Tervehdys.
Tänään minun elämässä on niitä asioita joista juovana haaveli joita viinan avulla kuvitteli saavansa.
Rauhaa, iloa ja onnea. Suhteet läheisiin ym on kondiksessa, luottamus palautui lähes joka suuntaan, kun
teot kestää päivänvalon.
Joskus kuvittelin menettäväni koko elämän, kun luopuu viinasta. Aluksi pelkäsin että mitä minä teen kaikella
sillä ajalla joka jää, kun kapakit jää, no kaikki se aika on täyttynyt normaalin elämän riemuilla.
Totta niin monen kohdalla. Tyhjiöt täyttyvät. Viinanjuontiin käytetty aika oli aina jostain muusta pois.
Minä menen tänään kaupungille. Istun kahvilassa ja käyn torilla. Luultavasti tapaan tuttuja matkallani.
Minä paukutan tietokonetta. Olen jo kinastellut tänään facebookissa erään kansanedustajan päivityksen kommenttikentässä, ilmaissut iloni siitä että Opettajien ammattijärjestö OAJ ei päästä “Aito avioliitto” -liigaa messuilleen, ja ilmaissut suruni suomalaisen rokin merkittävän tekstinikkarin, Mikko Saarelan, poismenosta.
Tänään pitäisi vielä kirjoittaa ainakin kolme liuskaa tekstiä erääseen kirjoitelmahommaan. Illalla voisi mennä salille veulaamaan. Ilolla huomaan kuntoni kohentuneen viime aikoina. Olen ollut suht koht virkeä ja voimissani, vaikka salilla on tullut käytyä joka toinen päivä.
Yhteen aikaan olin ihan rätti ja rikki moisesta tahdista, niin että oli pakko pitää ihan viikon tauko.
Illaksi olisi Areenassa Elviksen elokuvia. 
Pystyyköhän niitä huonoimpia katsomaan ollenkaan 
Sainpas vaan tänäänkin tehtyä jotain sellaista etten ainakaan muista ennen tehneeni.
Rakentelin kissan kiipeilypuuta, tuntitolkulla. Enkä edes alusta asti, vaan vanhaa olemassaolevaa aloin tuunaamaan ja lisähärpäkkeitä siihen virittämään.
Niissähän paljon käytetään tolpissa ja rampeissa tiukkaan ympärikierrettyä narua pinnoitteena, ja sitä siihen minäkin sitten. Sitä menee yllättävän paljon laudan päälle metriä kohden! Laskekaapa itse, viiden millin narun kun pakkaa tiukkaan niin ei se kierroksella kasva edes sitä neljää milliä, ja viiden tuuman lautaan kierrokselle menee jo kolmekymmentä senttiä narua!
Kaikenlaista sitä tulee tehtyä. Mutta lieneekö tämä sen hullumpaa ajankulua kuin joku muukaan.
No, tässä on vielä iltaa jäljellä, vois vaikka keksiä jotain muutakin.
Kovin vähän olen tänään tehnyt. Oliskohan niissä missään mitään mainitsemisen arvoista. Parilla kirpputorilla silmäilykierros. Enkä ostanut tällä kertaa mitään.
Kun ei minulta oikeastaan mitään puutu. Kaikkea tarpeellista on, ja vähän ylikin. Mutta, kuten kuulin sanottavan, eipä taida olla mitään kuivaa tavaraa joka ei kymmenessä vuodessa tarpeeseen olisi. Ehkä jotain ihan tarpeetontakin on, mutta kun sitä ei voi tietää onko jokin tavara sitten kuitenkaan tarpeeton. Jos sen nyt heittää pois, niin hyvinkin voi kevään mittaan tulla eteen tilanne jossa just sitä tarvittaisiin, ja heti.
Olen minä silti jo hiukan laittanut poistoon ja kiertoon. Ja lisää menee, kun hiljalleen taas kerran paikkoja kohentelen. Sellaista mikä kertakaikkiaan vaan on tiellä eikä ole itselläkään edes muistikuvaa mihin tarkoitukseen on hankittu.
Jotain uutta tarttis aina keksiä, ettei ala elämä urautumaan ja muuttumaan tympeäksi samojen juttujen toistamiseksi. Tänään olen liittynyt muutamaan facebookin kierrätys -lahjoitus- osto ja myyntiryhmään. Joissakin kierrätys tosiaan toimii ihan alkuperäisellä idealla eli ilmaiseksi, tai sitten on sääntönä että vaihtokaupalla, eikä yli kymmenen euron hintaista vaihturia saa pyytää. Ihan hyvä juttu, kun joku on valmis jostain tavarasta luopumaan niin katsotaan josko sen joku toinen tarvitsisi. Eikä survota jätteeseen murskattavaksi ja poltettavaksi, kun sitten kuitenkin taas on jollekin uusi tehtävä ja kulutettava raaka-aineita ja mahdollisesti kuljetettava jostain maapallon toiselta puolelta.
