En malta olla siteeraamatta Woody Allenia kuolemis-asian suhteen. “En pelkää kuolemaa. En vain halua olla paikalla kun se tapahtuu.”
Minustakaan siis kuolema ei ole pelottava, vaan lähinnä harmillinen asia. Mutta toisaalta sitten, jos olisi oikeasti jossain vaaratilanteessa jossa voi kuolla, niin kyllä alkaisi pelkäämäänkin. Sehän on luontainen vaisto vaaran uhatessa.
Niin siis mikä sai tulemaan Plinkkiin? Joskus tammikuussa Herran (tai rouvan) vuonna 2007 istuin kotona internetin ääressä ihmettelemässä omituista oloani infernaalisen bileputken päätteeksi. Olin vakaasti päättänyt hakeutua paikalliselle A-klinikalle, jonka yhteystietoja siinä sitten googlettelin. Google johdetteli Päihdelinkkiin, johon hetken mielijohteesta päätin rekisteröityä.
Muistan vielä ensimmäisen tälle foorumille koskaan kirjoittamani viestin. Se kuului lyhykäisyydessään näin: "24 tuntia ".
Ketju, johon sen kirjoitin, oli otsikoltaan “Kauanko olet ollut raittiina?”
Jos sanon, että päivämäärä tuolloin oli 15. tammikuuta 2007, niin ei kauhean montaa päivää osu pieleen ainakaan. Nimierkkini oli tuolloin Red Cat.
Kysymys: Jos sinulla on (tai jos sinulla olisi) lapsia, niin osallistuvatko he peruskoulussa uskonnonopetukseen vai elämänkatsomustiedon opetukseen? Saisivatko mennä kirkkoon viettämään koulun joulujuhlaa, jos koulu päättäisi joulujuhlansa kirkossa viettää?
KYLLÄ: He opiskelisivat (jos eivät itse vastaan väitä - mä en TUPUTA) Herran Jeeesuksen oppia…Seurakunnan(hellarit) Pyhäkoulussa, ja kristilist opetusta peruskoulussa jotta oppisivat Elämän Tien… :mrgreen: :mrgreen: :mrgreen: Tässä maassa on pääsyt musulmanian palvonta jo liian pitkälle
En kyllä ole. Siis nähnyt ufoa. Viikonloppuna oli ihanaa kun oli pitkästä aikaa näkyvillä tähtitaivas. Kun on ajellut iltapimeällä kohti Helsinki-Vantaata (matkalla johonkin tai vaan ohi) ja taivaalla on näkynyt tulevien ja lähtevien lentokoneiden valoja niin se on ollut jotain mitä en pysty kuvailemaan. Siinä tiivistyy se lähteminen ja kotiintulo.
Mun kysymys: Kerro sellainen muisto, joka saa sut hymyilemään aina kun ajattelet sitä.
Monet harvoista K-18-aiheen livekontakteista. Koiran kopioimaton aitous ja suloisuus. Töissä viime kesänä tapahtuneet isot hlökohtaisen tason saavutukset ja häzläämiset. Siviilielämän vaativat ja vaatimattomat täsmäonnistumiset. Raa’an aamun ensipuraisu. Hauskat, keskeiset kahdenkeskeskiset sanailut ja sisäpiirikujeilu. Netistä ja elokuvista löydetyt mojovat, tuoreesti påtkivat vitsit. Elämän tilannehyymöri, yms.
^ Se on varmaan sama kuin ilmeinen päihdeongelma, näkyvä päihdeongelma. Ainakaan minulle ei tullut mieleen, että selvä päihdeongelma tarkoittaisi selvänä olevaa päihdeongelmaista, vaikka voihan päihdeongelmainenkin välillä olla selväkin.
No mites on päivän kuuma kysymys: meinaatko katsoa Linnanjuhlia telkkarista?
=> On tietenkin. Se tarkoittaa jotain, kun ollaan yhdessä, vaikkei ulkoista banderollia mukana koko ajan olisikaan.
Avioliitto instituutiona on vanhentunut ja sen muoto on jollain tavoin tullut tahratuksi näiden keijoperttien taholta, jotka menevät keijomaisten naistensa kanssa kovin kevyesti vihille, ekalla tapaamisella. Sillä jengillä ei muutenkaan mene hissi aivan ylös asti
ja siellä pölisee siinä määrin, että mistään valtavirrasta tai edes oikeustoimikelpoisesta väestä emme voine puhua.
