Lopettelijan tuskat ja ilot

Nuohoomiseen meni koko päivä, kun tein perusteellista siivousta ympäristöönkin. Siivouspyyhkeitä hakiessa laatikon perältä löytyi tyhjä viinipullo ja puolillaan oleva. Tuli mieleen ,että eihän tuo nyt paljo päähän mee jos juon. Sitte tajusin,että mähän join jo jäätelökahvit sen kunniaksi, kun oon 10 päivää ollu ilman päihteitä. Kaadoin sen viemäriin.Taitaa noita piilopulloja vieläkin löytyä jostakin.

Mieskin ihmetteli, miten mä noin paljo oon nyt touhunnu. Vastasin ettei oo enää niin ahdistunut olo. Yritti tulla lähelle. Sanoin: “Antaa ny olla” Lähti siitä rivakasti pois.

Nyt paketoin pojan 4v tyttärelle pikkukoululahjaksi ostamani hirnuvan yksisarvisen. Ovat meillä koko viikonlopun.Lauantaina meemme kylän puurojuhlaan.

5 tykkäystä

Hyvä!!! Siis oikeasti, TOSI HIENOA! :heart: Ja kuulostaapas viikon lopun seura ja puuro hyvältä :smiling_face:

4 tykkäystä

Komppaan Nellaelinaa. Tosi hienoa onnistua kaatamaan juomat pois!

6 tykkäystä

Hyvä päätös.:+1: Ei kaunis luonto mihinkään häviä.Tsempit​:hugs:

1 tykkäys

Olipa mukava viikonloppu pojan ja hänen tyttärensä seurassa. Kylän pikkujoulussa kiva jutella ja nauttia joulupuuroa ja joulutorttua kahvin kera. Joulupukki kävi jakamassa lapsille lahjapaketit.

Pöytä ja sohva oli täynnä erikokoisia hevosia, joilla barbit kävivät ratsastamassa. Lopuksi barbit pukeutuivat juhlavaatteisiin suunnaten linnanjuhliin. Mitkää muut lelut, askartelut tai piirtämiset ei kelvannu. Yksisarvinen lyöttäytyi hevosten seuraan. Voi tuota lapsen mielikuvitusta. Oikein siinä itekki innostui nukkeja pukemaan ja riisumaan. Mulla ei lapsuudessa ollutkaan muita nukkeja, kuin isoäitini tekemä molla-maija. Lapsen laulut ja lämpimät halaukset jäivät tuonne mieleen pilkahtelemaan…

Kävin tänään metsä-/ maastokävelyllä. Palasin samaa reittiä, missä viimeisin retkahdus oli alkanut. Nyt nautin raikkaasta ulkoilmasta ja kumpuilevasta maisemasta. Huomasin, ettei viininlipitys ollut niin vahvana mielessä. Kuitenkin se sielä taka-alalla vielä kummittelee. Ei tässä kovin vahvoilla mennä. Kotoa ei viinaksia (kai) löydy. Kauppareissulla kuljin oluthyllyjen vierestä tarkoituksena ostaa 0-prosenttista. En heti löytäny ja poistuin kassalle.

Tänään juotiin tiikerikakkukahvit. Kakku voitettiin puurojuhlien arpajaisista. En kertonut miehelle, että nyt on kaksi viikkoa ilman viiniä. Olen siis voittaja tänään, kun en juo, kuten @Teme70 kirjoitti ketjussani.

Kiitos muillekkin ruusuista, halauksista ja voimien toivotuksista :heart::heart: Olette aarteita.:sun:

10 tykkäystä

Mennäänpäs! :heart: Ne ajatukset kyllä haihtuu ajan kanssa sieltä takaraivosta. Toki ne hetkittäin nousee esiin mutta joka kerta harvemmin ja lievempänä. Alkuun on ihan ymmärrettävää että ne ajatukset tavalla tai toisella pyörii alkoholin ympärillä, kaupassa kiinnittää huomiota oluthyllyihin ym. eri tavalla kuin ennen mutta se vaimenee viikko viikolta. Aivot täyttyy uudella ajateltavalla. Se on itseasiassa se vaaranpaikka myös osaltaan, kun tulee se hetki kun olettaa ettei ole enää riippuvainen alkoholista kun se ei pyöritä ajatusmaailmaa. Siihen kannattaa varautua jo ennalta. “Mitä teen kun se viinamörkö tulee huutelemaan?”. Sitten ei tee niin helposti paniikkiratkaisua (se vanha tuttu pullo).

