.
.
.
Ei tullut mieleenkään et ylemmyydentunnossa kirjoittaisit,et sellaiselta vaikuta.
Aivan näin, valitettavasti.
Katsoin meilin,se kolmekymppinen eroomassa oleva kolmikerrostyyppi,joka kerto et vaimo ostanu aso-asunnon,kirjoitti et vaimo vasta etsii!Laitoin takas et senhän piti olla selvä juttu jo…puijasikohan mua?
Ei ole kuulemma varmistunut vielä se vaimonsa asunnon osto…jotain mutkia matkassa.Oon varma et se kerto sillon sen olevan jo ostanu sen…mut ei se puijaa koska vastasi uudelleen.
Missä on uni.Asetuin koiran kaa nukkumaan mutta turha toivo:(Valvotaan sitten taas.
.
En minäkään tajua, miksi pitää koko ajan noista toinen toistaan varakkaammista miehistä höpöttää. Palstan aiheen huomioon ottaen olisi aiheellisempaa vaikka kertoa mitä tuli milloinkin juotua ja kuinka paljon.
On ihan päivänselvää, että sinulla on asiat erittäin huonosti. Lapsesi olet jo menettänyt ( ? ) onko sinulla vielä työpaikka ? Tekee mieli huutaa : HERÄÄ PAHVI ! ! Tosin tässä on yksi ja toinen yrittänyt sinua herätellä, mitä ilmeisemmin tuloksetta. Sekoilusi tuovat niin elävästi omat toilailuni mieleen silloin kännäilyaikoina 
Siksipä onkin niin surullista kun tiedän, että tuo kaikki voi olla ihan todellista elämää.
Omalla kohdallani kaikenlaiselta sekoilulta katkesi kärki, kun aloitin mielialalääkityksen depression hoitoon. Samassa rytinässä tuli kaipuu raittiiseen elämään. Tällä hetkellä on jo kolme raitista vuotta takana. Jokainen kohtaa sen oman pohjansa tavallaan. Sivullisena näyttää, että sinulla on se nyt mutta eihän se niin mene. Itse sinun on siihen havahduttava.
Onko sinulla minkäänlaista lääkitystä ? Sanoit tapaavasi terapeuttisi tiistaina. Otappa asia puheeksi.
Olen seuraillut täällä keskusteluja ja tätäkin viestiketjua jo pidemmän aikaa mutta nyt päätin avata sanaisen arkkuni… Kenian tilanne on vähän samanlainen kuin itselläni pari vuotta sitten. Tosin en jauhanut noin paljon luksuksesta sun muusta. On kuitenkin ilmiselvää, että aika pohjilla olet elämäsi kanssa. Minulla siihen auttoi vain korkin sulkeminen. Tapasin miehen, menimme naimisiin ja sain tytön viime vuonna. Pahimpina aikoinani kuvittelin olevani tyyliin hieno ja boheemi taiteilijasielu(opiskelen kirjallisuutta, tosin nyt lapsen äitinä pääsääntöisesti), dokailin lopulta yksinäni, heräilin kummallisista paikoista jos satuin liikenteeseen, join useita kertoja viikossa(yleensä kaljaa ja viiniä), minulla oli pakkoajatuksia esimerkiksi ihastuksen kohteista, elin jossain ihme mielikuvitusmaailmassa. Kun tulin raskaaksi, olin valinnan edessä. Riippuvuuteni oli sen verran kova, että raitistuminen ei onnistunut ihan heti vaikka odotin lasta. Raskauden puoliväliin asti sattui retkahduksia(ei onneksi merkittäviä määriä) mutta sitten onnistuin olemaan lopun ajan selvinpäin mieheni tuella. Olin ennen raskautta juonut useita vuosia(2006-2011) suuria määriä.Kannatankin pakkohoitoa päihdeongelmaisille äidelle. Minulla ongelmana oli vuosikausia kestänyt masennus ja epävakaa persoona. Avioeroperhe, alkoholisti-isä, koulukiusaaminen, yksinäisyys. 