Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

Me Lopettajat
301

Toivottavasti tämä maailmanmestaruus konkretisoi ihmisille sen, kuinka tärkeää yhteen hiileen puhaltaminen ja kaverin auttaminen on.

Suomen joukkue oli paperilla altavastaaja, nimetön, kokematon, ennen kisoja “surkeaksi” tuomittu. Se löysi kuitenkin itsestään sen hengen, jolloin joukkue onkin enemmän kuin osiensa summa. :bulb: Supertähdet ja miljonäärit joutuivat nielemään tappion; Ruotsi, Venäjä, lopulta Kanada,

Tämä oli huikaiseva voitto. Ei kai sillä ole merkitystä meidän elämäämme oikeasti, mutta urheilu liikuttelee suuria tunteita. Olkoon sen voima symbolinen. Ja olkoon se jatkossakin kanava kansojen rauhanomaiselle kisailulle hyvässä hengessä

Olen onnellinen. :slight_smile:

302

Kyllä tästä varmasti maailma paremmaksi muuttui. Ties mitä onnea meille kaikille tästdes sataa. Muillekin kuin kultamitalin voittaneille, ehkä jopa venäläisille ja kanadalaisille joiden kohtalona oli jäädä tappiolle kun maailmanhistoriaa heilautettiin oikeaan suuntaan. Hyvinkin saattavat ihmismoisemmille tavoille oppia. Ruotsalaisista puhumattakaan.

Ehkä tuon pääasian kanssa samana päivänä voi ihan pikkujuttuna mainita senkin, että äärioikeisto kansallishurraahutojensa ja hakkaa päälle -ideologiansa kanssa ei saanut ihan sellaista kannatusta kuin odottivat. Se merkitsee sitä että sovinnollinen ja yhteishenkeen perustuva elämänmeno voi ainakin toistaiseksi europassa jatkua. Voipa olla että tuonsuuntaisellakin asialla on jotain tekemistä meidän elämänlaatumme kanssa.

Rauhallisella mielellä on mukavampi lähteä taas tänä aamuna töihin. Eikä todellisuus maailmassa näytä niin pahalta että ainakaan tarvitsisi alkaa tajuntaansa sumentamaan tai “korjailemaan” kemiallisilla työkaluilla.

Kaikki on aika hyvässä mallissa. Jos ihan isänmaallisesti viitsisin ajatella niin ehkä se olisi pikkuisen noloa kun suomea nyt sitten edustaa sellainenkin rouva jonka kannanotot koulutuksen ja tutkimuksen suhteen perustuvat tarinaan jonka mukaan ensin luotiin maa, sitten aurinko ja kuu ja tähdet kiertämään maata. Sahanomistajien edustajasta en viitsi edes sanoa mitään. Jos en sit sitä että joissakin eduskuntavaaleissahan hän mainosti olevansa absoluuttisen raitis mies. (Vahvistaen käsityksiäni absolutisteista ja muista fanaatikoista. )

303

^ Ruotsissahan on kovasti kehuttu Leijonien mestaruutta, ja Expressenin toimittaja jopa herkistyi kirjoittamaan “Kiitos MM-ihmeestä, isoveli”. :slight_smile:
Kanadalaiset ja venäläisetkin taisivat ottaa tappion ihan rehdisti vastaan, eli kyllä kaikki ihan hyvillä tavoilla ovat. Eli siis osoittavat rehtiä urheiluhenkeä, niinkuin pitääkin. Olkoonkin, että sekä Ruotsin, Venäjän että Kanadan tähtipelaajien kasvoilta loisti pelien päättyessä silkka tyrmistys: miten tämä on mahdollista? :astonished:

Ensi vuonna on joka tapauksessa taas uudet kisat, ja joku muu voi voittaa. Sellaista urheilu on: voittojen ja tappioiden vuorottelua. Mutta jääkiekkohistoriaan tämä Suomen voitto kyllä jää, jos ei ihan maailmanhistoriaan.

Hesarin aukeamalla on vierekkäin uutinen eurooppamyönteisten puolueiden vaalivoitosta, ja jääkiekon maailmanmestaruudesta. Yhdellä sivulla juhlivat Vihreät, viereisellä sivulla Leijonat. Tätä aukeamaa siis katselee oikein mielellään.
Jos brexit toteutuu, vihreistä nousee europarlamenttiin kolmas meppi: tyttönen jonka nimikirjaimet on AA. :astonished:

Oikeistopopulistien hyöky sen sijaan tyrehtyi, ja tiedä häntä, onko viime aikojen uutisoinnilla ja skandaaleilla ollut vaikutusta. Laitaoikeiston kytköksistä Venäjään ja Putiniin on taitettu sanansäilää mediassa aika tavalla, ja ehkä se on hieman mennyt ihmisille perillekin, vaikka Halla-aho sanoo miten “höpöhöpö”.

