Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

Me Lopettajat
81

Kun nyt sain mukavasti paskaa niskaani tuolla AA-laisten oikein järjestön nimellä varustetussa ketjussa niin lienee sitten parempi pysyä sieltä poissa. Tämän ketjun otsikko tuntuukin minulle sopivammalta, jatkan siis kai enemmän täällä.

Miksikö? Pitääpä kopioida mitä sinne viimeksi kirjoitin.

"Musiikit ja muut, minusta nekin voivat hyvin tänne kuulua. Olen niin ymmärtänyt, että tämä on tarkoitettu myös päihdeongelmista eroon päässeille, niille joiden alkoholismi on jo taaksejäänyttä elämää.
Aika luonnollista kai on, että he käsittelevät elämäänsä liittyviä asioita muista kuin päihdenäkökulmista?

Kun alkoholistisesti elämäänsä elävä ihminen katselee erilaisia tulevaisuudenmahdollisuuksia, voi päihdeongelmista vapaa elämäntapa olla hänelle kovin vieras. Saattaa hyvinkin olla vaikeuksia hahmottaa millaista elämä on entisenä alkoholistina.
Mitä se sisältää?
Onko se tylsää?
Onko se ikuista pelkoa alkoholismin uudelleen alkamisesta?
Onko se riippumista entisen ongelman seurauksissa vielä vuosien päästä?
Onko se elämää jonkun hengellisen opin tai ohjelman mukaan?
Onko entinen alkoholisti yksinäinen, ulos- vai sisäänsuuntautunut, seurusteleeko hän normaalien ihmisten kanssa vai valikoiko hän seuransa ongelmakeskeisesti?

Ehkä elämäntapamuutosta pohtivalle on hyväksi nähdä erilaisia vaihtoehtoja entisten alkoholistien elämäntavoista. Ainakaan en usko siitä mitään vahinkoa olevan."

Yhdenlainen entinen alkoholisti olen, mutta ei tosiaan, ei minun elämäntyylini taida edes yleisimmästä päästä olla. Vaihtoehtoja riittää, ja jos jollekin on edes vähän hyötyä muiden elämäntaparemonttien tulosten näkemisestä niin se on vallan hyväjuttu.

Siksipä yllytän muitakin kertomaan mitä elämään kuuluu kun siihen ei enää alkoholismi kuulu. Onko menetetty jotain arvokasta vai joutiko jo mennäkin.

82

Minäpä sitten istuin elokuvissa. Olen tänä vuonna katsellut elokuvia enemmän kuin moneen vuoteen vuoteen yhteensä. Ekä niin aina ole siellä teatterissa viihtynyt.
Mutta nyt, ei hassumpaa. Ja kysymyksessä oli vieläpä kotimainen rakkauselokuva, ei siis ehkä varsinaisesti metsänreunan äijälle suunnattu.

Mutta kyllä minä siitä tykkäsin.
Se oli tämä Aurora. Ensi-iltakin just tänään, Ja täällä.

Kun samaan elokuvaan oli ympätty alkoholiongelmaa, maahanmuuttajia, turvapaikanhakua ja muuta elämänmakuista niin aineksia olisi ollut vaikkapa todellisuuden kiertämiseen kaukaa. Mutta, eipäs sentään, tässä oli ihan sellaista elävästä elämästä tuttua (ihan tuli oma nuoruus joidenkin asioiden kohdalla mieleen. Muissakin asioissa kuin siihen entiseen omaan alkoholismiin suoraan liittyvissä)
Tottakai, kun tehdään elokuvaa, ja alkoholiongelmaa nostetaan esiin niin onhan siinä vilautettava ainoaa elokuvantekijöiden tuntemaa päihdeongelmajärjestöäkin, AA pitää saada ainakin yhteen kohtaukseen. Siinä kun on sitä tunnettuutta ja ylistettyä hohtoa.
Ihan hyvin se sopi elokuvaan, on siinä ainesta just näihin filmatisointeihin.

Elokuvan täytyy toki aina jossain asiassa mennä pikkuisen yli todellisuudesta, tottakai. Muuten katsojat kyllästyvät ja ajattelevat että olisi tuon nyt kotonakin nähnyt, omassa elämässä. Pirun liki oikeaa elämää tämä kyllä pysyi, ihan tarpeeksi lähellä jotta sen voisi melkein uskoa.

