Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

Me Lopettajat
101

No niin, jos tuossa oli sitten vastaus selkeisiin kysymyksiini, niin siinähän se sitten on. Omasta mielestäni mitään sanomaani ei todistettu valehteluksi. On kovin helppoa ottaa joku kirjoittaja hampaisiin ja lukea suurennuslasin kanssa joka pilkunpaikka tutkien, josko joku lause olisi joltain osin tulkittavissa “valeeksi”.
Vähän tältä vie pohjaa se, että samat henkilökohtaiseen tutkimukseen ja henkilöiden arviointeihin innostuneet kirjoittajat valikoivat myös kohteensa tarkoitushakuisesti.

Eivät he kohdista kuulusteluhuoneensa tutkijanlamppua tasapuolisesti kaikkiin kirjoittajiin. Ei kaikkien lausahduksia pilkota palasiksi ja etsitä josko joku sivulause sattuisi sisältämään sataprosenttisesti oikeaksi todistamattoman sanonnan tai oletuksen.

En muuten väitä että Vadelmamunkki olisi lainkaan pahimmasta päästä henkilökohtaisuuksiin menevä keskustelija. Oikeastaan ei sinnepäinkään. Useimmiten hänen kanssaan voi avata asioiden taustoja ja pohtia mihin milläkin milloinkin pyritään. On kuitenkin nähtävästi niin, että tuon yhden järjestön kannanottojen kohdalla emme pääse pintaa syvemmälle julistusten sisällön tutkimisessa.

Siitä huolimatta, keskustelumme on pysynyt asiallisena, suurin piirtein. Kiitos siitä, jatketaan. Mieluummin jättäen henkilökohtaisuudet edelleen syrjään ja keskitytään asioihin. Vaikkapa sitten ihmisen mahdollisuuksiin korjata elämäntilannettaan sellaiseksi etteivät päihdeongelmat ole se merkittävä tekijä johon muut asiat sitten tavalla tai toisella kietoutuvat.

Ja tässä ketjussa kai voimme tosiaan palata aloittajan määrittelemään aiheeseen; millaisia ovat entisen alkoholistin päivät.
Se todellakin voi olla jollekin asiaa just omalla kohdallaan johonkin malliin suunnittelevalle mielenkiintoista tietoa. Minulla muuten oli itselläni siinä elämänmuutosta tältä osin tehdessäni juuri tuosta melko epämääräisiä käsityksiä. Kun olin kymmeniä vuosia elänyt alkoholistin elämää, oli kysymysmerkkejä toisenlaisen elämäntavan suhteen aika paljon. Viihtyisinkö sellaisessa elämässä? Olisiko se vaikeaa, kenties jotenkin ylläpidettävää eikä luontevaa? Tuntuisiko se omalta elämältä? Vaikuttaisiko se ihmissuhteisiin? Kaipaisnko takaisin? ja monta muuta.

Ok, jätetään minun puolestani kaikkienkin yhteisöjen oppeja koskevat asiat jonnekin muihin ketjuihin ja pysytäään täällä asiassa.

102

Kysyit kyllä Vadelmamunkilta mutta haluan vastata joihinkin.
“Olen sanonut mm. että AA:n ohjelma rakentuu hengelliselle maailmankatsomukselle , korkeamman voiman määräysvaltoineen.”
Totta, kyllä ohjelma on hengellinen, jos niin haluaa. Korkeimman Voiman voi kukin itse päättää mikä se on. Mikään voima ei kuitenkaan määräile vaan ihmisellä on vapaa tahto.

"Oletko aivan sataprosenttisen varma ettei AA:n levittämä tieto asiasta ole valetta ja tämä mm. minun esiiintuomani totta? "
Kumpikin on oikeassa, kumpaakin tietä voi kulkea ja ei tarvitse todistaa kenenkään olevan väärässä.