304

Viikon viimeinen työpäivä alkamassa. Niin me sen päätimme, työkavereiden kesken, että pidetään perjantaikin vapaata. Neljä päivää lepoa, kyllä se hyvää tekee.
Työ itsessään on kivaa, ja mielenvirkeyden se pitää kohdillaan, mutta fyysisesti tarvitaan palautumisaikaakin.

Töitä on monenlaisia, ja rasitus on erilaista. Näissä rakennusurakoissa ei juuri jaksa työpäivän jälkeen painonnostoa muita lihasten päälle käyviä temppuja harrastaa… ( jos ei ainakaan minulla ole senpuoleen semmoiseen mitään hinkuakaan) , siksi on ihan hyvä että toisinaan sitten on useampi päivä joutenoloa. Aikaa harrastuksille ja oleilulle. Ja joskus vaikka jokunen kuukausikin, kyllä aikansa ihminen kulumaan saa, ja viihtyykin, kun ei ala kovin kronkeliksi viihtymisensä suhteen.

Ja sitten pieni heitto palstan aiheen puolelle; tässäkin ikä tekee tehtävänsä. Ei ole kaipuuta alkoholismiin, minkäänlaista. Alkoholismiin kun kuuluu myös aamuiset käynnistysvaikeudet, ilman korjaussarjaa on liikkeellelähtö hankalaa, ja senkin kanssa joskus krapula tunkee läpi. Ei perhana, en kyllä enää jaksaisi.

Mukava ilma taitaa olla tulossa, taas tänään, mikäs siellä on touhuillessa. Eipä tässä kummempaa kuin eväät kassiin ja kohti omia kiipeilytelineitä.

305

Minulla on tänään viimeinen arkipäivä työttömänä ennen syyskuuta. Huomenna on pyhäpäivä (jota kaikki eivät edes ehkä muista), ja perjantaina alkaa hommelit. Ne sitten kestävätkin ainakin elokuun loppuun asti.

Ansioita on tässä kyllä tullut muitakin kuin työttömyysrahaa. Vaalitoimikunnassa askaroinnista ropsahti sen verran palkkiota tilille, että innostuin nyt tilaamaan verkkokaupasta myös sen älypuhelimen, juuri viime viikolla tulleen läppärin lisäksi. Ei ollut kovin kallis tuo puhelin, mutta ei ihan halvintakaan mallia. Kesällä on kuitenkin sen verran tapahtumia tulossa, joista täytyy (juujuu, pakko) somettaa reaaliajassa, että tarvitaan ajantasaisia välineitä.
En kuitenkaan nakkaa yhä toimivaa 13 vuoden ikäistä Nokiaani roskikseen, vaan säilytän sen varapuhelimena. Sillä pystyy kuitenkin soittamaan puheluita, tekstiviestittämään ja ottamaan jonkinlaisia kuviakin, ainakin päivänvalossa.

Tänään on minulla erään yhdistyksen kokous illalla, jossa hiotaan kuvioita runsaan kahden viikon päässä olevaan isoon, valtakunnalliseen puoluekokoukseen. Ennen kokousta voisin hieman ajella polkupyörällä pitkin kyliä, jos sade lakkaisi. Täällä nimittäin vihmoo vettä, joka ei sinänsä ole paha asia. Tekee ihan hyvää luonnolle ja maisemat kukoistavat yltäkylläisen vihreänä. :slight_smile:

306

Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu. Tärkeintä on aloittaminen. Tänään on uusi huominen. Huomisesta emme tiedä.

307

…ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan. Tänään tehdään asioita paitsi just hetken iloksi, myös rakentaen huomista.

Tottumus on yksi tekijä, se kasaannuttaa jatkuvuutta ja samalla vieraannuttaa taaksejätetyistä asioista.
Alkoholismi voi olla yksi niistä jotka uuden tottumuksen myötä jäävät pois kuviosta.

