Mitä teet tänään, entinen alkoholisti?

Me Lopettajat
141

Ehkäpä ala sinänsä ei mitenkään huonossa huudossa ole. Pikemmin päinvastoin, alan merkitystä on alettu kovastikin korostamaan.
Vanhustenhoito on kovasti ollut esillä.
Ei siinäkään kai suuremmin ole työntekijöitä moitittu Ellei sitten siitä että ovat suostuneet osallistumaan huonoon työhön… mutta monelle se huonon tuloksen tekeminen on kuitenkin helpompi vaihtoehto kuin kieltäytyminen ja työpaikan menetys jollekin sellaiselle joka vähemmillä omantunnontuskilla.
Joitakin palkattuja pomoja on vähän haukuttu ja nostettu moitittavaksi.

Syylliset kuitenkin löytyvät ylempää. Kysymyksessä on rahan sijoittaminen tuottamaan. Sijoittajia ei ole edes etsitty vastaamaan mistään, eikä heitä ainakaan voida estää toimintaansa jatkamasta. Eikä voida ottaa moraalittomalla tavalla hankittua pääomaa pois.
Jos joku yhtiö saakin huonon maineen, niin mitäpä tuosta. Rakennukset ja kalustot ja vieläpä henkilökuntakin on helppo myydä uudelle yhtiölle, saadaanpa paperilla näkymään kovasti tappiotakin joka taas pelastaa veroilta, ja aivan hyvin uuden, puhtailla papereilla aloittavan yhtiön taustalta, muutaman bulvaani- ja sijoitusyhtiön välityksellä, saattavat löytyä aivan samat ihmiset kuin edellisissäkin.

Ja ne samat ihmiset toimivat aivan varmasti saman tavoitteen perässä: rahaa!

Ei se homma siitä parane jos alan työntekijät alkavat häpeilemään ammattiaan. Toki voivat kerätä rohkeutta ja aina tilaisuuden tullen kieltäytyä tekemästä työtä huonosti… mutta kuten sanottu, se tulee itselle kalliiksi, useimmiten. Moraali vastaan elinkeino -siinä pulma , kuten Hamlet voisi sanoa.

No niin, minun tämän päivän tekemisiini tämä asia ei tietysti juuri vaikuta, kun en tarvitse vielä toistaiseksi tuon alan palveluja enkä myöskään ole niitä palveluja tuottamassa. Silti, kai niitä miettiä saa ja pitääkin.
Vesijäätikköisillä teillä ja lumiloskassa olen hiukan tänään seikkaillut ja bongannut ojaan menneen linja-auton, pyöräänsä kantavia pyöräilijöitä ja penkasta autoaan kaivavia autollakulkijoita. Saa siellä varovainen olla.

142

Metsänreunan mies, mun auto vasta jumalallisen väliintulon kokikin. Se oli maanantaina koko päivän telakalla ja pitkään riivannut ongelma korjattiin*jumalaista harppu- ja pasuunamusiikkia tähän väliin" jeesusteipillä.

143

Juu!
Jeesusteippiin uskon minäkin.
Kyllä niin monen asian kanssa olisin pimeässä laaksossa ja murheen murtamana vaeltanut ilman sitä.
Kunnia sille kenelle kunnia kuuluu!

144

Tänäänkin oli hyvä päivä.
Vaikka en niin paljon taaskaan tehnyt.
Ohikulkiessani kaivelin yhden rivitalon pihalta sadevesikaivon ritilän jään alta näkyviin jotta käytävällä lainehtiva vesi ymmärtäisi kotiinsa mennä. Kun nyt kerran minulla, yhdessä jos toisessakin talveen littyvässä asiassa valaistuneella, on lapio ainakin kesään asti pysyvästi auton takakontissa.
Linnunpönttöjen piirustuksia tutkin. Monenlaisia ovat lintujen tarpeet asumustensa suhteen. Ehkäpä niitä voisi rakennella, enemmänkin kuin oman pihapiirin tarpeisiin. Joutenolo alkaa nimittäin jo pikkuisen kyllästyttämään. Ehkä linnunpöntö olisi sellainen sopiva juttu. Ei ylittäisi minunkaan järkeni kapasiteettia niiden tekeminen.

