.
Jatkuvaa draamaa 
Oikeusjuttuja 
Mistä sä itse sitten elät 
En totisesti ole mikään sanomaan mitään tähän ketjuun mutta tän on pakko olla Tuksu Tukiaisen ketju 
Täsmälleen samanlaista tarinaa glamourista, rahasta, rahakkaista miesystävistä ja vanhemmista jotka aina auttaa. Ai niin ja se koirakin vielä
Pyydän anteeksi saman tien mutta tää kuulostaa niin samalta kuin Tuksun blogi ja kirjoitusasu
Kaikkea hyvää
Pinkku
.
Minun käsitykseni mukaan Kenia ei tosiaan ole aina ollut näin pohjilla, Tuksu sitä on ollut aina 
Mutta joo, eiköhän se lapsen huoltajuus olisi hyvä antaa tässä tilanteessa isälle. Onneksi lapsella on isä, joka välittää ja vie kesällä huvittelemaan. Lapsella on varmasti ikävä äitiään, mutta epätasapainoista ja holtitonta ihmistä ei tule päästää pienen lapsen lähelle. Oma isäni joi kun olin lapsi ja lisäksi mieleltään epävakaa(neurooseja ja muita mielenterveyden ongelmia, narsismia) ja siitä on kyllä jäänyt elinikäiset traumat. Lopulta se meni niin että minä hoidin isää eikä päinvastoin. Jos sinä Kenia olisist valmis ryhdistäytymään kaikin puolin niin tulevaisuudessa olisi valoisampaa sen lapsen tapaamisenkin kannalta. Kyllä, minua hieman sylettää nämä naiskentelukuvaukset ja luksushommat vaikka se tuleekin nimimerkin takaa, itse en edes pahimpina kausinani olisi kehdannut tommoisia avautumisia postailla. Kenialta nyt on vain fokus pahemman kerran hukassa, postaillaan toisessa viestissä dildoista ja toisessa lapsesta. Poukkoilee sinne tänne. Mutta en lähde ensimmäistä kiveä heittämään.
Lisäksi minusta ei tunnu että Kenia ei vielä tarpeeksi tosissaan halua päästä tästä syöksykierteestään, ts. ei ole tarpeeksi pohjalla. Mutua vain. Minullekin ehdoteltiin että menisin hoitoon pari vuotta sitten mutta taisin olla enemmänkin että: “They tried to make me go to rehab / I said no, no, no” . Joskus pitää tapahtua kaikennäköstä ennenku sitä apua ymmärtää hakea ja haluaa OIKEASTI lopettaa. Se kuuluisa pohja.
Toivottasti tajuat hakea sitä apua, Kenia. Vaikkei nimiä täällä näykään niin sosiaalipornolta tämä tuntuu. Ja asetu lapsesi asemaan ja mieti, missä hänen on nyt parasta olla.
No toi vuoroviikkosysteemi ei tällä hetkellä ainakaan toimi, ei ennen kuin haet sitä apua. Kai nyt sen tajuat.
.
Voi miten tuttua tekstiä tuossa ylhäällä…
Tuttua huttua. Joo, huomasin sun aatoksia lukiessa että samalla tavalla kulkee ajatus 
Siksi oikeastaan rohkaistuin kirjoittamaankin tänne kun tunsin tämän liippaavan jotenkin niin läheltä omaa kokemusmaailmaani. Narsistiin rakastuminen on kyllä paha, itellä kesti vuosikausia päästä yli niistä tunteista. Se nöyrtyminen on se avainsana. Ennen sitä ei voi odottaakaan eheytyvänsä. Ja sittenkin, senkin jälkeen joutuu välillä tappelemaan epäterveitä ja tuhoisia mielitekoja/impulsseja vastaan.
Sikäli turhauttavaa yrittää neuvoa Keniaa kun tietää itse että siihen raitistumiseen vaaadittava nöyrtyminen on aika monimutkainen prosessi ja vaatii tiettyä kypsymistä. (Enkä todellakaan halua vaikuttaa miltään kaikentietältä zen-nerolta, vaikeaa tämä on minullekin siinä missä kaikille jotka täällä kirjoittelee) Itse koen että olen sen saavuttanut jollain tasolla ainakin. Tästäkin huolimatta välillä tekee mieli paeta eskapismin ihmeelliseen maailmaan vaikka hyvin tietää mitä siitä seuraa.
Muistan sen parin vuoden takaisen suunnattoman itseinhon, sehän sitä riippuvuutta vain ruokki. 
En kyllä kaipaa sitä tippaakaan. Hirveä kehä, sitä eli kuin jossain kuplassa ja oli oikeastikin mieleltään aika sairas. Kyllä vaatii paljon luonnetta ja itsetutkiskelua tätä paskaa vastaan tappelu. Huh huh.