“Olen kritisoinut AA-kirjallisuuden väitettä jonka mukaan on antauduttava kokonaan Jumalan tahtoon ja luovuttava omista voimista.
Minusta tuollainen väite, esitettiinpä se miten tahansa hienoihin sanakäänteisiin pakattuna, on ihmisten johdattelemista -johdateltavaan asemaan, ensisijaisesti. Minusta se ei ole moraalisesti oikein. Kuten ei sekään että ihmiselle esitetään ratkaisuja hengellisen ja materialistisen maailmankatsomuksen välillä tehtäväksi tilanteessa jossa ihminen on omien ongelmiensa kanssa kovin heikoilla. Minusta ne asiat pitäisi silloin jättää syrjään ja palata kenties sitten kun ihminen on riittävän vahvoilla punnitsemaan asioita rauhassa, ilman hätää ja paniikkia.”
Olet oikeassa jälleen jos ryhmässä aletaan painostaa ihmisiä liittymään uskontoon tms. (voi olla että sitäkin esiintyy, ihmisiä kun ollaan) sitä ei saisi tapahtua, vaan jokaisen pitäisi saada rauhassa muodostaa oma käsitys Jumalasta sellaisena kuin sen käsittää. olen kulkenut ryhmissä ympäri Suomea ja en vielä ole törmännyt sellaiseen, että olisi uskontoa tuputettu, päinvastoin, kun kerron että olen uskossa ja uskon Jumalaan saan kuulla muilta, kuinka he eivät usko Jumaliin eikä Kamaliin.
Ja sinä olet pärjännyt ilman uskoa Jumalaan ja hyvä niin. Minulle taas usko oli tärkeä, sai uskoa johonkin muuhun kuin omaan itseensä, johon en enää uskonut, koska se ei kyennyt ihan ominpäin itsekseen olemaan raittiina. En pysynyt yksin omin avuin raittiina, se tuli koettua.
Mikä siinä muuten on niin hankalaa ettei saa uskoa Jumalaan, eikä kertoa muille että on raitistunut esim. liittymällä helluntaiseurakuntaan, niitäkin on tuhansia, jotka liittyvät seurakuntiin ja hyvä niin. minä ainakin nostan hattua että nöyrtyy niin paljon että uskaltaa kertoa sellaista. vai mikä siinä on niin pelottavaa että ihmiset haluaa uskoa johonkin hyvään ja liittyä siihen, miksei saisi? Menettääkö siinä minuutensa? elämänhallintansa? Minä ainakin löysin elämänhallinnan. Ja vapauden.
Mutta olen sitä mieltä ettei enää, kun on päässyt vapaaksi alkoholin orjuudesta, kannata alkaa jonkun muun orjaksi täällä maan päällä. Paitsi että töissä on käytävä, pyykit pestävä, asunto siivottava, lapset ruokittava ja hoidettava, jne… :unamused: :laughing:

103

Minusta taas jo ketjun nimi, sisältäen määritelmän “entinen alkoholisti”, haastaa AA:n määritelmän “parantumaton sairaus”, ja siinä tapauksessa tämä ketju olisi päinvastoin haaste tuohon vänkäämiseen. Mutta saatan tietysti olla väärässäkin.

104

Asiaan palatakseni; ei tänään. Kun ei ollut pakko niin en tuohon pakkaseen viitsinyt mennä kolaamaan.
Lintubongaukseen osallistuin, avustavana havainnoijana.
Kaalisoppaa keitin. Vähän, hyvin vähän ulkoilin, ei se nyt oikein huvittanut.
Ei riitä näköjään joka päivälle minulla kovin erikoisia asioita kerrottavaksi. Mutta, taas ollaan siinä että ikä pelastaa pahuudelta -ei ole niin enää tarvettakaan saada jatkuvalla syötöllä säväyttäviä kokemuksia. Rauhallinen nyhjääminen tuntuu sekin usein vallan mukavalta.

105

Ei ole mitään henkilökohtaista sanoa, että viestintä on valheellista mustamaalausta, jos se on sitä. Kärki ei kohdistu siis sinuun henkilönä, vaan kirjoittamiisi viesteihin, joita olet AA:n tiimoilta suoltanut tuhansia, vaikutushakuisella tavalla, jota voi täydellä syyllä sanoa propagandaksi tai jopa trollaamiseksi. Tai huuhaaksi.