Odottelenpa… uskon että ainakin Vadelmamunkki varmasti jossain välissä tuonkin katsoo kun silloin tällöin elokuvissa käy. Ja moni muukin plinkkläinen, luulisin. Katsotaanpa mitä mietteitä se kenessäkin herättää.

83

mies metsänreunasta kirjoitti

Kirjoitanpa minäkin vaikka olen alkoholisti
Vastaan omalta kohdaltani noihin kysymysmerkkiin loppuviin lauseisiin.
Juominen johti pohjani löytymiseen ja oman voimattomuuteni myöntämiseen.
En osannut odottaa mitään, halusin vain lopettaa juomisen.
Alkoholismi ei voi alkaa uudelleen, se on ja pysyy minussa raittiudestani huolimatta.
Osittain on riippumista, koska mm. taloudelliset vastuut on hoidettava ja ihmissuhteet pyrittävä korjaamaan kuntoon. Nämä eivät ratkea ensimmäisenä raittiina päivänä. Raittiina niistä voi kuitenkin selvitä jossain ajassa ja jollain tavalla.
Elämässäni on useitakin ohjelmia ja oppeja, tärkeinä AA ja kristinusko.
Entinen juoppo, raitistunut alkoholisti on perusluonteensa mukainen, mutta raittius ja edellisen rivin ohjeet vapauttavat alkoholistin olemaan vapaasti muitten kanssa. AA-laisena valitsen osan seuraani ongelmakeskeisesti vertaistuen merkeissä. Silloin olen sekä saavana että antavana osapuolena.

Silloin- tällöin kuulen tai luen ex-alkoholisteista. Tuolloin olen voinut kertoa, että alkoholismi on lääketieteen nykyisen tiedon mukaan krooninen ja etenevä sairaus. Kaikki alkoholinkäyttäjät eivät kuitenkaan ole alkoholisteja.

Ajattele, ajattele, ajattele

84

Tuntemattoman pelko!
Vaikka elämä on kauheaa ja siitä haluaisi toisenlaiseen on se silti tuttu ja “turvallinen”.
Jos entisen alkoholistin kertomus tekee selvän elävän tutumman tuntuiseksi niin se on parempi kuin pitkäkään valitus alkoholismin huonoista puolista.

85

Oikein arvattu. :slight_smile: Auroran menen katsomaan varmaan ihan lähiaikoina. Kiinnostuin siitä heti, kun näin sen trailerin leffateatterissa jollain viime käynnillä.

Kotimaisten kiinnostavien leffojen sarja siis jatkuu. Näkemättäkin on jäänyt joitakin kiinnostavia, kuten Oma maa ja Pieniä suuria valheita. Onneksi elokuvat tulevat myös netti- ja tv-kanaville melko tuoreina.
Sen sijaan Iron Sky 2:sta en hairahdu katsomaan, koska jo se ykkösosa oli pieni pettymys. Näin on sanottava, vaikka sympatiat olisi tekijöiden puolella.

Tänään saatan mennä kaverin luokse auttamaan tätä rustaamaan vastauksia vaalikoneisiin. Tai sitten mieluummin en, koska minulla on edelleen se flunssainen olo. Kas kummaa, se ei parantunut eilen punttisalilla. Tänään voisinkin mennä sinne salille vain saunomaan, enkä kuntoilemaan. Kuntoilusta on välipäivä.

86

Huomenta taas lauantaihin. Hyvin taas minulle uni maittoi, toivottavasti muillekin. Lauantai kun useimmille työssäkäyvillekin on vapaapäivä, ja saa nukkua just niin pitkään kuin nukuttaa.

Vadelmamunkki näkyy kirjoitelleen että olen täällä vuosikaudet valehdellut silloin kun olen päihdeasioista tai päihteettömästä elämäntavasta tai yleensä palstalle kuuluvista aiheista jotain sanonut. Muuten, puhuessani asioista joista täällä ei edes pitäisi puhua, olisin sitten kelvollinen juttelemaan.

