Kiitos jakamisesta, se on rohkeaa. Oon tosi pahoillani sun puolesta, että olet joutunut lähisuhdeväkivallan kohteeksi. Toivottavasti löydät pian itsellesi mukavan kodin, mistä voit saada luotua turvallisen tilan itsellesi. Lähisuhdeväkivalta - lievänäkin - on aina väärin. Eikä ole sinun syytäsi, vain tekijän. Kaikilla on oikeus olla turvassa ja oikeus tulla kohdelluksi kunnioittavasti.
Jos joskus haluat tai koet tarvetta, niin kannattaa tutustua ainakin tähän:
Ja sitten ihan yleisesti naisten hyvinvoinnin kohentamiseen auttavaa:
Muutakin apua on totta kai mahdollista hakea, ihan vaikka julkisen terveydenhuollon mielenterveys- ja päihdepalveluista tai vaikka ihan psykiatrian polilta. Täällä plinkissäkin on hyvä kirjoitella, kun haluaa juomisesta eroon. Täältä saat vertaistukea.
Ihailtavaa, että yrität lopettaa juomista kertomassasi elämäntilanteessa. Sekin osoittaa rohkeutta sekä sitkeyttäkin.
Täältäkin paljon voimia. Sinua on jo pitkään kohdeltu suhteessa ala-arvoisesti. Pettäminen on tunnepuolen väkivaltaa samoin kuin on lyöminen fyysistä väkivaltaa.
Älä tyydy pienentämään itseäsi vaikka tuntisit olevasi miten arvoton koska juot. Et ole. Älä unohda noita kaltoinkohteluita vaan löhde pois. Miehesi ei ole kunnossa ja hän rikkoo sinua päivä päivältä enemmän. Kukaan ei ansaitse tuollaista elämää.
Lämmin halaus. Tee itsellesi hyvä teko ja ole tänäänkin juomatta.
Elämä alkaa voittaa. Eilinenkin meni ilman viiniä. Oon teistä jokaisesta tosi kiitollinen.Oletta tukeneet minua vaikeimpien päivien yli. Oon lukenu jutut moneen kertaan läpi ja tuun vieläki lukemaan edelleen ihmetellen kuinka jotku osaa kirjoittaa noin suoraan sydämeen meneviä, terapeuttisia vastauksia. Tulee aina lukiessa tippa silmään. En aio itsesäälissä kieriskellä.
Miehen kanssa pysytty väleissä ja huomaan hänen toivovan, että jatkettais niinku mitään ei ois tapahtunut. Niin ollaan ennen tehty.Mieli sulkee pahat muistot pois ajatuksista. Nyt oon koko ajan ollu tarkkana mitä sanon, ettei tuu riitaa. Me emme pysty puhumaan vaikeista asioista, kun hän lähtee heti pois, jos joku vaikea asia tulee liian lähelle häntä. Ulkopuolinen apu ei hänelle käy. Itekkää en oo ennen apua halunnu. Täältä oon saanut paljon tukea omaan tilanteeseeni.
Palaan vielä tuohon lievään väkivaltatapahtumaan senverran, että minua ei lyöty, Runnoi rajusti seinää vasten, painoi siinä seinäävasten ja huusi ja syytti asioista, mitä en ollut tehnyt, Ajoi sitten talosta ulos ja käski häipyä. Otti vielä rikkalapion käteensä. Ikäänkuin lakaisi minut ulos kodistamme. Olin tolaltani miettien minne voin mennä.En keksinyt mitään. Kuljin päämäärättömästi jossakin. Olin siis juonut viiniä vähän. Lisää oli taskussa… Mikä meni kokonaan…
Eilen aamukahvin jälkeen luin taas plinkkiä ja selvä suunta ryhmää. Koin suurta helpotusta mielessäni siitä, että minullahan on jo katse suunnattuna tulevaan, kuten ohjeistitte. Ajattelen nyt enemmän omaakin hyvinvointiani.Siinä lukiessani koin jopa pari sekunnin onnen välähdystä. Niin ja liityin Naisten linja ryhmään. Ainakin jäsenmaksun muodossa voin tukea työtä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan…
Hyvää sunnuntaita ihanat plinkkiläiset♥️
Kiitollisin mielin aloitan tään pyhäpäivän selvinpäin ilman krapulaa ja loiventavien tarvetta.
