Kysy mitä vaan seuraavalta ja vastaa edelliselle. Osa 3

Ymmärrän tai ainakin yritän. Mitä luulisit jos kertoisin raitistuneeni Suomessa erittäin tabu aiheisella 22%:lla thc pitosella trooppisella sativa kannabiksella cbd<1% + 14%:lla thc pitosella indicalla cbd<1%? Ei sellaista ryhmää olekkaan, ei ainakaan lähiseudulla. Reseptejä Suomessa vajaa 300kpl:tta.

Tai jos kertoisin tavoitteenani olevan näiden jättäminen taakse turhina troppeina psykedeelisillä lääkeaineilla? Lisäksi käytän reseptillä Metyylifenidaattia joka on huumausainelääke josta ei kannata pahemmin huudella vaikka se ei juuri minua päihdytäkkään edes max-annoksella.

En ole.

On niin monta kivaa kysymystä, että vastaan useampaan viime tunteina kysyttyyn. :slight_smile:

Oletko jonkun eduskuntapuolueen jäsen?

  • Olen. Vihreissä vuodesta 2016.

Millaisissa ryysyissä kuljit alkoholistina?

  • Melko samanlaisissa kuin nyt selvinpäinkin. Tai nuorempana olin ehkä enemmän ns. punkkarin näköinen. Nyt siihen näkyy vain viitteitä. :smiley:

Mistä sait idean alkaa kirjoittaa päihdelinkkiin?

  • Taisin löytää foorumin samalla, kun etsin tietoa A-klinikasta, jonne sitten päädyin asiakkaaksi. Elettiin alkuvuotta 2007.

Oletko juopotellut Afrikassa?

  • Kyll maar olen. Marokossa vuonna 2003. Se oli ihan kamalaa. :open_mouth:

Kysymys seuraavalle:
Oletko joutunut koskaan ns. bodysheimauksen uhriksi, tai onko ulkonäköäsi pilkattu tai sille naurettu?
(kysymyksen taustalla tämä uutinen: yle.fi/uutiset/3-10950525 )

Hirmuisesti kysymyksiä. Tekee ihan hirveästi mieli vastata kysymykseen, että olenko juopotellut Afrikassa. Kyllä olen ja vieläpä alaikäisenä hurjalla 1980- luvulla ja siitä on iloiset muistot. Ei tainnut kukaan reissuporukasta olla täysi-ikäinen. Onni oli matkassa eikä mitään ikävää sattunut ja juopottelukin oli aika maltillista välillä baarissa ja välillä hotellilla kuunnellen korvalappustereoista Eppujen Afrikka-aiheista laulua, jonka nimeä en nyt muista, siis se Sarvikuonojen maa. Aurinkoa otettiin, historiakohteita kierrettiin ja jossain määrin biletettiin, kun mitään ikärajoja ei missään kyselty. Ah huoleton nuoruus!

Bodysheimauksen uhriksi en ole joutunut. Ja olen todella vahva bodypositive-ajattelun kannattaja.

Mikä on sellainen ruoka, jota voisit syödä aina? Siis vaikka aamupalaksi, lounaaksi jne ja päivästä toiseen etkä kyllästyisi? Onko sinulla sellaista ruokaa tai ruokalajia? Minulla se on juustovoileipä ja ruisleivällä. Ikinä en kyllästy.

Enköhän mä pitsaa jaksais syödä aika kauan, varsinkin jos täytteitä sais vaihdella.

Muutakin kiinnostavaa on tosiaan kysytty ja paljon:

  • Mulla ei ole puoluekirjaa, ei edes niitten piraattien.
  • Dokaillessani pukeuduin enimmäkseen HenkkaMaukkaan, teen niin vieläkin, tosin mulle kelpaa lukuisat muutkin pikamuotiketjut.
  • Katkoja takana nolla.
  • Putosin plinkkiin googlaamalla tipattoman vaikutuksia.
  • Afrikan mantereella en ole dokannut, Kanarialla joo.
  • Jos Afrikkaan päätyisin, en usko että mikään paikallinen pontikka tai muu herkku houkuttais niin paljon, että olis ihan pakko maistaa.
  • Dokaillessa lempiharrastukseni oli “biletys”. En tee sitä enää.
  • Olen tullut läskeistäni kiusatuksi noin ikävuodet 4-19.

Latasin tollasen korttimaksuja automaattisesti luokittelevan appsin, jonka inspiroimana kysyn: Mihin rahasi menevät?

[quote=“Tyräkki”
Latasin tollasen korttimaksuja automaattisesti luokittelevan appsin, jonka inspiroimana kysyn: Mihin rahasi menevät?[/quote]
Tarkkaa kirjanpitoa ei ole. Hiukan näppituntumalla siis vastailen.

