Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

Suomi areenassa löytyy kyllä jokaiselle jotain -ja usein on päällekkäinkin niin paljon mielenkiintoisia keskusteluja ettei kaikkeen haluamaansa ehdi. Ja on se musiikkipuolikin runsasta, Jazzfestivaalien aikaan, ja päällekkäinhän ne tapahtumat ovat. Kyllä silloin kannattaa länsirannikolla poiketa. Taidan saada kaikki tiedossa olevat ansiotyöni hyvissä ajoin ennen noita tehtyä, joten ehkäpä sen viikon siten haahuilen Porissa. Olikohan se nyt viime kesänä kun MTV tarjoili aamukahvia ja munkkeja joka aamu -muutamat kahvit tuli juotua siinä lavan nurkalla. Vesipulloja jakoivat monet järjestäjistä useissa pisteissä ja täytömahdollisuuksia oli - se oli helteillä tosi tarpeen.

Kumma juttu muuten, siinäkin tapahtumassa vain harvoin olen törmännön häiritsevästi humalaisiin. Lienevät monetkin oluella poikenneet mutta ei siellä kyllä mitään alkoholistimeininkiä näy. Ehkä sitten yön tunteina kapakoiden sulkeutuessa, kesäyössä voi suttuisempaakin menoa olla. On ainakin joskus ollut, sikäli kuin muistini omaan nuoruuteeni niin kauas kantaa.

Oliskin ihan mukavaa jonain aurinkoisena päivänä vaikka kahvitella jossain katukahvilassa jos plinkin mukavamietteisiä keskustelijoita sattuisi siellä liikkumaan. Ehkä tuon voisi laittaa harkintaan?

Tänään nyt kuitenkin taas naulaamaan lautoja yhteen ja maalia naulankantoihin. Yksi talo alkaa olemaan ulkopuolelta uudessa kuosissa ja teettäjät ainakin toistaiseksi hyvällä mielellä. Ilman murheita on tämäkin homma mennyt, jopa ilmat ovat suosineet. Joku katon uusiminen vielä on tämän jälkeen odottamassa, ja sitten joutenoloa suomen suvessa… vaikka sit siellä Suomiareenassa, jazzfestivaaleilla, kesäteattereissa vois poiketa, luonto kutsuu… niin paljon on mukavaa tekemistä.

Huh mikä kattaus https://suomiareena.fi/ohjelmapuhujat#/
Plinkkiläisten tapaaminen olisi kiva juttu! Kahvihetki keskellä kesää. Minulla matkaa vain alle 200 km .
Raittiina on oltu ja ollaan edelleen.

^ Minulle tuli sähköpostiin kutsukin yhteen Suomi areenan tapahtumaan: 17.7. olevaan “Terveydenhuollon hyvät ja huonot uutiset”. Siinä on läsnä mm. Li Andersson, Elina Lepomäki sekä HUS:in ja Pihjalalinnan toimitusjohtajat.
Matkaa on minullakin Poriin se noin 200 km. Junakyyti on nykyisin tosin melko halpaa, varsinkin tarjoushinnoilla.
Satakunnan ammattikorkeakoulu tuli rakennuksena tutuksi viime viikonloppuna, samoin juhlapaikka nimeltä Annis ja hotelli Bepop, jossa oli taivaallisen pehmeä vuode ja runsas aamiainen.

Yhtään porilaista ei tullut syötyä (eikä porilaisetkaan syöneet minua : ) Mutta miten se vanha sanonta kuuluukaan: Ko tulet Porrii, su pannaa pärekorrii ja veretää pitki Pori torrii :bulb:

Töitä.

Poriin olen minäkin valmistautunut menemään, tosin 5.-7. heinäkuuta. Nimettömiä alkoholistitovereita siellä tapaan ja heidän läheisiään kesäpäivillä. Suomalainen Yhteislyso on pääpaikkana.

Tänään et ole yksin

Oikein hyvää juhannusta kaikille!

Minulla ei kummempia juhannussuunnitelmia ole. Ei ole tarvetta juhannuksenkaan takia lähteä minnekään , ei pakollisia vierailuja, ei muitakaan velvoitteita. Vapaa kuin taivaan lintu.

Hyvinkin voi olla että jossain poikkean, jos lähiseuduilta löytyy mielenkiintoisia tapahtumia.
Ehkä teen pienen nuotion pihanurkkaan, vaikka jotenkin on ruokapuoli luiskahtanutkin enemmän vähempilihaisen puolelle, niin mikään ei estä muutamaa makkaraa grillaamasta jos siltä tuntuu.