Laitanpa vielä kuvan eilisen aamun onnenväläyksestä
Hienoa kuulla, että päihteettömiä päiviä on takana. Olo kohenee ja ennen kaikkea itsetunto kasvaa. Alat pikkuhiljaa vaatia itsellesi sitä mitä ansaitset. Uskon, että kun kohtelee myös itseään oikein, kunnioittavasti ja rakastavasti osaa vaatia samaa kunnioitusta myös toisilta ja alkaa ymmärtää paremmin mikä on väärin ja ei sallittua kahden ihmisen välisessä suhteessa. Se, että omalla olemuksellaan pelkää herättäväsä toisessa ärsytystä ja räjähdyksen ei ole ok. Tuo on todella kuormittavaa. Tiedän mistä puhun koska olen itse yrittänyt elää niin.
Kaikella lämmöllä ja myötätunnolla on varmuuden vuoksi todettava, että tällainen ei ole enää lievää väkivaltaa. Ymmärrän itsekin lähisuhdeväkivaltaa kokeneena, että mieli pyrkii suojakeinona etsimään vaikkapa syytä itsestä, lieventäviä asianhaaroja tai yleensä molempia niistä. Ja, vaikka toisaalta on tärkeää, että mielen suojelukeinoja on, niin pahimmillaan ne voi kuitenkin saada jäämään tilanteeseen pidemmäksi aikaa tai viivästyttää lähdönkin jälkeen asian käsittelyä kauankin. Omasta kodista ulos ajaminenkin, oon niin pahoillani sun puolesta. Se on ihan samantekevää, että olit juonut; tollaisia asioita ei vaan saa tehdä oli tilanne minkälainen tahansa. Lisäksi se, että joudut koko ajan elämään tuntosarvet koholla ja tarkkailemaan paljon sitä, mitä uskallat tehdä, on sekä tosi satuttavaa että kuormittavaakin.
Tekee mieli pyytää varmuuden vuoksi anteeksi suoruuttani, koska sitä käsittääkseni saattaa joskus olla vaikeaakin ottaa vastaan tässä(kin) aiheessa. En tietenkään luule tietäväni tilanteesi laajuutta enkä edes luonnollisesti yritä sitä, kun ei se ole mahdollista, vaikka lähisuhdeväkivallan yleiset piirteet yhteneviä onkin. Jokainen yksilö ja jokainen suhde on silti omanlaisensa. Kirjoitin suoraan kuitenkin siksi, että sen tiedän, että lähisuhdeväkivallan uhrit sitä peilausta usein lopulta tarvitsevat ja/tai kaipaavat. Olisin itsekin toivonut tilanteestani tietäviltä suoruutta - tällaista rakentavaa tietenkin, sekä tukea suhteesta irtautumiseenkin, vaikka lopulta tajusinkin itse lähteä ko. suhteista suht aikaisin. Liikaa ehti silti jo tapahtua.
“Koin suurta helpotusta mielessäni siitä, että minullahan on jo katse suunnattuna tulevaan, kuten ohjeistitte. Ajattelen nyt enemmän omaakin hyvinvointiani.”
Ihanaa kuulla tästä ja siitäkin, että etsit ja vastaanotat apua ja vielä useammasta paikastakin, sitäkin usein tarvitaan. Oot selvästi jo oikealla polulla. Ja tosi mahtavaa, että sun juomattomuus on jatkunut Se jo osoittaa mielen lujuutta.
Voimahalaus ja turvallisia päiviä sinne.
Edit. toinen lainaus meni pieleen, joten merkitsin sen lainausmerkeillä.
Oon tosi onnekas, kun oon saanu niin kannustavia viestejä( vai mikskä noita vastauksia sanotaan) Eikä multa tarvii pyytää anteeksi suoraa puhetta, oon itekki suorapuheinen. Tuppaan vaan aina itekki jatkaa eteenpäin samalla rutiinilla, kun asioita ei voi kasvotusten selvitellä. Ehkä mä oon nyt mun elämän aallonpohjalla ja sieltä jo pyrkimäs ylöspäin. Oon useimmiten surullinen ja silmät kostuu pienistäkin murheista. Säikähtelen pienistäkin äänistä ym.
Eilen aamulla oli hyvä olo, kun en ollut juonut. Huomasin jopa hymyileväni vähän itsekseni. Sain jopa pestyä pienen räsymaton kylppärin lattialla. Edelleen oon tokkurainen huonosta nukkumisesta. Illalla tuli taas toraa, kun oltiin nukkumassa. Lähdin lopulta sohvalle nukkumaan ja siitä toiselle sohvalle. Oonkin käyny nyt läpi kaikki talon mahdolliset nukkumapaikat
Yritän nyt päästä siitä väkivalta -ja kaltoinkohtelusta yli ja keskittyä tähän viininjuonnin lopetus asiaan. Joku täälä plinkissä vähensi älypuhelimen käyttöä. Mulla se on lisääntynyt, kun luen paljon alkoholiin liittyvää faktaa ja plinkkiäkin paljon. En tiedä saisko sanoa, mutta omat murheet tuntuu niin mitättömiltä, kun luin Räpistelijän traumakirjoituksen. Luin hänen ketjunsa eilen loppuun.
