Asia selvä.
.
Mua on viime aikoina hämmästyttänyt, kuinka paljon päihdeongelmaisissa on lähihoitajia! 
Tai ei niitä varmaan ole sen enempää kuin minkään muunkaan ammattiryhmän edustajia, mutta kiinnitän vain huomiota niihin enemmän. Useimmat heistä tuntuvat työskentelevän vanhustenhoidossa.
Sairaanhoitajiakin toki on, mutta selvästi vähemmän. Ehkäiseekö astetta korkeampi koulutus päihdeongelmaa vaiko vain avun hakemista siihen?
Lääkäreitä kuulemma kuuluu AA:hankin, mutta en taida livenä olla tavannut yhtään.
.
Huomenta Keto & Kenia (ketjun aloittajana). Keto, heitit mielenkiintoisen pointin sisään jota kannattaisi pohtia ehkä muuallakin. Ammattikuntien päihdealttiuteen liittyen. Sosiaalialalla on keskimääräistä enemmän päihdeongelmaisia. Jossain tutkimuksessa todettu- en tiedä löytyykö vielä kokoelmistani. Netistä ainakin löytyy.
Lekuritkin kuuluu vaararyhmään. Mäkään en ole tavannut kirjainkerhoissa koskaan ketään yllämainittujen ryhmien edustajaa. Luultavasti siitä syystä, että heillä on omat lataamonsa. Ja kuitenkin ryhmiin meneminen voi ammatillisista syistä olla vahingollista. Pienissä kuvioissa asioita aina vuotaa ulos.
Tai sitten jollain lekurilla tai muuten näkyvässä asemassa olevalla pitäisi olla niin paljon kanttia ja taistelumieltä, että ryhtyisi lipunkantajaksi ja äänitorveksi. Onhan näitäkin. Valitettavan vähän vain.
Tuo vuotamisasiakin on totta.Ekoja kertoja kun soitin aa:n auttavaan puhelimeen,joku nuori jätkä oli luurissa.Kertoi että tuossa meni just yksi ortopedi kokoukseen.Minä että…siellähän pitäisi olla anonyymi ammatteineen kaikkineen.Sitten vanhempi mies samaisesta aa:sta sano et pojalle tullut virhe,ei noin saa toimia.
Olikos täällä puhetta siitä ohjelmasta,jossa kerrottiin lääkäreillä etelä-suomessa olevan oma paikka,jossa päihdeongelmaansa käsittelevät?Samoin lakimiehet- ja naiset.
Täällä meilläpäi on kaikki samoissa paikoissa.
Mielenkiintoinen aihe, ovatko päihdeasiat joissain ammattiryhmissä niin paljon esillä että ongelmat myös “tarttuvat” ?
Tuntemani lääkärit ovat kertoneet että heillä kynnys korjailla oloa lääkkeillä on joskus matalammalla kuin muilla, saatavuus ja usko siihen että asiantuntemus riittää pitämään kaiken kohtuudessa voi edesauttaa ottamista.
Erilaisiin itsensäpaljastamisryhmiin menemättömyys voi kylläjohtua samasta asiasta, ammattitaidosta.
Eräs nyt jo edesmennyt ystäväni kertoi ettei hän elämässään ole paljon muuta katunut kuin sitä että otti lopettamisensa yhteydessä kannettavakseen alkoholistin" nimikkeen. Oltuaan kolmekymmentä vuotta ryyppäämättä hän sanoi vieläkin ihmisten muistavan hänet “miehenä joka selviytyi alkoholiongelmastaan” … ihan kuin hän ei olisi eläissään muuta ollutkaan. Lääkärit varmasti tietävät, miten vaikea on kerran saadusta identiteetistä jopnkun ongelman suhteen päästä eroon. Heidän tiedostoissaanhan pyörii jokaisen potilaan kohdalla noita asioita kymmenien vuosien ajalta.
Sinänsä outoa, rikosrekisterikin vanhenee, mutta julkisesti ilmoitettu juopottelu ja alkoholismi voi roikkua ansioluettelossa koko elämän ajan, olipa siitä sitten parannuttu tai ei.
Tarttiskohan olla joku ihmisensuojelupykälä tuotakin varten, oikeus vaatia vaikka kymmenen vuoden kuluttua alkoholismista parantumisen jälkeen noiden mainintojen poistamista kaikista papereista. Minulla muuten näkyi olevan TE-toimiston käyntiraportissa vuosien takaa maininta “tuoksui voimakkaasti alkoholille”… ja se perustui pelkästään virkailijan arvioon tuoksun voimakkuudesta. Sillä kertaa en ollut edes kännissä, mutta kaljapullon join baarissa just ennen toimistoon menoa. Kait sen merkinnän sieltä pois saisi, mutta olkoon, jos luulevat sitä johonkin tarvitsevansa.
