.
Kävin sitten työhaastattelussa. Hyvin meni. Mistään ei toki voi tietää, oliko kilpaileva haastateltava vielä osaavampi. Jos oli, niin olkoon se hänelle kunniaksi. Parasta oli, että haastattelun päätteksi sovimme, että saan ainakin hienon tittelin, jos en tule valituksi. Moisen tittelin myötä tulee myös lisää keikkahommia. Se olisi oikeastaan vielä parempaa, kuin kokopäivätyö. Jotenkin nurinkurista, jos tässä kisassa kakkossijalla on paremmat palkinnot, kuin voittajalla. Mielessä kävi myös, että tuo kilpailijanikin saattaa oola kiinostunut enemmän tuosta kakkiossijan palkinnosta, kuin vakituisesta työpaikasta.
Paluumatkaa varten varasin itselleni aikaa kymmenkunta tuntia maleksia ja mietiskellä lentokentälllä. Kävin ostamassa kirjakaupasta Tommy Hellstenin kirjan: Saat sen mistä luovut. Ostin toisenkin kirjan: Anthony de Mellon: Viisauden välähdyksiä.
Hellstenin kirja oli hieman ristiriitaista luettavaa. Sinällään kauniisti kuvattu kokoelma AA-ohjelmaa ja raamatunlauseita. Omassa mielessäni jäin pohtimaan, jääkö kertomus tyhjäksi lukijalle, joka ei itse ole pohtinut asioita valmiiksi. Kirjan loppupuolella Hellsten sekoittaa tyylilajinsa - ilmeisesti vaihtaa toisten ajatukset omiin ajatuksiinsa. Huvittavin päättelyketju koskee Jeesuksen ylösnousemista. Hellstenin mukaan tarina on niin mielikuvituksen ulkopuolella, ettei alkoholistikaan olisi sitä keksinyt. Niinpä tarinan on pakko olla totta. Kirjassaan Hellsten haluaa luoda paradokseja, jotka saavat ihmiset ajattelemaan. Tässä suhteessa loppuhuipennus vastasi kuvausta.
Anthony de Mellon kirja oli tavallaan aforismikokoelma itämaisia viisauksia. Sen lukeminen tarjosi kyllä hengenravintoa ja jopa oivalluksia. Itselleni syntyi hauska mielikuva Hellstenistä esittelemässä käsikirjoitustaan de Mellolle. Käsikirjoitusta lukematta de Mello katsoisi Helssteniin rohkaisevasti ja sanoisi: “Olet oikealla tiellä - jatka etsimistäsi.”
Minullakin on tuo Hellstenin kirja hyllyssä. Aina välillä otan sen sieltä ja yritän taas aloittaa. En vain pääse siihen sisään. Liekö vika minussa. Anthony de Mellon kirja Havahtuminen, josta aikanaa niin kohuttiin ei myöskään saanut mitään erityisiä tuntemuksia aikaan. Joten enpä taida muitakaan hänen teoksiaan hamuta. Ne vaan tuntuvat olevan liian henkisiä minulle. Tuntuu, että kaikkien tuttujen maailma on suorastaan muuttunut luettuaan näitä kirjailijoita. Paulo Coelho kuuluu myös tähän sarjaan, josta kaikki kohisee, mutta ei saa mitään tuntemuksia minussa aikaan.
Onnea uuteen työpaikkaan (tai titteliin)!
Hellsten on uskovainen ja lisäksi tietääkseni teologi. Eipä ihme että kirjoissaan sekoittuvat psykologia, ammattiauttaminen, uskonto ja hengellisyys omalaatuiseksi sopaksi.
Itse tykkäsin aluksi kovasti kirjastaan Ihminen tavattavissa, jossa hän prosessoi ammattiauttajan suhdetta työhönsä, autettavaansa ja hengellisyyteen. Jaksoin kirjaa puoliväliin, sitten alkoi pukata Jumalan armoa jo vähän joka lauseessa ja kirja jäi kesken. Joka tapauksessa se on parempi kuin puisevaakin puisevampi saman aihepiirin kirja; M. Lindqvistin klisenippu nimeltä Auttajan varjo.