Ja kuulostipa ihanalta sun viikonloppu! :hugs: Tsemppiä ja raittiutta tähän viikkoon!

5 tykkäystä

Kuullostipa mukavalta Sinun viikonloppusi :heart: puurojuhla ja lapsen leikit sekä luontokävely :blush: Tykkään käydä leikkimässä isännän lastenlasten sekä naapurin lasten kanssa, useimmiten ulkosalla. Mieli lepää ja maailman murheet unohtuu, kun heittäytyy hetkeksi leikkiin :smiling_face: siksi se on niin rentouttavaa.

Raitista ja reipasta uutta viikkoa :heart_exclamation:

2 tykkäystä

Päivät on niin erilaisia. Eilen aamulla heräsin painajais uneen. Muistin unessa nähdyn tapahtuman, pelottavan, väkivaltaisen. Huomasin itkeväni herätessäni. Mies kysyi, näinkö painajaista, kun ääntelin nukkuessa.

Tein ahkerasti kotiaskareita rauhoittaakseni mieltäni. Tulipa se lohduttava viinilasillinenkin taas mieleen. Onneksi ostin alkoholittoman oluen. Maistui enemmän tosi makealle siiderille, en tykkää niin makeasta. Iltasaunan jälkeen sihautin o.o % alkoholia sisältävän siideritölkin auki. No sehän olikin hyvää. Ei ollenkaa liian makeaa.

Tänä aamuna heräsin taas muistissa olevaan uneen. Siinä mies halus läheisyyttä, yritin torjua, päästin kumminkin viereeni. Mietin siinä omia tunteitani ja päällimmäinen ajatus oli, ettei minun rakkaus riitä enää yhdessäeloon.
Oli niin todentuntuinen. Läheisyyttä en ole voinut antaa, enkä vastaanottaa. Lähinnä kiusallista nukkua vierekkäin. Pelottaa selviytymiseni yksinasuen. Aina löytyy joku ‘vika” katsomistani asunnoista. Eilisessä näytössä kaksio oli tosi siisti ja mulle sopiva.Sidäänkäynnin edessä oli jyrkkiä puurappuja ja parkkialueelta kaukana. Näin elämän ehtoossa hankalaa.

En ole kertonut aikuisille lapsillemme väkivaltakohtauksesta. Joskus aikasemmin oon tyttärelle sanonut vastaavasta tapahtumasta. Hän tietenkin tuomitsi väkivallankäytön ja kysyi sattuiko muhun. Ehkä menee liian lähelle, kun on hyvät välit isäänsä. Sanoi joskus isälleen puhuneen, mitä voi ja mitä ei voi tehdä avioliitossa. No ihme, jos ei tiedä itse. No tietääki, mutta ei välitä tai ymmärrä, kuinka paljon toista haavoittaa.

Tänään jouluateria ruokaravintolassa.Jätän perinteisen punaviinin ostamatta ruokajuomaksi. :flexed_biceps:

7 tykkäystä

Itsenäisyyspäivä meni lohduttoman painostavassa ahdistuksessa koko päivä. Lähinnä huono olo tuli parisuhteesta, vaikka mitään erityistä ei tapahtunutkaan. Luin viimeaikoina kirjoittamaani päiväkirjaa. Kirjaan sinne hyviä vinkkejä alkoholin poisjättämisestä. Olin kirjoittanut: 72- vuotiaana tajusin, ettei mieheni ole rakastanut minua koskaan. Ollaan vaan yhdessä vanhasta tottumuksesta, lasten,lastenlasten ja kotoa löytyvien harrastusten takia.

Tänään kävimme asioilla kaupungissa. Mukava nähdä ihmisiä, kun asumme syrjässä. Löydettiin keraamisella pinnoitteella oleva lettupannu Kontista.Hetihän sitä piti kokeilla ja helppo olikin paistaa. Maha täynnä mennään nukkumaan.