.
Ketostix, koulutuksesta ja alkoholismista on mielestäni vaikea tehdä pitäviä johtopäätöksiä. Kuitenkin minun laillani alkoholisoituneet koulutoverini olimme heikohkosti pärjääviä, korkeimpaan koulutukseen kykenemättömiä. Kun nyt olen ollut pitkähkön ajan AA:n jäsenenä, olen tavannut koko joukon alkoholisteja, jotka ovat menestyneet hienosti muuten, mutta ovat voimattomia alkoholiin nähden. Lehtikuvista tai telkasta huomaa silloin tällöin " ai tuon kanssahan olen ollut samassa palaverissa". On kaikki hullunkuristen perheiden korttipelisankarit. Niistä nyt en muista kuin pankkiiri Pohatan ja kapteeni Säilän ja muusta yhteydestä Sari Sairaanhoitajan. Jokaisessa perheessä oli isä, äiti ja kaksi lasta. Alkoholistiperheissä näin ei ole läheskään aina.
Vuosia sitten aa-lainen lääkäri kertoi käyneensä joskus lääkärien alholistiryhmässä, mutta koki sen liian sisäpiiriläiseksi ja käykin nykyään vain näissä tavallisissa sekaryhmissä.
Jotkut palavereissa kertovat ammattinsa avoimesti, mutta juuri lääkärit ja papit välttävät sen ilmaisemista, koska saattavat samantien joutua kuuntelemaan pitkiä selityksiä ja kysymyksiä sairauksista tai uskonkysymyksistä.
Vuosien mittaan minulle on kertynyt kasvotuttuja, joiden nimeä tai ammattia en tiedä, mutta myös hyviä ystäviä, perhetuttujakin ja liikekumppaneita. Mutta on myös sellaisia, joita välttelen palaverien ulkopuolella.
Missään papereissani ei ole mainintaa alkoholismistani, koska AA sattui olemaan ensimmäinen ulkopuolinen apu, jota hain, ja avun sainkin.
.
.
Jumala armahtaa kyllä, mutta kyse lienee enemmänkin siitä löydätkö itse armoa itseäsi kohtaan, vai rankaisetko itseäsi hamaan hautaan asti?
Minä ainakin ristin käteni puolestasi.
Juma, jos sinun ja minun seksielämä yhdistettäisiin niin tuloksena olisi varmaan kutakuinkin keskiverto suomalaissinkun saanti. Toisella on kolme miestä seitsemässä päivässä ja toisella kolme seitsemässä vuodessa 
Sori, Kenia, en tee sinusta pilkkaa, vain itsestäni. En tiedä miten kirjoituksiisi suhtautua joten otan ne totena ja yhtä huolettomasti kuin ne olet kirjoittanutkin. Jos loukkasin, niin poistan viestini.
Tahtoa ei löydy ei. Se ei vielä riitä että tänne kirjoittaa. Se ei poista tehtyä ei se se lievennä tehtyä vaikkakin täältä löytyy selkään taputtajia.
Turha haaveilla että joku prinssi tulee valkealla ratsulla ja pelastaa. Olet jo todennäköisesti juonut prinssisi. Ja uusia mahdollisuuksia ei aina tule. Uskomatonta on se että Keniallakin on ollut niin paljon mahdollisuuksia. Ehkä jo liikaakin. Toivoisin samoja mahdollisuuksia mielummin “uhreille”
Vain hölmö jatkaa holistin yhdessäoloa ja vain hölmö alkaa seurustella ja perustaa perheen holistinkanssa. Yksikään perheenjäsen ei voi auttaa, koska apua ei haluta vastaanottaa. Ammattiauttajat, antabus, perhe ja ystavät yhtäaikaa apuun jos itse holistilla on tahtoa niin silloin on pieni mahdollisuus muuten siitä ei tule mitään.
Alkoholismi on tunne-elämän sairaus, joka sairastuttaa myös lähellä olevat ihmiset.
Suomessa on juotu viinaa rankasti jo usean sukupolven ajan ja sen vuoksi näitä myös läheisenä sairastuneita on todella paljon. Siitä syystä kierre vain jatkuu. Kun vanhemmat eivät ymmärrä siirtävänsä lapsilleen, osin tahtomattaankin sairaat käytös- ja ajatusmallinsa, kierre jatkaa väistämätöntä kulkuaan.