Siinähän sitä olisi hommaa, kun “turhista” tavaroista napsisi kuvia ja laittaisi noille sivuille. Aikaa kuluisi, ja saattaisi siinä ihan mielenkiintoisia kontakteja ihmisiinkin saada. Jossain huutonetissä kun aikoinaan kauppaa kävin, niin sivutuotteena tuli mukavia ja virkistäviä kohtaamisia kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Kunhan nyt viitsisi… ja kai minä sit jonain päivänä viitsinkin. Mikäpä ettei.
Kyllä entisen alkoholistin päivä joskus tylsäkin on. Ei riitä virtaa ja ideoita joka päivälle, eikä aina ole sattumakaan armollinen ja heitä suoraan nenän eteen riemastuttavia sattumuksiaan. Ei tämä minun tämänkertainen päiväni mitenkään puuduttavan yksioikoinen ollut, mutta kuitenkin kun nyt vaihteeksi mökkini rauhassa yksin iltaa istuin niin pitipä lähteä ihan muuten vaan tankkaamaan auto ja katselemaan hiljaista elämänmenoa naapuritaajamissa. Jollain steriilinkalsealla huoltoasemalla poikkesin kahvilla, katselin miten pari siististikäyttäytyvää nuorisoseuruetta istui limutölkkejään tuijotellen ja toisilleen kännykästä kuvia esitellen. Ei niin vauhdikkaalta näyttänyt sekään.
No, ei tätä tylsyyttä saa selvänäolon syyksi. Kyllä se oli juopotellessakin välillä aika harmaata ja epämääräistä kaipuuta jonnekin … ja selvänä sentään voi jopa lähteä jonnekin.
Olen tässä seuraillut kahta erinomaista selviytymisesimerkkiä, metsien miestä ja 0132-retkeijää. Heillä on ihan kadehdittavaa meininkiä. Mennään eikä meinata. Reppu selkään ja maailmalle. Kummallakin elämä avoinna edessä ja mieli kirkkaana. Heidän esimerkkinsä taatusti antaa potkua muidenkin raitistumiselle, on siinä sen verran mallia irtiotosta entisestä elämästä.
Ja on täällä muutama muukin, kyllä vaan. Hyviä naispuolisia selviytyjiä muutamakin, lakinnosto vaan heillekin.
On se usein niin, että tekeminen on parempi kuin puhuminen. Ja se, että näyttää muille ihan konkreettisilla teoilla että tällaisiakin vaihtoehtoja on.
Jatkanpa tätä omaa rauhallista taaperrustani ja seurailen sivusilmällä näitten ystävien laajempia ympyröitä. Eikä se niin sanottua ole, ettenkö kans jonain päivänä jossain kuljeskelisi… onhan niitä päiviä vielä edessä.
^ Oon määkin joskus pistänyt repun selkään ja lähtenyt maailmalle. Ihan Intiaan asti, ja vielä kauemmaksikin. Mutta sain paheksuntaa kun tulin käyneeksi AA-ryhmässä Intiassa ollessani. Niin että eikö muka Intiassa ole muuta tekemistä? No oli. Ryyppääminen.
Istuin mie toki vähän biitsilläkin, Goalla kun olin. Pitkään aikaan ei siellä ole tohtinut muualle mennäkään, eikä sinnekään sitten vuoden 2012.
Mitäs tänään? Pesen pyykkiä, luen stand up-koomikko Iikka Kiven elämäntapaopasta nimeltä “Menisit mieluummin terapiaan.”
Illalla meen salille taas veulaamaan, koska nyt on käytävä joka toinen päivä jos vaan jaksaa. Helmikuun aion pitää siitä nimittäin taukoo kokonaan. Säästösyistä, ja muutenkin levon takia. Kuukausimaksu ei ole korkein mahdollinen salillani, se on 62 euroa. Mun liksoilla tietysti kohtalainen summa. Taukokuukausia voi kuitenkin pitää oman valinnan mukaan, mutta sellanenkin maksaa 5 euroa.
Fitness business, big business. Parempi kuitenkin kuin vaikka huumebusiness. 
reppuselkämatkailu on hieno juttu. Intiassakin, varmaan. On siinä sitten se tietysti, että jos ensin matkustaa toiselle puolelle maapalloa lentokoneella että voi siellä perillä jonkun lenkin kävellä ja sitten taas lentokoneeseen… se ei varmaan ihan vihreitä aatteita kannattavalle sovi.
Lentokonematkailun olen vielä jättänyt väliin, mutta en mene vannomaan ettenkö sitäkin ehtisi harrastamaan -jos vaan varat antavat myöden. Minun hiilijalanjäljestä murehtimiseni kun loppui jo. Kuusikymmentä vuotta olin kulkemisteni suhteen kovinkin luontoasäästävä mutta kun se nyt vaan on niin että kaikki yhteiskunnankin toiminnot suunnitellaan yksityisautoilun ehdoilla - tästäkin menee ohi jopa junia mutta ei niitä millään saisi pysähtymään, heh. Niinpä sitten ajelen minäkin enkä aio sen saastuttamisesta murehtia. Kunhan nyt seuraavakin sukupolvi sen ensimmäisen kuusikymmentä vuottaan kuljeksii ilman ajo-oikeutta niin katsotaan sitten uudestaan tarttisko vanhojen äijienkin pyöräillä kauppamatkansa peninkulman verran suuntaansa. Ja kun kerran ajattelutapaani muutin niin sopisi siihen lomareissujakin lentokoneella.
Mutta, nyt vielä toistaiseksi eletään, kuten vanha kansa sanoi, suu säkkiä myöten eli harrastetaan vaan näitä halvempia juttuja.
Tänä aamuna heräsin kuuden aikaan ja huomasin että tuo yhdistetty tietokoneluola-vaatehuone-harrastusvälinevarasto (n. 2x3m) on sittenkin kovin epäkäytännöllinen. Niinpä silppusin sen kaluston, ties mistä kohlimiani konttorikalusteita ja vaatekaappia ja hyllyä ja työpöytää ja muuta roinaa, aloitin taas alusta sen suunnittelun. Työpöytänikin jouduin siinä ahtauden lieventämiseksi sahaamaan kolmikulmaiseksi -koulun geometriaa muistaen hypotenuusa huoneeseen päin . Ja kas vaan, sainpas keskilattialle sen verran jalansijaa että siinä mahtuu vaikka vaatteet päällensä pukemaan, liki vaatekaappia. Silppuuntuivat siinä taas huonosti alunperinkin liisteröidyt tapetit, ja kai noihin näkyvämpiin paikkoihin on sitten uutta laitettava. Tai mikä pakko sekään olisi, mutta kai se tässä samalla menee.
Johtoja on tuhoton määrä! Niitten kanssa tässä tahimista on. Mutta, onpa taas senverran kasassa että pääsion tämänkin pöytäkoneella kirjoittamaan. Pienempää nyhräämistä sitten edelleen riittää, uskoisin että kesken jäämiseen asti. Turhaa minun näitä on viimeisen päälle valmiiksi tehdä, kun kumminkin huomaan jonkun kuukauden päästä että päin persettä olen ne romppeet asetellut -ja taas sorkkarauta käteen ja uusiksi.
Ajankulua tämäkin, mutta kait ihan tervettä semmoista ja lähes ilmaista kun kierrätysmateriaaleista kaiken yleensä teen. Liisteriä joskus joutuu ostamaan kaupasta, en ole oppinut edes niitä vanhan kansan perunaliimoja tekemään.
Kai tämän homman vois nyt ainakin tältä päivältä jo jättääkin kesken, ja odotella josko päähän pälkähtäisi jotain muuta kiinnostavaa loppupäiväksi.
Lentomatkailu on tietysti aika haitallista, mutta omat lentelyni olivat kaikkein vilkkaimmillaankin sellaista alle 10 lentomatkaa vuodessa. Ei sen enempää, vaikka laskisi saman reissun etapit koneenvaihdon jälkeen eri lennoiksi.
Intiassa saattaa perillä vieläpä joutua käryttävän riksan, moottoripyörän tai ei-ihan-uuden taksin kyytiin, niin että köh köh vaan niitä pakokaasuja. Tai bussin, joka ei ainakaan mikään sähköbussi ole.
Silti yhden intialaisen hiilijalanjälki lienee paljon pienempi, kuin yhden suomalaisen keskimäärin. Vähäisempi lihansyönti ja muutenkin vähäisempi kuluttaminen vaikuttaa siihen. Tietysti Intiassakin tosin on rikas yläluokka, joka törsää kaikkea niinkuin ei huomista olisikaan, mutta he ovat vähemmistö kansasta.
Nythän en ole ollut lentokoneessa liki seitsemään vuoteen. Suunnittelinkin, että seuraavan kerran kun pidempään reissuun tekee mieli, niin lähden taas aikuisten inter railille. Vaikkapa itä-Eurooppaa katselemaan. Tietysti joku kerkeää muistuttamaan, että ei ne junatkaan täysin saasteettomia ole.
Vihreillehään vittuillaan yleensä kahdesta syystä: joko he ovat liian vihreitä (esim. polkupyäräileviä vegaaneja) tai sitten ei tarpeeksi vihreitä (matkustavat joskus lentokoneella).
Samalla kuittailija yleensö tiedottaa, että itse ei aio kyllä mistään saasteista murehtia. 
Jaa jaa, että yksityisautoilun ehdoilla koko yhteiskunta? Minä olen kuitenkin pärjännyt ihan ilman yksityisautoa suurimman osan elämääni. Kesällä ajelin polkupyörälläkin yhteensä muistaakseni melkein 600 kilometriä, eli puolet Suomen pituudesta. Tarkoitus oli ajaa 1176 kilometriä, eli koko Suomen pituus, mutta en sitten jaksanut niin paljon. Ensi kesänä uusi yritys.