Kaupassa pystyy jo katselemaan oluthyllyjä ilman kovempaa himoa. Tulikin kolmas viikko täyteen ilman viiniä.

Selvä suunta ryhmä loppui jo ohjaajien puolesta. Vähän oli vaisua porukkaa mukana itseni mukaanlukien. Omasta tilanteestani johtuen en ottanut paljon kantaa asioihin.

Kiitos teidän täällä kirjoittelevien, tää lopettajien ryhmä on tosi kannustava. Luen joka päivä muiden ketjuja. Otan hyvistä kohdista kuvakaappauksia ja kirjaan päiväkirjaani hyväksikoettuja vinkkejä.

Aamulla herätään ilman kankkusta..

10 tykkäystä

Tämä on hyvä, melkeinpä tärkein asia juuri nyt! :hugs:

5 tykkäystä

Juu, niin tehdään :blush:

Hienosti sinä siellä porskutat raitista taivalta. Päivän kerrallaan. Jokaisena uutena aamuna herätessä hyvä mieli edellisen päivän ja illan juomattomuudesta.

5 tykkäystä

Nämä ohjeet, joita olette jakaneet, on olleet minulle tärkeitä :

Ole juomatta : hengitys kerrallaan, hetki kerrallaan, päivä kerrallaan, huomennakin, viikko kerrallaan , kuukausi kerrallaan.

Ihan aluksi ketjuni avattuani tsemppi : “päivä vain, hetki kerrallaan” toi mieleeni virren sanat.Laulua lauletaan usein muistotilaisuuksissa. Päivä vain ja hetki kerrallansa. Aloin muistella, että mitenkähän se jatkui. Googlasin ja löysin sanoittajan tekstin, miten virren sanat oli saaneet alkunsa.

Teksti kellotaulusta toi mieleen jonkun minulle vastanneen ohjeen katseen kääntämisen tulevaisuuteen. Mitä iloja ja onnistumisia nurkan takaa voi löytyä. Ja sitä aluksi epätoivoista ajattelua, etten koskaan enää saa juoda, koko loppuelämänä.

Todella riittää, että tänään en juo…

Tuossa kuvakaappaus :

9 tykkäystä

Aamulla olo kankea ja paikkoja särki, väsytti. Tunnen itseni vanhaksi (oonkin). Eilen siivoilin huushollia joulua varten, pesin pari ikkunaa. Hommaa olis tarkotus jatkaa tänään. Huomiselle luvattu lunta ja pakkasta. En ookkaa perusteellisempaa siivousta tehny kuukausiin, kun en oo ryyppäämiseltäni ehtiny. Jouluna tulee nuoremmat pojat ainakin perheineen käymään. Toinen yöpyykin. Ehkä muutkin käy.

Kerään tässä voimia kirjoittamalla ja valittamalla itselleni. Uunissa palaa tuli. Lämmitän uunin joka päivä. Onneksi mies tuo puut terassille puutarhatraktorilla. Minä huolehdin hellapuista. Puuhellalla keittäminen on ihanaa tämmöselle vilukissalle.

Ajattelen usein tulevaisuutta: Mitä teen ja harrastan sitten kun muutan omaan asuntoon. Mitä teen ensi kesänä puutarhassa. Jääkö se vielä huonommalle hoidolle, kuin nyt. Käynkö täälä huolehtimassa kasvimaasta, saunomassa, uimassa, kuljeksimassa luonnossa, tapaamassa lasten perheitä. Yritän elää silti tässä hetkessä. Oon hengissä, ruokaa on yllinkyllin, lämpimiä vaatteita, rakastavat lapset. Oon siis onnekas ja hetkittäin onnellinenkin.

Luottamus mieheen ei palaa. Arki on sujunut omalla painollaan. Täytyy päästää irti, antaa mennä ja voihan hänkin lähteä. Hän on monisairas. Vähän oon surullinenkin, miten pärjää. Kuinka tulevaisuudessa myymme tienoon. Vuosien saatossa olemme rakentaneet tään miljöön.Niin paljon meistä on täällä. Viime kesänä teimme humalaportin yrttitarhaan. Ehkäpä viljellyt-ja luonnon omat yrtit on pitäneet elimistön siinäkin kunnossa, kun nyt on.