308

I’m at work. Olen duunissa. Vastailen puhelimeen toimistossa ja näpyttelen tietokoneella eri asioita, ja välillä neuvon luukulle uskaltautuvia asiakkaita/potilaita. Onhan tämä homma oikeastaan ikäänkuin alle koulutukseni, mutta ihan mukava laiskan ihmisen homma, vaikka välillä tulee ajoittaisia ruuhkatilanteita. Puhelin pirisee samaan aikaan kun asiakkaan naama työntyy luukusta sisään, ja lisäksi samalla hetkellä on tietokoneella joku homma kesken.
Tätä sitten jatkuisi koko kesä hamaan elokuun loppuun asti.

Jossain vaiheessa syssymmällä tai talvemmalla pitäisi varmaan katsella jotain koulutustani vastaavaa pitempiaikaista hommaa, mutta sen pitäisi olla omassa kotikunnassani eikä naapurikunnassa tyyliin Hell sinki, kun siellä omassa kunnassa on myös se kunnallispolitiikka.

Tässä hetkessä alkaa pikkuhiljaa tottua siihen, ettei tarvitse jännätä sen enempää mitään vaaleja kuin jääkiekkoakaan. Ainakaan vuoteen. Tänä iltana opettelen käyttämään uutta älypuhelintani, jahka noudan sen postista. Huomenna on bänditreenit pitkästä aikaa.

Mukavaa ja kesäistä viikonloppua toivotan joka miekkoselle, naikkoselle ja muun sukupuoliselle! :sunglasses:

309

Pitempiaikainen työsuhde on varmasti monen haaveissa. Onhan se monilta osin helpompaa rahaa kuin pieninä työnpalasina ja jatkuvassa itsensä työhön kauppaamisessa.

Tärkeä asia kai sekin että tuntee itse olevansa oikeassa paikassa, ja jollain tavalla tykkää työstään. Minulla on ollut ilmiömäinen onni, tuossakin asiassa. Monenlaista olen tehnyt ja muistaakseni kaikesta olen tykännyt. Ei ihan vastenmielisiä työpaikkoja ole ollut, kaikissa niissä jotain mielenkiintoista on ollut.

Tapasin tässä hiljattain vanhan tuttavani, rekkakuskin joka on samaa hommaa tehnyt usean vuosikymmenen -toki välillä sentään autoa ja työnantajaa vaihtaen. Hän osasi heti kertoa -ja kertoikin, ainakin kolmeen kertaan- montako miljoonaa kilometriä hän on nyt, eläkeiän jo lähestyessä, ajanut. Minulle tuli hiukan omituinen olo. En nimittäin itse pysty muistamaan edes monellako työnantajalla olen töissä ollut, pienellä miettimisellä voisin saada lueteltua eri “ammatit” joita olen harjoittanut. Mutta, edes tästä ehkä eniten minua työllistäneestä hommasta, kirvesmiehen ja rakennusalan touhuistani en mitenkään osaisi luetella montako rakennustakaan olen osaltani tehnyt tai remontoinut. En vaan ole tullut edes ajatelleeksi että niitä olisi pitänyt painaa muistiin ja luetteloida, laskea joinakin yksikköinä.

Toki minulla on mukavia muistoja ja muistikuvia monistakin hommista -on niissä sentään aikas kivaa ollut! Mutta että laskemaan -ehkä minun muistoni ja arvostamani asiat ovat sitten jotain muuta kuin lukumääriä ja listauksia? Ihan sama kuin tässä selvin päin olemisessa… muutaman viikon ja kuukaudenkin minäkin tiesin tarkalleen montako päivää ja viikkoa oli viimeisetä kaljasta kulunut -sitten sillä ei enää merkitystä ollut. Uudet ja tärkeämmät, ajankohtaisemmat asiat nousivat pintaan, elämässä kun tulee niitä isojakin asioita, tulee surua, menetyksiä, tuskaakin -ja tulee myös iloa, kohtaamisia, rakkauttakin… ja joku tuollainen päivien laskeminen jää kyllä siinä hötäkässä sivuseikaksi -ellei ihan tahallaan asiaa nosta jonkinlaiseksi omaksi huoneentaulukseen varjostamaan jokaisen päivän uusia mahdollisuuksia.

