^ Kiitos, Basi. 
Tänään on pilvinen vapaapäivä, mutta lämmintähän tuolla ulkona on vuodenaikaan nähen. Kai joku +8 C.
Nothing to do, nowhere to go… alan kohta kattelemaan leffoja.
Kivaa lauantaita kaikille.
Hyvä muisti on suureksi avuksi pysyä raittiina.
Jos tuntuu selvänä olo tylsältä,kannattaa palauttaa mieliin megalomaaninen krapulapäivä,tyhjä pankkitili,tyhjä jääkaappi,tyhjä pää,rimaa hipoen suoritettu työpäivä,känniriitelyt ystävien kanssa jne…Se negatiivinen lista on loputon ja se elämä tuntuu aivan liian “värikkäältä” nykyiseen verrattuna 
.
Aivan helvetisti liian kovaa puhuva haastemies kerrostaloasunnon ovella on kanssa semmonen " pitikö tämäkin kokea " -tyyppinen ilmiö jota ei ole ikävä, hyvä muistella kun houkutus yllättää.
…
Väärin ylitetty.
Ystävä soitti ja kysyi millainen oli risteily? Totesi sitten,että vääränlaisen tekstiviestin oli mulle lähettänyt,kun onnitteli minua Atlannin ylittäjänä.Ethän sinä mitään Atlantia ole oikeasti ylittänyt,kun Kap Verde on tietosanakirjan mukaan 450km Afrikan mantereesta ja sinä olit merellä vain 6vrk ja noin 4000km.
Sanonta:Mihin minä vihollisia tarvitsen,kun on tälläisia ystäviä,avautui taas uudella tavalla.
^:lol: Taitaa olla jotain sukua väärin raitistumiselle. Ystävät ovat elämän suola ja kateus vie kalat Atlannistakin… 
Tarina on alun perin Les Brownin, mutta luin tämän Lisa Nicholsin kirjasta ’No matter what!’
Kulkiessaan eräänä päivänä talon ohi mies näki kuistilla vanhan naisen, joka keinui keinutulissa ja vanhan miehen, joka luki lehteä naisen vieressä. Heidän jaloissaan rötkötti koira, joka piti kummallista valittavaa ääntä. Kävellessään ohi mies mietti miksi koira valitti.
Seuraavana päivänä mies kulki samaa kautta taas ja näki vanhan pariskunnan tuoleissaan ja koiran omalla paikallaan, yhä valittaen ja suorastaan tuskissaan. Mies kulki kummissaan ohi, mutta lupasi itselleen, että jos koira vielä huomennakin pitäisi samanlaista ääntä, hän ottaisi asian puheeksi vanhan pariskunnan kanssa.
Kolmantena päivänä mies näki harmissaan saman näyn – mies ja nainen keinuissaan, ja säälittävästi valittava koira lattialla. Mies ei enää kestänyt vaan huusi kadulta vanhalle rouvalle:
-Anteeksi rouva, mutta mikä koiraa oikein vaivaa?
-Ai koiraa? Se makaa naulan päällä.
Vastaus hämmensi miestä kovasti.
-Jos se makaa naulan päällä ja kärsii noin paljon, miksei se siirry pois naulan päältä?
Vanha nainen hymyili.
-Ystävä hyvä, naula tekee sen verran kipeää, että se valittaa, mutta ei niin paljon, että se viitsisi nousta.
Naura itsellesi…ennen kuin muut ehtivät
Kävin eilen baarissa.
Tuntui,että nyt alkaa seinät kaatuileen päälle ja kaipasin ystäviäni ja ihmisääniä.Minulla oli oikein eufoorinen olo ja olin niin niin ihmisystävällinen ja hauska ja nokkela kuin aikoinaan parhaimmassa nousuhumalassa.Yhdelle kaverille,joka oli jo pitkien pääsiäispyhien jälkeen siinä alakulon tilassa,jonka kaikki tunnistaa,kun on tullut kipattua useamman päivän ja arki on edessä,hyväntuulisuuteni arvoituksellinen paikka.
Kaverilla otsa kurtistui ja tuli miettiväinen ilme,kunnes ei enää malttanut pitää sisällään ja tuumasi,että mitä tuossa lasissa on? Täytyi oikein nuuhkaista minua ja lasia.Vishy ei kelvannut selitykseksi hyvinvoipaan olemukseeni,vaan seuraava tuumaus oli,että se on sitten “sniff,sniff”.Oltiin jo mulle niin vieraalla alueella,että ymmärsin pointin vasta,kun koputettiin nenää ja sanottiin “nokka,nokka”.
Sanoin kaverille,että näinhän se tietysti on.Ei raittiina voi elää.