En saa vähäpätöisiäkään asioita aikaseksi. Kirjastoon menoakin oon miettiny jo kuukauden. Viimeaikojen paras löytö on tämä plinkki. Luen muitten ketjuja joka päivä. (Kiitos : ) )Aina tulee itsevarmuutta lisää päihteettömyyteen. Tiedostan silti, että vain yksi lipsahdus voi alkaa uuden kierteen. Nyt on hyödyllisempää tekemistä, kuin juominen.

Hyvä me. Me voitetaan…

9 tykkäystä

Kun minua mietityttää asiat ja saattaa ahdistaakin niin lähden kävelylle. Kävelen kyllä päivittäin mutta varsinkin silloin. Tallustelen ihan rauhassa ja juttelen itselleni ääneen. Se onkin välillä aiheuttanut noloja tilanteita :joy: mutta marmatan, valitan ja pähkäilen ääneen tai puoliääneen. Haen ratkaisua miettimällä ja toisinaan kun oikein paljon ahdistaa niin kävelen ja itken. Jännästi se helpottaa ja jossain vaiheessa kävelyä huomaan että olo on parempi ja mieli kevyempi. Jos joskus tuntuu että kaikki kaatuu päälle niin suosittelen vahvasti marmatus kävelyitä :green_heart: tsemppiä

3 tykkäystä

Taas huonosti nukuttu yö. Aamulla ylösnousu kankeeta, selkää särki. Nitkahti varmaan kun siirsin sohvaa eilen ikkunaa pestessä.

Piparkakkuja leivoin monta pellillistä. Mies tuli pahimpaan aikaan ahtaaseen keittiöön juur ku olin niitä paistamassa. Rymäytti taikinakulhot altaaseen suurin elein. Sanoin tiukasti, että sun käytökses hermostuttaa mua,voitko mennä pois. Selitteli ensin mutta lähti ulos ovet paukkuen. Onneksi paistaminen onnistui. Mies kävi lataamas kahvipannun ja olihan jäähtyneet piparit hyviä. Vanha (23 vuotta,)kellastunut sanomalehdestä leikattu resepti käytössä joka joulu. Taas mieleen putkahti yksi syy olla juomatta : Keväällä en ehtinyt kerätä kuusenkerkkiä ja keittää niistä siirappia. Piti varmaan juoda oikein urakalla viiniä.Kerkkäsiirapilla saa parhaat piparkakut : )

Oli hyvä fiilis lähteä kävelylle. Hiekkapintainen mökkitie, sopivasti pieniä mäkiä. Yritin nousuissa hengitellä syvään oman pumpun takia. Hyvin meni, otin jopa pieniä juoksupyräyksiä. Selkäkipu häipyny. Niin ihanaa. Yritin pitää kiirettä, ettei aurinko ehdi laskea ennen lempparikalliolle pääsyä.Laskeuduin kuraista polkua alas järvenrantaan. Tuulenkaatamia puita oli viime reissun jälkeen raivattu polulta. Rantakiville oli aallokko muodostanut pakkasessa hienoja jääpuikkoja. Taas tuo niin ihana paikka, auringonlaskun kultaama vastaranta.

Paluumatkalla mietin Fincocon marmatuskävelyä, nauratti ja kuiskasin: selkähän parani liikunnalla :hugs: Saatanpa ottaa sen pahan päivän tullen käyttöön. Niitähän tulee satavarmasti.

Luojalle kiitos ja teillekkin ( niin ja mulle ), etten pilannut tätäki elämystä viinipöhnällä.

11 tykkäystä

Kävelyretkesi @Tämiss kuullostaa niin mainiolta, kaunis kuva, ihastuttavat maastot! Kirjoituksestasi paistoi läpi, että nautit hetken elämästä :heart_exclamation:

Voi ja piparintuoksu leijui tänne asti :face_with_hand_over_mouth: joulun taikaa…

5 tykkäystä

Suomen kieli on sitten mahtava, se on täynnä sanoja, joita ei voi ulkomaalaiselle selittää mitenkään.