Ostin kirpputorilta taskuun mahtuvan radion. Siinä perkeleessä on veivi! Kun laitteen sisällä on ladattavat patterit, veivillä saa ladattua lisää sähköä. Jos ja kun kesällä toimerrun painumaan muutamaksi päiväksi metsään elääkseni siellä onkimisella ja kasvisten sekä juurien syönnillä ja minimaalisella eväspussilla, on tuollainen laite aivan omiaan mukaan otettavaksi. Ei lopu sähkö eikä pääse edes sähkönsiirtoyhtiö ihan joka luontoradionkuuntelusta rahastamaan . Ne kertakäyttöiset patterit kai on jo ainakin luonnonsuojelullisempi porukka julistanut ikuiseen ostokieltoon räävittömänä luonnonvarojen kertakäyttöistämisenä. (Ei tietenkään ainakaan kukaan vihreiden julistusta kumartava sellaisia suostu kotiinsa ostamaan?)

Samalta kirpputorilta ostin puhelimeen ja kait muihinkin vehkeisiin sopivan varavirtapalikan. Sihen saa sähköä ahdettua sisään vaikka auton tupakansytyttimestä. (Lieneekö uudemmissa autoissa enää semmoisia, tai tuhkakuppeja, eiköhän vaan nekin ala olemaan jo historiaan kuuluvia pahuuksia ja itsensätappamisvälineitä?)

Olen siis taas materiaalisen omaisuuteni suhteen vaurastunut huomattavasti. Eipä tule mieleen mitä minulta edes tarpeellista enää puuttuisi.

Ja kun tuntuu edelleen mielenrauha olevan kohdallaan, ruokahalu loistava, unenlahjat mitä parhaat ja kaikinpuolinen vireys puhisee ruumiissa kuin hiilihappo soodavesipullossa niin ei sitten vaan ole valittamista missään asiassa. Onkohan se puute?

145

^ “Vihreiden julistusta kumartava”. Voi että näitä sanontoja aina. Laita, hyvä mies, kertakäyttöpattereita vaikka takapuoleesi, niin riittää virtaa lumitöihin. :smiley:

Täällä etelässä on sadellut vettä enimmäkseen, ja valtavat nietokset ovat kutistuneet jo jonkun verran. Pikkusen jos vielä ilma lämpenee, voi jonkin asteisia tulvia olla luvassa. Oma kotitaloni on onneksi mäen päällä, eli vesi ei tulvi ihan heti yksiööni vaikka merenpinta päättäisi nousta jonkun verran.

Venäjällä, Novaja Zemljan saarella, jäätiköiden sulamisesta suivaantuneet jääkarhut hyökkäilevät jo ihmisasumusten kimppuun, ja saarelle on julistettu (kyllä: julistettu) hätätila. Nallet ovat lähteneet etsimään ravintoa ihmisten ilmoille, kenties kostoakin.
Ajattelin, että ilmastonmuutokseen uskomattomat voisivat mennä puhumaan karhuille järkeä, niin ne ehkä rauhottuisivat.
yle.fi/uutiset/3-10639267

Minullakin on tänään ollut ihan pirteä päivä, ja sellainen hyvä moodi. Kirjoittelin nelisen sivua uusinta tarinaani eteenpäin. ja lisäksi olen debatoinut somessa. Kirjoitin eduskuntavaaliehdokkaana olevan kaverini nettisivulle myös kehuvan suosituksen kyseisestä tyypistä, eli hieman julistamista olen harrastanut minäkin. Vieläpä tarkoitin mitä sanoin.
Oiskohan netissä mitään hyvää elokuvaa illaksi, joko Areenassa tai Ruudussa?

PS. On elokuvia! Ruutu.fi:ssä on suomalainen elokuva nimeltä “Matti” ja Areenassa ruotsalainen elokuva nimeltä “Pojat”. Kumpikin vaikuttaa katsomisen arvoiselta, tavalla tai toisella.

146

Uusi kaunis aamu alkaa kohtsillään valkenemaan.
Vettä ja sohjoa velloo täälläkin.
Pienen pintavesitulvan vaara on tosiaan alavilla mailla odotettavissa.
Ei näitä yhtäkkisten rankkasateiden ja tämänlaisten äkillisten hankien sulamisen mahdollisuuksia ole aina otettu rakentamisessa huomion.
Jokunen vuosi sitten tuossa naapurikaupungissa kelarit tulviat kun taivaan hanat aukesivat kuin raamatun kertomuksissa ja viemärit eivät yksinkertaisesti pystneet määräänsä enempää vettä nielemään. Koko kaupoungin alueella ei yhtään avo-ojaa joita sentään ennen jätettiin just pintavesiä hallitusti pois viemään. Ahtaasti ja yhteen kasaan rakentamisella on myös haittansa.