Mutta asuinpaikastahan se tietysti riippuu, millä joutuu kulkemaan. Eli tasan ei käy nallekarkit tässä liikkumisessakaan.
Jonkun laskelman mukaan yhden Thaimaanlennon päästöt ovat sen verran isot että matkailija saisi samaan päästäkseen ajella autollaan kymmenen vuotta. Kymmenen lentomatkaa sitten kai tekisi sadn vuoden autoilut.
Samapa tuo nyt sitten minulle. Omalta osaltani olen yrittänyt olla tuhoamatta ilmakehää, ja hyvin tulin minäkin toimeen ilman ajokorttia ja autoa yli kuusikymmentä vuotta. Tai ei kai aina niin hyvin, kyllä se joskus hankalaakin oli.
Autoilusta tulee päästöjä, ei voi mitään. Ja autojen valmistuksesta aika reippaasti. Autokauppiaat ja heidän leijonaveljensä esittävät että auton käyttöikä olisi saatava mahdollisimman lyhyeksi, muutamaan vuoteen. Sitten uutta ostamaan että saadaan kauppa kannattamaan.
Ja niinhän moni tekeekin. Ennen kerrottiin vitsinä että isommat pohatat ostivat uuden auton kun vanhasta tuhkakuppi täyttyi. Ehkä se ei ihan vitsi sitten ollutkaan.
Moni ostaa niitä autoja jopa velaksi. Kuten ennen automainoksessa, kun vielä itäautoja maahan tuotiin. “Osta Volga, tee velka. Velka kestää kauemman kuin Volga”. Ja niinpä taitaa monella olla nykyäänkin , ei ole vielä edellistä kokonaan maksettu kun taas katsellaan olisiko luottoa ostaa hienompi. Suoraan sanoen kulutetaan yli varojen.
Iloa toki siitäkin. Lujasti velkaantunut, korkojensa ja kuoletustensa määrän niin tarkkaan laskenut kaveri ettei rokulipäiviin varaa ole, on erinomaisen nöyrä työntekijä. Ja nöyryyttähän meiltä kai toivotaan? Siinä on pakko pelätä jo lopputiliäkin, joka ei tällaiselle huithapelille ole muuta kuin yksi alati toistuvista luonnonilmiöistä -niitä on jo satoja koettu. Aina kun työ on valmiiksi tullut, ei kukaan ole joutilaana alkanut palkkalistoillaan pitämään.
On tästä elämän epävarmuudesta sitten pieni etukin. Eipä tule mieleen tehdä velkaa, kun pariin kertaan on konkurssista läpi selvinnyt ja valvotut yöt hyvässä muistissa.
Elänpä sitten sen mukaan mitä varaa on. Ja nukun yöni levollisesti.
Merkillistä tämäkin:
Lennot Helsinki-Barcelona 39,90e. Mukaan saa vielä 10kg tavaraa repussa ja taskuihin niin paljon kun kehtaa tunkea.
Mutta enhän mina onneksi ole Thaimaahan kymmentä kertaa lentänytkään. Minä olen lentänyt sinne vain yhden kerran. Ja toisen kerran pois 
Niin no, Pekingin kautta.
No joo. Minä näin puolestaan jonkun laskelman, että yhden Thaimaan lennon päästöt olisivat saman verran kuin 8 vuoden lihansyönnin. Taisi olla tuo laskelma Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä.
Tietysti voisi myös selvittää, tarkoittaako nuo Thaimaan lennon päästöt yhtä matkustajaa kohden, vaiko koko lentokonetta kohden. Jos yhtä matkustajaa kohden, ja koneessa istuu vaikkapa 100 matkustajaa, niin sehän tekeekin jo sitten 1000 vuoden autoilun verran. Taikka 800 vuoden naudanlihansyönnin verran.
Nämä kuulostavat kyllä jo vähän överiltä, mitenkään lentokoneen päästöjä vähättelemättä.
Mutta paljonko sillä autolla sitten ajellaan 10 vuoden aikana? 24 tuntia joka ikinen vuorokausi vai? Ei kai? Vaiko harvakseltaan, tarkkaan jokaisen matkan harkiten, niinkuin Mielensäpahoittaja Voorti Eskortillaan?
Sitten on eroa siinäkin, että minkälainen auto. Vanha auto saastuttaa enemmän, ja tietysti sekin vaikuttaa, miten paljon polttoainetta se kuluttaa. Sähköauto on melkein päästötön verrattuna polttomoottoriin, mutta kuten tiedämme. sähkönjakelussakin on kapitalistilla rasvaiset, ahnaat sormensa pelissä.
No, eivätpä taida maailman öljyjätitkään aivan puhtoisia olla. Öljyn takia on tiettävästi sodittukin kovasti, ja se on yksi tärkeä pelinappula maailman valtapelissä.
Velka voi olla harmillinen asia, mutta sinänsä se ei onneksi saastuta, koska se on olemukseltaan aineetonta. Raha on nykyisin enimmäkseen pelkkiä digitaalisia numeroita jollakin digitaalisella näyttöpäätteellä. Käteistä rahaa liikutellaan yhä vähemmän.
