Oma, hyvä elämä

Me Lopettajat
1

Päivä 4

Oma, hyvä elämä. Semmoinen pitäisi nyt saada aikaiseksi. Jos jatkan kuten viimeiset kymmenen vuotta, näköpiirissä ei ole mitään hyvää.

On neljännen päivän aamu. Pakko laskea näitä hetkiä tässä alussa aika tarkkaan.
Viimeksi olen ollut kolme peräkkäistä päivää kokonaan juomatta marraskuussa, jolloin viimeksi yritin pistää juomista ruotuun. Tai jatkuvaa juomisen hillitsemistä tämä on oikeastaan ollut jo monta vuotta jos totta puhutaan, mutta marraskuussa yritin taas oikeasti vähentää.
Olen siis vähennellyt, hillinnyt, rajannut ja kytännyt juomistani jo vuosia. Positiivista on se, että ilman näitä yrityksiä juomiseni olisi todennäköisesti lähtenyt ajat sitten täysin käsistä. Toinen jotenkin hyvä asia on, että peräkkäisinä päivinä en ole näinä vuosina juonut koskaan - paitsi nyt sitten kuluvana syksynä muutaman kerran. Eli oli menty uudelle tasolle.

Kesän kypsyttelyn jälkeen otin lokakuussa uudelleen käyttöön aiemminkin käyttämäni sovelluksen. Siitä asti olen työskennellyt pääni kanssa. En ole “antanut vaan mennä”, vaan olen ottanut juomiseeni tutkivan asenteen ja pakottanut itseni tiedostamaan mitä teen. Vaikka siis olen vielä samaan aikaan juonut, olen tehnyt juomisesta itselleni epämukavaa.

Sovelluksen mukaan lokakuussa, kun päätin vähentää, oli yhteensä 14 juomatonta päivää. Annoksia meni juotuina päivinä yhteensä ainakin 114. (Muokkasin tekstiä, kun matemaattinen logiikka ei mennyt ihan kohdilleen alkuperäisessä viestissä).

Marraskuun aikana yritin sitten tosissani vähentää ja join “vain” vähän yli 60 annosta / kk. Juomattomia päiviä oli 18 ja kaksi kertaa oli peräti kolme peräkkäistä juomatonta päivää.

Joulukuussa olikin sitten taas “vähän kaikenlaista”, mitä en väsyneenä pystynyt mielestäni kestämään muulla tavalla kuin juomalla, enkä jaksanut panna hanttiin. Juomattomia päiviä oli 14, eli 17 päivän aikana annoksia meni ainakin 121. (En luota itseeni, että olisin aina merkinnyt annokset oikein, todennäköisesti annoksia on enemmän). Kahteen kertaan join joulukuussa kolmena peräkkäisenä päivänä. Tämä siis ensimmäistä kertaa.
Suomeksi: ylitän suurkulutuksen ja riskirajan reippaasti ja juon usein kerralla liikaa. Kaunistelen tilastojani juomalla joinakin päivinä vähemmän, mutta sitten tilanne paikataan kyllä krapulapäivän jälkeen, jolloin menee taas aivan helposti yli 10 annosta. (Olen nainen).

Nyt tammikuussa ehdin ennen lopetuspäätöstäni juoda vielä kahtena päivänä, joista viimeisellä kerralla, sunnuntaina sen verran, että promilleja oli alkometrini mukaan vielä illansuussa klo 18. Maanantai oli krapulapäivä. Nyt on torstai.

No niin, tuossa tuo inhorealistinen puoli tuli nyt tuohon kirjattua. Tai no laitetaanpa vielä taustaksi, että viimeisten parin vuoden aikana on tullut useamman kerran juotua kerralla niin paljon, että olen mokaillut tavoilla, joilla olen riskeerannut henkeni ja terveyteni, maineesta puhumattakaan. Olen loukannut itseäni, törppöillyt ja sen semmoista. Nuo ylemmäs kirjaamani annokset ovat kuukausilta, jolloin olen seurannut juomistani aktiivisesti, eli pyrkinyt tekemään asialle jotakin.