Miten tuota nyt sitten kommentoisi. Suurin ristiriita minun ja AA:n opetuksia ahkerasti kopioivien kiistakumppanien välillä on kaikkina näinä vuosina ollut se, onko ihmisen ratkaistakseen omakohtaisen päihdeongelmansa alettava uskomaan että jokin korkeampi voima sen sitten päättää voiko elää ilman päihteitä.
Väitän edelleen, ja tositapauksiin , mm. omakohtaiseen, perustuen tiedän ettei sellaista kytkentää ole olemassa.

Onko siis niin että jompikumpi osapuoli valehtelee?
Onpa tietysti, molemmat väittämät eivät voi olla tosia, joten jompikumpi on epätosi.

Vadelmamunkki sitten on jostain saanut varman tiedon siitä kumpi valehtelee?

Kun juuri tuo sama asia pysyy edelleen filosofian peruskymyksenä, eikä tunnu sataprosenttisen varmaa vastausta löytyvän, niin ehkä se kuitenkin on vielä hiukan kyseenalainen. Ei ole pystytty aivan aukottomasti todistamaan kumpaankaan suuntaan lopullista varmuutta.

Silti olen hyvin, hyvin varma, lähes sataprosenttisen varma siitä että mahdollisesta henkiolentojen olemassaolosta huolimatta tällaisen käytännön asian kuin päihdeongelman voi ihminen ratkaista maallisinkin keinoin. Mutta, kun tietysti on se hyvin pienenpieni mahdollisuus että todellisuudessa sitten minuakin tässä koko ajan se henki kuljettaisi ja itse olisin vain sellainen välikappale joka tekee mitä se voima haluaa -luullen itse päättäväni syönkö aamuvoileipäni juustolla vai makkaralla niin enpä sitten väitä että vaikkapa Vadelmamunkki olisi täällä kaiken päihdeasioista puhumansa valehdellut.

Ei tämä asia taida ihan vielä ensi viikollakaan ratketa.

87

Mies metsänreunasta.
Sinulla oikeasti riittää rohkeutta kirjoittaa niin kuin ajattelet. Hyvä, sellaista rohkeutta ihailen.
Kirjoituksiasi seurailen, vaikkakin harvoin kommentoin.
Rohkeutesi kertoa asioista, vaikka sitten sataisi puukkoja taivaalta. Se on antanut minulle tiettyä rohkeutta kohdata vaikeita asioita matkallani kohden compostelaa. Vaikeita asioita, eli ihmisiä. :wink: :wink:

Mitä minä teen tänään?

Syön aamiaisen ja lähden rinkka selässä kympinlenkille.
Mietin mitä mietin kulkiessani. Alkoholi ei suurta osaa ajastani enää saa. On tullut suurempia asioita ajateltavaksi. Hyvä niin.
On tullut eteen myös asia joka saattaa kaataa kokonaisuudessaan anonyymiyteni täällä plinkissä ja muutenkin elämässäni.

Kysymykseen: " mitä teet tänään, entinen alkoholisti?" vastaan;

Minä teen tänään, vaikka olen alkoholisti.

Putkanvartija 0132

88

Empäs ole niin sanonut, vaan sanoin sinun mustamaalaanneen AA:ta valheellisesti. Siinäkin tosin muutin jälkeenpäin sanan ‘valheellisesti’ muotoon ‘perusteettomasti’, ollakseni korrektimpi. Päihteettömästä elämäntavasta puhumista ylipäätään en ole tuominnut miksikään.

Kun ei se oikein ole siitäkään kyse. Olet pyrkinyt maalaamaan AA:sta kuvan, jossa palvotaan rähmällään korkeampia voimia, joissa on pakko uskoa Jumaluuksiin, nöyristellään, ryömitään ja köyritään mitä eriskummallisimmissa rituaaleissa, ja ‘ollaan valmiita mihin tahansa’ kuin jossain terroristiryhmässä.
Se on se valheellinen, tai vääristelty kuva.

Jos kyse olisi vain Jumaluuksien tai korkeampien voimien olemassaolosta, kritisoisit kaikkia uskontoja ja kirkkokuntia , etkä hyökkäisi patologisesti tuhansin viestein jotain toipuvien juoppojen pientä vertaisporukkaa vastaan.
Moinen käytös on ihan huuhaaksi laskettavaa, piti sitä joku sitten miten rohkeana hyvänsä.