Tämän sanoessa ei tule sanoneeksi mitään sinusta henkilönä, vaan ainoastaan kirjoittamistasi viesteistä. “Hampaisiin otetuksi” uhriutuminen on siis hieman falskia.
Vinetto otti asiakseen joskus kauan sitten ottaa yhteyttä jopa ylläpitoon viestintäsi vuoksi. Yhteydenotto on nyt kopioituna myös Vineton uudessa ketjussa. Luepa se ajatuksella, ja pohdi sitten että oletko sinä tässä vain viaton uhri, jonka muut ovat ilkeällä tavalla “ottaneet hampaisiinsa” silkkaa pahuuttaan.

106

Tänään olen herkutellut, katsellut leffoja. Rentoutunut.

Olisi kyllä hyvä jos AA-asiat olisivat omissa ketjuissaan ja tässä positiivista entisten alkoholistien antamaa toivonkipinää elämään.

107

Uuteen viikkoon on sitten herätty. Talveen ja pakkaseen edelleen. Mukavaan sellaiseen, näin joutilaan ja murheettoman miehen näkökulmasta.
Juu, minustakin on sopivampaa pitää ne hengelliset asiat vaikka tuolla uskontoketjussa, siellähän voidaan sitten jatkaa näiden uskonasioihin liittyvien katsomuserojen pohdiskelua. Ja sielläkin olisi mukavaa jos se voitaisiin tehdä asioita miettien eikä sen enempää henkilökohtaisuuksia irvistellen kuin mitään opinsuuntaa erikseen mainostaenkaan. Kyllä niissä asioissa miettimistä riittää.

Mutta että mitä tänään sitten tekisi, (kun otsikon termiä mukaillen ei tosiaan ole enää alkoholismia vääntämässä päivän agendaa kaljanhakuun tai kuppilaan kiirehtimiseen tai aamukrapulan hoitamiseen tai eilisen muistikatkojen pohtimiseen tai mitä niitä nyt sitten olikaan…)

Kuntosalille olen menossa, tässä aamupäivällä. Ohjattuun jumppaan. Tällä viikolla siis olen suunnitellut että ihan kaksi kertaa semmoiseen osallistun. Kirjastossa kai poikkean. Kassillinen palautettavia kirjoja on vikonlopun ajan matkustanut auton takapenkillä, piti jo perjantaina niitä vaihtaa uusiin mutta kun nämä päiväohjelmani ovat kovin liukuvia, suuntaan jos toiseenkin.

Mitähän sitä muuta?

Jääköön avoimeksi, taidanpa odottaa ja katsella mitä päivä eteen tuo tai mitä mieleeni muljahtaa. On tämä joutilaisuuden vapaus sentään siunattu asia.

108

Huomenta lukijat entiset ja nykyiset alkoholistit!

Tänään ajelen puolittain työn merkeissä entisen AA-ryhmätoverini luokse pieneen maaseutukaupunkiin. Kyytiin tulee eläkkeellä oleva nykyinen ryhmätoverini. Saatetaan vähäisten työasioiden lisäksi muistella menneitä, kun kaksikin hyvää ikämiestoveriamme ja yksi leskirouva on saanut muuttaa manan majoille pitkän raittiuden päätteeksi. Jutellaan tietysti nykyisistäkin oloistamme. Kun vertaan yksin juomistamistani nykyiseen elämään, arvostan korkealle miten yhteisen ongelmamme ratkaisun avulla elämäämme on tullut rakkaita ystäviä. Ja muistan, että jokainen raitis päivä on alkoholistille täyden kiitoksen paikka.

Tänään et ole yksin

109

On mukavaa että ihmiset kohtaavat toisiaan, ja myös kuntoilevat ja huolehtivat itsestään. Elämä rakentuu aika paljon toisten ihmisten kohtaamisista, vaikka toki itse kukin viettää aikaa myös yksin, oman itsensä kanssa. Onkin tarpeellista tulla toimeen sekä itsensä, että muiden kanssa. Toimeentuleminen ei tietysti tarkoita että pitäisi olla liian myöntyvä tai ettei saisi olla mistään eri mieltä toisten kanssa.

Minä menen tänä iltana seuraamaan erästä julkista keskustelutilaisuutta aiheesta ‘Lasten ja nuorten hyvinvointi’. Tarkoitus on käsitellä mm. lapsiperheköyhyyttä ja miten poistaa tai ehkäistä sitä. Kiinnostavaa kuulla, muistetaanko keskustelussa mainita päihdeongelmia yhtenä keskeisenä köyhyyden ja lasten pahoinvoinnin aiheuttajana. Päihteethän ei ole toki ainoa syy, mutta yksi yleinen syy näihin sosiaalisiin ongelmiin.

110

Jep. Kuntoiltu on. Ja tavattu ihmisiä. Ja lueskeltu kaikenlaista, kun kirjastossa taas kävin hakemasta iltalukemista pariksi ehtoopuhteeksi.
Nyt on meneillään Joonas Konstigin kirja “Pyhä Ruoka, mitä oikein saa syödä”.
Mielenkiintoiselta vaikuttaa. En nyt ole montaa kymmentä sivua vielä lukenut, mutta hersyvästä kielenkäytöstä huolimatta vaikuttaa ihan asialliselta ja tutkitulta, useammalta kantilta katselevalta. Alkuosassa on selvitystä (kirjoittaja kun on opiskellut antropologiaakin) evoluution eri vaiheista ruokapuolta tarkastellen -kyllä ne sieltä kaukaa tulevat, monet asiat.

Lainasin minä muutakin. Pari dekkaria, tietysti. Ja venyttelyohjeita. Ja kielikurssia… tässä kun aikaa nyt on niin luetaan nyt sitten kaikenlaista. Vaikkei niin käyttöä kaikelle tiedolle ikinä olisikaan. Tuskinpa tuosta vahinkoakaan.

Huomiselle on sitten ohjelmassa ainakin yhden vertaistukiporukan viime vuoden toiminnan ja tilien katselua. Toiminnantarkastajaksi eli entisen lain mukaiseksi tilintarkastajaksi välillä pyytävät sellaisiin yhdistyksiin joissa en sitten ole ainakaan edes lähellä vastuunkantajia eli jääviyttä ei löydy… ja jonkinlaisena vapaaehtoistyönähän nuokin vielä menevät. Kahvikupin voi saada palkakseen, pullasta ei varmuutta.

Mutta, ihmistenvälistä toimintaa sekin, ja jo semmoisenaan sopii minulle.

Niin, juu.
Ehdin siinä lukemaan alkoholismistakin asiatietoa. Tuonkin lukemista, ihan kokonaan, voisi vaikka suositella fanaattisimmille mustavalkoiseen ajatteluun jumittuneille. Ja jossain asiallisessa ketjussa voisi asiasta keskustellakin -ilman hengellisiä julistuksia
https://tietopuu.a-klinikkasaatio.fi/system/files/julkaisut/kanerva_pro_gradu.pdf

111

Huomenta. Kovassa flunssassa tässä kirjoittelen. Katsoin ohjelman “Miten lasten kävi?”, suosittelen, on katsottavissa yle-areenassa. Positiivinen olo tuli siitä ohjelmasta, kaikki voi päättyä hyvin vaikeista oloista huolimatta.

112

Käväisin lukaisemassa miesmetsänreunan linkistä tuota tutkimusta. Aika mielenkiintoinen oli, ainakin jostain kohdasta. Esim. AA toimi parhaiten sellaisten kohdalla joilla ei enää ollut ympäristön uskoa selviämiseen. Eli ei ollut enää ketään joka uskoo että selviää enää elämään kunnolla? Hyvä että on tuollainen mahdollisuus olemassa.

113

Tuo tutkimus sisältää hyvin paljon tietoa -ja myös jättää kysymyksiä avoimeksi. Tutkija asiallisen tutkijan tavoin välttää tarjoamasta lopullisia vastauksia silloin kun niitä ei ole olemassa.
Pienten pätkien irrottaminen kokonaisuudesta ei ole aivan oikein, tuo kannattaa kyllä lukea kokonaan ja miettiä kaikkia siinä esiintulevaa. Valikoimatta omien ennakkokäsitysten mukaan.

Ja silti, sen teen minäkin nappaamalla sieltä pätkän (kun hyvin tiedän että osa keskustelijoista ei vaivaudu koko tutkimusta lukemaan -mitäpä sitä kun asioista jo on “varma tieto” saatuna)

"Suuresta suosiostaan huolimatta, sairausmalli on saanut myös paljon kritiikkiä jo sen syntymän aikoihin (Keller & Doria 1991, 254). Myöhemmin, 1960-luvulla tutkimukset osoittivatkin, että alkoholismi ei ole yhtenäinen sairaus ja sairausmallin tärkeimpiin pilareihin kuuluva kontrolloidun juomisen mahdottomuus osoittautui myös mahdolliseksi (Fingarette 1989, 21, 38; Blomqvist 1998, 12).