(joo, kyllä minä muuten sain ihan pienellä funtsimisella sentään sen juomisen lopettamispäiväni mieleeni. Ihan siksi että vajaan parin viikon päästä tulin tänne plinkkiin kirjoittelemaan ja siinähän se sitten on säilynyt, jonkinlainen yhteys tuohonkin asiaan. Eikä sekään paha asia ole, kun ei anna sille valtaa yli muun elämän, otetaan vaan yhtenä yhtä luonnollisena asiana kuin muutkin elämän muljahdukset)

Niin että mitäs tänään? Jonkinlainen maaseutukierros läheisen ihmisen kanssa, katsellen ja jutustellen. Vanhan katiskan kaivoin illlalla hyvästä piilostaan kalapaikaltani…siellä se oli pusikossa säilynyt pari vuotta. Puhdistusta kaipasi ja naru oli maatunut risaki mutta kyllä se muuten vielä… laitoin sen pyydystämään, jos vaikka taas jonain päivänä savuahvenia -toivossa on hyvä elää.

310

Savuahvenia.
Ne on kyllä hyviä. Mullakin neljä katiskaa tossa pihamaalla odottaa verkon vaihtoa. Verkkokin olis, vain inspiraatio puuttuu.
Ongella toki kerran jo kävin. Ei saalista mutta mukavaa puuhaa.

311

Katiska on vedessä. Jospa sitten illalla katsomaan onko kalojakin sinne uinut. Onkiminen on rentouttavaa hommaa, ainakin jos sitä tekee ilman suuria odotuksia tai suorituspaineita. Yhtenä pahimmista hullutuksista olen aina pitänyt sitä että jopa onkiminen on keksitty muuttaa kilpailulajiksi! Suorittaa tarttis, siinäkin. Olla muita parempi, ja omaakin suoritustaan aina vaan parantaa.

Elämäntapakysymys sekin, ja asennoitumiskysymys.

Joskus on muljahtanut mieleen semmoinenkin, että saatoin joskus kaivata rentoutumista ja irrottelua alkoholinkin avulla juuri siksi että minullakin oli niitä suorituspaineita, joissakin asioissa. Paineet vaativat sitten tasapainottavaa toimintaa ja kyllä kalja siinä toimi. Vähemmillä paineilla tarvitsee vähemmän kaljaa.

312

Olisikin pelkästään noin helposti toteutettavia haaveita. :neutral_face:

313

Ehkä se ei kaikkien kohdalla ihan helposti toteutuva haave ole. Kaikille ei näytä tekemistä riittävän, minkäänlaista, ainakaan kohtuullisen matkan päästä.
Kaikki eivät toki myöskään sellaisesta haaveile. Monelle kelpaa elämä pieninä ansiomahdollisuuksina ja vähemmällä varallisuudella. Joillekin ehkä tuntuu omimmalta hiukan vältellä työtä, kyllä heitäkin on. Ja on niitä joiden ei tarvitse tehdä työtä tullakseen toimeen, omaisuus tuottaa rahaa.

En kai minäkään ole koskaan ihan tosissani mistään vuosien mittaisesta työstä edes haaveillut. Enemmän olen halunnut vaihtelua, kokeilla monenmoista ja ottanut vastaan homman kuin homman jota tarjottu on -ja kumma jujttu, kaikenlaisessa työssä oplen viihtynytkin. Valinnanvaraahan ei juuri ole ollut, ilman papereita joilla todistaisin olevani yhtään mitään ei kovin monenlaisiin juttuihin ole ollut mahdollisuuksia. Mutta, niissä pienissä, koko ajan kutistuvissa ympyröissä, joissa tällaisetkin ylijäämäihmiset sopivat jotain yrittämään, olen sitten seikkaillut ja ihan kivaa minulla on ollut.

Varjopuolia tässä iloisessa elämässä on olut sitten se, ettei ole juuri eläkettä karttunut. Ensimmäiset viisi työvuotta, se kovakuntoisimman nuoruuden aika, meni ihan ilman, eläke kun ei alkanut edes karttumaan senaikaisten säädösten mukaan. Niinpä, nyt ei ihan helppoa olisikaan ryhtyä kokoaikaisesti lepäilemään vaikka ikää karttuukin. Mielellään jonkun euron tekee yhä työnteolla. Eläöke kun just nippanappa menee sen tonnin kohdalle niin ei tullut sitten Rinteen vappusatastakaan. ei edes sitä viittäkymppiä jonka toki -sen myönnän- kipeämmin tarvitsivatkin ne joiden tulotaso on alle tonnin.ö Varsinkin jos eivät kuulu siihen onnekkaaseen ryhmään joka saa lisäksi jotain tukiaisia. Kyllähän niin palkkojen kuin eläkkeiden ja työttömyyskorvausten pitäisi olla kaikille sen kokoisia että pystyisi sekä syömään että asumaan ilman eri kerjuukierrosta ja arpajaisia.