Suurin menoerä on asuminen.
Siinä on monenlaista kulua, mutta yhteenlaskettuna ne ovat se iso rohmu budjetissani. lämmitys, kunnossapito, vakuutukset,sähköt,vesi, jätemaksut, kiinteistövero, ruohonleikkurinpensakin… kaikenlaista joutuu aina uusimaan korjailemaan, kummasti siihen vaan rahaa menee. Kulkeminen, työmatkat ja työhön liittyvä tavaran ja työkalujen kuljetus tietysti, mutta on sitä hupiliikkumistakin aika paljon.
Työkalut ja niiden kunnossapito, yllättävän iso rahanreikä, kun aloin asiaa ajattelemaan.
Mutta kun tavallaan on pakko… jos aion satunnaisia töitäni jatkaa.

Netti-puhelin-ym kyllä ne ottavat osansa

Ruoka, joo, mutta ei se kuitenkaan vielä määrättömän kallista ole kun ei ole tullut kovin kronkeliksi opeteltua.

Harrastukset minulla on aika halpoja, -eikä niihin tietysti paljon varoja olisikaan.
Teatterissa käyn joskus, kaupungilla kulkiessani kahvittelen, kenoonkin laitan muutaman euron… huutokaupasta voi tarttua mukaan sellaista jota en ikipäivänä tarvitse mutta kun vois tarvita…

Jonkun harrastuksiini liittyvän kirjan ostan silloin tällöin.

Vaatetavaraa vähän ja harkiten, usein kirpputoreilta.

Kai ne pääasiat siinä ovat.

Kysymys oli taas niin hyvä että mitä minä sitä heti vaihtamaan, annetaan sama seuraavallekin.

Lääkekannabikseen jota Kela ei korvaa, laskuihin ja terveelliseen ruokaan sekä parturiin. Vaatteisiin, perus pakollisiin roiniin/niiden korjauksiin, taxiin/bussiin/junaan, siivous/hygieeniavälineisiin, sisustus juttuihin, kirjoihin ja harrastuksiin sekä yksityisiin lääkäreihin hammashoitoa myöten+10e Italialaiseen Aloe Vera hammastahnaan+muutamaan perus lisäravinteeseen. Joskus myös siivouspalveluihin kun olen välillä laiska paska ja inhoan sitä puunausta.

Lisäksi kohtapuoliin niihin laillisiin lääkepsykedeeleihin seurantoineen joka toivottavasti ei vie minua konkurssiin.

Mikä on lempi karkkisi?

Vuokra 452 e/kk
Sähkö yhteensä noin 15 - 17 e/kk
Julkisella liikenteellä liikkuminen n. 60 - 110 e/kk riippuen siitä, joudunko ramppaamaan paljon Hell-sinkin puolella.
Vaatteet: vaihtelee kuukausittain tarpeen mukaan. Joskus ei tarvitse ostaa mitään, joskus jotain. Viimeisin vähän kalliimpi hankinta oli 70 euron kengät.
Kuntosaln jäsenmaksu: 62 e/kk
Läppärin nettiliittymä: 19,90 e/kk
Puhelinliittymä (rajaton netti ja hupelut) 25 e/kk.
Siinähän ne jatkuvasti juoksevat kiinteät kulut. Lisäksi olen tällä hetkellä erään kirjakustantamon kirjoittajavalmennuksessa, joka maksaa 90 euroa per verkko-oppitunti.
Satunnaisesti ostan jonkun maksukanavan kuukaudeksi tai pariksi, Netflixin tai Ruudun. 8-10 e/kk.

Ruokaan menee rahaa vaihtelevasti. Joskus päivän safkat saa muutamalla eurolla, joskus menee pari-kolme kymppiäkin, jos syö ulkona.
Käyn harvakseltaan leffassa, konserteissa (bändien keikoilla siis), ja maksullisissa tapahtumissa. Eilen ostin liput Maukka Perusjätkän 40-vuotisjuhlakonserttiin (13 e) ja hankittuna on myös lippu Sabatonin keikalle Hartwall areenaan (72 e).

Talar du svenska? Skriv något roligt på svenska här? :slight_smile:

Nå men, 8 8 7 6…

Nå jåå, oli pakko.

Laitetaan nyt runokin vielä:
Ö ö, hö ö, hö öns mö.

Milloin on nukkumaanmenoaikasi?

^ Härlig! :slight_smile:

Menen nukkumaan vaihtelevasti, mutta en yleensä kovin myöhään. Klo 22 lienee yleisin aika, joskus vähän aikasemminkin, joskus myöhemmin. Yökukkuja en enää ole. Nuorempana olin, ja se oli joskus vähän rasittavaakin.