Ja mulla myös nimenomaan se haavoittuvuus juontaa sinne lapsuuteen, hyvin kliseistä tiedän kyllä. Syvälle juurtuneita käytösmalleja. Sitä ei jotenkin ole suonut itselleen onnea aikuisenakaan kun ei sitä lapsena saanut. Nyt vasta, pikkuhiljaa näkyy valoa. Hyvä että kaikkien kokemusten ja seikkailujen(mm. käsittämättömistä paikoista krapulassa heräilyjen) jälkeen on hengissä! Kenian soisi tulevan tolkkuihinsa vaikka välillä hänen tapansa ilmaista itseään ärsyttää suunnattomasti (tiedän ei oo pakko lukea mutku… 
)
.
.
Missä osoitteessa se on avattu,en löytänyt?Alunperin siis löysin narskuketjun tukiasemalta,sitä ei enää ole.NUT poiki sieltä, se perustajahan oli telkussakin.Koitan vielä googlettaa.
Juu Mäkelä on luettu ja paljon muuta…naamiona terve mieli.
Löysin sen ja koitin kirjautua,antamasi sähköpostiosoite ei ole sallittu?!En välttämättä haluais palata niihin muistoihin,mutta voisipa katsoa onko tuolla uudella foorumilla vanhat kirjoitukset tallessa.
Niimpä…kirjotin pitkän viestin muttei se tullu.Olin eilen painiksella,se laittoi nuksaa jo 20 aikaan.Olin niin hermostunut etten voinut nukkua.Känny soi tää yks mieskamu soittaa,sanoin etten jaksa jutella.Mut en voinu olla paikoillani,läksin sen luo
Sit tulee tekstari tältä kolmikerroskundilta,et hän on menossa jokipubiin ja pyysi mua sinne.En vastannut mitään,valitin tälle miesystävälle et mitä mä teen,oon helevetin pahannäkönen ja kaamee.
No eikös se k-tyyppi soita!Minä pähkäsin,meenkö vai en…testautin ulkonäköö tuolla kenen luona oiln,se sano et ponkkari päähän ja mee vaa
Kerkesin jo sen soittaessa antaa kännyn tolle mieskaverille ja…no,menin jokipubiin.Matkalla karautin katukiveykseen,silmälasit hävis ja verkkareissa iso reikä:(
Vitunnäkösenä onnistuin ajamaan pubiin ja löysin kolmikerrostyypin.Mentiin kallioille tunnelmoimaan.Se kyseli et mitä sä haluut elämältäsi.Kerroin etten vakituista parisuhdetta…
Siinäpä istuskeltii,se puhui eron vaiheistaan,suudeltiin ja sit käpy selän alla.
Sit lähdettiin käsi kädessä etsimään mun rillejä…ei löytyny.Se ihmetteli miks en lähde oman kodin suuntaan,no ei,ku menin takas sen kamun luo jossa olin kun se teksats ja soitti.Kuolen.
Sain nukuttua muutaman tunnin.En tajua eilistä:(Silti kännykkä on täynnä viestejä siltä kolmikoo jätkältä,ehkä näemme illalla.
Soitin klinikalle,siellä ei ole vieläkään tuttua työntekijää,tää jonka kans puhui sanoi ettei avokatkoa enää ole ollenkaan.Kehoitti maanantaina menemään omallelääkärille tai klinikan sairaanhoitajalle.MIitä hyötyä siitä on jos avokatkoa ei oleMulla lähtee taju.
Laitoin kotiin tullessa piilarit,tottakai toinen vain onnistui joten puolsokea:/
.
.
Foo, olihan tossa paljonkin asiaa. Ympäristön muuttaminen? Paikan päällä vai muuttamalla paikkakunnalta? Miten tämä onnistuu? Oman toimintapiirinsä kyllä pystyy muttamaan. Eri kävelyreitit, kaupat ja ka…Pöh. Meinasin kirjoittaa kapakat, mutta tarkoitan kahviloita. Sosiaalisen kanssakäymisen pisteet uusiksi, vanhat laidan yli. Mutta mitä jos paikkakunnalla on vain yksi kauppa eikä muitakaan varteenotettavia vaihtoehtoja?
Ympäristön muuttuminen? Vasta tietyltä etäisyydeltä edes näet nykyisen selvemmin. Tähän minulla oli erittäin suuri apu klinikkajaksostani jonka aikana sain etäisyyttä paikkakunnan arkeen. Muutama kuukausi pakoteillä. Moni asia näyttää toiselta jos sen keskellä ei elä päivittäistä arkeaan.
Oli kuinka vain, ongelmat kannattaa ratkaista siellä missä ne ovat syntyneet. Vielä juovana muutto johtaa pelkästään ns. maantieteelliseen pakoon. Ennen pitkää edessä vanha moodi uudessa paikassa.
Lähinnä hain olosuhteiden muuttamista siellä missä on: tapojen, ehkä ihmissuhteiden
ja varsinkin omien ajatusmallien ja asenteiden.
Maantieteellinen ratkaisu on yksistään kai turha, mutta usein vaatii paikkakunnankin(ainakin
joksikin aikaa) muuttamista, että voi saada erilaisen näkökannan asioihinsa ts. etäisyyttä.