Sitä paitsi: jos joku haluaa toipua päihdeongelmasta uskomalla korkeampiin voimiin, niin miksi se sinulle on niin iso vahinko? Millä tavoin se sinun elämääsi vahingoittaa, tai voileipiesi tekemistä hankaloittaa :question:

89

mies metsänreunasta

Kun juova alkoholisti murtuu ja myöntää olevansa voimaton alkoholiin nähden, hän yleensä turvautuu itseään suurempaan voimaan ratkaistaakseen ongelmaksi muodostuneen juomisensa. Yksi tapa löytää itseään suurempi voima on pyytää apua toiselta ihmiseltä, esimerkiksi raitistuneelta alkoholistilta. Sellaisia tapaa mm. AA-ryhmissä. Jumala on yksi mahdollisuus, ja juuri sellaisena kuin kukin käsittää tai on käsittämättä. Yksi suurempi voima on jakaa palaverin sijasta kokemustaan täällä, ihan niin kuin ihan jokainen päihdelinkkiä lukeva tai kirjoittava tekee.
AA:n tekstissä arvellaan (alkujäsenten kokemukseen perustuen), että mikään inhimillinen voima ei todennäköisesti oli voinut vapauttaa meitä alkoholismista. Teksti jatkuu: Jumala pystyisi siihen ja tahtoisi tehdä sen, jos etsisimme häntä. Ei siis tarvitse löytää edes, kunhan etsii.

Juovista ihmisistä on arvioitu kymmenen prosenttia olevan alkoholisteja. Jos ei ole alkoholisti, voi omin voimin päättää juoko makkaran kanssa piimää vai olutta, tai kalan kanssa valkoviiniä vai kivennäisvettä.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

P.S. Mitä teen tänään? Soitin äsken alkoholistille, joka kuvitteli raittiuden mukana saaneensa vapautuksen alkoholismista. Yritämme tavata illansuussa.

90

Pitkä kävelylenkki ja sauna, ei voi mennä vikaan.

91

Eipä varmasti mene paljon pieleen. Tuota voisin minäkin tänään harkita. Jotain liikuntaa ja kyllä se saunakin. En tosin ole kovin innokas saunoja, eli en siellä tuntitolkulla viihdy, ja ehkä sitä en sitten niin tule lämmittäneeksi, sen kymmenen minuutin lauteillaolon takia. Ainakaan silloin kun yksin olen saunaan menossa. Yhtenä vaihtoehtona on ollut uimahallin/kuntosalin sauna. Kolmella eurolla ensin kuntoilemaan ja siihen saunominen päälle -ei minun ainakaan mökin pihasaunaa kannata talvella alkaa jääkylmästä saunomiskuntoon lämmittämään.

Niin, siitä aina näkyy heräävän epäilyksiä, olenko entinen alkoholisti vai yritänkö sitten vaan valehdella olotilaani.
Kyllä se on niin, että tuo asia on yksi varmimpia mitä itsestäni tiedän. En ole todellakaan enää alkoholisti, en ole ollut sitä moneen vuoteen.
Se on asia, jonka luultavasti ihminen tietää aika selvästi, jos on itselleen rehellinen ja täydessä ymmärryksessä ilman mitään kohtalonomaisia ikuisesti samanlaisessa tilassa olemisen uskomuksia asioitaan viitsii miettiä.

Ja on se muuten semmoinen asia, jonka ennemmin tai myöhemmin tietävät myös naapurit, työkaverit, perheenjäsenet ja sukulaisetkin jos niiden kanssa on tekemisissä. Vaikka kuinka yrittäisi esittää muuta kuin mitä on, niin kyllä se näkyy ja haiskahtaa.

Siinä väitteessä sitten taas, että alkoholisti usein yrittää kiistää alkoholisminsa ja peitellä sitä, on tietysti perää.
Alkoholismi kun ei yleensä ole suosituyksena käypä oikein mihinkään.
Tottakai ihminen pyrkii esittelemään itsensä niin itselle edullisessa valossa kuin mahdollista.
Nuorempana rakennustyömailla huomasin useiden muurarien syövän sisupastilleja. Perjantaisin vielä useammin kuin muulloin. Ihan asiasta oli kysymys, mutta kyllä ne työmaan mestaritkin sen tiesivät. Ja haisi se silti läpi.