Pöhnä on niistä yksi. Se on juurikin se olo, joka tulee tissuttelusta. Ensimmäisen humahduksen jälkeen sitä koettaa ylläpitää, kunnes huomaa olevansa tillin tallin ja jäljellä on tämä pöhnä, jossa vaan tuijottaa jotain jonninjoutavaa juttua, vaikkei pysty keskittymään edes hereillä pysymiseen.

Aamulla on sitten kohmelo, joka on aivan loistava sana kuvaamaan sitä, kun aivot on jumissa, kuin vanha lukko, jonka haitat ei osu millään kohdilleen. Päätä jomottaa, eikä oikein näkökään pelaa. Kädet ja jalatkin on monesti, kuin eri ihmisestä, kun ne ei tottele käskyjä tai haparoi.

Pöhnä ja kohmelo voisivat olla hyvin kappaleita lintukirjasta. Mistä lie tulleet.

Alkoholiin liittyviä sanoja tai sanontoja meillä on paljon, johtuuko se siitä, ettei täällä ole syljetty koskaan lasiin vai siitä, että täällä on elämä raskasta työtä ja siinä harvemmin on onni myötä.

No sen tietää vain, yksin suomalainen.

Minä tiedän, että jos on jatkuvasti hönössä, niin sitten se vasta raskasta onkin. Tuokin sana kuvaa juopunutta hyvin. Hönö viittaa yksinkertaiseen ihmiseen ja sellainenhan ihmisestä juopuneena tulee, paitsi, jos kysytään häneltä itseltään.

Alkoholismia ei kannata hävetä, se on sellainen tauti, joka paranee teoriassa melko helposti: on vaan juomatta. Suomessa on alkoholisteja tai siitä välillisesti kärsiviä varmasti yli miljoona, jos tähän lisätään vielä lapset ja Rahikainen, jolla on sama vika, niin määrä nousee taivaisiin.

Koetapas selittää vieraskieliselle, tuo Rahikaisen vika ja miksi sillä on ylipäänsä sama vika ja mitä tarkoittaa ylipäänsä. Ei ihme, että meidän kieltä sanotaan vaikeaksi.

Kirkas ja selkeä ovat sellaisia heleitä sanoja. Totaalisia vastakohtia noille yllämainituille linnuille: Pöhnälle ja Kohmelolle.

Kun ei juo, olo on kirkas ja seesteinen, kuten tuo kuva.

En voisi kuvitellakaan tuohon kuvaan kännissä möykkäävää riitapukaria.

Kyllä ei kuulu kenenkään katsella omassa kodissaan ihmistä, jonka käytös on arvaamatonta ja joskus jopa vaarallista. Ikävä kyllä tätä juttua kirjoitettaessakin monessa kodissa lapset ovat hiljaa omissa huoneessaan ja toivovat, ettei tänään tapahtuisi mitään ikävää, eikä ihmiset möykkäisi koko yötä. Isommilla lapsilla on sitten omat keinot selvitä näistä tilanteista, niistä saa tälläkin palstalla lukea kokemuksia.

Alkoholi aiheuttaa tragedioita joista toipuminen voi viedä ihmisiän aikaa. On aivan uskomatonta, kuinka vapaasti alkoholia saa mainostaa ja kuinka näyttävästi komeat pullot on kaupoissa esillä. Lisäksi luodaan illuusio, jossa menestyneet ja onnelliset ihmiset nauttivat elämästään korkeajalkainen lasi kädessään.

Luulen, että tulen loppuikäni puhumaan alkoholin haitoista aina tilaisuuden tullen. En aio mennä Kansalaistorille paasaamaan tai jakamaan esitteitä, mutta aina sopivan tilaisuuden tullen, voin vaikka tutisevalle kollegalle sanoa, onko hän miettinyt, sopiiko alkoholi hänelle.

Mäkin luulin pitkään, että se sopii mulle.

Kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla.

8 tykkäystä

Kiitos vastauksista @Metsanpoika ja @Jussi Tuolla mieltä virkistävällä , aurinkoisella kävelyretkellä jaksaa taas monta synkempääkin päivää. Monesti, kun onni pyrkii pintaan yritän toppuutella, että kohta taas mennään lujaa synkeyttä kohti.Näin vääjäämättä on käynyt, kun tämä elämäni on yhtä vuoristorataa.