Ongelmani on ollut, että olen pyrkinyt “kohtuukäyttöön” eli vähentämään, eli juomaan hallitusti ja fiksusti. En tiedä voisiko se vielä joskus onnistua, mutta nyt se ei onnistu ja sillä hyvä, joten nyt pitää olla juomatta. Vaikka vaan päivä kerrallaan.
Kolme peräkkäistä juomatonta päivää on ollut ennätykseni nyt viimeisten viiden vuoden aikana, lukuunottamatta koronaa jolloin olin 10 päivää juomatta. Aiemmin tissuttelin pari siideriä illassa. Sitten aloin yrittää lopettamista, jolloin kävikin niin, että juomamäärät lähtivät kasvuun. Mitä enemmän yritin lopettaa kokonaan, sen enemmän aloin juoda. Meni vähän eri tavalla kuin piti. Tätä kuviota olen yrittänyt tässä nyt ymmärtää.

Jos joku sattumalta on jaksanut lukea tänne asti, niin onnittelut…
Nyt tähän hetkeen.
Tänään voi olla aika hankala päivä. Tunnistan itsessäni petaamista jo nyt, tätä kirjoittaessani aamulla ennen yhdeksää. Juuri nyt tunnistan itsessäni tunteen, että olen jo päättänyt juoda illalla. MUTTA: eilen oli sama juttu ja selvisin siitä juomatta! Ja tämä tapahtui eilen EKAA KERTAA IKINÄ. Olen aina antanut periksi aikaisemmin.
Joten: jos onnistuin eilen, niin ehkäpä onnistun tänäänkin?

Koska EN HALUA SITÄ PAHAA OLOA ENÄÄ.
En halua mennä enää sinne. Haluan pois sieltä.

9 tykkäystä
2

Lähetän täältä voimaannuttavia tsemppejä. Hyvä, jos keksit ajatella ja oikeesti tehdä jotakin muuta, kun juomahalut valtaa mielen.

Parempi lopettaa kuin laskea koko ikänsä niitä annoksia. Sehän vie hirveesti energiaa ja sitte masennus ja itseinho, kun vaan juo liikaa.

Minäkin vasta alkutaipaleella raittiuteen pyrkimisessä. Pahoja mielitekoja tulee yhä tietyissä tilanteissa. Tuun nopeesti lukemaan tätä plinkkiä tai teen jotakin muuta vähän aikaa, että menee ohi.

Selviä päiviä meille. Kyllä me tähän pystytään, kun halutaan parantaa eämäämme. :flexed_biceps::heart:

6 tykkäystä
3

Joo totta tuo annosjuttu :smiley: Rupesi täällä ruudun takana naurattamaan tuo kommenttisi, hyvällä tavalla siis. Nyt se vaan oli mulle jotenkin pakko kirjata niitä tähän, kun en ollut itsekään katsonut aikaisemmin millaista tuo kulutus on kuukausitasolla ollut. Olen vaan katonut että kiva, toissa päivänä meni “vain” vaivaiset 5 annosta eli pullollinen, tällä viikollahan on hyvin varaa vielä muutamaan… Nyt käänsin tuon annosasian vähän toisin päin.

Olen kerännyt nyt täältä Plinkistä noita keinoja itselleni talteen, miten saisi ajatukset heti irti kun mieliteko alkaa hiipiä esiin. Yksi on varmasti tuo minkä sanoit, että äkkiä tänne lukemaan. Ja nimenomaan lopettajiin. Ei ole vähentelyn aika enää. Siellä siis itsekin seilannut jo vuosia sitten. Tämä on nyt tiedossa jo.

Kokosin myös joitakin muiden itselleen tekemiä listoja talteen. Pitää lukea niitä.
Onneksi muistin juuri että olen menossa labraan huomenna aamulla. Maksa-arvoja siinä ei tosin katsota, vaikka tarvetta varmaan olisi. Olen jotenkin onnistunut esiintymään terveydenhuollossa ihmisenä, jolla ei ole alkoholiongelmaa. Mutta huomisaamuinen labra auttaa joka tapauksessa olemaan tänään järkevä.