Neuvottelukysymyksiä sitten muut tekemiset… jos nyt lähipiiristä kuuluu ehdotuksia johonkin tekemiseen niin katselenpa sitten…

Joskus oli niinkin, että Juhannus ( muutaman muun juhlapäivän tavoin) automaattisesti laukaisi jonkinlaisen tarpeen olla menossa ja osallisena jossain -missä milloinkin.

Joo, Vadelmamunkin mainitsema keskustelu Suomiareenassa voi olla hyvinkin mielenkiintoinen, muiden yhtä jännien joukossa. Saattaapa olla että samoilla penkeillä istuskellaan.
Yksi tutustumisen arvoisista jutuista on myös kaikkina päivinä avoinna oleva kansalaistori, eri kansalaisjärjestöjen ja muiden yhdistysten jne esittely/keskustelupisteet. Saattaa sieltä jotain ideoita saada omaankin osallistumiseen ja touhuihin. Ja ainakin tapaa tuttuja. Sellaisiakin joihin ei juuri muutren törmää.

Kyllä tässä nyt on niin järjesteltävä muut hommani että sille viikolle ei mitään sitoumuksia ole, saan rauhassa katsella ja haahuilla. Ja miksei tosiaan, olisi se ihan mukavaa siellä kahvikupit nauttia myös plinkkiläisten kanssa. Entisiin alkoholisteihin muuten siellä varmasti taas törmään, onko sekin tämän iän mukanaan tuomaa etua että heitä alkaa vanhoista kavereista löytymään yhä enemmän?

Hyvää juhannusta ja iloista kesämieltä kaikille!
Ajatellaan mahdollisimman vähän alkoholia ja mahdollisimman paljon Suomen kesän ihanuutta. Lopettaneelle se on helppoa mutta lopettamisen kesken se on oikein ajateltava itselleen selväksi asiaksi. Mutta se kannattaa!
Positiivinen asenne ei ole pelkkä hokema. Se toimii!
Nautitaan auringosta ja valosta.

Suuressa osassa maata taitaa olla kaikenlainen avotulenteko kiellettyä. Se hiukan voi juhannustunnelmaa latistaa, monelle se kokon katselu on jotenkin mieluista (mikähän siinä suuressa tulessa sitten niin viehättää?)
Juhannusjuhlat ovat ehkä siis hiukan hiljaisempia.

Katsotaan nyt, paistelenko lettuja ja grillailen kaasupolttimella vai rikonko törkeästi lakia tekemällä pienen ja huomaamattoman makkaranpaistonuotion metrisen kivikranssin ympäröimään nuotiopaikkaani… se on nyt fifty-sixty kuten Matti sanoi.

Kielto on kyllä aivan asiallinen, tulenkäsitelytaidot ovat monelta tämän päivän kulkijalta kovin hukassa, ja nuotioita tehdään järjestä piittaamatta paikkoihin joista ne voivat levitä miten vaan. Ei tuossakaan asiassa voida luottaa ihmisten maalaisjärkeen, sääntöjä on oltava. Ei toimi anarkistien unelma vapaudesta jossa kaikki toimisivat automaattisesti oikein kun saisivat vapaasti temmeltää.

Rauhallisesti menee siis juhannusaattoni, kuten elämä muutenkin. Ei tapahdu suuria asioita eikä kuulu kovaa ääntäkään. Ei silti tunnu olevan tarvetta millään aineella säätää päätä mihinkään suuntaan. Tällaisena tämä elämä minulle kelpaa.

Muutaman nokkoslätyn paistelin illalla. Kaasupolttimella ja muurinpohjapannulla. Oli siinä vieressä hetken pienenpieni nuotiokin. Niin pieni ettei isommasta kynttilänliekistä juuri voitolle olisi mennyt. En sitä sitten kauaa pitänyt kun kerran kova kielto on päällä.
Lintujen laulua, kesäisen luonnon tuoksua, suviyön rauhaa. . Eikä sitäkään yöhön asti. Ennen puoltayötä jo nukkumaan. Ei ole vauhtia enää.

Tänään sitten oli mukava herätä uuteen kesäaamuun. Hivenen viileämpään kuin eilinen, mutta hyvin tarkenee. Tuuli on yltynyt, mustat pilvenroikit viuhtovat taivaalla kuin jonnekin kiire olisi. Jossain kai pudottavat vesilastinsa janoisten kasvien riemuksi. Aika kovaa on tuuli. Suuret koivut taipuvat ja oksat huiskivat, onkohan linnunpesien kiinnityksessä nyt sitten varmasti huomioitu lujuusvaatimukset tämän varalle?

