitten esimerkiksi pyörivät tuolla suurpankkien tai megajulkisuuden loisteessa.
Tuhansia vuosia on kulunut, mutta jotenkin tämä ongelma meitä vaan edelleen painaa.
^miksi kaikkivaltias jumala ei lopeta niitä kaikkia. Kaikil olis niin vitun kivaa!
Ei vai? No kyllä tuossa nyt jotain muutosta vaikuttais tapahtuneen.
Mutta tosissaan mä en tajua miten joku voi oikeasti väittää noin. Se on ilmiselvää että ihminen muuttuu koko ajan ja huomattavasti nopeammin kuin moni eläinlaji. Tosin esim. sikojen evoluutio menee myöskin hurjaa vauhtia. Jos päästät vaaleanpunaisen possun luontoon se muuttuu tosi nopeassa tahdissa villisiaksi. Siis jo parin sukupolven jälkeen.
Niin, mut toi kuvasarja ei nyt kyllä ole yleispätevä, eikä todellakaan kuvaa ihmistä lajina. Jos toi nörtti laitettaisiin luontoon elämään, niin se varmaan kuolis! Eikä jostain viidakosta tempastu alkuasukas tietokoneen ääressä suurkaupungissa älyäis kiinalaisesta tilata pizaa netistä.
Mutta tuo johtuukin vain siitä että eri ympäristöissä eläneet ihmiset ovat erikoistuneet ominaisuuksiltaan omaan ympäristöönsä. Tämän johtuu evoluutiokehityksestä. Samoin kuin koirarotujen kehitys on muokkautunut sen mukaan mitä ominaisuutta ihminen on niissä halunnut korostaa. Ehkä meitä muokkaa joku suurempi voima samalla tavalla kuin me teemme koirille. Mä hukkasin pointin tästä keskustelusta.