Lempikarkkikysymys jäi vahingossa vastaamatta. Lempikarkkini on ehdottomasti Läkerolin xylitol -pastillit. Niitä saa eri makujakin salmiakista minttuun jne. Hammaslääkärini ihan suositteli xylitol-tuotteita, ja sokerittomina nuo on melko vähäkalorisiakin.

Katsotko olevasi voimakkaasti oman sukupuolesi edustaja, eli ns. tosimies tai tosinainen, vai onko sinussa yhdistyneenä sekä maskuliinisia että feminiinisiä puolia (miten nyt kukin ne käsittää) ?

On testattu jopa geneettisesti kromosomi tasolla :mrgreen:

[Poistettu asiatonta. -Päihdelinkin moderaattori]

Ehkä oli vähän vaikea kysymys. Kysyn seuraavan.

Tänään on perjantai 13. päivä. Oletko tänään varovaisempi kuin muina päivinä?

En. Perjantai 13. päivä ei hetkauta mua sen enempää, ei myöskään pitkäperjantai.

Mitä, jos jotain, hyvää dokaaminen toi elämääsi?

Mä en usko, että mun ja äijän “suuri romanssi” olis saanu alkuaan ilman väkeviä voiteluaineita.

Dokaamalla jotenkin pääsin joihinkin ihme sfääreihin aivokopassani, johon selvinpäin en yllä… tunteisiin joita ei selevinpäin (kaikken vähiten töissä) esiintyy… mutta hintana olivat sitten ne karmeat krapulatuntemukset joita tulee påerästä…

Osaatko nyt? tai oletko ennen osannut Spagaatin?

Oliko spagaatti nyt se toinen jalka eteen ja toinen taakse? Vai jalat suoraan sivulle?

Tuo ensiksi kuvattu menee toisin päin ns. pohjaan asti, toisinpäin jää vajaaksi. Tämä täti on suht notkea, vaikken ole ohjattua/tavoitteelista liikuntaa juuri harrastanutkaan.

Kuuntelin radiosta ohjelmaa, jossa käsiteltiin jotain uudehkoa kirjaa “Rakas keho” tai joku vastaava. Nuorilla ja vanhemmillakin on valtavia ulkonäköpaineita. Muistan itsekin miltei vihanneeni teininä erinäisiä kohtia kehossani, nenää, jalkateriä ja liki kaikkia kohtia vuoronperään. Nyt vaikka kuinka kaivan, en enää löydä mitään sen kaltaisia tunteita. Toki joitakin iän myötä rapistuneita kohtia löytyy, mutta olen saavuttanut jonkun ihanan välinpitämättömyyden, etten mieti miltä näytän vaan jotenkin vaan olen ja elän kehossani. Tavallaan kiinnostavampaa on se miltä tuntuu tai mitä (kehollaan) voi tehdä kuin se, miltä se näyttää. Tuo ohjelma muistutti, että tosiaan toisinkin voisi olla.
Kysymys: Oletko tehnyt kehorauhan vai tunnetko jatkuvaa tyytymättömyyttä fyysiseen olemukseesi?

En ole osannut ennen enkä varmaan siis nytkään :laughing: enkä nyt viitsi edes kokeilla…vaikka eihän sitä tiedä vaikka yhtäkkiä osaisinkin :open_mouth:

Tässä just peiliin katsoin ja sieltä tuijotti väsyneen näkönen keski-ikänen akka. Yövuorot takana niin ei todellakaan mikään pirteä näky.
Tuikitavallisen näkönen suomalainen blondi vaan silmissä ehkä pilkahdus iloa kun ensi yönä saa nukkua kotona.
Mitäpä sinä sieltä peilistä näet kun katsot siihen?!

EDIT. näköjään kirjotin yhtäaikaa metsänpeiton kanssa ja vastasin kuitenkin buttgreitin kysymykseen :laughing:
vaan mun kysymyshän on oikeestaan samanlainen kun metsänpeiton. Peiliin siinäkin pitää katsoa!

Olen varmaan saavuttanut sen ”kehonrauhan”. Käyn lenkillä säännöllisesti ja olen aika hoikassa kunnossa. Kaikenlaiset kolotukset ja pikku krempat kuuluvat asiaan tässä päälle 50 vuoden iässä. Kun katson peiliin, näen aika kuivettuneen näköisen, kaljuuntuneen äijänkäppänän.

Kysymys: Monta läheistä ystävää sinulla on? Läheisyyden voit määritellä ihan itse.