Tavis on mielestäni valtavirtaa ja suurta massaa ja keskivertoa työsskäyvää arjen huolehtijakansaa ja juuri he ja me
saatamme haluta jonkin vanhan ja arvokkaan liiton olevan vielä ponnistamisen ja yrittämisen arvoinen ja
muutenkin kuin omissa kaihoisissa lampuissa, sillä sehän on myös signaali, status ja käsimerkki ulkopuolisille.
Kukapa vihkiytyisi autiolla saarella, vaan pyrkisi veke sieltä paratiisin lahkeesta sivistyksen pariin kiiruusti avioitumaan.
Ainiin, papin aamen… no, voihan se sen kerran mennä kirkosta aikaa sitten eronneelle fundamentiateistillekin.
Missä asiassa annat niin helposti myöten ja missä asiassa et pahemmin tule vastaan ??
Annan helposti periksi asioissa joilla ei ole niin väliä. Esim mitä syödään, mikä elokuva katsotaan jne. Myös töissä olen oppinut antamaan heti periksi jos joku esittää jonkun paremmalta kuulostavan vaihtoehdon. En enää pidä omaa päätäni pelkästä periaatteesta vaan oikeasti kuuntelen vaihtoehtoja. Ikä opettanut jopa vannoutunutta besser wisseriä.
On kuitenkin asioitakin joissa en tule vastaan ollenkaan. Näistä ekana tulee mieleen ihmisoikeudet. En ollenkaan suo minkäänlaista ymmärrystä jonkin kansanosan syrjiimiselle, vaikka kuinka sitä argumentoitaisiin. Voin sietää ihmisiä jotka ovat kanssani eri mieltä mutta silloin näistä asioista ei puhuta. Kukaan ei pysty esittämään minulle sellaista väitettä jonka avulla saisi minut ymmärtämään miksi esim pakolaisia ei pitäisi ottaa vastaan.
Toinen samankaltainen asia on eläinten oikeudet.
Onko mielestäsi “oikea” joulupukki lihava? Entä onko hänellä silmälasit?
Lapsuudestani asti “oikea” joulupukki on ollut solakka ja silmälasiton. Tänään ajattelen, että saisi sillä jo olla oikeat silmälasit, että näkisi lukea muistiinpanonsa. Ja lasien pitäisi olla pintakuoren läpäisevät ja valikoivat, jotta niillä näkisi ihmisen sisimpään ja sieltä parhaan puolen…
^En käy, en ole koskaan käynyt enkä muutenkaan ole jouluihmisiä. Suomessa asuessani kävin kyllä lähes vuosittain Raskasta Joulua keikalla.
Seuraatko maailmanpolitiikkaa ja mitä erityisesti? Voin vastata itsekin, seuraan eniten Brexitiä, asuin ennen Irlannissa joten tämä kiinnostaa sen vuoksi.
Korkean poliittisen ja eettisen sisällön vuoksi seuraan ja toki myös monien muiden, enimmäkseen asiapitoisten seikkojen vuoksi ja päähuomioni on korvia ja silmämunia myöten Latinalaisen Amerikan miss peppulatinojen edesottamuksissa.
Mikä voisi olla nykyelämäsi taustanauha/taustamelu ??
^ Musiikkia se varmaan on, eli kuuntelen Spotifysta musiikkia laidasta laitaan missä vain liikunkin. Joskus ennen vanhaan luulin että jatkuva musiikin kuuntelu kuulokkeilla jotenkin turruttaa siihen musiikkiin ja johtaa kyllästymiseen, mutta asia onkin ihan päinvastoin.
Omalla soittolistallani on poppia, metallia, punkkia ja rappia: Slayerista Mustaan barbaariin, Exploitedista Sini Sabotageen.
Etelä-Suomeen näyttäisi tulevan lumeton joulu ja luvassa + 5 astetta lämmintä. Onko pettymys vai onko asiassa myönteisiä puolia?
Pettymys on karu ja koirallisena ihan räntärantaan paiskaava. Näil kuiteskin mennään, ja niin muutkin.
Jouluna tykätään perinteisesti viljellä joka käänteessä ja firmojen juhlapuheissakin kiltti-teemaa. Siitä muisti tänään Joululounaalla hyvän standup-setin istualtaan heittänyt varaston Pertsakin mainita. Miten itse määrittelet tai tunnistat kiltin tyypin2019 ??
