Peliriippuvuus on hyvin vakava ja valitettavasti koko loppuelämän vahdittava asia - näin uskon. GA-kerhon alkuhöpinöissä “Olen Matti ja peliriippuvainen” on kokemuksen tuomaa viisautta. Pelaamisen onnistunut eristäminen koko loppuelämän ajaksi vaatii useimmilla nimenomaan riippuvuutensa aktiivista muistamista - koska mikään ei ole pelinarkomaanille niin vaarallista kuin petollinen hyvänolontunne siitä, että on selvinnyt lopullisesti kuiville.
Pelaamaton elämäntyyli lähtee liikkeelle pienistä “torjuntavoitoista”.
Pelit ovat kuuluneet elämäämme pitkän aikaa, joten niistä irtautuminenkin vie aikaa. Mielialat vaihtelevat väkisinkin, ja pelaaminen saattaa usein hiipiä vähän salakavalastikin mieleen. Kun himo iskee, niin tule vaikka tälle saitille lukemaan totuuksia ongelmasta, niin kuin nytkin teit.
Omat pelipoltteeni ovat hävinneet, ja taistelen enemmän historian tuoman morkkiksen kanssa. Se toilailun ja muiden hyväksikäyttämisen määrä saa edelleen mielen vähän masentuneeksi, vaikka päätä yrittääkin viilentää ko. ajatuksista.
Tsemppiä pelaamattomuuteen! Onnistumme siinä, kun tarpeeksi haluamme!
Voin kyllä yksistään kiittää tätä palstaa siitä että olen pystynyt lopettamaan pokerin. En tiedä mitä oireita muilla on tullut pelihaluista, mutta itsellä tulee aina todella hermostunut olo, saatan tiuskia läheisille vaikka en sitä tarkoita. Jotenkin tämä kirjoittaminen aina helpottaa oloa. Tuota morkkista hävitystä rahoista en jostain syystä vielä tunne. Tietysti on harmittavaa katsoa tiliotetta ja huomata kuinka paljon on tullut “sijoitettua” pokeriin ja mitä silläkin rahalla olisi saanut. Tietysti se, että olen pysynyt poissa vipeistä ja lainoista nostaa mieltä. Olen sentään pystynyt aloittamaan puhtaalta pöydältä ja olemaan täysipainoisesti töissä.
On erittäin hyvä asia, että työsi ei mennyt pelihimon seurauksena. Säännöllinen rytmi ja “aktiviteetti” auttavat pelien eristämisessä, vaikka eihän esim. työttömyys mikään syy pelaamiselle ole. Jos ei oltaisi työelämässä, niin silloinkin olisi keksittävä pelaamisen tilalle muuta, mutta vielä suuremmalle osalle päivästä.
Ei minullakaan sitä morkkista menetetystä rahasta juurikaan ole, vaan enemmänkin omasta käytöksestä peliaikoina. Olin todella härski ja idiootti sen eteen, että sain pelirahaa. Jatkuva valehtelu ja muiden hyväksikäyttö nakersivat minua sisältä koko ajan, ja varsinkin rakkaan vaimoni kärsimykset minun takia pompahtavat pintaan säännöllisin väliajoin vieläkin. Onneksi muuten avioliittoni säilyi. Kovin kaukana sen rikkoutuminen ei todellakaan ollut. Tehtyjä virheitä ei saa koskaan tekemättömäksi, mutta pääasia tietysti on, ettei tee samoja asioita enää uudestaan. Itse täytyy kuitenkin pystyä se elämäntapamuutos tekemään ja luottamus ansaitsemaan.
Vaikka peliongelma on ikuinen sairaus, niin pelipoltteet häviävät kuitenkin ajan myötä. Minäkin näen esim. jotain satunnaisia pelipainajaisia silloin tällöin, mutta itse pelihimo on laskenut kaikkien todellisten kauhukokemusten myötä aivan 0:aan. Tarkkana saa kuitenkin olla joka päivä. Lipsumiseen ei ole varaa, ja totuus peliongelmasta on pidettävä mielessä aina ja kaikkialla.