92

Soitin puoli yhdentoista aikoihin, ja äsken sain toverilta viestin, että vointi on on niin huono, että siirretään tapaaminen ainakin huomiseen. Voinkin siis tehdä jotain muuta, ainakin reippailla lumisen kaupungin kaduilla ja tavata ihmisiä.

Tänään et ole yksin

93

Olen hengissä ja voin hyvin. Ehkä joidenkin harmiksi?

94

Elossa ja omasta mielestäni elinvoimaisena, minäkin.
Väitteet joiden mukaan ilman alkoholismiani olisin kuollut eivät siis minunkaan kohdallani ainakaan kokonan pidä paikkaansa. Tai juu, tämänkin voi tottakai jonkun hengellisen opin mukaan väittää olevan ihan vaan sitä että metsänreunanmiehen henki siellä ihan tuikitavallisen kuoleman jälkeen on jäänyt harhailemaan maan päälle ja itse olomuotoaan ymmärtämättä kirjoittelee kuin eläisi vaan.

Ja milläs minä senkään sitten valeeksi todistaisin? Itsestäni tuntuu kyllä enemmän siltä että todistelut alkoholismin puutteeseen kuolemisestani ovat enemmän hätäpäissään keksittyä toiveajattelua. Saattaa se tuntua vääryydeltä jos omasta alkoholismista ei joko pääse eroon tai ei jostain syystä halua tai uskalla päästä elämään ihan toisenlaista, alkoholismitonta, alkoholia käyttämättömän ja sitä kaipaamattoman ihmisen elämää.

Onneksi täällä elävässä elämässä en ole ainakaan miesmuistiin törmännyt keneenkään joka kovasti haluaisi minun kuolleen tai pikimmiten kuolevan. Tänään, kun hetken ulkoilin naapurikaupungissa, törmäsin taas pariin sellaiseen tuttavaan joita en ole nähnyt vilaukseltakaan useisiin vuosiin. Kovasti kumpikin tuntuivat ilahtuvan tapaamisestani, molemmat erikseen kun huomasivat ensin minut ja hihkaisivat jo muutaman askeleen päästä että pysäähän nyt juttelemaan.

Mukavalta se aina tuntuu. Kun vanhoja tuttuja kohdatessa säännönmukaisesti huomaa että ystäviä ollaan, ja muistot menneistä tapaamisista ovat ihan positiivisia.

Tämä sitten, että tällä keskustelupalstalla olen muutamalle ihmiselle ainoastaan ikävä todiste siitä että vastoin heidän vakaata uskoaan alkoholisminsa taakseen jättäneitä ihmisiä on olemassa, ei niin kovasti mielialaani heilauta. Nettikirjoittelussa ihmiset helposti vimmastuvat äärimmäisiin tunnetiloihin, äärimmäisen mustavalkoiseen ajatteluun ja eri tavoin elävien ihmisten jyrkkään tuomitsemiseen. Se kai on niin helppoa ja toisekseen, äärimmäisellä mustavalkoajattelulla voi luulla saavansa enemmän voimaa puolustamansa asian taakse.

Minun elämäni on kulkenut tällaisia polkuja, en väitä etteikö monessa kohdassa olisi voinut paremminkin mennä. Mutta kuitenkin, mitäpä minä näitä alkaisin totuutta muuntelemalla sovittamaan yhteen tai toiseenkaan oppiin sopiviksi. Näin se on mennyt, ja ainakin alkoholismin suhteen olen lopputulokseen jopa kovasti tyytyväinen.

Tietenkään ei ole mahdotonta, ettenkö eläissäni vielä ehtisi alkoholisoitumaan uudelleen. Itse asiassa se voisi käydä jopa helposti. Juomalla, kovasti juomalla se onnistuisi. Mutta kun en halua. Ajatus juopottelusta tuntuu pikemmin vastenmieliseltä, krapuloineen ja muistinmenetyksineen, rahanmenoineen ja muine pikku vanhinkoineen. Saisin varmasti pari plinkin kirjoittajaa hetkellisesti tyytyväiseksi, varsinkin jos sitten vielä julistaisin uskovani korkeampaan voimaan ja nöyrtyväni alkoholismini edessä, rukoilevani päivittäin ja ottavani vastaan sen ylhäältä annetun juomisen pakon jolle en itse eikä mikään maallinen voima mitään voi. Mutta en minä sentään edes heitä miellyttääkseni viitsi alkaa viinaksien kanssa touhuamaan. Kun ei kertakaikkiaan enää ole haluja.