2000-luvun puolessavälissä hyväksikäyttävä exä jätti, kaverini teki itsemurhan ja kasvattajamummuni sairastui haimasyöpään ja kuoli, seurauksena rupesin ryyppäämään entistä enemmän. Kärsin epämääräisistä vatsakivuista ja muista oireista, psykosomaattista varmaan. Mummun lähestyvä kuolema ajoi minut psykoottiseen tilaan, ravasin lääkärissä ja olin kuolemanpelkoinen. Juominen pahensi kaikkea potenssiin sata -ja turrutti tuskan ja pääsin toiseen maailmaan. Vaikutin täydeltä sekopäältä ja kolmisen vuotta sitten olin vielä tosi pohjilla. Synnytin kuitenkin terveen tyttären(näillä näkymin, aika näyttää aiheutinko hänelle mitään). Sinullakin on lapsia ja olet käsittääkseni vanhempi kuin minä. Herranjumala, mitä pitää vielä tapahtua että heräät tilanteeseesi. Tarvitset selkeästi myös jonkunlaista lääkitystä/hoitoa. Suhtauduin itsekin skeptisesti lääkitykseen, mutta nyt kun kesäkuun alussa retkahdin juomaan päiväksi niin aloitin antabuksen ja masennuslääkityksen. Terapiassa käynkin jo.
Jos et lopeta tuota niin ymmärrät varmaan että itseinhosi senkuin kasvaa. Minä koen että minussa on kaksi minää, riippuvuus-minä ja se parempi, “oikea” minä. Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde. Kärsin hirvittävistä tunnontuskista, ja ne sinunkin on kohdattava mutta se on ainoa tie. Tuolla tavalla ymmärtänet varmaankin että noutaja saapuu ennen aikojaan. Juttusi ovat todella sekopäisiä, niin olivat minullakin kun join ja etsin rakkautta vääristä paikoista. Kyllä, seksi ja alkoholi kulkivat minullakin käsi kädessä. Nyt ällöttää jumalattomasti ja kiitän luojaani joka päivä että olen tässä pisteessä. Rakastan perhettäni yli kaiken vaikka houkutuksia ja itsetuhoisia ajatuksia tulee(tosin lääkitys on auttanut). Etenkin pieni tyttöni, toivon että en ole pilannut hänen elämäänsä ennenkuin se on alkanutkaan. Olen kuitenkin tarpeeksi hyvä äiti - kun olen selvinpäin.
Elät jossain ihmekuplassa ja tuosta suunta on vain alaspäin. Minut pelasti tavallaan ihme, sinullakin pitäisi olla edes yksi ihminen joka tukisi vaikeassa tilanteessa. Sekään ei riitä, sinun täytyy itse tuntea tarve lopettaa tuollainen käytös.
.
Hienoa, että pystyit olemaan juomatta raskausajat. Silloin et ilmeisesti ollut muutenkaan näin pahasti alkoholisoitunut. Ongelmanasi tuntuu nimenomaan olevan toi miehiin takertuminen. Ja no, muitakin ongelmia varmaan on. Onneksi tiedostat tarvitsevasi apua. Kyllä sitä apua löytyy ja saa jos osaa etsiä 
Kunhan maltat pysyä vain alkosta erossa.
Kotona.En haluu ees kirjottaa mitä tapahtu,ette uskois kuitenkaan.Aamulla soitan ihan minne vaan,vaikka sit katkolle.
.
Huomenia EB ja Kenia. Veitpäs sanat suustani EB.
Samaa sanon minäkin Kenialle. Minäkin olen täysin valmis kykyni mukaan tukemaan sinua. En vain parhaalla tahdollanikaan osaa. Ainakaan silloin kuin ajatuksesi ja tekstisi hyppivät suunnasta toiseen kuin jänis metsässä. En pysy mukana noissa loikissa. Ihan konkreettinen ehdotus: vastaa lyhyesti yhteen asiaan vaikka vain yhdellä, kahdella lauseella.