Sitä en sitten tiedä, kuka tai mikä toivoo meiltä nöyryyttä. Jos toivoja on jokin olento, jonka olemassaolosta ei ole mitään todisteita, ei moisilla nöyryysvaatimuksilla kannata vaivata päätään. Velkaa on minullakin yllin kyllin, mutta töitä teen aika lailla oman pääni mukaan. Eli huolettomasti haihatellen.
Lukemassani lentokoneen päästöjutussa oli kai kysymyksessä neljän hengen perheen lentomatka. Koneen täyttöastekin oli arvioitu. Siis yhden ihmisen lentomatka olisi vastannut kahden ja puolen vuoden autoilua ja siinäkin oli kysymys keskivertokilometrimäärästä per vuosi.
Joka tapauksessa, jos oikeasti haluttaisiin päästäjä vähentää niin tuo lentomatkailu kai pitäisi supistaa vain välttämättömiin matkoihin. Ja niitä ei niin kauheasti ole, maailman johtomiehetkin kun osaavat jo käyttää kaikenlaisia näköpuhelimia keskenään.
Toinen asia on sitten se, että ilmastosopimuksissa on jätetty kokonaan supistusten ulkopuolelle sotilastouhut, sotaharjoitukset sun muut -ja niissä poltetaan dieseliä ja bansaa melko suruttomasti. Mutta, kun sota on bisneksistä parhaimmasta päästä, niin eihän sitä voi.
Helpompaa on sittenkin istua komiteoissa miettimässä mitä sanktioita laitettais sille mökin äijälle tai mummolle joka ei paskahuusiinsa käskyistä huolimatta osta kymppitonnin suodatinjärjestelmää.
Mutta, en minä tänäänkään aio tämän enempää tätä aihetta murehtia. Kohtuullisesti elelen ja se on minun osuuteni siihen asiaan. Enkä vaadi lisää katuvaloja enkä lämmitettyjä jalkakäytäviä enkä uimahalleja tai yösuunnistushalleja, enkä kaipaa miljardien lentosotakoneita ja muutenkin minun puolestani kulutuksen voisi ihan hyvin jäädyttää vaikka nykyiselle tasolle. Tai hiukan pudottaakin, kunhan se kuluttamisen mahdollisuus jaettaisiin hiukan tasaisemmin ihmisten kesken.
Kauppaan menen ja ruokaa ostan. En minä sillekään ole kunnollista vaihtoehtoa keksinyt. Joskus ostin tutulta viljelijältä syksyllä kellariin perunaa (tai taisin saada ilmiseksikin, kun puolestani jotian pientä hommaa sitten hänelle tein silloin tällöin, se oli semmoista naapuriapua ja tukea puolin jos toisinkin). Mutta, eläköityi sekin ukko, ja se sitten siitä.
Kävin pari kertaa semmoisessa viljelijöiden ja muiden tuottajien suoramyyntitapahtumassa katsomassa. Kun sanoivat että ne välikädet, kauppa ja tukku ja muut semmoiset maksavat heille niin vähän ja myyvät sitten kymmenkertaiseen hintaan -kuka nyt siitä tykkäisi.
Mutta, kun sitten itse myivät, jättivät ne seitsemän rohmua välikättä pois, niin myivätkin pikkuisen kalliimmalla kuin kauppias sieltä tarjoustiskiltään. Hmm… jos olisivat vaikka puoleen kaupan hinnasta ja pitäneet itsellään melkein puolet siitä välikäsien nappaamasta arvonnoususta niin olisin alkanut vaikka suoraan tilalta hakemaan, kai semmoisen porukan olisin saanut kerättyä että meidän olisi kannattanut pakettiautokuorma kerrallaan ostaa -kun vielä olisimme itsekin säästäneet.
Kaupassakäynti taitaa ollakin ainoa asia jonka olen tämän päivän osalta etukäteen suunnitellut. Muuten olen sitten niin vapaa kuin ihminen yleensä voi olla. Annanpa olla ahtamatta itseäni mihinkään ohjelmaan tänäänkään, teen mitä huvittaa. Ja jos ei mikään huvita niin en sitten tee. Kun ei pakkoa ole enkä itselleni pakkoja aseta.
Olen nimittäin huomannut että paljon paremmin tulen itseni kanssa toimeen kun en ala itseäni nurkkaan ahdistamaan.
^ Lentoveroa taitaa kannattaa muutamakin puolue, eli lentomatkailun kallistumista. Siinäkin on tosin se haitta, että sekin kirpaisee vähävaraisempia enemmän. Jos duunariperhe joutuu luopumaan vuosittaisesta Kanarian matkastaan sen kalleuden vuoksi, mutta rikkailla on varaa lennellä edelleen, niin tuntuuhan se epäreilulta monen mielestä.
Mutta nythän lentomatkailu on ihan naurettavan halpaa paikoitellen, niinkuin 0132 tuolla edelläkin mainitsi. Samalla rahalla kuin sinäkin metsänreunan mies tankkaat auton tankin täyteen, saisit lennot melkein mihin päin Eurooppaa vain. Menisit vaikka Lontoossa Marxin haudalla käymään, nyt kun vielä ennen brexitiä ehtii.
No ei, en mina oikeasti suosittele tätä, mutta mainitisn vain, että halvalla pääsee.
Fiktiiviset mökin mummo ja äijä kymppitonnin suodatusjärjestelmineenkin ovat myös niitä harvoin lentomatkailevia, mutta jotka nykyaikana saattavat sen kerran vuodessa jonnekin Teneriffalle lennähtää. Etelönmatkoistahan tuli koko kansan harrastus joskus 1970-luvulla, ja alan uranuurtajana toimi Seiväsmatkat -niminen matkatoimista. Kuka muistaa? No en minäkään muista, mutta luin jostain.
Sotateollisuus voi olla iso bisnes, mutta en oikein jaksa nähdä, että sotaan osallistuminen olisi niin hyvä bisnes. Aseellinen selkkaus saa pörssikurssit laskemaan, ostovoiman heikkenemään, elintason laskuun. Aseiden myyminen jonnekin omalta kannalta turvallisen kauas on tietysti menestyksekästä liiketoimintaa. Suomikin on tainnut asekauppaa käydä niihin maailmankolkkiin, joissa aseita käytetään siviilejä vastaan.
Sitten jotkut raivoavat, kun sieltä tulee pakolaisia.
Sama juttu ilmaston kanssa. Eihän se Sahara meille asti levittäydy, ainakaan meidän elinaikana, mutta jos koko päiväntasaajan tienoolla ympäri maailman elinolosuhteet muuttuvat ihmisille liian vaikeiksi, niin mihin ne kaikki sieltä pakenevat ihmiset pistetäänkään.
Lentoverot ja rahalla ostettavat päästöoikeudet eivät ole kannatettava ratkaisu muiden kuin niiden mielestä joille on ennestäänkin itsestään selvää että rahalla saa kaikkea, ja niillä joilla rahaa on enemmän, on myös oikeuksia enemmän.
Jokin muu ratkaisu siihen täytyy löytä -tai sitten annetaan vaan mennä.
Just kuuluu radiosta semmoista että Kelan äitiyspakkauksen tuotteita valmistetaan maissa joissa poljetaan ihmisoikeuksia. Intiaa ja muita mainittiin. No kun halvalla saadaan. Mitäs niitä suomalaisilla teettämään.
Mutta, en taida käyttää tätäkään päivääasioiden murehtimiseen. Jos sitten en illalla mene kuuntelemaan semmoista ylseiöluentoa jossa mainoksen mukaan vähän maailmanpolitiikkaakin sivutaan. Voisnpa mennäkin, kun en aikoihin ole missään semmoisessa ollut. Eipä ole kai ollut niin tarjollakaan, paikallisen sanomalehden kun nykyään olen melkein joka päivä just noitten menomahdollisuuksien osalta vilkaissut, niin tarjolla on kapakkaa ja karaokea, hengellisiä opetustilaisuuksia -voi olla karaokea niissäkin, musiikkia ainakin luvataan, en ole varma ja urheilua tietysti, jostain joka ilta kamppaillaan ja katsotaan kuka on kuka ja kenellä sitä voimaa on. Siinä se vailkoima sitten onkin, näillä nurkilla.
Totta kyllä, itselläänhän ihmisellä pitääkin olla vastuu viihtymisestään, ja jos ei muiden tarjonta riitä niin senkun alkaa järjestämään mielekkäämpää toimintaa. Eikä se mahdotonta ole, kai sitä on tullut joskus tehtyäkin. Ja mahdollisuuksien rajoissa se on tulevaisuudessakin. Mutta, kun se vaatii aikaa ja työtä ja järjestelyä ja vähän muutakin… ja kun jotenkin on niinkin että kun kaikenmoista on tullut tehtyä ja joskus on omat ansiotyötkin tullut jätettyä sivuun jonkun yhteisen tekemisen onnistumista turvatessa niin nyt hiukan on semmoinen olo että tässä iässä jo vois ajatella ihan vaan omia etujaan ja jättää nuoremmille tuollaiset.
Tekemisen puutetta ei olisi, ainakaan jos noin yleishyödylliseltä kannalta asioita alkaisi ajattelemaan. Nämä esilläolevat päihdeongelmatkin ovat yhtenä -just sitä päihteetöntä ja elämänhallintaa parantavaa touhua tarttis olla enemmän, se kun on edelleen niin että ongelmien ennaltaehkäisy on moninverroin kannattavampaa kuin niiden ongelmien tuottamien vahinkojen korjailu.
Ehkäpä sit taas jonain päivänä ja jollain tavalla… tänään nyt vaan näitä omia arjen hommia, omaa mukavuutta ajatellen.
`Periaatteessa lentäminen on muuttunut haitalliseksi kun hiilidioksidin määrä ilmakehässä on kasvanut. Nyt kun tähän tilanteeseen on herätty, pitäisi lentoyhtiöille tarjota pehmeä haitallisen busineksen alasajo (sanoisinko laskeutuminen), tai vaihtoehtoisesti lentoyhtiöille voisi tarjota mahdollisuutta hoitaa tuottamansa liiallinen hiilidioksidi pois ilmakehästä, vaikkapa joutomaita ostamalla ja niihin metsiä hiilinieluiksi istuttamalla. Tässä mallissa lentoyhtiöiden kohonneet kustannukset heijastuisivat pakostakin lentolippujen hintoihin.
Tämä tosin vaatisi globaaleja päätöksiä yli puoluerajojen ja yli valtakuntarajojen, ja tähän ei homo sapiens, viisas ihminen, liene valmis ihan lähiaikoina.
Jäljelle jää mahdollisus että haitan tuottajaksi ja syyllistettäväksi julistetaan lentomatkailija. Silloin häneltä perittävä haittavero on ensimmäinen mieleen tuleva mahdollisuus toimia oikeudenmukaisesti. Minun puolesta sen haittaveron voisi säätää nettotuloista riippuvaiseksi, kuten rikesakot ovat jo nykyään.
Lähtökohtana kuitenkin, että haitan tuottamisesta pitää maksaa, ja juuri sen verran että niillä tuotoilla voidaan kompensoida se haitta, esim. tässä niitä hiilinielumetsiä istuttamalla.
Tosin, eiväthän metsätkään ole kestävä ratkaisu. Ne imevät hiilidioksidia kasvaessaan ja muuttavat sen hiilivedyksi, mutta kun kasvit ja puut lahoavat tai palavat tai syödään, niin hiilivety muuttuu takaisin hiilidioksidiksi, ja se vapautuu ilmakehään. Kasvihuoneilmiön alkuperäinen aiheuttaja onkin se, että maaperässä ollutta öljyä ja kivihiiltä nostetaan maan pinnalle, ja niissä olevaa hiiltä vapautetaan ilmakehään. Se lisää maan pinnalla ja ilmakehässä olevan hiilen kokonaismäärää. Näin lentomatkailu lisää maan pinnalla ja ilmakehässä olevan hiilen kokonaismäärää suoraan, kun maan uumenissa ollutta kerosiinia poltetaan. Sensijaan naudanlihan syönti ei lisää maan pinnalla ja ilmakehässä olevan hiilen kokonaismäärää, mutta ilmakehässä olevan hiilen osuus kasvaa koska naudanlihan tuotantoa varten tuhotaan metsiä.
Jos hiilivetyä, puuta, kasveja, eläimiä, kapseloitaisiin ja haudattaisiin maan uumeniin, tai ammuttaisiin ulos maan vetovoimakentästä, niin se olisi kestävä ratkaisu vähentää maan pinnalla ja ilmakehässä olevan hiilen kokonaismäärää, ainakin melko pitkäksi aikaa. Siinä tehtäisiin käänteinen teko kuin mitä tehdään öljyä poraamalla ja kivihiiltä louhimalla.
^^Värikäs persoona Kalevi Keihänen perusti Keihäsmatkat 60-luvulla. Junnu Vainio teki kappaleen Varsinaiset Seiväsmatkat, joka viittasi em. matkatoimistoon. Keihänen perusti vielä 70-luvun lopulla uuden matkatoimiston jonka nimi oli suoraan Seiväsmatkat, mutta se toimi vain lyhyen ajan. En laita linkkiä Junnun kappaleeseen koska se kappale on juopottelumyönteinen.
ps. Tai sitten lentomatkailu kortille, jokainen saa kupongin kerran vuodessa ja yhdellä kupongilla voi lentää Kanarian Saarille, tai jos on säästänyt niin kahdella kupongilla voi lentää Thaimaahan. No, sitten mustan pörssin tutkassa näkymättömät häivekoneet lipuisivat sysimustalta yötaivaalta salaisille korpikentille, ja vilkaasti matkustajat kyytiin ja takaisin taivaalle.
Kiitos Tyhjänpyytäjä, asiallisesta ja tietoa sisältävästä viestistä.
Tuohon loppuosaan kommentoisin, että ollakseen myös oikeudenmukainen, sen lentokupongin pitäisi olla sitten henkilökohtainen eikä sitä voisi myydä tai luovuttaa toiselle. Jos siitä nimittäin tulisi kauppatavaraa niin edelleen rikkailla olisi oikeus lennellä rajattomasti. Nuo maksamiseen perustuvat päästönehkäisykonstit ovat muutenkin sellainen ns kaksiteräinen miekka. Esimerkkikysymyksenä on usein esitettykin onko kohtuullista että joku osa kanssa joutuisi myymään vaikkapa oikeutensa syödä silloin tällöin juustoa rahoittaakseen välttämättömämpiä tarpeitaan?