95

mies metsänreunasta kirjoitti

Kun kauan sitten oli tutkittu alkoholistien ominaisuuksia, havaittiin heidän hyvin yleisesti olevan tunne-elämältään yliherkkiä. Ainakin yleinen maallikon käsitys on, että taiteilijat ovat herkkiä ihmisiä. Tästä voi helposti ymmärtää, että monet taiteilijat, näyttelijät mukaanlukien, tuntevat AA:n ihan omakohtaisesti. On siis helppo ympätä käsikirjoitukseen jotain alkoholiongelman ratkaisusta vertaistuen avulla.

Äsken uutislähetyksessä pian 80 vuotta täyttävä Eino Grön herkistyi muistellessaan vanhempaa esikuvaansa ja ystäväänsä Olavi Virtaa, joka alkoholisoitui pahasti ja kuoli alle 60 ikävuoden. Grön totesi hiljattain, että eipä olisi tähän ikään elänyt ellei olisi lopettanut juomistaan.

Päivä kerrallaan

youtube.com/watch?v=Eg8rtcBJqUw

96

Tunne-elämän yliherkkyys saattaa hyvinkin johdatella ihmistä alkoholinkäyttöön -ja myös kohtuuttomuuteen siinä.
Mutta, tutkimusten mukaan noin yksi prosentti väestöstä on psykopaatteja, joilta puuttuu kyky empatiaan ja samalla myös tunne-elämä on hyvin suppeaa jos sitä on lainkaan. Heidänkin joukossaan on alkoholisteja, ja se on jo aika paha yhdistelmä.

Osa näistä ilmeisesti on myös sellaisia että he todellakaan eivät voi psykopatiastaan parantua. Muuttumista ei kertakaikkiaan voi tapahtua, edellytykset sille puuttuvat. Erilaiset terapiat pikemmin vain antavat heille lisää työkaluja muiden ihmisten manipulointiin, oppivat mm. käyttämään tunnepitoista sanastoa sisältävää kieltä.

Nyt on nostettu esille mm. elinkautisen vankeusrangaistuksen muuttamista näiden vaarallisimpien kohdalla todella elinkautiseksi.
Maailmanlaajuisesti on arvioitu, että kolmasosa henkirikollisista on psykopaatteja. Muiden ihmisten hengelle ja terveydelle pysyvästi vaarallisten henkilöiden joukko on Suomessa pieni. Psykiatrisen vankisairaalan vastaavan ylilääkärin Hannu Lauerman mukaan heitä on eri tahojen arvioiden perusteella 5–20. Melko pienestä “parantumattomien” joukosta siis on kysymys, mutta media huolehtii siitä että he kyllä näkyvät. Ja kyllä, vaarallisuus on silloin sitä luokkaa että sillä on yleistä merkitystä. Ei uutisointi siis sikäli väärin ole.

Tuskin tänään törmään yhteenkään vaaralliseen psykopaattiin, mutta ei se sitä merkitse että asia ei minulle milään tavalla kuuluisi. Joku muu voi törmätä ja luultavasti törmääkin. Yhteiskunnan velvollisuus on suojata jäseniään myös sen omilta jäseniltä, niin sen olen ajatellut. Mutta, se on ainaista tasapainotaiteilua, kun yhteiskunnan pitää myös pyrkiä siihen ettei syyttömille laiteta turhia kahleita ja että syyllisillekin annetaan ihmisarvo. Jopa heidän parantumattomuudestaan huolimatta.

Nyt sitten voin siirtyä tämänpäiväisen lintubongauksen suunnitteluun. Lintuja on mökin pihalle ainakin houkuteltu koko talven jatkuneella ruokinnalla joten ei kai tarvitse muuta kuin istua keittiön ikkunan edessä ja katsella. Kirjata ylös mitä näkee. Nyt on vaan ensin tästä heräämispaikastani siirryttävä sinne mökkiin, lintuja laskemaan. Laitoinpa sentään illalla auton lämmitysjohdon kiinni, siellä on sen verran pakkasta ettei tuollaisen vanhan muutaman satasen auton käynnistyminen ihan varmaa muuten olisi.