Huomenna oon sopinu näytön pienehköön rivitalokaksioon. Hinta ja vastike on ylärajoilla, mun rahoille. Se vapautuis vasta ens vuoden alussa. Ehdin siihenmennessä kutoa kangaspuista loimen loppuun ja pakata käsitöihinliittyvät tarvikkeet ja materiaalit.Tämä siis kun saisin elämästä paremman otteen.
Tästä en oo ihan varma, mutta eilen tuli ainakin viikko ilman viiniä.
Ote elämästä varmasti paranee, kun näitä selviä päiviä kertyy.
Kaikkea saa sanoa, mutta itseään ei pidä tuntea mitättömäksi. Tämä ei ole mikään kilpailu alkoholiongelman tai elämän muiden haasteiden koosta tai laajuudesta.
Voimme kaikki olla voittajia, siihen riittää se, ettemme tänäänkään juo.
Viikko juomatta on ihan tosi tosi hieno alku! Olet ollut hirveän reipas @Tämiss !
Saa sanoa, mutta -
….tästä olen Temen kanssa ihan samaa mieltä! Ihmiselämässä sattuu ja tapahtuu, toisille isoja murheita ja toisille muita. Mutta onneksi meillä kaikilla on myös iloja. Niiden turvin täällä räpistellään eteenpäin. Tai, kuten kirjoitat:
Ylöspäin on hyvä suunta! Pinta odottaa, kohta on helpompi hengittää ja jonain päivänä varmasti myös iloisempi olo.
Tällaisia tunteita on monilla, jotka lopettelevat juomista. Varsinkin alussa. Ne ovat tunteita joita kokeillaan nyt elää selvin päin, ne kaikki tuntemalla, ilman että tartutaan pulloon joka ne turruttaisi.
Juomaton elämä on aluksi ajoittain alakuloista, mutta se muuttuu pikku hiljaa mukavammaksi kun jaksaa vaan sinnitellä korkki kiinni hetken ja päivän kerrallaan. Eikä ole @Tämiss mikään ihme, että sinulla on vaikeat ja itkuiset ajat. Sellaisessa suhteessa, jossa on ollut vähänkin väkivaltaa, on hyvin väsyttävää elää.
Ja tämäkin on ymmärrettävää.
Voi miten ylpeä olen sinusta kun suunnittelet itsellesi näin hyvää elämänmuutosta! Nyt kuulostaa siltä että ensi vuosi tulee olemaan tätä kuluvaa paljon, paljon parempi. Voimia tämän suunnitelman toteuttamiseen!
Voi miten iloinen olen nyt puolestasi! Pienet ilon välähdykset, ne saavat tilaa kasvaa kun vaan pitää korkkia kiinni.
Yöllä oli satanut pieni lumipeite maahan. Tunsin hetken onnellisuutta luonnon kauneudesta ja omasta olotilastani, samalla haikeutta, kun tämä tulee olemaan taaksejäänyttä elämää. Vielä ei tiedä, miten jatkossa asiat järjestyy.
Olen saanut viettää ison osan elämästäni kauniiden luonnonmaisemien ympäröimänä.
Lapsuudenkodistani on piirtyny mieleeni hetki, kun äitini oli jähmettynyt ikkunan ääreen ja sanonut minulle: Tuu nyt kattoon, miten kaunista: Selkeänä pakkaspäivänä metsän keskellä ylväänäkasvava iso riippakoivu, vitivalkoinen paksu lumihuurre oksissa, teeriparvi latvuksessa.
.Minäkin seison usein tämän kodin ikkunan ääressä kuvaamassa pihapiirin takana avautuvaa maisemaa, mikä on joka päivä eri näköinen. Rakastan vuodenaikojen ja säiden vaihtelua. Kun on loskaista, tiedän: “sateen jälkeen on poutasää”
Olemme kasvattaneet lapset sopuisassa kyläyhteisössä, me vähän syrjässä. Teini-iässä ollessaan he kritisoivat etäällä kavereista asumista. Kuljettelinkin heitä paljon harrastuksiin ja kavareiden luo. Siinä olikin kulkemista, kun on neljä lasta. Nyt kaikilla on oma perhe, työ ja lapset. Asuvat kaikki kauempana eri paikkakunnilla. Tulevat tänne lastenlasten kanssa, kun saavat järjestettyä aikaa. Nautin joka hetkestä lastenlasten kanssa tietäen, että tää on “väliaikaista”. Osalla heistäkin on jo omia harrastuksia. Hyvä niin. Heidän takiaan en saa tuhlata aikaa juomiseen.