Alkoholismisairaudesta toipuminen kokemukseni valossa, vaatii sellaisen ajatustavan muutoksen, että sen kuvaamisesta käytetään nimitystä hengellinen herääminen. Tällä ei tarkoiteta uskoon hurahtamista, eikä muutakaan parahtamista, vaan yksinkertaisimmillaan sitä, että ihminen havahtuu pohtimaan elämäänsä siinä määrin, että alkaa ymmärtää omaa tilaansa sekä tietoisesti muuttamaan tapaansa elää ja ajatella.
Alkojolistin sekä sairaudesta läheisenä kärsivän ihmisen elämäntapa on niin kokonaisvaltaisen sairas, ettei siihen pelkät lääkitykset auta, ellei samalla myös paneuduta sairauden syihin sekä taustalla vaikuttaneisiin olosuhteisiin.
Jos minä olisin pelkästään lopettanut päihteidenkäytön, tutustumatta sen kummemmin itseeni tahi elämääni, olisin autuaan onnellisena kuvitellut eläväni raitista elämää, samalla siirtäen tämän taudin sisältämät oireet omille lapsilleni. Tänään ymmärrän sen, etten välttämättä pysty sairauden siirtymistä lapsiini kokonaan edes estämään, mutta oman osuuteni verran voi sen vaikutuksia olla lieventämässä.
Tänään se merkitsee sitä että kerron lapsilleni avoimesti tunteista ja kehoitan heitä kertomaan omistaan, näin ehkäisten omassa lapsuudessani ehkä yhden haitallisimman toimintamallin siirtymistä eteenpäin, seuraaville sukupolville.
Elin lapsuuteni ympäristössä, joss vallitsi sanaton laki: Älä puhu. Älä tunne. Älä luota. Tänään teen oman osuuteni siinä, että meidän perheessämme puhutaan kaikesta, luottaen toisiimme ja sitä kautta käyden avoimesti läpi jokainen tunne, koska meillä kotona on siihen sekä lupaa että tilaa, aina.
Tää touhu ei ole tästämaailmasta…menin illalla sen uuden tuttavuuden luokse.Kirkas alkoholi vetää pään pimeeksi:(
Soitin aamulla painikselle et hakee mut pois.Haki se ja huuti ja piulasi et miks annat muille mut et hälle.Oi luoja.Puhu et muutu omaks itseksesi jällen eläkä hypi noiden miesten kanssa.
Tuttavuuden eksä tuli aamulla puol viiden maita sisään ja haki jotai astioita.Mä vaan et unta…mitäpä tuli unesta kun kännykkä huutaa=painiksella oli kiire:((((
Ja minä typerä tilitän sille kaiken…
Läksin nopeesti kotiin äsken sen uuden luota,se että tuletko takasin.En,kai.
.
Et loukannu yksinainen64
Emily et sinä tietenkään…kauheeta,oonko mä taas sotkeentunu johonkin kummallisiin kuvioihin:(Tää mies kyseli et mitä haluan hänestä.Kerroin et selväjärkisyyttä,lenkkeilyä ja tavallista elämää.
No sinnehän se hävii,kossulasiin:(
Ainakin se on varma et olen se hörhömagneetti.Imen kaikki kylän hörhöt kitusiini.
Lisäksi ei mitään selvää muistikuvaa kun eilen olin soitellu vanhemmilleni.Höpissy jotain lohista,kuinka paljon niitä on lapissa ja rauduista.Pikkusisko oli äiti luona muttei suostunu puhumaan mun kanssa.
Niin ja soitin terapeutillekkin ja höpötin täyttä puutaheinää…muistais vaa mitä.
Se on lomalla,ihme et vastasi.Taisin mainita ettei hän ymmärrä mua laisinkaan ja jotain…viisastelin että kyllähän sinun psykiatrina pitää tietää joka ikinen mun kommellus,saatoimpa puhuu et heivaan hänet pois kokonaan.
Oon ihan varma ettei mistään heru sitä armahdusta!
Sorry mutta sä olet itse se hörhö, my dear.
Miehet ovat niitä magneetteja sulle. Siis jos tarinasti ovat totta, ja toki tällä foorumilla suhteudumme niihin ikäänkuin ne olisivat totta.
Sillä vaikka ne eivät olisikaan, ne voisivat olla.
“Painiksesi” on kyllä varmaan aika omanlaisensa mies. Kukaa tahtoo moisen tohvelin, joka roikkuu tuolla tavoin käyttäytyvässä kumppanissa.
Oon mäkin ollut hörhö. Luojan kiitos pari rakkainta ihmistä säilyi lähellä läpi kaikkein oudoimpienkin aikojen; nimenomaan ystävinä eikä kieroutuneessa parisuhteessa.