97

Huomenta ja kaunista pakkasaamua täältäkin. Kuulostaa Metsänreunanmiehellä olevan mukava päivä tulossa, toivottavasti.
Minähän olen arkajalka pelkuri, pimeää ja kaikkea vähänkään epäilyttävää kauhisteleva. Säikyn aika herkästi ja pelkotilat nousevat etten ehdi itseäni estää niin jo juoksen karkuun. Olen saanut läheisiltä huomautuksia siitä että olen liian herkkä pelkäämään pahinta, kauhistumaan sellaisesta mistä ei vielä muut kauhistu jne.
Muistan kun raitistuin, niin tietenkin aloin opettamaan itseäni menemään pelkoja päin. Kyllähän minunkin on opittava menemään pelkäämättä pimeään metsään yms. En oppinut vaikka monenlaista oppia kokeilin. Mutta hyvä asia oli se, että opin tajuamaan miksi alkoholi oli minulle kuin lääke. Mutta se oli lääke sietämään väärää elämäntapaa, vääriä ihmisiä lähellä, väärää ammattia. Niin se vain meni.
Niinpä opettelin menemään sellaisiin paikkoihin joissa oli kaltaisiani ihmisiä, joiden seurassa tunsin olevani ihan ok. Ja olihan ne sosiaaliset taidot muutenkin hakusessa raittiuden alussa.
Tänään tajuan sen etten oikeasti tarvi olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä joita pelkään, inhoan tai vihaan, tosin en taida vihata ainakaan tällä hetkellä ketään. olen kylläkin opetellut että saan näyttää vihastuksenkin ja se on ok. Ei tartte kaikkea sietää enää.
Tänään tässä kirjoittelen ja olen aika tyytyväinen elämääni, mutta vain nyt tässä hetkessä, mikäänhän ei ole pysyvää. Eikä tarvi ollakaan.
Hyvää sunnuntain jatkoa!

98

:slight_smile: Ei vaan ihmiset ovat vimmastuneet siksi, että olet levittänyt tahallisen vääristeltyä tietoa päihdeongelmaisten vertaistukiyhteisöstä, ja tuhansilla viesteillä vuosien ajan pyrkinyt mustamaalaamaan yhtä tukikeinoa, josta monet ovat kuitenkin saaneet apua päihdeongelmaan.
Tokkopa voit väittää, ettenkö minäkin olisi jättänyt alkoholismia taakseni (monien mielestä jopa liian paljon taakseni, kun kirjottelen paljon jostain ihan muusta) , mutta kyllä minuakin virheellisen tiedon tahallinen levittäminen ärsyttää.

Mutta koska varsinkin internetti on paitsi tiedon valtatie, myös foliohattujen temmellyskenttä ja huuhaan suurin runsaudensarvi, ei päiväänsä voi alkaa pilaamaan kaiken internetistä löytyvän höpinän tähden. Sitä vastaan taisteleminenkin tuntuu loputtomalta suolta, johon uppoaa ja sotkeutuu sitä pahemmin mitä kovemmin huiskii.

Mistä saankin aasinsillan siihen mitä teen tänään. No, yritän saada vihdoin loppuun tuon usein mainitsemani kirjan “Voiko se olla totta - skeptisiä näkökulmia nykymenoon”. Kirjassa on kirjoituksia mm. mainitulta Hannu Lauermalta (johon asti en ole vielä päässyt). Kari Enqvist pohtii tieteen olemusta (tiede on lapio, työkalu eikä oppijärjestelmä tai uskonto), Raimo Puustinen kirjoittaa uskomushoidoista ja Arno Kotro filosofian asemasta peruskoulussa ja lukiossa.
Kotrolla on hyvä oivallus siitä, että filosofian perusteet voisivat opettaa jo peruskoululaisille tärkeää argumentoinnin ja tietojen käsittelyn taitoa, kyseenalaistamista ja totuuden etsintää.
Filosofia ei saisi olla vain outoja kuriositeetteja kuten että Diogenes asui tynnyrissä ja Sokrates tuomittiin kuolemaan, taikka pelkkiä latinankielisten sitaattien selittämistä (cogito, ergo sum) vaan relevantti apukeino maailman ja todellisuuden parempaan hahmottamiseen.