Mun mielestä kilttejä tyyppejä on liian vähän. Tai voi niitä olla enemmänkin, ne vaan ei ehkä pidä itsestään samanlaista mekkalaa kuin muut. Vähemmän kiltit. Kiltit tyypit on hyvää seuraa. Ne ei tarkoituksella härki tai provosoi vaan ne ihan aidosti pyrkii parempaan. Ne on vilpittömiä ja pyyteettömiä ihmisiä, valmiita auttamaan muita. Kilteistä tyypeistä välittyy hyvä mieli, positiivisuus ja asenne, että elämä kantaa. Niillä on arvot kohdallaan. Tunnen joitakin tämmösiä ihmisiä ja vaalin ystävyyttämme, koska mulla ei ole varaa menettää yhtään heistä. Minun tehtävä lähimmäisenä on täytetty, jos joku ajattelee minusta joskus noin. Minun tulkinta. KYSYMYS : Jos sinulla olisi mahdollisuus kurkistaa miltä näytti lapsuutesi ensimmäinen Joulu tai miltä tulee näyttämään se viimeinen, kumman valitsisit?
^ Ensimmäinen joulu tietysti. Uskoakseni ihmiselle ei ole hyväksi tietää kuolemansa ajankohtaa, jonka ehkä voisi päätellä viimeiseen jouluun kurkistamalla.
Minulla taitaa olla tallella jotain vanhoja valokuvia ensimmäisistä jouluistani. Ei ihan ensimmäisestä, mutta ehkä kolmannesta. Jossain kuvassa istun äidin sylissä itkemässä kun pelkään joulupukkia. Kaikilla muilla näkyy olevan hauskaa.
Googletatko koskaan omaa nimeäsi? (myönnän, että itse joskus)
Tietenkin ja se on modernia ja se on järkevää, muttei itsellä päivittäinen tai edes viikottainen varåtoimi. Täyskamani netissä ovat pitkän aikaa olleet yrittäjiä, pikkupomoja ja ottelijoita, joita itse en ainakaan toistaiseksi ole.
Sä jätät jäljen runoili tyyppi laulussa. Miten suuri on omasi Interneetterin eetterissä ?? (Omani koostuu vain näistä tämän plinkin viesteistä).
^ Onhan se jonkinlainen internetjälki olemassa somen vuoksikin. Olen siis Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa, sekä olen kirjoittanut blogia kahdelle eri palvelimelle. Nimeni googlettaminen tuottaa osumia sen lisäksi ties minne, sinne ja tänne. Tai ei siis tänne Plinkkiin sentään, mutta A-klinikkasäätiöön kyllä. Amk:n opinnäytetyöni löytyy jostain tämän säätiön tietokannoista, mutta en kerro mistä : ) )
Sen sijaan jos googlettaa nimen Vadelmamunkki, osumia tulee mm. Fazerille ja Vaasan Kotiuuniin.
Millainen on kaikkein ikävin jouluun liittyvä muistosi? Entä onnellisin?
Ihan täsmävastausta en osaa ikävimmästä sanoa, mutta kovin hämmentäviin kuuluu se, kun huomasin, että isän työtoveri jakoi lahjat ja oli joulupukkina
Onnentäyteisin oli se joulu, kun korkean kivitalon ylimmässä kerroksessa vaimoni kanssa kahdestaan lauloimme jouluaattona puolivuotiaan esikoisemme kuunnellessa Jouluyö, juhlayö laulua.
Kysymys: Oletteko olleet Brinkkalan talolla kuuntelemassa joulurauhan julistusta?
^ En ole ikinä ollut livenä kuulemassa joulurauhan julistusta, ja aika harvoin sitä tulee telkkaristakaan varta vasten seurattua. Siitä näkee kuitenkin katkelman aina, jos sattuu katsomaan uutisia jouluaattona.
Jossain oli joskus kysymys, että tuleeko sanonta “päin prinkkalaa” tuosta Brinkkalan talosta, mutta kukaan ei tiennyt varmaa vastausta.
Siihen aikaan kun vielä joit, kuuluiko alkoholi myös joulunviettoosi?
Niin kuin Gösta Sundqvist lauloi: “sitä aina ei huomaa juodessa, että Joulu on kerran vuodessa…” Vastaus on, että kyllä kuului. Ja taas häpeä. Katsoin Jouluna humalaisia sukulaisiani ja mietin, että noin sitä minäkin vähät välitin ympärillä olijoista. Olemassa päissäni. Onkohan heillä ollut samanlainen myötähäpeän tunne silloin kuin minulla nyt?
No ne on menneitä, ei vellota niissä. Nokka kohti tulevaa vuotta 2020 ja kuumaakin kuumempi kysymys:
Aiotko tehdä uuden vuoden lupauksen ja jos teet, niin minkälaisen?
".