Norman Denzin (1997) on hahmottanut alkoholismin sairausmallin kehitystä viiden vaiheen avulla, jotka kulkeutuvat 1930-luvulta nykyaikaan, tosin hieman eriävinä tässä luvussa aiemmin esitetyn historian kanssa. Vaiheet ovat hänen mukaansa seuraavat:
Vaihe 1: v.1935- 1960 jolloin alkoholismin käsite sairautena syntyi AA-liikkeen myötä,
vaihe 2: v. 1960- 1970 jolloin tutkimukset osoittivat kohtuukäytön mahdollisuuden myötä alkoholismin olevan monitahoinen ongelma eri vakavuusasteineen,
vaihe 3: v. 1970- 1980 jolloin alkoholismi alettiin nähdä myös opittuna käytösmallina,
vaihe 4: v. 1980- 1990 jolloin sairausmalli suurelta osin kumoutui ja alkoholismi alettiin pikemminkin nähdä käytöksellisenä mallina, jolla on monia ulottuvuuksia, sekä
vaihe 5. v. 1990- nykyisyys jolloin eri näkemykset ovat sekoittuneet toisiinsa. (mts. 1997, xiv- xvi). On huomioitava, että Denzinin mallissa nykyisyys tarkoittaa 90-luvun loppupuoliskoa ja silti tilanne näyttää olevan samankaltainen vielä 2010-luvullakin eri mallien sekoittuneisuuden suhteen. Kuten myöhemmin tulen esittämään, on sairausmallin ja psykologisten käyttäytymisen mallien rinnalle noussut kuitenkin uusi alkoholismia selittävä tieteenala, joka onnistuu tuomaan merkittäviä huomioita keskusteluun alkoholismin luonteesta.
Kuten Denzin (1997) on hahmottanut alkoholismin sairausmallin syntyä AA-liikkeen kautta, AA-liike eli anonyymit alkoholistit yhdistetään usein medikaalisen sairausmallin kannattajiin. Kuitenkin, vaikka AA on ollut vaikuttamassa sairausmallin syntyyn, voidaan perustellusti sanoa ettei se ole luonut sairauskäsitystä. Se ei myöskään ole täysin samaa mieltä sairausmallin kanssa, vaikka AA näkeekin alkoholismin eräänlaisena sairautena (Latvanen 2010, 45). AA:n mukaan alkoholisti on mentaalisesti, fyysisesti ja hengellisesti ”sairas” ihminen (Latvanen 2010, 45 ref. Nimettömät Alkoholistit 2005). AA yhdistääkin omassa alkoholismin etiologiassaan niin lääketieteellistä, psykologista kuin uskonnollista ajatusmaailmaa. "

Joo, kiitos sinisilmälle, hänen kommenttinsa ansiosta palasin vielä tänä aamunakin lueskelemaan tuota. Hyvä niin, minun kohdallani kun tahtoo olla niin että kertalukemisen jälkeen en seuraavana päivänä oikein enää muista mitä jossain tekstissä olikaan. Ja jos muistan niin muistanko sitäkään oikein. Vielä vähemmän menen takuuseen kuulemieni ns suupuheiden sisällöstä, miten niitä sitten viikonkin päästä ymmärrän. Semmoista tämä on, hataran päänuppini kanssa.

114

Tänään sitten vein vanhoja tyhjennettyjä mappeja kierrätyskeskukseen. Kyllä minulle niitä vielä jäi, varmasti on joka tarpeeseen.
Sitä en tiedä, onko kenelläkään niille tarvetta mutta en viitsi käyttökelpoista tavaraa tuhota. Edelleen on ihmisten ja maapallon kannalta parempi että olemassaolevaa omaisuutta -olipa se sitten kenen tahansa- ei toisesta päästä polteta tuhkaksi vain sitä varten että saadaan kaivaa uusia raaka-aineita ja polttaa energiaa uusien tekemiseen. Ei, vaikka se tee ja tuhoa -systeemi toimii myös työllistäjänä.

Naapurikuntia olen kierrellyt ja katsellut viime aikoina. Yhdessä naapurikunnassa on vielä ihan oikea kierrätyskeskus. Sellainen johon saa viedä itselleen tarpeettomat tavarat ja josta myös saa tarvitseva itselleen ottaa maksamatta niistä mitään. Se oli alkujaan kierrätyksen tarkoituskin, mutta jotenkin ne luiskahtivat monessa paikassa sellaisiksi että niillä kerätään tavaraa hävitettäväksi että uuden kauppa käy paremmin.

Kun nyt on sitten niin, että sen lisäksi että minulla on kaikkea mitä tarvitsen, taitaa olla nurkissa myös tavaraa jota en omankaan säästäväisen ajatteluni mukaan tule itse ikinä tarvitsemaan, niin kyllä kai sitä sitten vien joko tuohon kierrätykseen tai parille hyvin tuntemalleni vertaistukiyhdistysten kirpputoreille muutaman lastin tässä joutessani.

Ja miksei, voishan sitä jotain laittaa myyntiinkin…ovat vaan suurimmaksi osaksi niin pieniarvoista tavaraa että kaupankäynnistä voi olla minulle enemmän työtä kuin tuloa. Ei parin euron takia oikein kannata istua odottamassa ostajaa tai vielä kuljettaa hänelle -tartis itten olla ainakin vitosen arvoinen vekotin että viitsisin vääntää kauppaa ja odotella mahdollista ostajaa. Joku suhteellisuudentaju näissäkin jutuissa, sentään.

115

Elämää. Ei sen enempää.
Tuttuja kuvioita päivässä. Valmiina uuteen jos jotain tulee. Ei rutinoitumista, ei kaavoja. Rauhallinen olo, ei pelkoa. Vakaa ja vapaa olo. Useimmiten tätä ja tämä on hyvä. Tulevaisuus on tärkeämpi kuin menneisyys. Sitä voi ajatella.Tätä päivää ei tarvitse ajatella tätä vain eletään. Huomiseen suuntaan ajatukseni ja huomenna elän huomisen päivän.
Olen tänään tehnyt suunnitelmaa jo ensi kesään. Suunnitteleminen on osa tekemistä ja osa elämää, me emme ole yksin tässä hetkessä vaan myös tulevissa kuukausissa. Edes aika ei meitä kokonaan sido.
Tuli irrationaalista tekstiä mutta tuonlaista ajattelen elämäni olevan. Tänään. Huomenna voin olla realistisempi ja suoraviivaisempi.

116

Nettisivujen laittoa tässä aamulla. Yksi yhdistys halusi muuttaa erin perinpohjaisesti sivustonsa valikoita, jaotella artikkelit aivan uudenlaisiin ryhmiin ja niinpä ne, melkein kaikki, oli rasti ruttuun -menetelmällä laitettava ihan uusien kategorianimikkeiden alle. Jotta sitten löytyvät etusivulta listoina tai blogeina tai miten minkäkin sitten haluttiin näkyvän, sivuston omistajan haluamalla tavalla.

No ei se homma iso ole, semmoista rasti ruutuun -napsutteluahan se on, kun kategoriat ensin on tehty ja valikko sen mukaiseksi, kuten verkkosivuja nykyaikaisilla julkaisujärjestelmillä tehneet tietävätkin.

Ensimmäisiä nettisivujani muuten tein joskus 1990-luvulla, parille yhdistykselle silloinkin, vielä naputtelemalla html-kieltä 386-prosessoritietokoneella ja puhelinverkkoyhteydellä -oli tuskallista touhua, kun en noita ohjelmointikieliä silloinkaan mitenkään osannut… voi herra varjele sentään. Jollei siinä olisi ollut asiasta innostusta kaveria joka homman myös hallitsi, kannustamassa ja yllyttämässä, en olisi semmoiseen ruvennut. Enkä enää alkaisi, vaikka joku yllyttäisikin. Kylä se on jo enempi ammattilaisten hommaa, semmoinen koodikielien kirjoittaminen.