Tänään mietin filosofiaa, entisenä filosofian opiskelijana (yo-todistuksessa reaaliaineiden arvosana C)

99

Vadelmamunkki, olet kovin varma siitä että minun puheenvuoroni ovat valetta.
Ehkäpä voisit ottaa ne valeet ihan sanatarkkana lainauksina ja todistaa ne valeiksi?

Olen sanonut mm. että AA:n ohjelma rakentuu hengelliselle maailmankatsomukselle , korkeamman voiman määräysvaltoineen.

Onko väitteeni siis valetta? AA:n omassa tiedotuksessa, kaikessa sen julkaisemassa kirjallisuudessa asian kerrotaan olevan noin, joten valehteleeko AA siis its omasta itsestään kertoessaan?

On selvää, että korkeamman voiman, jota esim AA-kirjallisuudessa pääsääntöisesti sanotaan Jumalaksi, olemassaolon suhteen on olemassa totuus. On kuitenkin edelleen epävarmaa kumpi väitteistä on totta ja kumpi valetta.

Oletko aivan sataprosenttisen varma ettei AA:n levittämä tieto asiasta ole valetta ja tämä mm. minun esiiintuomani totta?
Yksi pääargumenteistani on ollut se, että alkoholiongelmasta voi päästä eroon sekoittamatta siihen kannanottoja hengellisen maailmankatsomuksen puolesta tai vastaan. Siis aivan ilman tällaisia hengellisiä ohjelmia ja uskontunnustuksia. Oletko varma että väitteeni on valetta? Todistaisitko syytöksesi?

Olen kritisoinut AA-kirjallisuuden väitettä jonka mukaan on antauduttava kokonaan Jumalan tahtoon ja luovuttava omista voimista.
Minusta tuollainen väite, esitettiinpä se miten tahansa hienoihin sanakäänteisiin pakattuna, on ihmisten johdattelemista -johdateltavaan asemaan, ensisijaisesti. Minusta se ei ole moraalisesti oikein. Kuten ei sekään että ihmiselle esitetään ratkaisuja hengellisen ja materialistisen maailmankatsomuksen välillä tehtäväksi tilanteessa jossa ihminen on omien ongelmiensa kanssa kovin heikoilla. Minusta ne asiat pitäisi silloin jättää syrjään ja palata kenties sitten kun ihminen on riittävän vahvoilla punnitsemaan asioita rauhassa, ilman hätää ja paniikkia.

Mielipiteeni voi olla jonkun mielestä väärä, mutta mikä siinä on valetta?

Oletko, Vadelmamunkki, todella sitä mieltä että näissä asioissa vain AA-liikkeen edustama kanta saisi tulla täällä esille, ja vastakkaiset mielipiteet olisi sensuroitava pois?

100

Olen todella sitä mieltä, että tästä ketjusta ei tarvitsisi tulla taas uutta AA-vänkkäysketjua. Pyrin siis vastaamaan mahdollisimman lyhyesti.
Täällä ei ole AA:sta juuri muita kantoja pitkään aikaan saanut esittääkään, kuin sinun foliohattukantasi. Massiivinen jumputuksesi aiheesta on pyrkinyt menestyksekköösti peittämään kaikki muut kannat alleen.
Olet antanut ymmärtää käyneesi AA:n kokouksessa, mutta siitä et kerro muuten halaistua sanaa koskaan. Olet sen sijaan tutkinut AA:n kirjallisuutta intensiivisesti kuin piru raamattua, alleviivaten kaikki kohdat joissa mainitaan Jumala, ja sitten kirjoittanut ne sanatarkasti tänne foorumille.
Tämän itse harjoittamasi tyrkytyksen jälkeen syytät muita tyrkyttömisestä.

Olet myös kieltäytynyt kuulemasta muiden näkökantoja asiaan, esim. niiden jotka aktiivisesti AA:ssa käyvät. Heidän kokemustensa yli olet kävellyt niitä kuulematta, ja jatkanut omaa sotaasi olkinukkea vastaan, jonka itse olet rakentanut.

Onko muuten lumityöt tehty jo tänään? :slight_smile: