Ollaan kevään puolella, mielestäni. Kun päivät ovat yötä pitempiä ja valon määrä lisääntyy niin kesää kohti mennään.
Ja siitähän minä tykkään kovasti.
Monta kesää tässä jo on mennyt ilman alkoholismia, ja luulenpa ettei tulevanakaan kesänä mitään henkilökohtaisia päihdeongelmia tule olemaan. En taitaisi oikein enää jaksaakaan ylimääräisiä murheita itselleni hankkia. Ja pakko ei ole, jos ei taho.
Vaikka kuinka väitettäisiin että asia on puoliksi jonkun korkeamman voiman päätettävissä ja toisen puolen määrää se onko isä tai äiti tai isoisä tai isänisänäidinäiti ollut alkoholisti niin ainakin omalta kohdaltani tiedän ihan varmasti että sen asian saa tässä maailmassa päättää ihan itsekin että ottaako ryypyn vai ei.
Mitä helpompaa ja hyväksytympää se ryypyn ottaminen on ja mitä ikävämmältä tuntuu olla selvänä ja mitä urautuneempia ovat mielikuvat mukavista nousuhumalista, sitä helpommin tulee kyllä ryyppy otettua.
Tämän aamun uutisissa kerrottiin että juopuneiden miesten puukotuskuolemat ovat kovasti lisääntyneet , jopa enemmän kuin alkoholin kulutuksen kasvu. Kulutusta saatiin ihan hallinnollisilla päätöksillä, bisneksen kasvattamiseksi, hiukan lisättyä ja siitä tietysti asiasta hyötyvät ovat kiitollisia.
Miksi sitten vaikutukset ovat suuremmat kuin juodun määrän kasvu? Niin sen selittävät, että pienikin kasvu siellä todella paljon kuluttavien joukossa merkitsee haittojen kasvua suhteellisesti enemmän kuin juotu litramäärä kasvaa. Kun siellä ollaan sellaisilla rajoilla että voi aivoissa alkaa tapahtumaan melkein mitä tahansa. Pienetkin määrien muuttumiset suuntaan tai toiseen vaikuttavat näkyvästi.
Eihän se tietysti vähän alkoholia käyttävällä niin kovin merkityksellistä olekaan, juoko viikossa neljä kaljapulloa vai peräti neljä ja puoli… ero on kovin huomaamaton.
Tuskin tuokaan uutisissa kerrottu tieto mihinkään vaikuttaa. Ei hyvää bisnestä saa alkaa jarruttamaan tuollaisilla perustelilla, eikä varmasti jarruteta. Siinä hommassa on rahaa kiinni, ja rahan pitää tuottaa lisää rahaa, se on nyt perussääntö.
Seuraavassa uutisessa kertoivat että talouden kasvu tulee taas hidastumaan, johtuen ihan maailmanlaajuisesta kasvun hidastumisesta. Ja sitä asiaa pidettiin kovin pahana.
Onkohan se lopulta ainoa oikea suunta että vuosi vuodelta talouden, siis tuotannon ja kulutuksen pitäisi yhä kiihtyvällä vauhdilla kasvaa, siis kasvaa enemmän kuin edellisenä vuotena?
Kun nyt jo tässäkin maassa me olemme usean sukupolven ajan tuottaneet tavaraa ja hyödykkeitä enemmän kuin olemme kuluttaneet, ja sen teemme joka vuosi, niin käytettävissä oleva tavaroiden ja hyödykkeiden määrä lisääntyisi joka vuosi vaikkei kasvua olisi senkään vertaa kuin edellisenä vuotena. Jos kasvua ei olisi lainkaan, vaan tuotanto pysyisi ennallaan, jäisi silti joka vuosi käteen ylijäämää eli meillä olisi vuoden päättyessä enemmän kuin sen alkaessa. Vieläpä, jos tuotanto hiukan pienenisi, niin silti saattaisi saldo olla positiivinen.
Jatkuvan kulutuksen kasvun ideologia on hiukan kyseenalainen, mutta kun sitä yleisesti pidetään ainoana oikeana , nin eipä taida yksikään poliitikko -kasvusta hyötyvistä pääomanomistajista puhumattakaan, edes ottaa huomioon semmoista että ei vauhdin aina tarvitse tuotannossa kiihtyä, tasaisemmalla tahdilla ja hiukan tasaisemmin sitä tuoton kasvua jakamalla täällä olisi kaikkien ihan mukavaa elää. Ja maapallo kestäisi pikkuisen paremmin, ehkä vielä muutaman sukupolven ajan. Jäisi rautaa ja nikkeliä ja arvokkaampiakin metalleja pikkuisen kaivettavaksi ja prässättäväksi vielä lastenlapsillekin.
Mutta, minäpä menen nyt katselemaan joko pian voisi alkaa jotain tontin nurkkaa möyhentämään vaikka sipulimaaksi, ja joko kohta olis ensimmäisiä nokkosenversoja tuppaamassa pintaan minun syötäväkseni… ja vienpä taas jotain roinaa kirpputorille myntiin, ja ehkä paluukuormassa sitten takaisin jotain semmoista jota joku muu ei ole enää tarvinnut mutta minä voisin vielä jotenkin uusiokäytössä hyödyntää. Ja lopun edestä sitten vaikka laiskottelen, taas tänään.
Ei juuri kasva talous minun touhuillani, eipä niin.