Nyt on hetki jolloin ennen otin viiniä. Kun mies lähti toimittamaan asioitaan eri paikkakunnalle oli mun juominkia. Sehän jatkui sitten siitä. Kyllä se nytkin vahvana oli mielessä heti, kun hän lähti. Aloin onneksi kumminkin kirjoittamaan tätä pitkää juttuani.
Tämä on yksi ihan hirveän hyvä syy olla juomatta. Itsekin haluan olla selväpäinen isoäiti, joka ei krapuloissaan haikaile seuraavaa viinilasia heti kun lapsenlapset ovat lähdössä kotiin.
Muutoksista saakin olla haikea. Kauniita maisemia kuitenkin onneksi on muuallakin. Niitä löytää ja jaksaa panna merkille kun ei juo.
Mahdollisimman mukavaa päivää sinne takan lämpöön!
Aamupäivä meni ahdistuneessa mielialassa. En saanut mistään otetta. Lähdin ulos pikku kävelylle, Mies halus mukaan. Mitenkäs sitä ny vois kieltää, kun yhdessä paljo tehty pieniä kävelylenkkejä, Vaikka olisin tykänny ihan itsekseni mietiskellä asioita raikkaassa ulkoilmassa.
Kun jo tarpeeksi kurja olo, päätin putsata puuhellan valurautaiset kansilevyt. Vuosia sitten kotiäitinä ollessani tein sutarin kanssa sopimuksen, että hän nuohoo vaan piiput ja minä kaikki tulisijat. Lasku oli sitte tosi paljon pienempi. Nyt hänen poikansa jatkaa samassa yrityksessä ja meillä sama sopimus. Homma hoitui ajan kanssa.sitte kamala sotku lattialla.Hain siivousvälineet pihasaunalta ja siistin taannoisia jälkiäni takkatuvasta. Oon monesti löytäny piilopullojani tyhjänä tai vajaana jostakin. Nyt pengastin joka paikan niin enköhän löytänyt saunan pesupenkin alta puolikkaan viinipullon. Kaadoin sen äkkiä maahan, etten ehdi mitää haikailla.
Ihmettelinkin vähä itteeni ja toivon todella tään päihteettömyyden jatkuvan..
Huonot päivät kuuluu elämään, hienosti selvisit tästäkin! Ja juomatta, mikä on erityisen hienoa!
Nyt sitten heti alkuun pahoittelut että kysyn suoraan ja sun ei tarvitse vastata. Mä vaan jotenkin olen rivien välistä lukevinani että puolisosi koettaa ehkä hyvitellä tapahtunutta ja olla kuin mitään ongelmaa ei olisikaan? Oletteko keskustelleet tapahtuneesta?
Tiedäthän sä itse että se ei ole pysyvää eikä kestävää? Muista pitää huolta itsestäsi äläkä jää siihen vanhaan vaan sen takia että olet tottunut siihen, sulla on vielä elämää edessä; tee siitä erityinen ja upea just sulle!
Myöskin terve itsekkyys on välillä hyvästä; puolisolle pitää voida sanoa että hei, mä haluan nyt mennä kävelylle yksin tms
Kivaa ja raitista huomistakin päivää, muista nauttia pienistä asioista
Kyllä mä uskallan sanoa meneväni yksin lenkille, jos haluan. Ja taisin kirjoittaakkin, että toivoo jatkettavan niinku ennenkin ja ohitettavan tapahtumat. Aistin hänen vihamielisyytensä, kun kerroin, että muutan sitten sinne kaksioon.
Mulla on meneillään edelleen se kaksion ostoneuvottelu. Siinä vielä pari ongelmaa. Ostan jokatapauksessa jonku. Enkä oo unohtanu väkivaltasuutta ja muuta huonoa kohtelua.
En pääse täältä kokonaan irtautumaan pienessä ajassa. Pärjään kyllä sen ajan. Tuskin jätän tätä tilaamme hänelle yksin, kun oomme tään miljöön yhdessä rakentaneet. Emme tiedä kumpikaan, miten jatkuu. Mihinkää avio-eropaperiin ei kuulemma nimeään kirjoita. No voihan sitä muutenkin lähteä.
Toivottavasti löydät pian itsellesi mukavan kodin, mistä voit saada luotua turvallisen tilan itsellesi. 
Lähisuhdeväkivalta - lievänäkin - on aina väärin. Eikä ole sinun syytäsi, vain tekijän. Kaikilla on oikeus olla turvassa ja oikeus tulla kohdelluksi kunnioittavasti.
koskettavan kaunis
Oot selvästi jo oikealla polulla. 
toivon Sinulle hyvää raitista päivää 
Oletteko keskustelleet tapahtuneesta?