Nyt ei sitten taas mitään kiirettä minnekään ole. Seuraava isompi toimenpide lienee päällihousujen jalkaan vetäminen -se on kyllä pakollinen juttu, tuolla ulkona ei tänäänkään pelkillä kalsareilla tarkene. Ja kun olen luvannut iltapäivällä olla paikalla yhdessä palaverissa jossa jotain ehkäisevää päihdetyötäkin liki liippaavaa käsitellään, niin menenhän minä.

Mitä sitten muuta päivän mittaan eteen tulee…sittenpä sen näkee.

117

Nettiin liittyviä hommia minullakin tänään aamupäivällä, eli autan vaaliehdokkaana olevia kavereita tekemään vastauksia vaalikoneisiin. En kovin isoa hommaa kenenkään puolesta tee, mutta kirjoitan muutamaan kysymykseen perustelun, miten itse vastaisin. Hesarin ja Iltiksen vaalikoneet aukevat tietääkseni jo parin viikon sisällä.

Illalla pitäisi mennä istumaan erään oppilaitoksen johtokunnan kokoukseen. Onneksi nukuin viime yönä hyvin, sillä muuten olisi haukotuksissa pitelemistä kun käydään läpi viime vuoden tilinpäätös ja hyväksytään tämän vuoden talousarvio. Piristyä voi toki siitä hauskasta ajatuksesta, että minunlaiseni armovitosilla peruskoulusta päässyt ja yo-kirjoitukset krapulassa rustaillut höpsö istuu nykyisin jonkun oppilaitoksen johtokunnassa.

Minäkin muistan muuten hyvin 90-luvun internetin. Voin yhä palauttaa mieleeni puhelinmodeemin surinan, piipityksen ja kohinan. :smiley:
Ja ne puhelinlaskut, joita pitkästä surffailusta sitten seurasi. :angry:

118

Yritän elää hetki kerrallaan, päivä kerrallaan.
Uutta elämää joka hetki.
Mennyt on mennyt, tulevasta en tiedä, on vain tämä hetki.
Pysyttelen tässä hetkessä. Teen työtä ja rakastan, se riittää.

119

Huomenta kaikille.
Tänään ei sada kummemmin lunta. Olisko se nyt päivän pääotsikko? Minulla on vielä edellistä jäljellä joten ei ole nyt niin väliäkään.
Mitähän sitä tänään?

Yks lasku tarttis lähettää. Muutama viikko sitten tehdystä työstä, kun sen tänään lähettää niin parin viikon päästä sitten on eräpäivä ja joskus sen jälkeen vois saada rahat. Minulla tää elämä kyllä on myös eilisen, tämän päivän ja tulevaisuuden jatkumoa, ei onnistu ihan se kaunis ajatus että vain tätä päivää vois elää. Olennaisin este siihen on just tuo rahapuoli. Jos sitä olisi tarpeeksi niin ehkäpä sitten… olishan se mukavaa.

Niin, se lasku.
Tein semmoisen pienen nettihomman, lupasin siinä asiasta sovittaessa että satasen verran se maksaa, verollisena ja laillisena laskuna. Kun maksaja taitaa olla yhtä köyhä kuin minäkin ja osa hommasta sit menköön vaikka taas vertaistuen piikkiin.

Satanen, juu.
siitä ensin päältä arvonlisäveroa 24% niin jää noin 80 euroa. Ja siitä sitten eläkemaksut, tapaturmavakuutukset sotumaksut , ja kun en viitsi enää itse yritystä ylläpitää niin laskutusfirma ottaa muutaman euron kuluihinsa… sinne se tippuu alle viidenkympin. Ja kun lopulta otetaan vielä minun tuloveroni siitä (se on kyllä ihan kohtuullinen ja oikeudenmukainen, sekin, ei ole valittamista) niin jäisköhän minulle pankkitilille kolahtamaan nelisenkymppiä.

Se siinä on metkaa, että noita tasaveroja ja veroluonteisia maksuja on moninkerroin enemmän kuin valtion tuloveroa joka on noista ainoa progressiivinen eli enemmän hankkiviin hiukan kovempana pureva vero. Melkein kaikki on tasaveroa, joka toidellisuudessa iskee kovimmin köyhiin, heillä kun ei ole mahdollisuutta juuri valikoida miten tulojaan ottavat ja miten saisivat eniten verovähennyksiä.

Ja sitten, kun sen neljäkymppiä saan käteeni, niin siitä ei juuri sijoitussuunnittelua tehdä eikä siirrellä tuottaviin verottomiin sijoituksiin… kyllä se on pakko ihan elinkustannuksiin käyttää.

mutta, ei siinä asiassa mikään kovin pahasti pielessä ole, minunkaan mielestäni. Ja johan siihen olen tottunut, perhana vieköön. Kaikenlaisilla pätkä-, tilapäis- ja satunnaishommilla kun olen useamman vuosikymmenen yrittänyt ruokani hankkia.
Ei se aina ole edes onnistunut, olen minä sitten joskus yhteiskunnalta kyllä hätäapua saanutkin. Kyllä vaan. Ja siitäkin olen ihan tyytyväinen. Ja kaikenlaista muutakin kuin suoranaiseen hätään avuksi annettua. Muutaman vuoden mukulana kävin kouluakin, kai siellä jotain oppi, en nyt muista. Lukea osasin jo sinne mennessäni, olisko se lukutaito sit kuitenkin parantunut siellä ollessa…voi olla.
Ampumiseen ja ihmisentappokonsteihin sain vuoden verran ilmaista oppia armeijassa, niitä en ole isommin tarvinnut mutta mistä sitäkään koskaan tietää mihin vielä tulee ryhdyttyä.
Siitä tarpeellisemmasta sitten… on se hyvä tietää että jos joskus satun sairastumaan niin hoitoa saa, eikä pitäisi rahapussia kysellä.
Hyvä on sekin että on noita muutaman sukupolven rakentamia toistaiseksi yhteisiä teitä niin että tänäänkin pääsen tästä liikkeelle, ja hyvä sekin että luntakin niiltä auraavat ihan sen minkä ehtivät.
Ja juu, siitä olen kovin mielissäni että kirjastoja sentään vielä ylläpidetään. En minä ainakaan pystyisi ilman niitä tähän malliin salapoliisikirjoja ja kaikenmaailman asioittenselityksiä lukemaan.

Kyllä niille rahoille siis vastinettakin saa.
Ja saan minä sen sen eläkkeenkin, melkein tonnin sentään, kyllä sillä elää kun ei enää kaljaan ja tupakkaan rahaa kulu.

Joo, ei tämä maailma mitenkään pahalta näytä. Ainakaan nyt kun ei edes työntekoa ole rasitteena. Ei tarvitse oikeastaan huolehtia muusta kuin omasta ajankulustaan.

Onks tää jo liian helppoa?

120

Tänään sitten junttasin autoni jumiin lumihankeen metsätien reunaan, täyskäännöstä tehdessäni. Kun ei oikein kääntöpaikkoja löytynyt niin yritin liian ahtaassa paikassa. Sain minä sen omin voimin irtikin, onneksi ei tullut ketään kiireistä kulkijaa kiukuttelemaan tien tukkimisesta.
Tämän päivän opetus siis oli se, etten enää talvella lähde liikkeelle autolla ilman lapiota. Siitä olisi ollut suuri apu.

Muutaman tunnin istuskelin juttelemassa kuntouttavassa työtoiminnassa olevien kanssa. Kovin paljon mieluummin olisivat olleet oikeissa töissä, vaikkapa sitten niissä työllistämistöissä joita vielä muutama vuosi sitten yleishyödylliset yhdistykset saivat aika vapaasti järjestää.
Mutta, hommaansa hoitivat silti, nytkin, vaikkei palkka juoksekaan.

Juu, ja valokuvan otin . Kissasta.

Eli eipä voi kehua että olisin mitään tarpeellista tänäänkään tehnyt. Vielä on päivää jäljellä, ja yksi yhtä tarpeeton juttu on ohjelmassa. Kuntosalille menen.

Kummasti vaan nämä päivät kuluvat näinkin. Ei tästä oikein ehtisikään enää ryypiskelemään, on se ihan hyvä että semmoinen tuli sitten lopetettua. Voi tehdä mitä huvittaa. Nuo tämän päivän touhutkin olivat kaikki vähän semmoisia (kissan valokuvaamista lukuunottamatta) ettei niihin olisi sopinut pöhnässä mennä.