Jos itse olisin (soster-alan) opettaja, en kyllä nuita valitsisi pakkolukemiseksi oppilaille.
Hellstenin ykkösteos on ilmanmuuta edelleen se kaikkien tuntema Virtahepo olohuoneessa, joka esitteli ensimmäisenä kai Suomessa suurelle yleisölle käsitteen läheisriippuvuus.
“Virtahevot”, salatut tabut perheessä, salaisuudet jotka kaikki tietävät tai aavistavat, on tuttuja useimmille alkoholistiperheissä kasvaneille.
Virtahepo on usein päihdeongelma. Se voi olla myös insesti, perheväkivaltä, tai pahimmissa tapauksissa muutamakin mainituista.
AAL:issa ja varmaan myös Alateenissä kuulee tositarinoita, joissa “virtahepoja” vedetään päivänvaloon kaikkien nähtäväksi ja kuultavaksi.
Itse asiassa alkuaikojen Alateen oli varsinainen vihan ja katkeruuden generaattori, jossa päihdeperheiden teini-ikäiset lapset purkivat punahehkuista katkeruuttaan ns. perheitään kohtaan.
Nykyäänkin Alateenin kertomukset ovat polttavaa nykypäivää, AAL:issa kohdataan enemmän menneisyyden haamuja.
Alkoholistinaisten menneisyydestä löytyy keskimääräistä useammin insestikokemus, ja lapsena koettuja turvattomuuden tunteita. Alkoholistinaiset ovat useimmiten alkoholistien tyttäriä.
Niin on muuten monet ammattiauttajatkin. 
Nuo kukkahattutädeiksi ja hyysääjiksikin kehutut.
Kovasti kiitoksia kommentistasi. Tämä oli minulle arvokas vastaus kysymykseeni. Minulle sisään pääseminen tuntui liiankin helpolta. Luulen, että Hellsten kertoo vastauksen kysymykseen, jota on kovasti pohtinut. Jotta tuo vastaus avautuisi, silloin se vastaus ilmeisesti pitää jo olla itsellä valmiina. Koska kirjalla ei oikeastaan ollut antia sinulle, eikä minulle, löydän yhden tärkeän totuuden. Kysymys on tärkeämpi, kuin vastaus. Tässä suhteessa De Mello on ansiokkaampi kirjoittaja. Se, ettei vastaus avaudu kovin helposti, ei ole yllättävää. 
Puhutaan kuitenkin sen verran monimutkaisesta asiasta, kuin ihmisenä oleminen. Siitähän minäkin puhun ammatikseni - eikä minuakaan kukaan ymmärrä.
S&S:lla taitaa olla vähän perhosia vatsassa eli kusiaisia kalsareissa työpaikka-asian kanssa…no niin pitääkin. Pikku jännitys on paikallaan. Ja mikä parasta, et joutunut juomaan tuon takia. 
“Olet oikealla tiellä, jatka etsimistä”. Tuo kehoitus sopii mielestäni kuin nenä naamaan kaikille alkoholismista kirjoitteleville ei-alkoholisteille. :mrgreen:
De Mellon kirjoista olen minäkin löytänyt hyviä ajatusten aiheita ja joutunut etsimääm vastauksia itseni kanssa pohdiskelemalla. Onkohan Mello alunperin savolainen kun lukijan varaan jää aika paljon…? 
…vai mitenkä se oli… 
Kirja-asioissa luulen että kyse on hiukan samasta asiasta kuin terapioissa yleensäkin. Kirja avautuu ihmiselle joka on avoin vastaanottamaan, ihan kuten apua ei voi saada jos ei itse kulje puolitiehen vastaan. Kirjojen osalta kyse on ehkä eletystä elämästä, jos ei ole kohdannut asioita joista kirjoissa kerrotaan, ei saa kosketuspintaa tekstiin, jolloin sisäänpääsy vaikeutuu.