Sitten yksi itseäni kiinnostava kysymys. Jätetään kaikki uskottavuuskeskustelu syrjään. Mitä sinä, Kenia koet saavasi tältä palstalta? Onko tämä jollain lailla tärkeä sinulle? Tai voisiko ehkä saada enemmänkin irti? Hyvää alkavaa viikkoa. 
.
Mikä huoltajuuskiista? Typerää jos ajat asian kiistaksi. Varmaan sinun tulisi tajuta luovuttaa ajoissa ettet pahenna lapsiesi tilannetta enempää ja myös itsesi. Vaan ensin paat asiasi kuntoon ja sitten vasta alat olemaan äiti jota lapset tarvitsee. Lapset ei tarvitse äidiksi mitään känniääliötä joka sotkee siinä sivussa heidänkin asiansa. Vanhemmuus on ainoastaan velvollisuutta eikä missään tapauksessa oikeutta. Et voi olla vanhempana silloin sinua huvittaa vaan se on 24/7. Ns. äitikään ei ole korvaamaton. Se että lapsen on synnyttänyt ja sattuu olemaan biologinen äiti ei tarkoita sitä että se olisi aina lapsen edunmukainen vaihtoehto. Toimi mielummin lapsen edunmukaan kuin oman halusi mukaan.
Et voi vaatia luottamusta mikäli et osoitu sen arvoiseksi. Ja äitinäkin olo on luottamustehtävä.
Ja lopuksi. Otahan itseäsi niskasta kiinni äläkä selitä. Osoita teoillasi että sinuun voi luottaa niin saat varmasti itsekin enemmän. Tosin luottamuksen takaisin saamiseksi sinun tulee tehdä paljon ja paljon enemmänkin töitä, etkä voi sitä vaatia. Vai haluatko menettää lapsesi kokonaan? Päätös on vain ja ainoastaa sinun eikä kukaan tai mikään voi sinua auttaa jos et itse sitä halua. Tekoja enemmän ja vähemmän selityksiä.
.
.
Vilkaiseppa sinne peiliin ja syvälle. Tässä itseasiassa kiistelet ja intät vielä että iteppä halusit. Määrittele normaali puheesi. Se ei paljoa lohduta jos puhut normaalisti ja sitten muutaman rohkaisun jälkeen soitat keskellä yötä ja räpätät. Eiköhän tuossa ole puheet pidetty/kuunneltu sekä lupaukset vesitetty. Sinun elämäsi tuntuu olevan enempi sitä suurta draamaa.Kumpihan on laittanut jutun vireille? Jos exsäsi niin kyllä hän on silloin hakenut lapselleen oikeutta, ei itsellleen. Ja on tehnyt kaiken lisäksi vielä aivan oikein.
Lapsi mietti varmaan et kyl äiti on ollu pimee.
Tarkennuksena ei keljuilumielessä vaan asialla oleellinen ero juridisesti varsinkin siinä vaiheessa mikäli lapsi ei halua tavata toista vanhempaansa. Vanhemmalla ei ole tapaamisoikeutta lapsiin - vaan lapsilla on tapaamisoikeus vanhempiinsa. Eli vaikka kuinka oikeuden päätöksellä toisella olisi ns. seuraava vkl lasten kanssa ja lapsi ei halua niin tapaaminen voi estyä ja ei siinä silloin selitykset auta “et se on mun vuoro”.
Empä usko että lasten toinen vanhempi katselee uudelleen yhtään mitään tällaisessa tilanteessa. Silloin kun lapset muuttavat toiselle vanhemmalle myöhemmin niin harvemmin se on se entinen tai nykyinen alkkis jonka luokse lapset muuttaa. Eikä se varmastikaan ole edes lapsen edunmukaista. Ja tärkeitä on kuitenkin lapsen etu eikä juopon halu.
En halua että tuudittaudut liian optimistisiin mahdollisiin kuviin. Ja nyt ota ihmeessä se järki käteen ja tee jotain järkevää.
.