Tänään on ihan mukava päivä mennä taas töihin. Raikkaaseen ulkoilmaan, auringonpaisteeseen, kipeilemään telineille ja katolle josta on mukavan puuhastelun lisämausteena vielä mainio näköalakin, kauniin omakotialueen ja puistojen kesäiseen vihreyteen. Ja hyvää seuraa, parin mukavan ja valikoidun työkaverin kanssa kun askarrellaan.

Kaikki siis on minun pienissä ympyröissäni vallan mukavalla mallilla.

314

Laiskottelen. Tai sit jotain ihan muuta. Katsotaan mitä päivä tullessaan tuo.
Eilinen oli melkoisen lämmin päivä. Välillä yritin turvautua korkeampaan voimaan etsiessäni edes pientä tuulenvirettä viilentämään. Lämmin kuin lehmän henkäys se oli, ilmavirtaus tuollakin. Mutta maisemat katsomisen arvoiset. Tämän päivän omakuva voi sitten olla jotain muuta -tai jäädä ottamatta, mahdollisesti.

Lehdestä selailin aamukahvia juodessani eri mahdollisuuksia tämän päivän virkistykseksi. Oli siellä. Rompetorista hengenahdistustilaisuuksiin. Rompetorilla käynti voisi jopa kiinnostaa. Mitä nyt sitten tänään teenkin, sillä ei ainakaan ole alkoholismin kanssa mitään tekemistä. Sitä en tarvitse elämääni sekoittamaan.

315

Kuvat omasta elämästä ovat mukavia.

Hikoillut olen myös minä vaikken ole raskaita töitä tehnyt. Kesä on silti hienoa aikaa. Ei lämmin luita riko. Nautitaan tästä.

316

ilman kiirettä tänään tallusteltiin metsässä. Vaellusreitillä. En laskenut askeleita enkä kilometrejä, ei niistä niin väliä. Emme me siellä mitään suorittamassa olleet vaan rentoutumassa. Mutta muutaman mukavan pienenpienen kohtaamisen ihmisten kanssa panin merkille. Jokusen sanan vaihdoin ihmisten kanssa. Hymyiltiin, kuten metsässä vastaantulijalle kuuluukin.

Taukoa pidimme järven rannassa, autiotuvan laiturin vieressä. Pari perhettä oli tullut paikalle, pienten lasten kanssa, ja mukana yksi vaunuissa nukkuva. Oli pakko kysyä isukilta miten hän oli saanut ne vaunut äärimmäisen kivikkoista ja hankalaa reittiä pitkin tuotua. Selässä kantamalla! Pikkuvauvan vanhemmille ovat kuiten ne lapsen nukkumiset niin tärkeää elpymisaikaa että hänestä se oli hyvinkin vaivan arvoista.

Siinä on mielestäni asenne kohdillaan.

Ehkä noissa muutaman minuutin satunnaisissa kohtaamisissa on jotain elämänmakua, mieleenpainuvaakin. Ei sitä varten tarvitse metsään mennä, satunnaisia kohtaamisia, pieniä hetkiä on muuallakin. Mutta ehkä jossain siellä arkielämän ulkopuolella, luonnon helmassa, irrallisina olentoina, ihmiset ovat valmiimpia kohtaamaan toisensa ilman mitään ennakkoasenteita tai oletuksia siitä tuo on
tuollainen ja minä tällainen.

317

Työläisen elämää. Vielä on viikon tai pari ansiotyötä, sitten ei tiedossa mitään. Vapaata kesänviettoa, hyvässä lykyssä syksyn ja talvenkin.
Vaikka voi sitä jotain ilmestyäkin, mitäpä sitä etukäteen ennustamaan tai miettimään. Tänään nyt kuitenkin laittamaan ikkunanraamilautoja, nurkkalautoja ja sen semmoista -ellei sade patista vähäisiin sisähommiin. Samapa tuo.

Illemmalla sitten taas jotain ihan omaa puuhastelua. Voishan vaikka kaivaa onkimatoja, ehkäpä huomenna kävisin jossain rauhallisessa rannassa ongella . Ehkä. Ihan hyvin voin tehdäkin jotain muuta, mitä nyt sattuu mieleen juolahtamaan. Tai olla tekemättä mittään jos ei mikään huvita. Ihan luvalliseksi olen itselleni senkin määritellyt.