Mun baariystäväpiiri on niin kaljassa kyllästetty,ettei ne näe mitään muuta tapaa elää.Vaikka opiskelevat,käyvät töissä ainakin osa.Vapaa-aika on juomista.Niin kuin mullakin oli vielä 1v 6kk sitten.
Osaani en vaihtaisi.Ihmisen normaali olotila on olla selvinpäin.
Jos vain mahdollista kuuntelen nykyään aamuisin radiota.
Mainostaa,kun ei saa,niin yritän kiertää.Se on se Dallas-on-pulla-tai-sitten-ei ookaan-kanava.Tänä aamuna oli mielenkiintoinen juttu itsesuggestiosta millä tavoin saa kivun häviämään.Alkusähellyksien jälkeen;toimittaja puri toista sormesta,läimi toista sisustuslehdellä jne, päästiin itse asiaan.Pitää ajatella sinisiä meduusoja,jotka hiljalleen lilluvat sisälläsi kohti kipukohtaa ja heiluvilla haituvillaan poistavat kivun.
Aika hupasaa.Oon päivän testaillut.Mulla kipuja ei kylläkään ole,mutta tulee ihan buddhamainen olo,kun kuvittelee sisälleen turkoosissa vedessä hiljalleen lilluvia sinisiä meduusoja ja oranssin värisiä merihevosia,pieniä delfiinejä.
Kesäkuussa on loma ja 2vk menee Etelä-Afrikassa.Tunnelmaan vois päästä paremmin,jos alkais kuvitella sisällä lilluvia vaaleanpunaisia elefantteja ja keltaisia pikku-pikku-kirahveja.
On mielenkiintoista miten paljon voi näillä mielikuvaharjoituksilla oikeasti vaikuttaa ihan fyysisiin tuntemuksiin. Esim. meillä on riehunut nyt lapsissa paha vatsatauti, ja muutama tuttu aikuinenkin on lähipiirissä siihen kaatunut. Olen aina uskonut, että minuun ei vatsaflunssat tartu. Minulla on “vahva vatsa”. Eipä tarttunut tämäkään tauti. Luultavasti ihan tämän vahvaan istuneen uskomuksen ansiota. Kaikki muut taudit kyllä tarttuvat kiinni, ja tiukasti…
Meditoidessa voi nostaa vaikkapa toisen käden lämpöä. Ajattelee sormia ja kämmentä, ja lämpöä niihin, ja kohta käsi oikein hohkaa. Samoin voi kuvitella olevansa “raskas” ja kelluvansa isossa elämänmeressä, tämä on yksi lempikuvitelmistani. Tunnen kelluvana painavana ja raskaana pehmeällä uimapatjalla, turvassa, lämpimässä vedessä.
…Myrskis, ihanaa tulevaa Afrikan matkaa jo näin etukäteen! Sinä olet elävä esimerkki elämästään nauttivasta naisesta. Perästä tullaan!
Kiitos vihjeestä Sitruunapippuri (vatsataudin torjunnasta). Minulla on usein pitkittyneitä poskiontelontulehduksia, kuten nytkin, 3 kuuria syöty eikä vieläkään kunnossa. Ajattelutapani on ollutkin “kohtahan se tulee, niinhän se on aina tähän vuodenaikaan tullut, eikä parane ennenkuin punkteerataan”. Nyt alan ajatella “ettei varmasti tule, poskiontelotulehdusten aika on ohi. en sairastu”.
Terveempää kevättä.
Kyllä nämä selväpäiset ja krapulattomat lauantaiaamut ovat vertaansa vailla olevaa herkkua.
Kohta musta mies kolauttaa hesarin luukusta ja aamu on täydellinen.Voiko ihminen enempää vaatia?
Kyllä voi.Mun täytyy olla “hullujen päivien” rivassa klo 08.00.Tarvitsen kevyemmän kameran Afrikan reissuun.Mun ensimmäiset “hullut päivät” ja kävin eilisiltana katsoon reitin valmiiksi;mistä ovesta,mikä kerros ja millä pöydällä se aarre on.Näin kylläkin unta,että eksyin kaupassa,kun jostain syystä yritin oikasta hissillä ja päädyin avojaloin kerrokseen jota ei todellisuudessa ole edes olemassa.Kerros oli täynnä syöviä kiinalaisia,jotka eivät ymmärtäneet mitä ni haollani tarkoitin.
Kotiin polkiessa yhytin yhden baariystävän,joka onneksi talutti pyöräänsä,eikä siltikään tahtonut tie riittää.Kuitenkin sai pyöränsä kaadettua ja itsensä hankeen rähmälleen.Sanoi,että nauratti niin paljon,siksi kaatui.Sanoin kyllä,että päissään oot,siitä se johtui ja saatoin kotiovelle.