Radiosta pursuaa haitarimusiikkia. Semmoista perinteistä. Kyllä se vaan minun juhannusmielialaani passaa.

Kahvia keittelen. Annan elämän soljua kesäiseen tahtiinsa.

Juhannuksenjälkeiseen elämään palailen. Vaikkei meillä täällä niin juhannuksellista elämää ollutkaan, pikemmin ihan tavallista leppoisaa kesäviikonloppua, pidennettyä semmoista.

Töihin sitten taas. Vielä on vähän tätä työrupeamaa jäljellä.

Sen verran olin päihdeasioiden kanssa tekemisiissä juhannuksen aikaan, että yksi tuttu soitti lauantai-iltana -selvin päin, juu- ja jostain syystä juttu kääntyi siihen että tulihan sitä nuorempana kännissäkin irroteltua, rentouduttua.

Kaveri kertoi asiaa joskus miettineensä, hän kun nykyään ottaa kovin harvoin ja silloinkin kovin niukasti, lasillisen tai pari.
Nuoruuden irrottelua hän piti nimenomaan irrotteluna. Hän kun oli selvänä yrittänyt olla (ja onnitsuikin) olemaan niin kovin “hyvä” ihminen. Kaikesta piti huolehtia, ennen kotoa lähtöä ulkonäöstä ja vaatetuksesta, ihmisiä kohdattaessa käyttäytymisestä kovin tarkkaan, arvon aseman merkitys oli tärkeä, eteenpäin piti yrittää, fyysisestä kunnosta oli huolehdittava, piti lenkkeillä ja voimistella -eihän sitä muuten tuntenut olevansa hyvä.

Ja sitten, kun oli aikansa taas “hyvä ihminen” ollut, piti saada lomaa. Se onnistui parhaiten vetämällä perskännit. Juovuksissa olo antoi luvan käyttäytyä enemmän sikamaisesti kuin ihmismäisesti. Ehtihän sitä sitten taas krapulassa katumaan.

Hänen “pelastuksensa” oli se että lopetti turhan yrittämisen. Antoi itselleen luvan olla hiukan alkukantaisempi, sivistymättömämpi, laiskempi, huolimattomampi, hoitamattomampi ihan selvänäkin. Kun selvänä kuitenkin järki pelasi, ei se velttoilu ja kilpailemattomuus mennyt koskaan kohtuuttomuuksiin kuten kännilomien aikana, ei siitä tullut niin paljon kaduttavaakaan. Eikä tarvinnut lomailla, kun elämä oli rentoa muutenkin.

No juu, ajatuksissa oli vähän jotain sellaistakin jonka ymmärsin itseenikin sopivaksi, vaikkei minusta koskaan ollut selvänäkään pingottajaksi tai ulkokuoresta huolehtijaksi -ehkä sitten ryyppäämiseni oli myös erilaista. Erilaisia ovat elämän polut.

Mutta asiaa kaveri puhui. Monen kohdalla varmasti se on just noin. Ja ratkaisukin on ihan siinä, yksinkertaisena.

Tänään olis tarkotus mennä koirapuistoon ja käyä kalassa jos sitä vaikka ahvenia sais.

Ahvenet olis kyllä hyvä juttu. Kun nyt saan työnteon pois tieltä niin ongelle on ehdittävä!
Alkoholisminjälkeinen elämä ei ole ainakaan minun kohdallani ollut mitenkään tyhjempää kuin juodessa. Vaikka luulisi että juomiseen käytetty aika sitten tuntuisi aukolta elämässä niin ei se niin mene.

Tyhjiö täyttyy. Se on luonnonlaki.

Eikä sitä kannata alkaa täyttämään alkoholismissa roikkumisella, eikä tehdä juomattomuudesta itselleen ongelmaa jota olisi paapottava ja passattava ja pidettävä kurissa ja tutkisteltava ja pöyhittävä… antaapa elämän soljua eteenpäin ja tuoda tullessaan ihan muita asioita. Sellaisia joihin ei itse juodessa ja alkoholisoituneessa porukassa oikein ehtinyt tai pitänyt edes omaan elämään kuuluvina.