Se on aika tärkeä juttu, ettei elämä pääse rutinoitumaan ihan samojen kuvioiden toistoksi, sellaiseen yksitoikkoisuuteen kun voisi vaikka alkaa hakemaan irrottelukeinoja epäterveellisistäkin asioista.

318

Valmistaudun puoluekokoukseen. :bulb: Siis siihen valtakunnalliseen, joka on kerran vuodessa. Huomisaamuna varhain vie kuuma moottoritie Poriin, eli Björneborgiin, tuohon Yön, Dingon ja Ässien tyyssijaan. Empä muuten ole siellä käynytkään kuin viimeksi 90-luvulla rokkia soittamassa. (Vuonna 2008 tosin käytiin siinä lähellä Raumalla tekemässä samaa).

Westcoast boogie ja politiikkaa on siis viikonlopun agenda. Tänään pakkailen laukun, ja suurin homma on varmaan tulostaa kaikki tarvittavat paperit mukaan, joita tarvitaan kokouksen seuraamiseen. Minä en tosin hirveästi tykkää paperista. Minulla on taipumus työntää kaikki paperi keräyslaatikkoon heti kun vaikuttaa siltä ettei niitä enää tarvita.

Mitenköhän sitä illalla saa nukuttua ajoissa, kun herätys pirahtaa aamuyöllä kello 4.30. :open_mouth:

319

Vai että Poriin vie Vadelmamunkin tie. Ainakin SuomiAreenan aikaan siellä ajattelin minäkin haahuilla, kuunnella mitä valtakunnassa puhutaan ja pohdiskellaan. Samaan aikaan olevista Jazzfestivaaleista en nin hirveästi välitä mutta voishan sitä jossain ilmaiskonsertissa istuskella.

Mitähän minä tänään tekisin?
Kuudelta heräsin. Pirteänä ja mukavalla mielellä. Kuten yleensäkin. Onhan tässä vaihtoehtoja. Mitääntekemättömyydestä alkaen. Muutama huutokauppa olisi kohtuullisella etäisyydellä, joissakin jopa sellaista tavaraa jota voisi jossain hommassa joskus hyödyntää. Monenlaisia kesätapahtumia on pitkin nurkkia. Metsäänkin voisi toki mennä , ongelle, keräilemään luonnonyrttejä ja ruokakasveja -entistä vähemmän on tullut enää lihaa syödyksi vaikken asiasta sen kummempia muutospäätöksiä olekaan riesakseni tehnyt. Olisi tietysti puuhastelemista ihan kotioloissakin, ruohonleikkurin remmisysteemit tarttis purkaa koopta uudestaan, lienevät kuluneet kun heittää remmin aina pois päältä ja nyt repi jo sen riekaleiksikin… olishan siinäkin yksi mielenkiintoinen projekti, voisi päivä kulua ihan rattoisasti.

Mikä nyt sitten sattuu eniten kiinnostamaan, mukavia vaihtoehtoja on paljon. Elämisen sietämätöntä keveyttä, oikeiden murheiden puute voi saada aikaan jopa kyllästyneen olotilan. Joskus taisi tulla lähdettyä kaljalle kun en osannut valita kaikista miljoonasta vaihtoehdosta sitä kaikkein mieluisinta -piti mennä kaljabaariin istumaan ja kuuntelemaan olisko jollain kavereista jotain vielä kivampaa mielessä ja puheenaiheena. Ja sitten ei tullutkaan tehdyksi mitään. Mutta se oli silloin, eikä sillä ole mitään tekemistä elämiseni kanssa enää. Eikä sitä sen enmpää kannata miettiä, onhan niitä kummallisia valintoja muissakin asioissa tullut kerta toisensa jälkeen tehtyä. Ja hengissä on selvitty joten mitäpä niistä.

320

^ Porin Vihreiden ihminen myös toivotteli päättäjäispuheenvuorossaan meitä kaikkia tulemaan uudelleen Poriin, juurikin Suomi areenaan ja/tai Pori jazziin. Minä en ole vielä käynyt kummassakaan.

Nyt on hirmuisen kaunis kesäinen sunnuntai-ilta. Olo on sellainen vähän liikuttunut, haikea, ja hyvä. Vähän samanlainen fiilis kuin nuorena oli festareilta tullessa.
Elämä on. Kaikesta huolimatta, rakastan ihmisiä. :sunglasses: