Nyt olen ollut kohta neljä viikkoa juomatta ja tehnyt joitakin havaintoja, tässä muutamia.
-uni on levollista eikä enää katkonaista.
-yölliset painajaiset poissa.
-päivisin olen virkeämpi.
-hampaat pystyn pesemään ilman oksentamista.
-paino tippunut 7kg.
-kasvojen ihon kuivuus hävinnyt.
-ihon epäpuhtaudet hävinneet.
-hiusten rasvoittuminen vähentynyt.
-vatsa toimii hyvin.
-kasvojen turvotus lähtenyt.
-makuaisti parantunut.
-roskaruuan himo loppunut.
-liikunta tuottaa nautintoa,ennen en tykännyt ollenkaan.
-sisäinen levottomuus poistunut.
-jaksan olla paremmin läsnä.
Ensimmäisen ja toisen viikon aikana tuntui vielä täysin mahdottomalta edes miettiä mitä hyviä asioita olisi vielä tulossa. Mietin vain kokoajan että miksi edes lopetin. Nyt alkaa jo tuntua aika hyvältä ja jatkan ehdottomasti eteenpäin☺️
Äkkiä se neljä viikkoa on täynnä, hieno juttu! Ja on muuten aika kova lista.
Kun ilmestyit palstalle tilanne oli suorastaan surkea.
Myös minulla oli asiat kesällä huonosti kun oli kutinaa, viikon verran maha kipeä ja toisinaan rytmihäiriöitä, verenpaine ja verensokerit ensiapulukemissa.
Kuinka hyvä tilanne onkaan jo nyt. Ei paluuta entiseen.
Tilanne oli kyllä alussa todella huono. Minulla rasvamaksa, korkeat verenpaineet ja korkeat verensokerit sekä maksa arvot koholla ja vitamiini tasot persiilleen.
Eiköhän nekin korjaannu kun olee vain juomatta.
En ollut varma miten pystyisin tähän, varsinkin kun lähtötilanne oli mitä oli, mutta hyvinhän tässä on porskuteltu etiäpäin.
On ollut oikein inspiroivaa seurata sinun ensimmäistä kuukauttasi ilman alkoholia. Ja hyvä kun olet kirjannut tuon lähtökohtasi ylös, niin sitä pääsee tulevaisuudessa sitten myös kurkistamaan, jos se meinaa joskus päästä unohtumaan.
Ei muuta kun annetaan viikkojen kasvaa kuukausiksi ja sitten kuukaudet vuosiksi. Elämä on oikein hyvä näin ilman alkoholia.
Huomaan että laskeskelen usein miten kauan olen ollut juomatta. Pitääkö sitä laskea koko lopun elämää vai päästääkö siitä joskus irti, niin että olis vaan miettimättä asiaa?
Miten te jotka olette olleet jo vähän pidempään juomatta?
Oli kiva lukea tämä ketju ja hienoa, että olet ollut jo näinkin kauan raittiina tähän viimeisimpään kysymykseen voin vastata vain omasta kokemuksesta. Eli en ole laskenut koskaan kauan olen ollut juomatta. Toki muistan sen kuukauden tarkkuudella, milloin raittiuteni aloitin.
Tuo laskeskelu on ainakin pienellä Plinkki-otannalla mielestäni yksilöllistä. Sanoisin, että ainakaan ei pidä laskea jos ei halua. Olen ymmärtänyt, että joillekin se ei sovi ollenkaan.
Itse tykkään kun I am sober -sovelluksen laskuri pyörii. Alussa sitä tuli seurattua paljon ja vähitellen harvemmin. Aina välillä sitä kurkkaan edelleen. Yleensä se tulee mieleen kun kirjoitan Plinkkiin tai kun se onnittelee pyöreistä päivistä tai täysistä kuukausista. Nyt esim. päiviä näyttää kertyneen 653. Minusta on kiva ajatus, että jossain kohtaa niitä on tuhat. Ja kyllä se minua myös osaltaan edelleen motivoi. Tulee takuulla pari kertaa mietittyä ennen kuin hyppää takaisin nollille.
Kiitos vastauksista @PekkaKaukalo ja @Hiiri.
Voi olla että näin alussa se sitten kiinnostaa enemmän että kuinka pitkään sitä onkaan jo ollut. Tuo sovellus jäi kiinnostamaan, ehkä lataan myös itselleni.
Kiva että jaksoit lukea ketjuni pekkakaukalo☺️
Kyllä se kestää aika kauan, minulla meni pari vuotta ennen kuin tarve laskea poistui. Alkoelämäni oli kestänyt kolmisenkymmentä vuotta. Laskennan loppuminen oli osa laajempaa ja syvempää prosessia; alkokeskeinen maailmankuva haaleni ja katosi lopulta kokonaan.
Päädyin lataamaan puhelimelleni tuon sober sovelluksen. Ajattelin ettei tarvitse itse kokoajan laskea, voi ehkä rentoutua paremmin. Sovelluksesta voi sitten välillä vilkaista miten kauan sitä on ollut raittiina.
Olen myös aikoinaan kamppaillut tupakan että alkoholin kanssa tuosta laskurin nollaamisesta. Päätin kuitenkin katsoa asiaa positiivisuuden kautta ja aina jakson päätyttyä kiitin itseäni niistä savuttomista/raittiista päivistä mitä olin itselleni suonut, enkä soimannut itseäni siitä, kun laskuri taas nollaantui. Ainakin omalla kohdallani se alkoi kasvattamaan sitä sellaista hyvän kierrettä ja oli kiva huomata, että onnistuu välillä pitämään vähän pidempiäkin taukoja ja se alkoi tuoda uskoa siihen, että riippuvuuksia pystyy myös täysin selättämään, vaikka työtä se vaatiikiin.
Savuttomama tiesin kertyneiden päivien lukumäärän varmasti hyvin tarkkaan ensimmäiset kuukaudet, nyt en edes osaa sanoa vuoden tarkkaan, että mikäs syksy minä lopulta savukkeet jätin.
Alkoholin suhteen on käynyt samalla tavalla, että alkuun se oli tärkeää ja nyt enempi sellainen ihan kiva tietää tieto, mutta en tosiaankaan osaa enää joka päivä sanoa päivän numeroa, koska niin harvoin tulee sitä käytyä katsomassa.
Kaikki tavallaan, mutta uskoisin useimmilla päivälaskurin tärkeyden vähentyvän, jos sitä on päättänyt pitää, kun muut asiat alkavat täyttämään alkoholin jättämää tyhjiötä.
Minä kamppailen vielä nikotiinipussien kanssa, mutta nekin tarkoitus lopetella jossain vaiheessa. En uskaltanut lopettaa sekä alkoholia että nikotiiniä samaan aikaan kun se tuntui liian isolta palalta.
Minä olen kokenut voimaannuttavana oloa siitä että tiedän montako päivää olen ollut juomatta mutta toivon että joskus pystyisin unohtamaan ne päivät niin että voisin niin sanotusti unohtaa asian ainakin osittain ja olla vaan. Toki aina tulen muistamaan päivän jolloin lopetin.
Minulla oli vähentäjävuotenani käytössä joku annoslaskurisovellus. Sinne päätin aina vakaasti merkata kaikki juomani annokset, jotta vähentämistä on helppo seurata. Vaikkei mitään varsinaista nollaamista edes tapahtunut, jäi appi pyörimään kun en merkinnyt mitään ja aloitin alusta varmaan viidesti. Lopulta poistin koko sovelluksen. Ei toiminut yhtään, vaan alleviivasi entisestään että pelleilyksi menee ja parempi suosiolla lopettaa koko juominen. Sinänsä ymmärrän, että apin kanssa se voi olla sellaista, kun tilanne on hankala.
Toisaalta minusta on ihan hyvä, että laskurin nollaaminen on pettymys. Kyllä sen pitääkin tuntua epäonnistumiselta, kun tarkoitus on lopettaa. Jos ajattelee, että tässä nyt vain pikku ryypiskelyn jälkeen jatketaan siitä mihin jäätiin, loppuisi ainakin oma motivaatio täysin. Kyllä minä edelleen ajattelen nimenomaan, että yksikin känni on paluu alkuun. Ihan sama kuinka kauan olen ollut raittiina. Ei se raitis aika mihinkään häviä, mutta ei se kyllä jatkukaan.
Niin voi minullekin ihan hyvin joskus käydä, mutta sitten ollaan lähtöruudussa. Mitäs läksin, oma vika. Ei siinä auta kuin aloittaa alusta. Kyllä se juomisen vakavuus on ihan varmasti ollut yksi kantava voima omalla tielläni. Jos missään kohtaa juon, nollaan laskurin ja menen ryhmään. Jos juon senkin jälkeen, toteutan seuraavan pelottavan liikkeen avun hakemisessa. Kuulostaa niin hurjalta, että mieluummin olen juomatta kuin kohtaan seuraukset. Moni muu on rohkeampi ja siitäkin hattu nousee.
Ei tosiaan kannata. Käytä niitä ihan surutta niin kauan kuin on tarvis. Vaikka vuoden päästä on vielä todennäköisesti paljon aikaa viettää nikotiinitontakin elämää.
Itse myös muistan vuosiluvun kun lopetin tupakoinnin, mutta en päivää tai kuukautta. En muista laskinko päiviä. Todennäköisesti ihan alussa, mutta tuskin kovin pitkään. Sen olen kertonutkin täällä Plinkissä, että kannoin varmaan vuoden avaamatonta pikkuaskia mukanani sen jälkeen. Se toi turvaa, että voin polttaa heti jos haluan. Siksi varmaan tykkään ajatella, että alkoholiakin on tarvittaessa ihan saatavilla, ettei tässä mitään ilman kärvistellä vaan ollaan ihan omasta tahdosta. Ihmismieli on sillä tavalla vähän hassu.
Tosi paljon tsemppiä! Tulevaisuutesi näyttää oikein hyvältä.
tsemppiä jatkoon
tähän viimeisimpään kysymykseen voin vastata vain omasta kokemuksesta. Eli en ole laskenut koskaan kauan olen ollut juomatta. Toki muistan sen kuukauden tarkkuudella, milloin raittiuteni aloitin.