Että mitäkö minä tänään?
Meni kyllä ihan työn merkeissä. Otsani hiessä ihan oikeasti leipäni söin. Ja nautin siitä. Aika vauhdilla painoimme päivän saadaksemme tämän työpaikan tehtyä valmiiksi. Ja siltä nyt näyttää että kun vielä huomisen reippaasti touhuamme niin siinä sitten on. Tänään jo yhden pakettiautollisen ja peräkärryllisen rahtasin telineitä ja muuta roinaa kotiinpäin… raksmiehen työpäivä kun ei aina pääty siihen kun laskutettavat tunnit lakkaavat juoksemasta, kaikkea tuollaista oheistoimintaa kun on aika paljon.

Sellaisen tositehokkaan työpäivän jälkeen kun syö kotona vatsallisen perunamuusia, silakkapihvejä, salaatteja ja mitä nyt sitten tarjolla onkin, kellahtaa ihan mielellään lepäilemään -ja on ihan tyytyväinen olo.

Sateessa kuljettu. Teekupposen äärellä lämmetty. Nautittu olosta. Iloisena oltu.

Ensimmäinen vapaa päivä taas kerran. Yhden työpaikan tultua valmiiksi ja työsuhde palkan odottelua vailla päättynyt. Siirtymässä nopeasti haalistuvien muistojen joukkoon. Joskus ohikulkiessa voi mielessä häivähtää mukava ajatus; tuokin tuli kaverien kanssa tehtyä… kuumina kesäpäivinä, litroittain vissyä juoden, nauraen, jutellen, voimamme ja taitomme yhteen liittäen, nauttien joka päivä saavutetuista pienistä mutta silminnähtävistä tuloksista.

Sitä se on elämä.

Viideltyä heräsin. Virkeänä. Ei kiirettä minnekään. Johonkin aikaan päivästä haen vielä kaverin työkaluja pois … yksi pieni, muutaman päivän työ meillä on tiedossa, siirretään ehkä sinne hiukan työkaluja. Jospa sitten ensi maanantaina sen työsuhteen aloitamme. Sen jälkeen onkin kai kesänvieton, kokopäivätoimisen sellaisen, aika.

Siellä se odottaa täällä puhuttu suomiareenakin, ehkäpä sen ajan sitten haahuilen joutomiehenä länsirannikon kesäkaupungin katuja.

Lähiajan suunnitelma? Aamukasteiselle nurmikolle paljain varpain tunnustelemaan miltä kesäaamu tuntuu.

Olen töissä puoleen päivään asti. Sitten ulkoilen ja haistelen sadetta. On luvassa virkistävä sadepäivä. Ilalla käyn mahdollisesti salilla ja katson jalkapalloa. Innostuin seuraamaan naisen MM-kisoja vasta nyt pudotuspelivaiheessa, mutta parempi myöhään jne.
Huippumatsi Englanti - Norja alkaa klo 22.

Aattelin pyhittää heinäkuun fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille, ilman mitään stressiä, vaikka töissä käynkin koko kuukauden. Tulossa on luultavasti kovat helteet tänne Suomeenkin, jaten on hyvä olla chillisti ja hyvässä hapessa. :slight_smile:

Mitä lienen touhuillut, pienenpieniä ihan omia juttuja. Kun kerran vapaus työnteosta on -maanantaihin asti. (sit taas joku päivä uudessa työpaikassa ja sit kesänviettoon ihan täysillä)

Jotain nyhversin kotona, korjailin jotain työkalujani. Illemmalla seisoin torilla kuuntelemassa elävää musiikkia. Kahvittelin ravitsemusliikkeessä. Hyvässä seurassa, tottakai.

Mökkini rauhaan vetäydyin sitten, jättäen sosiaalisen elämän ja semmoisen taas huomiseen asti lepäämään.
Ruokapuoli hoitui kaupan maksalaatikolla, sen lämmetessä mikrossa leikkelin pihalta ison kourallisen ruohosipulia, voikukanlehteä, nokkosta ja siankärsämöä, ne sotkin raakana kuumenneeseen maksalaatikkoon. Oliko se sitten terveellistä, siitä en tiedä. Mutta tykkäsin ainakin.

Niin, siellä torilla kohtasin vanhan tutun, mainion kitaristin jonka alkoholismi ei vaan ole viime näkemän jälkeenkään parantunut. Ehkei ole niin ollut tarkoituskaan. En minä tiedä mitä hän minulle kertoi, ei siinä musiikin pauhatessa kenenkään puheesta mitään selvää saanut. Hymyilimme kyllä toisillemme ja nyökyttelimme, olalle taputtelimme ja kovasti oltiin sosiaalisia. Että semmoinen kohtaaminen tämänpäiväisten joukossa.