Huomenta myös sinulle.
Täytyy todeta, että siitä on vissiin useampia kuukausia, kun olen lauantai-aamuna viimeksi selvänä herännyt
Ja nyt sitte vähä ihmettelen tätä maailmaa ja miks en oo tätä useamminki tehny 
.
Ihana lauantain aamu, suht hyvin nukuttu yö takana ja heräsin ilman krapulaa =)
5.viikko jo, tai vasta mutta raittiina kuitenkin ja antabus otettu tänäkin aamuna joten nou hätä
Miksi joisin? Sitä olen useampana päivänä miettinyt ja naureskellut itekseni kun ei ole syytä enää,
kai ajatusmaailma muuttunut niin ettei tartte juoda, voi tehdä paljon muuta ja hauskempaa 
Elämä raakana maistuu minulle nyt todella hyvälle, woimia kaikille meille =)
Hesarin tiedetiistaiartikkelin otsikko “Kateus ei jätä ketään rauhaan”.
“Mitä enemmän viinaa koehenkilö joi,sitä kateellisempi hän oli”.
Oon taas katsonut murhasarjoja TV:sta.Sieltä löytyy kaikenlaisia viisaita lausahduksia New Yorkin katunäkymien lisäksi.
“Mitä kauemmas menneisyyteensä ihminen näkee,sitä pitemmälle ihminen näkee tulevaisuuteensa”.
Winston Churchill/Criminal Minds
No jestas, nyt ei voi kuin innokkaasti kompata, niin hyvin molemmat sopivat meikäläiseen. Paheneva alkoholiongema ja kasvava kateus kulkivat kyllä niin käsikkäin kuin olla ja voi. Sinne se jäi Klonkun kanssa odottamaan tarjoilua, jota nyt sitten ei ole ajatuksen eikä konkretiankaan tasolla ollut 20 kuukauteen. Hiljaisia ja säyseitä ovat nyt molemmat…
Turha kai mainitakaan, kun tälläinen oman kokemuksen ja tarinan jankkaaja kun olen, että menneisyyden pöyhiminen on minulle ollut se reitti tähän päivään ja siihen, että pystyn katselemaan luottavaisesti tulevaan.
Kiitos tästä, tykkään! Mietelause, jolla on hyvä karma. 
Hyvää Afrikan matkaa toivotan minäkin jo nyt. Siinäpä tarunhohtoinen maanosa, jossa en ole koskaan oikeastaan kunnolla käynyt (kerran piipahdin pikaisesti Marokossa).
Enkä kai valitettavasti ihan pian tule sinne päin pääsemäänkään, sillä tälläkin hetkellä tunnen Äiti Intian kutsuvan ja vetävän minua puoleensa läpi huhtikuisen suomalaisen tihkusateenkin.
Kiitokset toivotuksista Keto,
En olisi eläissään uskonut pari vuotta sitten,että tuonkin Etelä-Afrikan reissun teen.Tämä raitistuminen mahdollisti sen,että ylipäänsä olen tutustunut ihmisiin,jotka noita reissuja järjestää ja vielä haluavat minut joukkoonsa mukaan.Tämä on yhdenlainen privaatti porukka.Ei ne mua kännikalana ois mukaansa halunneet.Juomarit on kuitenkin rasittavia ja arvaamattomia ja epäluotettavia.Ei oo kiva,jos muilla on pelko perseessä,vaikka kuin yrittäis käyttäytyä hyvin.
Mua vähän jännittää aina nuo reissut silleen,että jos tulee joku deja vu-tunne.Kolahtaa niin,että tämä on se mun paikka;täällä savannilla olen leijonana vaeltanut,tänne minä aina halajan.Turhan pitkä matka ja kallis.
Sain varmaan pienen varoituksen miten siinä voi käydä 10v sitten Aasian reppureissulla.Siem Riepissä tutustuin yhteen saksalaiseen naiseen,joka oli saanut deja vun Angor Watilla.Hän myi arkkitehtifirmansa Saksassa ja Italiassa ja muutti Siem Riepiin Angor Watin juurelle ja perusti nyrkin kokoisen kuppilan ja polkupyörävuokraamon.
Eihän siinä mitään,jos siltä tuntuu ja on pakottava tarve tehdä noinkin radikaaleja ratkaisuja.Mutta mua alkoi vähän arvelluttamaan,kun tämä nainen antoi mulle pinon cd-levyjä ja sanoi,että soita ihan mitä haluat.Soitin sitten pimeässä yössä Angor Watilla Frank Sinatran “Strangers in the Night”.Ja sehän oli tietysti sen mielestä ihan väärä valinta.Se sai hepulin.Ei voi kuunnella Sinatraa Angor Watilla.