Toisessa naapurikunnassa aikoinaan viisaat virkamiehet määrittelivät alavalle pellolle rakennettavan omakotialueen sokkeli- ja lattiakorkeudet parin sentin päähän maanpinnasta. Kymmenet rakentajat melkein itku silmässä pyysivät lupaa pikkuisen nostaa ettei vahinkoja tulisi.
Ei tietnkään sopinut. Kun virkamies jotain päättää niin siitä pidetään miehekkäästi kiinni. Ette perkele nosta senttiäkään niitä lattioitanne!

Ja niin siinä kävi että vesi ole kohta pesässä. Muutamaan kertaan pahimmissa paikoissa on vaihdettu lattioita ja seinän alaosia.

Joku uskalias jopa kysyi onko nämä virkamiehet ajatelleet olevansa myös jossain vastuussa touhuistaan. No eipä tietnkään. Ei missään tapauksessa. He ovat palkkansa niistä nostaneet ja sen he pitävät, vai vielä vastuuta… jos joskus joku syylliseksi ja maksajaksi laitettaisiin, niin työnantaja tietysti, joka on se veronmaksaja, eli parin mutkan kautta ne samat alamaiset jotka jo ovat vahingon virkamiesten vallasta kärsineet. Sillä niin laki ja järjestys ja niin on hyvä.

Mutta, minulle ei lumen sulaminen tee mitään pahaa. Siinäpä sulaa, ja sen kuuluukin sulaa jotta päästään seuraavaan vuodenaikaan.

Niin että mitä sitten päivääni tänään kuuluu?
Ei sitä vielä tiedä. Mitään en ole kenellekään luvannut, tälle päivälle, eikä mikään omista olemattomista hommista paina niin päivän päälle, joten mitään pakkoa ei ole mihinkään.

Katsotaan nyt kun päivä valkenee. Siihen asti hiljaisuudesta ja pimeydestä nauttimista, välillä taas metsänreunan mökkini rauhassa, josta kait sitten ihmisten iloillekin siirryn…oliskohan jo tänään semmoisen aika. Näkeepä tuonkin, miten nyt sitten huvittaakin. Kun ei ole niitä tiukkoja ohjelmia säätelemässä ajatuksi eikä tekemisiä. Nyt kuitenkin kaikessa rauhassa kahvia ja aamuhetken hitaanletkeää siirtymistä yön levosta päivän pieniin askareisiin.

147

Joutilaisuus alkaa rassaamaan.
Aikansa kutakin. On se kivaa mutta kyllä tässä jotain uusia juttuja tekee mieli kokeilla.
Nyt laitoin yhdelle kirpputorille kyselyn josko olisi vapaita myyntipaikkoja. Ei siitä varmasti juuri mitään tuloja ole, mutta olisipa touhua siinäkin - kuljetella tavaraa edestakaisin, kokeilla minkälainen roina kaupaksi menisi, siivoilla omia nurkkia sellaisesta mitä ei oikein tarvitse ja kukaties voisi jotain valmistaakin myyntiin. Ja kun sen homman voi sitten jättää hoitamattakin, jos jotain muuta tekemistä ilmestyy, niin eipä se rasitteenakaan olisi.

Ovelta ovelle myyntiä olen joskus tehnyt työkseni, samoin seissyt torilla myyntipöytäni takana ja firmoille tietysti kaupannut tavara silloin kun hetken edustusliikettä pidin… mutta kirpputoripöytä, semmoisena pikkunäpertelynä, se olis nyt ihan uusi juttu. Ja uusia asioita minä kai kaipaankin. Mitäs minä vanhoja toistamaan, semmoisia jotka jo on nähty ja kokeiltu.

148

^ Minäkin olen ollut kirpputorilla joskus myymässä. Mutta en mitään tavaraa enkä itseäni, vaan… grillimakkaraa! :astonished:

Tosi on. Entisellä appiukolla oli grillimakkarabisnes Hietaniemen kirppiksellä kesä-sunnuntaisin, johon hän rekrysi myös minut pimeisiin hommiin. Olin silloin nuorempi, ja moraalini oli vielä vähän löyhä harmaan talouden harjoittamisen suhteen. Palkkaa sain muistaakseni käteisenä 10 % liikevaihdosta, ja vilkkaana toripäivänä sitä makkaraa meni kyllä aika paljon. Oli myös yllättävän kovaa hommaa krapulassa (sunnuntai!), mutta bonuksena sai ilmaiseksi syödä makkaraa ja juoda limsaa kohduudella.