^ Sanoisin että kolme. Kaikki heidät olen tuntenut ihan nuoresta asti, yhden jopa lapsuudesta asti. Kaikkien kolmen kanssa ollaan oltu samassa bändissä, ja yhden heistä kanssa myös asuttu yhdessä, oltu samassa koulussa ja samassa työpaikassa. Kuin paita ja peppu siis aikoinaan. Nykyisin ei nähdä enää ihan niin tiiviisti, mutta säännöllisesti kuitenkin. Huomennakin. :slight_smile:

Nukutko hyvin vai onko unettomuutta tai muita unihäiriöitä? (Itse nukun 6 - 8 tuntia yössä. 6 tuntia on kyllä pikkusen liian vähän, mutta sillä yleensä pärjää yhden päivän).

kaksi asiaa on kunnossa; ruokahalu ja unenlahjat. Nukun hyvin!

Miten seuraavalla ruokahalupuoli? Maittaako kaikki vai pitääkö nyrpistellä nokkaa joillekin sapuskoille?

Hmm. Kysymyksen asettelu on hiukan asenteellinen, mutta vastaan tähän, koska ruokapuoli on ihan kiinnostava.
Mulla on sairauksien takia ruokarajoitteita ja usein syöminen ns. ulkona on vaikeaa, koska erityisruokavalio-osaaminen on aika kirjavaa. Tympii sekin, että ruoka muille voi olla herkullisen näköistä ja tuoksuvaa, gluteeniton leipä taas jotain 20v säilyvää, säilöntäaineiden kyllästämää pahaa ja kuivaa känttyä. Joskus ruokien ainesosista ei saa niin luotettavaa tietoa, että niitä uskaltaisi syödä. Hieno hetki, jos löytää uuden paikan, jossa erityissapuska on yhtä maukasta kuin se perusruoka.

Eräs tuttuni viljeli ajatelmaa, että ruumis on temppeli, johon ei kannata tunkea mitä tahansa. Ruualla on iso vaikutus terveyteen, joten olen samaa mieltä… eli olen joiltain osin ronkeli, haluan kunnollista ruokaa, hyvistä raaka-aineista. Omaan budjettiin sopii kotimaiset juurekset, pavut, peruna, sipuli jne. Onneksi myös tummas suklaata ja tummapaahtokahvia saa huokeallakin.

Köyhille jaettava armopalaruoka on usein makaronia ja valkoista vehnäleipää. Kaupassa halpaa on limsat, sipsit yms ja sitten vittuillaan kun köyhälistö lihoo. Jatkuva stressi toimeentulosta ja huono ruoka ei terveyttä edistä. Siellä jonotat viimassa nöyryytettävä tuntikausia, senkin ajan voisi käyttää johonnin muuhun, mikä edistäisi työkykyä tai työllistymistä.
Onneksi marjastus, tarjousten metsästys ja ruuan itse tekeminen on omalla kohdallani auttanut pärjäämään vähäisilöä tuloillani kohtalaisesti.
Joo, eli nyrpistelen nenääni ja olen sitä mieltä, että köyhempikin saa olla ronkeli, eikä tarvitse olla kuin tähteillä elävä syöttöporsas velvollisuutena kiitollisuutta uhkuen syödä kaikki mitä eteen viskataan.

Seuraava kysymys:
Uskotko rakkauteen ja ihmisten hyvyyteen vai oletko elämän pyörteissä kyynistynyt?

^ Tottakai rakkauta ja hyvyyttä on. Ateistina näkisin sen vielä erityisen arvokkaana, koska hyvyyden motiivina on vain se yksinkertainen asia, että se oikein. Ei siis mikään taivaaseen pääsy tai muu odottava palkinto jota havitella.

Ihmisessä on hyvää ja pahaa. Pystymme tekemään molempia, mutta yleensä pystymme valitsemaan kumpaa teemme. On hyvä myös erottaa, ettei tee pahaa luullessaan tekevänsä hyvää.

Vaikka ihmiset tekevät kauheita tekoja, usein näkee myös hyvyyttä, joka tuntuu todella isolta ja suurelta asialta. Hyvät teot voivat olla pieniäkin. Vaikka että polisipartio pysähtyy auttamaan siiliä, jonka pää on juuttunut vessapaperirullaan. Hyvät teot voivat olla myös isoja ja pelastaa useita ihmishenkiä. Hyvä teko on myös pyrkiä estämään pahuuden lisääntyminen, vaikkei siihen kuuluisikaan erityisiä urotekoja. On myös hyvä teko olla kiltti ja avulias.

Onko sinulla jokin tietty rakas vaatekappale, jonka olet säilyttänyt monta vuotta, vaikka se olisi vähän rikkikin? (itselläni on musta nahkatakki, jonka olen ostanut 20-vuotiaana, ja jonka aion laittaa päälle tänä iltanakin).