4 tykkäystä
4

Tsemppiä täältäkin! Hyvä, että tunnistat petaamisen ja erittäin hyvä, että eilen tuli onnistuminen, kun ohitit vaaranpaikan juomatta. Raitistuminen tarkoittaa sitä, että täytyy ohjelmoida itsensä uudelleen. Harva on alkoholisoitunut kerralla, vaan toistoja siinäkin on ollut paljon. Sitten kun kohtuukäytön juna on mennyt, on helpompi olla kokonaan juomatta. Itselläni viimeisenä juomiskesänä toilailut menivät myös sellaisiksi, että ihme ettei henki mennyt enkä loukannut itseäni. Onneksi pohjani tuli vastaan ja siitä tuli marraskuun alussa 14 vuotta.

Onko HALT-sääntö sinulle tuttu? Jos/kun alkaa juotattaa, kannattaa ensin miettiä, onko Hungry (nälkäinen), Angry (vihainen), Lonely (yksinäinen), Tired (väsynyt) ja hoitaa tuo tarve muuten kuin juomalla.

Alkuvaiheessa päiväkin voi tuntua liian pitkältä, mutta silloin mennään hetki kerrallaan. Vetää syvään henkeä. Mieliteko on eri asia kuin teko, tunteet tulevat ja menevät.

7 tykkäystä
5

Kiitos! Ja siis 14 vuotta?!? Upeaa että olet nyt siinä :heart:
(Tuntuu etten osaa kirjoittaa siten kuin ajattelen. Joudun koko ajan muokkailemaan viestejäni koska en saa sanottua asioita siten kuin tarkoitan. Tätä on ollut viime aikoina muutenkin. Ajattelu ei ole selkeää. Toivottavasti saan vielä aivoni takaisin…)

Joo olen tutustunut tuohon HALT:iin ja siinä on vinha perä. Pitää vielä osata ottaa se käytännön tilanteessa käyttöön!
Tuo uudelleenohjelmointi jännittää. Pelottaa. Ja kaikki pelottaa.
Pelottaa etten oikeasti haluakaan tätä. Pelottaa että onnistun sumuttamaan itseäni. Pelottaa että valehtelen itselleni. Pelottaa että juuri tätä kirjoittaessanikin esitän jotakin. Olen niin tottunut siihen, esittämään jotakin muuta kuin olen, että tuntuu etten itsekään tiedä kuka enää oikeasti olen.
Tuntuu, että olen hukannut sen kauan sitten. On ollut traumaa ja vaikeutta, haastetta ja kuormitusta, ja olen tehnyt elämässäni todella paljon töitä rakentaakseni niistä huolimatta hyvää elämää itselleni ja lapsilleni. Oikeastaan olen yrittänyt niin perkeleesti koko ikäni.
Jossakin vaiheessa voimia ei oikeasti enää ollut niin paljon kuin olisi tarvittu. Olen malliesimerkki pärjääjästä, jonka on ollut pakko ajaa itsensä loppuun, koska vaihtoehtona olisi ollut oman ja lasten elämän romahtaminen. Olen vuosikausia kannatellut itseäni ja lapsiani kuvitellen olevani sellainen aivan erityinen poikkeusihminen, jonka voimavarat ei lopu koskaan. Olen nyt elämänvaiheessa, jossa katson tähän asti elettyä ja ymmärrän, että kuormitus on ollut järjetön. Ymmärrän myös, että alkoholista on jossakin vaiheessa tullut surun, yksinäisyyden ja epätoivon turruttaja tilanteessa, jossa noille tunteille ei ole muuten ollut minkäänlaista tilaa.
Nyt olen tilanteessa, jossa minulla voi vielä olla mahdollisuus alkaa rakentaa itselleni omaa, hyvää elämää. Yritän nyt pysyä siinä ajatuksessa.

4 tykkäystä
6

Hei @Hyvaan_oloon , olipa mahtavaa että avasit oman ketjun! Olkoon sen ihana otsikko itsensä toteuttava ennustus.

Hyvä. Tiedätkö: tämä on kaikki mitä nyt tarvitset. Tämä halu riittää.

Neljä päivää on nyt ihan todella hieno saavutus, semminkin kun kirjasit noin rehellisesti ylle annosmäärät joita olet yleensä juonut. Älä luovuta nyt!

Tuttua. Ja seinäänhän sitä sitten vain itsensä ajaa, tai pulloon.

Tämä on hieno oivallus ja tästä voi myös löytää itsemyötätunnon siemenen. Kun on elänyt raskasta elämää, alkoholisoituminen on hyvin ymmärrettävää. Jollainhan sitä piti yrittää itseään hoitaa.

Onneksi sen keinon voi kuitenkin vaihtaa.

Juuri näin, niin tuttua tämäkin. Mutta aikansa kutakin! Ihan hirveän ihanaa että olet nyt havahtunut tähän seuraavaan:

Tämä on parasta mitä voit tehdä, ja voit olla ylpeä tästä aikomuksestasi! Siihen päätyminen on vaatinut paljon tosiasioiden tunnustamista. Ketjun aloituksesi rehellisyys paistaa siitä läpi, olet ottanut sen vaikeimman askeleen nyt: tunnustanut missä mennään.

Tästä eteen päin et tarvitse kuin kanssakulkijoita ja uusia selviä päiviä. Ne tulevat tunti kerrallaan ja tuovat mukanaan koko ajan paremman olon. Nämä ensimmäiset päivät voivat välillä olla hankalia, mutta silloin voit ajatella: haluaisin nähdä, millainen olo on helmikuussa, jos en sitä ennen juo.

Usko pois, se vaan on niin paljon parempi. Ja helmikuu tulee yllättävän nopeasti.

Sitä ennen päivä ja tunti kerrallaan. Mieliteon tullen odota ensin vartti ja sitten toinen, se saattaa mennä siten ohi - äläkä pidä kotona alkoholia.

Et tarvitse sitä enää mihinkään, nyt puhaltavat uuden vuoden uudet tuulet. Tsemppiä!

4 tykkäystä
7

Kiitos.

1 tykkäys
8

Tuosta juuri luen, omassa ketjussanikin mainittu Annie Gracen Sevinpäin kirja käy tosi hyvin läpi riippuvaisuuteen vaikuttavia asioita ja ongelmaa, kun tietoisesti haluaa lopettaa, mutta miksi se on vaikeaa, ja aiheuttaa helposti päin vastaisenkin reaktion.
Itsellänikin tuntuu, että olisin voinut jatkaa vielä eri tavalla, ellen olisi viime vuonna pitänyt tipatonta tammikuuta, jonka jälkeen ongelmat tuntuivat kunnolla alkavan. Tai tulivat näkyvämmiksi.
Taustalla on paljon, ja pelkällä tietoisella valinnalla ja tahdonvoimalla ei välttämättä pysty helposti lopettamaan niin että muutos olisi pysyvä ja mukava. Kirjassa ajatuksia, ja tiedostamatontakin yritetään palauttaa tai johtaa asetuksiin, missä ihminen ymmärtää, ettei ole luopumassa mistään hyvästä jättäessään alkoholin, vaan voi päästä vapaaksi virheellisistä luuloistaan, riippuvuudesta, ja olla onnellinen.

3 tykkäystä
9

Tämäpä juuri. Siksi vertaistuki on niin kullanarvoista. Se, ettei onnistu lopettamaan kokonaan yksin ei ole heikkoutta, vaan normaalia räpistelyä riippuvuuden kynsissä.

Näin. Ja parasta tässä on se, ettei lopulta itse tarvitse tehdä mitään - riittää ettei enää juo. Ymmärrys siitä, ettei menettänyt mitään päästessään eroon toistuvasta humaltumisesta, on ihana helpotus. Ja se tulee sitten kun on jonkin aikaa juomatta. Minulla siihen taisi mennä vain jokunen kuukausi. Se on lopulta lyhyt aika, kuluu yllättävän nopeasti kun vaan pääsee sen alkuun.

Tieädtkö mitä @Hyvaan_oloon ? Tämä on todella hienoa: tunnistat oman tunteesi, osaat nimetä sen peloksi, kerrot siitä täällä.

Minulle tämä kertoo siitä, että sinulla on todella hyvät edellytykset onnistua. Dokaamisen lopettaminen on juuri tätä: tunnetaan omat tunteet, annetaan niiden olla.

Niin ne tekevät. Ja kun jonkun ikävän tai hirveän tunteen antaa vain olla se mitä se on, eikä juo siihen, se vain hetken verran on ja sitten se vaihtuu muuksi. Yleensä mukavammaksi.

En oikein usko että olisit täällä nyt, jos et oikeasti haluaisi.

Hassua - kirjoitustasi lukiessa ei vaan yhtään tunnu siltä että esittäisit oikein mitään. Sinähän kerrot täällä ajatuksistasi ja tunteistasi suoraan ja samastuttavasti. Sellaista on ilo lukea.

Tuttua, niin tuttua.

Onneksi oma itse ei koskaan onnistu kokonaan häviämään. Jonnekin se jää odottamaan, että joku tulisi, vetäisi sen takaisin esiin ja elvyttäisi.

Itsehän tämän tietysti joutuu tekemään, kun ei kukaan muu sitä voi tehdä. Mutta se kannattaa.

Oma entinen, iloisempi oma itse on ihanaa seuraa sitten kun hän vain on toipunut kuolonkorinoistaan ja alkanut taas hengittää. Älä huoli @Hyvaan_oloon , sinä saat hänet kyllä takaisin. Kun olet riittävän monta päivää selvin päin, hän katsoo sinua jonain aamuna peilistä ja hymyilee.

6 tykkäystä
10

Joo hyviä pointteja. Ja itsekin piti vielä tulla sanomaan, että jos ei nyt ihan alussa ole olo, että tarttuisi tuollaiseen psykologiseen pohdiskeluun, tai kirjoihin ylipäätään, niin juuri tuo: ensin vain rauhassa toipumisen alkuun, hetki kerrallaan!
On jo hyvä, että on se tahto tai halu olla juomatta, ja aluksi sekin varmaan riittää, kun vain sinnittelee.
Vaikka myöhemmin sitten ajatusmaailman työstöä enemmän.

5 tykkäystä
11

Voi miten tuttua tekstiä. Olisi voinut olla omani. Näin me vaan ollaan kadottu juomien ihmemaahan, mutta tiedätkö - sieltä voi päästä pois. Alkoholi todellakin peittää sen aidon minän niin että kuvaamallasi tavalla ei enää lopulta tiedä kuka oikein on ja mitä joskus halusi. Sen voi saada uudelleen selville.

On hienoa, että rohkaistuit avaamaan tänne oman ketjun. Silloin, kun minulla oli oikein vaikeaa tulin tänne kirjoittamaan ja lukemaan toisten mietteitä. Joskus en jaksanut muuta kuin itkeä ja painaa sydämen jonkun toisen mietteisiin. Se, että olen joka aamu jo pitkään tullut ensimmäiseksi tänne lukemaan ja päättänyt myös illan sillä, että katson mitä kavereille kuuluu on pitänyt minut järjissäni.

Lisäksi olen toteutttanut tuota HALT menetelmää, koska itselle nuo ovat juurkin olleet triggereitä kaikki. Alun pahoina aikoina pidin myös huolta, että kaapissa oli jotakin ns korvaavaa juomaa. En ole ikinä itse juonut olutta tai siideriä humaltuakseni, niin katsoin ne turvallisiksi holittomiksi. Koska olen juonut tiukkaa viinaa hankin kaappiin myös inkiväärishotteja. Niitä menikin aikalailla ekoina viikkoina. Sitten nekin pikkuhiljaa jäivät.

Ajatustyötä saa kyllä tehdä ja itsensä kanssa painia, mutta tärkeintä on myös opetella antamaan itselleen anteeksi. Sitä on tehnyt mitä on voinut sen hetkisellä tiedolla. Nyt on mahdollista muuttaa tulevaa ja laittaa korkki kiinni.

Minulle päihdelääkäri sanoi, että kun aivoradat ovat kerran aktivoituneet alkoholille ei sitä kuuluisaa kohtuukäyttöä ole enää olemassa. Yksikin juoma saattaa laukaista taas kierteen ja jokainen kierre on aina syvempi ja vie johonkin uuteen vaiheeseen. Esimerkiksi juuri siihen, ettei mikään tunnu enää riittävän.

Pelko on ollut minunkin seuranani monet vuodet, mutta sitten aloin pelkäämään sitä mitä tapahtuu, jos nyt en saa tätä poikki. Se pelko on toistaiseksi ollut kaikkia muita pelkoja suurempi. Kun juomisen lopettaa alkaa ottamaan vastuuta myös itsestään.

Sinä pystyt tähän kyllä. Kuten täälläin on jo sanottu ajatukset tulevat ja menevät. Hienoa, että tunnistat juomisen petaamista. Silloin se on helpompaa taklata. Tiedostaa tunteen, antaa sen tulla ja myös mennä.

6 tykkäystä
12

Kiitos ihan hirveästi näistä vastauksista. Luen niitä tänään koko illan.
Löysin kaapista pullollisen luomu omensiiderietikkaa, jossa on etikansiemen eli “mother” mukana. Koska mulla on vielä syksyllä tekemääni kotiviiniä, laitoin siitä nyt kehittymään omatekoista luomuetikkaa. Ainakaan tuota etikoitumassa olevaa litkua ei voi enää viininä juoda. Olipa muuten jotenkin todella terapeuttinen hetki, muuntaa viiniä etikaksi.

6 tykkäystä
13

Komppaan hyvin vahvasti ellen valtavasti! Mistään suosta ei kukaan nouse itseään ruoskimalla. Menneitä ei voi muuttaa mutta huominen on vasta tulossa. Itsensä voi taluttaa sinne lempeästi ja myötätuntoisesti, kiitellen itseään siitä että on halunnut valita entistä paremman suunnan.

Minä puhun joskus itselleni kauniita ihan ääneen silloin kun olen yksin ja kiittelen siitä mitä olen tehnyt hyvin. Se on hieman hullua mutta: se auttaa. Ihan sama mistä se kiitos tulee, pääasia että jostain.

Voimahali täältä. Huomenna on jo päivä 5 ja se onkin jo aika iso numero se. :heart:

3 tykkäystä
14

Oho :smiley: niinpä. Joo, tartun tähän. Nyt ei ole vaihtoehtoja, kun näen tuon numeron konkreettisesti: 5. Sitä kohti. Apua. Mut silti.

2 tykkäystä
15

Siihen ei ole kuin jokunen tunti enää kuule. Näin se aika kuluu: ihan pyytämättä. Sinun ei tarvitse nyt tehdä mitään muuta kuin olla juomatta ja mennä sitten nukkumaan.

2 tykkäystä
16

Hyvä aloitusviesti ja hyviä pohdintoja sinulla. Lähetän täältä virtuaalisesti ison halauksen, toivottavasti se auttaa tuskaasi :heart:

Me ihmiset kun ollaan yksilöitä ja meidän aivot toimivat erilailla, niin en osaa oikein muuta kun tsempata ISOSTI. Sen olen parisuhteessa huomannut, että näillä mun miehen putkiaivoilla monet asiat ovat helpompia käsitellä ja näitä on ehkä helpompi ohjata kun naisten sanoisinko kohteliaasti moniulotteisempia ja rikkaampia aivoja. Sen takia koen olevani huono antamaan neuvoja, mutta tässä nyt kuitenkin jotain konkreettisia vinkkejä ensimetreille, saa koittaa, muttei oo pakko :smiling_face:

Alko-himon iskiessä

  • Rimpauta kaverille. Jos sulla on joku, jolle mitenkään kuvittelisit pystyväsi puhumaan, niin soita hänelle. Tai sitten vaan jollekkin ja juttelet niitä näitä. Tällä saa sen 15min siirrettyä tuskaa ja se usein auttaa
  • Jos olet tuskissasi, niin käperry peiton alle ja kuvittele, että olet kuumeessa. Kipu lähtee kärsimällä, alastomana peiton alla, kokeiltu on.
  • Sauna puhdistaa sisältä ja ulkoa
  • Raitis pakkasilma raitistaa :upside_down_face: Ja tietysti myös liikunta
  • Jos on kotona on nuoria/lapsia, niin tee heidän kanssa jotain kivaa - siis sellaista, mistä yhdessä nautitte. Itse lähdin keilaamaan ja monta kertaa ollaan käyty ulkona syömässä. Lasten ilo on mulle terapeuttista.
  • Katso aiheesta podcast tmv. Niitä löytyy youtubesta ja spotifysta todella paljon
  • Juo vischyä. Mulla on mennyt jo monta lavaa vischyä :slightly_smiling_face:
  • Kirjoita tänne. Se jäsentelee ja selkeyttää ajatuksiaa
  • Tee hengitysharjoitus / meditoi (ei toimi mulla, mutta tätäkin on kokeiltu)
8 tykkäystä
17

Nää tulee käyttöön kaikki. Kiitos.

3 tykkäystä
18

Lisään vielä listalle suklaan. Ja kaiken muun sellaisen, mistä saa mielihyvää. Herkkujen kanssa on lupa porsastella mielin määrin niinä ensi päivinä joina juomahimo on pahimmillaan.

6 tykkäystä
19

Neuloessa aika kiitää. Toinen on palapelit, niitä saa edullisesti kirppareilta ja voi koota lastenkin kanssa. Palapeli jollekin sivupöydälle ,ja välillä piipahdat sen äärelle, huomaat kuinka tunti pari vierähti huomaamatta. Kaikki käsillä tekeminen auttaa.

8 tykkäystä
20

Se onnistui.

Aamu 5.

Oon ihan ihmeissäni, mutta joo, en juonut eilen.

Tein marmeladia mehusta (ikinä tommosta tehnyt enkä ees tykkää makeasta) ja söin koko ajan muutenkin kaikkea.

Illalla sydän hakkasi tai jotenkin pumppasi ikäänkuin liiallisella voimalla ja oli levoton olo, mutta menin sitten niin nopeasti kuin mahdollista turvaan peiton alle pimeään ja selasin puhelimella kaikkea yhdentekevää ja levollista. Tilanne rauhoittui ja vaikka heräilin pitkin yötä, nyt tuntuu kuitenkin että on nukkunut.

Tuntuu että katselen itseäni vähän ulkopuolelta. Katson itseäni tällä hetkellä, tänä aamuna ehkä ekaa kertaa auttajan katseella. Kuin jotain vähän siipeensä saanutta tai koipensa loukannutta, tien poskesta löytynyttä olentoa, joka mulkoilee laatikon perältä pelokkaana auttajiaan. Sulat tai turkki on nyt vähän epäjärjestyksessä, ilman apua ei selviä ja se tietää sen itsekin ja siksi se ei enää yritä karkuun. Se on ehkä mahdollista hoitaa vielä kuntoon. Katson tuota vähän epäluuloista ja pelokasta olentoa silleen, että “kattellaan ny mitä me tosta saadaan. Annetaan sille nyt hoitoa: vettä, ruokaa ja lämmin paikka, niin ehkä se siitä vielä tokenee.”

Mua pikkasen just nyt itkettää. Kiitos kun ootte olemassa.

9 tykkäystä