No, nyt meni kyllä taas off topiciksi, kun aiheeksi tuli tänään tekemisen sijaan mitä teki joskus Halosen ensimmäisellä presidenttikaudella.

Tänään paistaa aurinko keväisesti.

149

Sateentuhjua taas vaihteeksi. Eilen oli niin keväinen päivä että teki taas mieli kaivaa esiin se poikavuosien tärkeä työkalu, polttolasi ja alkaa auringonpaisteessa jotain puupalikkaa kuvioimaan. Kyllä minä sen taas teenkin. Kunhan nyt jonain päivänä sattu aurinko oikein lämpimästi paistamaan, niin istunpa mökkini portailla, tarkennan auringonvalon palikan kylkeen pieneksi pisteeksi ja odotan sen sekunnin jonka jälkeen savunhaituva jo nouseekin. Ja valkeaan puuhun alkaa muodostumaan pikimustia hieroglyfejä.

Ja senkin teen ihan vaan siksi että voin. Kumma kyllä, sitä ei ole vielä hoksattu luvanvaraistaa. Vai olisko tarkkaan ottaen niin, ettei sitäkään saisi tehdä ilman voimassaolevaa tulityökorttia tai pyroteknillisen korkeakoulututkinnon suorittamista? Voi olla parempi etten mene kyselemään. Ettei joku virkamies pääse sanomaan että eihän sinulla ole edes polttolasin hallussapitolupaa.

Mihinkähän muuten ne byrokratianpurkutalkoot unohtuivat? Niistä muistaakseni ihan hallitustasolla meuhkattiin vuosi-pari sitten. Uusia konkeloita on sitten rakennettu minkä on ehditty. On tietosuojalakia jota eivät ymmärrä edes virkamiehet itse, on julistettu starttipistoolit luvanvaraisiksi, tehty ajokortit kelvottomiksi henkilöllisyydentodistamiseen jotta saadaan painaa miljoona uutta erillistä henkilökorttia… eikä vauhti ainakaan hidastu. Jokaisella kansanedustajalla ja paperinreunaan kiinnipääsevällä virkamiehellä kun tuntuu olevan ensisijaisena ajatuksena se, että kyllä vaan tätäkin täytyy hiukan vielä rukata monimutkaisemmaksi -“siinä minunkin puumerkkini oleman pitää…”

Mutta että mitäs minä tänään?
Jospa alkaisin katselemaan vintiltä ja varastoista semmoista roinaa jonka sitten kirpputorille kantaisin. Ajankulua siinäkin.
Minulla on semmoinen vahva epäilys, että nimenomaan ajankulua se tulee olemaankin.
Jotta se olisi jotain muuta, olisi tavaran mentävä kaupaksi ja siitä olisi saatava
-tavaran arvo
-kapitalistisen talousajattelun mukaan tavaraan sijoitetulle pääomalle korkoakin
-kulut eli se hyllyn vuokra ja kuljetuskustannukset
-työpalkka tavaran hinnoittelusta, laputtamisesta, kuljettelusta jne

Mahtaakohan suurimmalla osalla kirpputorimyyjistä ollakin enemmän harrastuksesta kysymys?

150

Polttolasi! :slight_smile: Aloin miettimään, löytyisiköhän jostain superpallo tai jojo. Hyppynaru minulla ainakin on.

Harrastus on jännä sana. Sehän tulee sanasta “harras”, eli se on jotain jota ihminen tekee hartaasti. Se on siis jotain enemmän, kuin vain ajankulua. Matopelin pelaaminen kännykällä on ajankulua, mutta jotta siitä tulisi harrastus, siihen pitäisi alkaa jo suhtautua intohimoisemmin, yhtenä elämän sisältönä.

Byrokratian purkutalkoista kannattaisi varmaan kysellä ainakin Kokoomukselta. Hehän ovat jatkuvasti byrokratiaa ja “turhia” säädöksiä purkamassa, pois businessta haittaamasta.
Kyllä kesti että antoivat vastahakoisesti periksi sellaisellekin byrokratian kukkaselle, kuin hoitajamitoitukselle hoivakoteihin. Pitkin hampain, niin sanotusti. :smiley:

151

Tuota samaa olen epäillyt. Byrokratian purkamista harrastetaan kovin valikoiden.
Kenen edut kulloinkin ovat kysymyksessä.
Tavalliselle kansalaiselle on kovin helppo laittaa lisää pykäliä noudatettavaksi. Toki minä voin uhata samoin kuin joku tehtaanomistaja että jos ei jotain helpotuksia tule niin siirränpä perskules omaisuuteni johonkin veroparatiisiin ja myyn maapohjankin ilkeännäköiselle uralin vuoristorinteen sotaiselle traktorimiehelle tukikohdaksi…
Voinpa hyvinkin.
Mutta siihen on kyllä poliitikkojenkin helppo vastata että senkun siirrät. Eipä ole iso kuorma lähdössä.