Aamu oli kiva. Nukuin yöllä tosi hyvin, yli 8 tuntia, ja oikein aurinkoista oli niin ulkona kuin omassa sisimmässäkin. Ei kuitenkaan mikään tukala helle, vaan sellainen raikas aamu. :slight_smile:
Nautin aamiaiseksi pikakahvia ja voileipää, ja räpsin samalla itsestäni selfieitä. Niistä onkin jo somessa vähän tykätty.

Huomenna on sitten jo heinäkuu. Kesätyöpestini lyhenee, ja siitä on kulunut jo kolmasosa. Eipä aikaakaan, kun on elokuun loppu ja pimenevät, tunnelmalliset elokuun illat.

Minun pitää hinkata romaanikäsikirjoituksiani paremmaksi. Ei niissä isoja vikoja ole, mutta jos pieniäkin vikoja on paljon, se voi jo herpaannuttaa kustantamon mielenkiinnon. Kontaktissa kyllä ollaan, ja tulossa voi olla kiintoisia neuvotteluja.

Katsokaas muuten joutessanne Areenasta elokuva nimeltä “Tyttö nimeltä Varpu”. Se on aikas ihana elokuva. Siinä, ja elokuvassa nimeltä “Aurora”, on juuri sitä henkeä, jollaista yritän saada omiinkin tarinoihini.
areena.yle.fi/1-2996534

Terassia rakentelen. Ihan talkootyönä, tällä kertaa. Ystävälle. Aamusta alkaen olen lapiolla kaivellut maata ja kuljettanut ylimääräistä poi. Sopiihan sitä aina jonnekin, metsänreunan mökille. Kaivella pitää, maa kun on kovin korkealla, melkein rivitalon lattian tasossa, ja kun se nyt kunnolla tehdään, niin laitetaan routaeristys -eli maan pinnan alle on kunnolla mentävä.

Mutta, mikäpä siinä on lapioidessa. Itse asiassa näin kesäaikaan, auringon paistaessa, ihan mukavaa hommaa.

Menee tuossa varmasti jokunen päivä. Varsinkin kun välillä on pari muutakin luvattua talkoo/helppaushommaa …sitä arkipäivän vertaistukea, tehdään kukin toisillemme sitä mitä jotenkin osataan ja johon sattuu työkaluja olemaan. Siinä se sitten sivussa hoituu ihmistenvälinen vuorovaikutus, sosiaalisuus, toinen toisiltaan oppiminen ja mitä sitä nyt sitten kanssakäymiseen kuuluukin.

Ja elämä tuntuu jotenkin rikkaammalta, kun vuorotellen toisillemme tarpeellisia olemme ja itsemme tarpeellisiksi tunnemme.

Pistin juuri hetken mielijohteesta 60 euroa vaatteisiin! :angry: :slight_smile: Ja arvatkaa mitä sillä sai? Kaksi t-paitaa! Kyllä, kaksi t-v***n paitaa postimyynnistä. En edes siis voinut sovittaa niitä. On kyllä ihan saatanan hienoja t-paitoja, ei siinä mitään. Saavat sitten luvan olla kestäviä ja hyvin päälle istuvia. Tuolla hinnalla parempi myös, etteivät olisi milllään lapsityövoimalla jossain Aasian hikipajassa näperrettyjä.

Ajatella, jos istuisi kapakassa ryyppäämässä niin 60 euroa ei olisi suurikaan summa. Nyt kun sillä osti kaksi t-paitaa, joista on iloa pidemmäksi aikaa kuin yhdeksi illaksi (ilman krapulaa jopa), niin tuli morkkis että voivoi kun tuli törsättyä.

Tämän illan muut huvit on sitten halvempia. Katselen MM-jalkapallon semifinaaia Ruotsi-Hollanti, josta lähetys alkaa 21.30. Sitä ennen ehtisi piipahtaa salilla, tai pyöräilemässä ulkona.

Itselläni on tovi raittiutta takana, mutta se on kumma juttu, että kasvaminen ihmisenä, puolisona, vanhempana ja muutenkin jaksaa ihmetyttää yhä edelleen, siis se, että arjen pienetkin asiat voi tuottaa isoja hyviä fiiliksiä, joista nauttii tosissaan.
Joskus kun oli hyvä fiilis, niin siihen piti juoda, jotta se maistuisi paremmalta, tai sitten oli paska olo johon tietysti joi, mutta sekös siitä parani. Nyt jos elämä näyttää nurjia puolia, niin ne ei niinkään tunnu nurjilta, vaan jutuiksi joihin löytää ratkaisun ja hyvän fiiliksen, niin se käy.