Tää plinkki on siitä hyvä, kun on niin monenlaisia ja monen ikäisiä kirjoittajia. Saa näkökulmia enemmän, kun toiset pähkäilee viisaasti asiat monelta kantilta. Huumoriakin löytyy masennusten ja ahdistusten keskellä. Itse meen vaan samaa linjaa miettimättä kovin pitkälle seurauksia.

Eilen laulettiin Kauneimpia joululauja. Kirkossa on hyvä akustiikka. Mukana oli oman-ja naapurikunnan nuoria puhallinsoittajia. Hienosti kajahti marssit ja joululaulut. En oo mikää hyvä laulaja, mutta orkesterin ja esilaulajan lähellä oli helppo laulaa. Pääsi vähän jo joulutunnelmaan. Vanhoja tuttujakin oli mukava nähdä.

Tänään tein karjalanpiirakoita. Kyllästyinkin jo, kun oli isohko annos. Onneksi mieskin ehti täytettä levittelemään. Teemme monesti yhdessä ruokaa. Nyt en mieti meidän tulevaisuutta. Mennään päivä kerrallaan siinäkin asiassa.

Päivät kuluvat nopsaan, kun on paljon tekemistä, eikä viinihampaan kolotusta ehdi juurikaan huomata.

Iloisia päiviä, vaikka räntää ja vettä ainakin täälläpäin pukkaa. Ollaan raittiita👍

7 tykkäystä

Kiitos viesteistäsi tuolla minun ketjussani! Ajattelin tulla vastavierailulle. Olen lukenut aikaisemminkin ketjuasi mutta nyt luin oikein ajatuksella. Voi taivas millaisia asioita olet kokenut ja koet. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa sekä pettämistä. Omat ongelmat tuntuu pieniltä vaikka eihän näitä elämäntilanteita oikein voi verrata, jokaisella omat murheensa. Kannustaisin sinua kuitenkin muuttamaan pois ja katkaisemaan välit. Et palaisi hoitamaan puutarhaa etkä kasvimaata. Tiedän, ei ole helppoa. Olen käynyt tuon kaiken läpi, tai suhde ei ollut muuten huono mutta rakkaus puuttui. Mutta kun joutuu luopumaan kaikesta mitä on vaalinut. Voin vakuuttaa, että saat niin paljon hyvää tilalle ja pääset työskentelemään itsesi kanssa. Ja voi löytyä se uusi valo elämään. Yritetään nyt kuitenkin räpistellä eroon siitä viinistä. Mikään ongelma ei ole niin paha, ettei sitä juomalla saisi vielä pahemmaksi. Kulunut viisaus, mutta totta. Rakastetaan itseämme. Lämmöllä, Lady

5 tykkäystä

Luulin jo löytäneeni kaikki piilopullot. Siivotessani käsityönurkkausta löytyi yksi kokonaan juotu, toisessa tilkka viiniä. Tuoksui oikeesti hyvältä marjaviiniltä lavuaariin kaadettuna. Ei kyllä tehny mieli lähteä viiniostoksille. Kumminkin, kun jotakin suunnittelin, tuli outo tunne, että tässäkohtaa aina lasillinen viiniä. Vähä haikeeta, etten voikkaan juoda.Äkkiä mietin, miten meen tästä yli. Jatkoin vaan tekemistä, niin jopa unohtui.

Kävin vuosien jälkeen kirjastossa. Oli rauhallinen tunnelma. “Kirjastotäti” ehdotti, että nythän voit tehdä uudenvuodenlupauksen, että käyt useammin. Sehän kuulostiki jopa toteuttamisen arvoiseksi lupaukseksi. Yksi uusi harrastus viininläträyksen sijaan.

Nyt sataa vettä kaatamalla ja pikkopimeää. Noin viikon kuluttua mennäänkin taas kevättä kohti.

Taidan juhlia nokkosletuilla ja mansikkahillolla, kun kuukausi ilman alkoholia.

12 tykkäystä