Tähän päivään tuo juttu liittyy omakohtaisesti sikäli, että olenpa päästänyt vanhenemaan kaikenlaista lappusta. Tulityökorttia ja järjestyksenvalvojakorttia ja pari muuta semmoista joita tietysti olis voinut joskus tarvita. Mutta, se on aina satanen kun jonkun kortin käy uusimassa, istuu päivän kuuntelemassa asioita jotka jo osaa ja joita on käytännön työssä harjoitellutkin… kai se voi jossain vaiheessa hankaloittaa jonkun ansiotyön saantia mutta kun ei viitsisi olla aina seteli ojossa joka suuntaan.

Tehdään sitten vaan semmoisia hommia joita saa ilman mitään todistuksia tehdä. Ei niitä paljon jäljellä ole mutta toivossa elän, ehkä aina joku rako löytyy vielä minun elinaikani.

152

Virkeänä ja hyvin levänneenä on mukava katsella uuden aamun koittoa.
On siinä elämäntapavalinnoilla osansa, että yöt hyvin nukkuu ja aamulla on mieli rauhallinen, päivän mukavia tapahtumia odottava.
Ketjun aiheessa pysyen, ei se silloin joskus, alkoholistina, ollut aina ihan niin sen aamun rauhallisuudenkaan kanssa. Semmoista epävarmuutta joskus, ja silloin tällöin se oli krapulan puolellakin. Huhhuh sentään. Muistikuvat siitä alkavat kyllä aika himmeitä olemaan, ja hyvä niin. Ei semmoisen muistelemisesta ainakaan isoa nautintoa olisi. Mutta, eletty on semmoinenkin elämänvaihe, pitkäkin semmoinen, vaikka nyt tuntuu että sehän oli kuin ihan eri mies joka alkoholistina vuodesta toiseen kompasteli.

Mutta juu, nyt on tietysti ihan eri asiat tärkeitä, mitäpä tuota veulaamaan. Ketjun otsikko vaan sattui niin sopivasti silmään että muutama sana siitäkin.

Elämäntapoihin liittyy jotenkin myös tämä suhtautuminen kulutukseen ja tavaraan. En kai koskaan ole oikein lujasti uskonut siihen että jatkuva kulutuksen kasvu voisi onnistua -kyllä tässä maailmassa rajat vastaan tulevat. Aina olen yrittänyt välttää turhaa tuhlaamista ja tavaran tuhoamista, mielellä’ni olen käytettyä tavaraa ostanut, korjannut rikkimenneitä, parantanut ja tuunannut, tavalla tai toisella laittanut kiertoon semmoista mitä en enää itse mihinkään usko käyttäväni.

Nyt kun aikaa taas on, niin se taitaa välillä mennä harrastelun puolellekin. Kirpputorihommastani jo kerroinkin, mutta on näitä muitakin juttuja. Facebookissa olen mukana muutamassa ryhmässä joissa vanha tavara liikkuu, ja joukossa on sellaisiakin joissa tavaraa joko annetaan ilmaiseksi tai vaihdetaan siten että pyydetyn vaihturin arvokaan ei saa olla kuin muutaman euron, kympin korkeintaan. Ei se rahallisesti laskettuna useinkaan ole kannattavaa, semmoinen, mutta joskus siitä tulee ihan hyvä mieli kun joku tavara löytää käyttäjänsä ja voi siinä tuntea tehneensä jotain luonnonvarojen säästämiseksi kun ei aina lyödä kaikkea polttouuniin ja kaiveta maasta uutta ainetta uuteen tavaraan.