No niinpäs meninkin kuuntelemaan luentoa. Ja tykkäsin, jotain uutta tietoakin kai sain. Mitä siitä sitten muistan vaikka viikon päästä, se on ihan eri juttu.
Ei siellä paljon väkeä ollut, kun aihe, vaikka sivusikin muun muassa Suomen seuraavia mahtavankokoisia asekauppoja, ei mitenkään niin seksikäs ollut että olisi utelkiaita paikalle vetänyt.
Mutta, ihan hyvä että menin. Oli kai siinä hiukan sitä sosiaalisuuttakin, olinpa edes jossain mukana. Ihmisten kanssa juttelinkin, sen minkä siinä ennen homman alkua ja tauolla ehdittiin.
Kyllä tuollaisissakin vois alkaa enemmän käymään.
Ei muuten sit hiukkaakaan siellä viina tai kalja haiskahtanut, joten kai nuo sopisivat semmoisillekin jotka niille tuoksuille allergisempia ovat. Minua tuskin olisi häirinnyt, mutta tosiaan, taitaapa olla niin että enemmän ihmiset ovat selvinä kuin silloin itse juopotellessani uskoin. Silloin kun oli kaveripiirissä suhteellisen suuri osa jonkinlaisia alkoholisteja ja tuntuihan se juominen sitten tietysti luonnolliselta. Taitaa olla aikalailla kiinni siitä mistä porukasta asioita katselee ja missä liikkuu. Nyt on jo vuosia näyttänyt siltä että ei niitä juoppoja nyt niin kauheasti ole, kun aina vaan harvemmin niihin törmään.
Tänään nautin elämästäni sellaisena kuin se on. En murehdi menneitä enkä myrkytä mieltäni pelolla siitä mitä pahaa voisi tapahtua.
Olen oma itseni. Olen se mikä olen nyt.
Käytännön tasolla. Teen työtä jotain ja muistan että se tehdään pitkälle tulevaisuutta varten ei vain yhdeksi päiväksi. Illalla on valmista vähän enemmän kuin aamulla. Siitä olen tyytyväinen.
En sano teille muille mitä teidän pitäisi tehdä vaan sanon että tehkää mitä haluatte koska sen te kuitenkin teette. Mutta kertokaa mitä teette. Olemme toisistamme uteliaita eikä se ole paha asia. Se on ihmistenvälistä vaikutusta ja ajankulua.
Aina jotain tekemistä ilmestyy.
Tänään tuli pyyntö mennä opastamaan yhtä porukkaa verkkosivuston ylläpidossa. Olen ne sivut joskus heille tehnyt, ja siitä sitten eteenpäin ovat tietysti itse sivuston lukijoiden kanssa huolehtineet siitä että uutta luettavaa ja kommentoitavaa riittää.
Nyt sitten pitäisi opastaa taas pari uutta sisällöntuottajaa julkaisujärjestelmän käyttöön. No, sehän sopii, kun ei tässä muutakaan kiireellisempää ole sovittuna. Ihan hyväkin, säilyy itselläkin jonkinlainen tuntuma tuohon harrastukseen.
Joskus ajattelin että tuollaisesta voisi kehitellä vaikka uuden ansiolähteen sitten kun joskus kaukaisessa tulevaisuudessa lakkaa nämä fyysisemmät työt kiinnostamasta ja ehkä rakennustöiden vaatima kiipeilytaito alkaa heikkenemään. Enpä enää tiedä, tuohon hommankin tarttis sitten paneutua ihan eri tavalla, ja verkossa on jo varsinaisten sivustojen lisäksi niin monenlaista toimintoa ettei niistä tahdo edes kärryillä pysyä. Kai näitä voi erilaisille pienryhmille, yhdistyksille ja liitoille tehdä, varmasti pienille yrityksillekin mutta että niistä varsinaiseksi elinkeinoksi olisi, taitaa olla vähän liikaa odotettu. Kun tuon alan ammattilaisia koulutetaan varmaan kymmeniätuhansia vuosittain niin ehkei pienimuotoiseen sivuntekoon harrastusmielessä opetelleella juuri kovasti kysyntää ole. Ehkäpä se sitten menee kuten tähänkin asti, jokunen sivusto vuodessa, korvauksena jokusia kymppejä tai satanen ja siihen arvonlisäverot valtion hyödyksi. Eli harrastuksena ja mielenkiintoisena pyörimisenä kaikenlaisissa porukoissa. Aina niissä jotain uuttakin oppii kun tutustuu erilaisten porukoiden toimintaan ja pohtii heidän tiedotustaan ja vuorovaikutustaan.
Mitäpä tässä sitten tänään muuta?
Aurinko paistelee kovin alhaalta taivaanrannasta, pakkanen puraisee jos ulos lähtee notkumaan, lumityötkin sen verran tehty ettei ennen seuraavaa sadetta ole tarvetta niihin ryhtyä.
Vikinglotto täytyy muistaa laittaa kun on taas keskiviikkopäivä. Jätetään pieni mahdollisuus haaveilulle.