Jälleen lopettamisyritys lähtenyt käyntiin. Viimeksi yritin lopettaa muutaman pokerivoiton jälkeen, mutta eihän siitä mitään tullut. Nyt takana noiden voittojen nopea häviäminen, - ja “hieman” lisää siihen päälle. Totaalinen stoppi tuntuu omasta mielestä realistisemmalta nyt.
Eilen ois tullu 9kk mutta kun piti mennä taas retkahtamaan vaikka luulin jo etten enää ikinä pelaa. Nyt aluksi on paljon vaikeampaa olla pelaamatta melkein koko ajan mielessä, tälläkin hetkellä tekis mieli tehdä veikkausta. 8. pelaamaton päivä nytten. Kyllä täätä taas noustaan, ei se mistään muusta ole kiinni kun omasta tahdonvoimasta…
Tästä pidän kiinni väkisin, vaikka elämä painaa päälle. Parisuhde riekaleina, itsetunto nollassa ja vahva masennus päällä. Eikä edes olkapäätä, jota vastaan itkeä, sillä mitään ystäviä minulla ei ole koskaan ollutkaan. Tuntuu, että kohdallani elämä on yhtä katkeraa selviytymistaistelua. Mutta yhden asian aion muuttaa, enää en aio lohduttaa itseäni heittäytymällä lopunkin tuhoavaan pelihelvettiin.
Toimintasi ja ajatusmaailmasi ovat erittäin järkevällä tasolla, vaikka elämä tuntuukin välillä vaikealta. Asiat monta kertaa vain menevät niinkuin menevät, mutta pidä pelaamattomuudesta kynsin ja hampain kiinni. Pelaamattomuus pitää sinut kuitenkin “elävien kirjoissa”, ja voit tehdä asioita, joita et pelatessasi voisi. Ruoho ei kuitenkaan ole sen vihreämpää aidan toisella puolella, ja jokaisella on elämässään niin poisitiivisia kuin negatiivisiakin asioita. Sinullakin.
On erittäin hyvä homma, että kirjoittelet tänne. Vaikutat fiksulta tyypiltä, jolla on paljon sanottavaa. Jatka siis kirjoittamista, koska sekin on yksi monista tekijöistä, joka pitää sinut peleistä irti.
Tänään olen päättänyt aloittaa 0-toleranssin. Olen vasta 18 vuotias ja tappioni eivät ole maailman hurjimpia, kuitenkin liikaa minulle. Kadehdittunani toisten 0 toleransseja ja pitkiä pelaamattomia putkio, olen itsekkin päättänyt onnistua. Jotenkin tuntuun vai ylitsepääsemättömältä se ajatus, että aika kuluu hitaasti ja häviämäni rahat ja niiden tuomat ongelmat saisi paikattua. Tuntuu mahdottomalta saavuttaa esim. 1kk pituinen pelaamaton aika, enkä tiedä keinoja millä parhaiten voisin tavoitteeni saavuttaa! vinkkejä otetaan vastaa!
Kiitos tuesta. Elämää pakeneminen pelien hämärään on toivottavasti osaltani lopullisesti historiaa. Sen asian suhteen tuntuu nyt hyvältä, vaikka elämä muutoin olisikin osin kaatumassa päälle. Järjettömintä tässä tilanteessa olisi taas lähteä tuhoamaan tietoisesti itseään. Sitäpaitsi paha olo helpottaa ajan mittaan. Sen kanssa pitää jaksaa olla vain kärsivällinen.
6.päivä alkaa.on rahapäivä=velkojen maksu ja lyhennyspäivä.no ensviikon GA-ryhmää odotellessa.velat nyt lyhenee pikkuhiljaa,kun nyt yrittää vaan olla pelaamatta:)
eli hyvältä näyttää sun kohdalla