Leikkiä se osaltaan on, mutta ihan mukavaa. Lähden tästä kohta asioilleni, ja samalla vien yhden keluntahaalarin uudelle omistajalle.
Käytettynä sen joskus sain, eikä se alunperinkään minulle oikein sopinut, joten eipä ole tullut käytettyä. Laitoin sen vaihtoon, sinne palstalle ja pyysin ensin kahta kahvipakettia. Meni päivä eikä hiiskaustakaan kuulunut mistään. Kirjoitin että en minä nyt oikeastaan noin ahne ole, kyllä sen yhdelläkin kahvipaketilla saa. Ja olin just tekstaamassa että kyllä siitä maksuksi riittää oikeastaan vaikka vesapaperirulla, eikä senkään tarvitse täysinäinen olla… ja siihen jo tulikin kysely että miten sen minulta saisi. Kun nyt olen liikkeellä muutenkin siellä päin mihin se haalari menossa olisi niin lupasin viedä.

Kuntojumppa olis kans illalla tämän päivän ohjelmassa, mutta siihen väliin sopii vielä paljon uusia asioita. Jotakin päivä aina tullessaan tuo.

Virkeää päivää ja uusia asioita muillekin!

153

Huomenta. Kiitos, virkeä on aamu täälläkin. Ihanaa kun elämässä on taas valoa ja toivoa.
Olen aina ollut säästäväinen. jo lapsena se opetettiin, ettei ainakaan ruokaa saa roskiin nakata, muutoin tulee nälänhätä, sanoi vanhakansa. Ja kierrätyskeskukset sekä kirpparit ovat tuttuja. ihana asia että vihdoin sellaisia on. Nuoruudessa niitä ei ollut, ainakaan meidän pikkuisessa kirkonkylässä.
Ihan rahan vähyyden takia olen kirpputoreilta hankkinut kaikenlaista tarvittavaa, en kuitenkaan ylimääräistä rohmua. Vuosia sitten olin myös leipäjonossa, ei voinut muuta kuin nöyrtyä tosiasioiden edessä. Kun ei ole sitä hyväpalkkaista vakinaista työpaikkaa ollut niin sitä piti kaikkea keksiä, että pärjäsi jotenkin itsekseen. Oikeastaan se antoi myös tyydytystä, kun oli selvinnyt jostain vaikeasta ajasta. Jälkeenpäin sitä ajattelee, että onpa se ihme, että selvisin tuostakin. Oishan siinä voinut käydä huonomminkin. Mutta selvinpäin on mukavaa etsiä ratkaisuja ongelmiin, eikä jäädä surkuttelemaan niitä viinan kera.
Kun on vähään tyytyväinen ja saa iloa jostain muusta kuin rahalla hankistusta asiasta niin se on kestävää ja ei ole rahasta kiinni. Erään ystävän kanssa juttelimme näistä asioista ja hän kirosi rahapulaa, kun ei pääse ulkomaille aurinkoon, sanoin etten edes haaveile moisesta, ihan turhaa itseään kiduttaa haaveilemalla sellaista mitä ei saa. No, oikeasti en edes pidä ulkomaan reissuista, en lentokoneestakaan. Niin me ollaan erilaisia. Yksi ystävä lähti ulkomaille ja katsoin netistä paikkaa mihin hän meni ja ihmettelin, että mitä hän tuolla tekee, mikä saa haluamaan tuonne. Mutta suon sen hänelle, hänellä on ollut vaikea elämänjakso ja jos se piristää häntä niin hyvä niin.
Siinähän se onkin että se on mikä toiselle hyvä, ei ole sitä minulle Eikä minun kannata haluta sitä mitä muutkin tekee. Tai ostaa. Tyytyminen siihen mitä on, on ollut varmaan yksi rauhoittava tekijä elämässä. Toivottavasti se mieli nyt pysyy, ainakin jonkin aikaa saa olla rauhassa. eihän sitä tiedä mitä alan haaveilemaan jo huomenna, sellaista mitä en saa. Mutta päivä kerrallaan nyt.

154

Tuossa suhteessa on “maailma parantunut”.
Olisipa ollut silloin laman kurittaessa kirpputoreja ja leipäjonoja!
Ei ollut. Jokunen osto- ja myyntiliike, huutokaupat ja roskikset tavarataloina…
Ja totta on tuokin, kun niistä vaikeuksista on selvinnyt, niin kyllä se jonkinlaisen tyydytyksen antaa.

155

Saatana! \mm/

Olin eilen kuulemassa ihan saatanallista luentoa kirjastossa, nimeltä “Saatana - luentosarja paholaisen historiasta ja mielikuvista”.
helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja … ria(176868

No, ei vaiskaan se sillä tavalla “saatanallinen” ollut, että siinä olisi uskoteltu puheena olevan todellinen olento, vaan käsiteltiin uskomuksia tästä olennosta, ja uskomusten historiaa. Luennoijat tähdensivätkin, ettei luento ole tunnustuksellinen, ikäänkuin joku olisi voinut moista ajatella. :slight_smile:

Luentosarja on kolmiosainen, ja eilen oli vuorossa toinen osa. Siinä käytiin läpi keskiajan saatana-myyttejä ja noita-uskomuksia, sekä noitavainojen historiaa. Erikoista muuten, että noitavainot, ja usko noituuteen alkoi vasta myöhemmällä keskiajalla, joskus 1500 -luvun paikkeilla, jolloin tiedekin alkoi jo edistymään jonkin verran.
Varhaisemmalla keskiajalla, eli joskus 1000 -luvun alussa, noituutta ei juurikaan uhkana pidetty saati että noitia (noidiksi epäiltyjä) olisi vainottu.
Vainot alkoivat kristikunnan kahtiajakaantumisen oireena, kun katoliset ja protestantit erkanivat toisistaan yhö enemmän erilleen. Noitavainoihin syyllistyi kumpikin kuppikunta.

Luentosarja on etevästi toteutettu, ja luennoijina on teologi-maisteri-psykologi-runoilija-kansanperinnetutkija -kaksikko.
Luento ei voi olla huono, jos ennen sen alkua lämppärinä soi Iron Maidenin “Number of the beast”. :sunglasses:

Tänään kävin salilla ja ostoksilla. Ostin tennarit, kun on jo melkein kesäkin.

156

Tavaraa vein sinne kirpputorihyllyyni tänään. Halvalla menee mutta menköön. Jos menee silläkään. Saattaa hyvin olla niin että mullakin alkaa jo olemaan kerättynä se määrä tarvekaluja jonka ajattelee eläissänsä todella tarvitsevansa. Mutta kokeillaan. kahvinkeitintä, kameraa, kortinlukijaa, nahkatakkia, iittalan lasia, kirjoja ja elokuvia, työkaluja, pöytäliinaa, keittiövälineitä…

Ja huomenna sit ajattelin lähteä kuudenkymmenen kilometrin päähän huutokauppaan. Kun en ole aikoihin huutokaupassa ollut. Ei siksi että mitään tarvitsisin, mutta jos kuitenkin sattuis halvalla jotain semmoista mitä luultavasti vois joskus hyödyntää :unamused:

Joskus ennen, siinä edellisessä elämässä, se olikin vinkeää hommaa sunnuntaiaamuna heräillessä koota ajatuksia ja muistella mitä mahtoikaan kuormassa olla, hyvänlaisessa laitamyötäisessä huutokaupasta riemumielin ostettuna. Ja kyllä sitä joskus olikin. Kai se huutokauppahommien peruja osaltaan oli että joskus oli pihaan otettava korkealaitainen vaihtolava johon sitten metalliromuksi menevää viikon iltapuhteet kanniskelin.

Ei se ole alkoholistin hommaa, oikein. Siinä kun ei ole hyvässä pöhnässä köyhä eikä kipeä ja mitä merkillisimmät vehkeet alkavat tuntumaan niin houkuttelelevilta… Joskus lienen ollut huutamassa jotain kulkutautisairaalan suolistoimuria pesemättömine letkuineen, traktorin kokoista terässylinterin ja pumppujen monumenttia, kun silloinen vaimoni korvasta retuuttaen kiskoi minut autolle ja kotiin kuljetti.

Niin, olin minä joskus satunnaisesti meklarinakin, ja silloin piti olla vaan ihan pikkuisen pöhnässä, ettei mennyt pasmat sekaisin. En viitisi enää sitäkään, siinä joutui puhumaankin niin perskeleesti.

Mutta, se oli sitä, se meininki. Nyt ei ainakaan mikään päätä pehmennä, näkeepä sitten onko se minkään tuntuista näin vuosien tauon jälkeen, se huutokauppameininki.

157

Jalkakäytävät ovat sivukaduilla , pihoissa vetisen jäiset. Vaaralliset.
Selvällä ihmisellä saa olla kieli keskellä suuta ettei kaadu. Miten selvisin alkoholistina mokomista keleistä? Sitä minä ihmettelen. Kun nyt on vaikeaa mitä se oli silloin?
Miten paljon mahtaa vahinkoja tulla enemmän alkoholisteille kuin selville ihmisille? Oli juovuksissa tai krapulassa niin ei tasapaino selvän arvoinen ole.
Oman osuuteni hiekoitin. Kohta se loppuu toivon niin. Aikainen kevät helpottaa paljon.

158

Mä meen AA-ryhmään, aivan kuten eilen illallakin… EIle illalla kävin pk-seudun tunnelmallisimmassa palaverissa, metsässä olevassa mökissä jossa on takatuli ja kynttilöitä vain valona puheiden aikana… (ne tietää paikan , jotka tietää). :smiley:

159

Poden flunssaa. En muistanutkaan, miten syvältä kunnon räkätauti voi olla. :angry: Tulee vähän joku kammottava krapula mieleen, paitsi että flunssassa ei ahdista ihan niin paljon. Krapulassa ei toisaalta tunnu että pää on täynnä räkää. [size=85] Vaan ehkä [/size][size=50]paskaa[/size].

Nyt pitäisi vielä jaksaa kaverin vaalikamppanjatapaamiseen, kun en kehtaa perua siihen osallistumista, vaikka mieli tekisi mennä kotiin ja peiton alle. Menen sitten vähän myöhemmin sinne peiton alle, ja pysyn siellä ainakin kellon ympäri. Olispa vielä pizza jossa paljon valkosipulia ja joku leffa.

160

Kävin tänäänkin yhdessä huutokaupassa. En mitään ostanut, mutta jonkun tavaroiden kohdalla sentään avasin suuni ja yritin.
Joku muu sitten aina halusi kiihkeämmin just sitä tavaraa ja tarjosi enemmän.
Halpaa huvia, niinkuin eileinenkin huutokauppa, kummassakin tuli sentään kahvit juotua.
Kahvikupillisetkin niissä näyttävät edelleen maksavan vain kolmasosan siitä mitä kahviloissa.

Kirpputorilla pyörähdin. Sillä missä omiakin romppeita on myynnissä. Jotain muutaman euron hintaisia oli mennytkin hyllystä, joten sitä vois taas täydentää. Illemmalla vois vaikka katsella vintiltä jotain ja liimailla hintalappuja.

Näyttää siltä että tuossa harrastuksessa (kuten melkein missä tahansa) tutustuu taas ihan uusiin ihmisiin, sellaisiinkin joihin ei muitten menojensa puitteissa välttämättä törmäisi.

Niin, siellä huutokaupassa, tai molemmissa, joissa nyt olen viikonloppuna käynyt, ei viina haissut lainkaan.
Ehkä se ei haissut silloin ennenkään, paitsi just minun ympärilläni? Silloin tuntui sekin ihan luonnolliselta että pienet otin mennen tullen (ja oli se ostettu tavara sitten kans joskus sen mukaista)

Mitähän tässä tänään muuta? Ehkä jotain pientä ulkoilua.

Ei muuten taida onnistua semmoinen, että yrittäisi meitä entisiä alkoholisteja niputtaa minkäänlaisen kuvauksen alle, sitähän jossain ketjussa kyseltiin. Minä olen ihan omanlaiseni, en kai kenenkään klooni ollut silloinkiaan kun selvästi alkoholistina taapersin, mutta vielä vähemmän nyt kun en ainakaan alkoholisti enää ole. Mitä kaikkea muuta sitten lienenkin. Meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Entinen alkoholisti on kai vain yksinkertyaisesti sellainen joka on joskus alkoholisoitunut, alkoholistiksi kehittynyt/vajonnut/muuten päätynyt ja sittemmin siitä muuttunut sellaiseksi ettei alkoholi enää kuljeta miestä tai naista. Ei se minusta edellytä edes ehdotonta ja absoluuttista kieltäytymistä alkoholista, vaikka monet entiset alkoholistit ovatkin lopettaneet ihan ja vallan kokonaan alkoholin käytön ainakin juopumistarkoituksessa.
Entisenä alkoholistina tietysti sitten pysyn niin kauan kuin elän tai kunnes alan jostain syystä uudelleen alkoholistiksi -voi siinä niinkin käydä.
Mutta tänään nyt en ainakaan aio alkoholisoitua , jos en sitten täällä elävässä elämässä tuohon entisyyteenkään viitsi tuijottaa. Enkä mainosta mitään entisiä viinakäyttöjäni -ei siitä ainakaan mikään paremmaksi muuttuisi jos niitä veulaisin.

Nyt on perunoita kiehumassa ja kastike tulossa, siinä sitä on lyhyen aikavälin suunnitelmaa. Sen jälkeen sitten -jos ei ruokalepo houkuttele- jotain muuta kivaa.