Jos taas on elänyt noita kohtia läpi, miettinyt asioita ja yrittänyt löytää vastauksia, tai kysymyksiä, kirja joka kertoo samasta asiasta, tuntuu ns. helpolta ja mukavasti luettavalta, siitä voi löytää jopa jotain jolla pääsee askelen eteenpäin.
Onnea Smokki_ja_Sikarille työnhakuun.
Itse olen tullut aika kriittiseksi kaikkien itsehoito/elämänohje kirjojen suhteen, toki niistä jotain vinkkejä voi löytää, mutta tuskin lopullisia vastauksia kukaan on löytänyt/tulee löytämään. Totuuksia kun on yhtä monta kuin lukijaa ja kirjailijaa.
Ehkä komppaisin de Melloa; jatka etsimistä.
Siitä luulen että elämässä on kysymys, ei siitä että tulisi valmiiksi vaan siitä että jatkaa etsimistä. Ei jatkuvasti, kukaan ei jaksa olla tiellä koko ajan, mutta aina kun on tovin levännyt ja jaksaa lähteä liikkeelle uudestaan, voi hiukan tarkentaa suuntaa ja päästä askelen tai kaksi pidemmälle kuin edellisellä kerralla. Joskus elämä yllättää ja pakottaa juoksemaan useita opinkappaleita kerralla kuin maratonin, tuollaisen jälkeen takki on kertakaikkisen tyhjä ja tekee mieli sammuttaa kaikki ymmärrys.
Noissa kohtaa on aika levätä. Koko ajan ei voi kasvaa, vaikka tahtoisi. Alkuraittiudessa tai kun vasta pyristelin raittiuteen yritin kasvaa joka päivä, kamalasti rimpuillen, silloinkin kun olisi pitänyt ymmärtää levätä. Luulen että jostain tuolta on peräisin nykyinen ymmärrys “rauhallisuuden ja rentouden” suhteen.
‘Haastava’, hieman epäselvä ja mystinen kirja toimii minulle paremmin kuin valmiiksi pureskellut ajatukset. Jos eteen lyödään lause, joka ei avaudu minulle heti, ajattelen että ehkäpä kirjoittaja tietää jotain enemmän kuin minä. Se on minun puolitiehen vastaan menoni 
Yritän salapoliisinomaisesti päästä kiinni siihen mitä kirjoittaja on ajatellut… Hän on päätynyt tähän ajatukseen - mitä kautta? Minkälaisen kokemuksen seurauksena? Jos löydän sen ajatuksen siemenen, yritän miettiä voinko samaistua tai soveltaa sitä omassa elämässäni. Jos jostain syystä osoittautuukin niin, että kirjoittaja ei tiedäkään enemmän kuin minä tai en löydä siementä, olen pettynyt
Täällä näyttää olevan kaikki kirjaviisaampia kuin minä. 
Oma lukemistoni koostuu etupäässä kevyestä proosasta, enkä tajua oikeastaan sen vaíkeampia teoksia kuin Anna-Leena Härkösen ja Miina Supisen teokset. Tai nyt luettavana olevan Nina Petanderin romaani nimeltä “Pläts!”.
Hellstenin virtahepo -kirja meni läpi, koska se on niin ohut.
“Lukeminen vituttaa aina”.
Minä olen Smokki ja olen narsisti. Olen myös alkoholisti. Lopetin juomisen, koska pelkäsin alkoholinkäytön riistävän minulta elämän. Joka päivä ymmärrän syvemmin mitä tarkoittavat sanat: ”Kun itse pidän huolen raittiista pää, raitis pää kyllä pitää huolen kaikesta muusta.” Olen ymmärtänyt, että alkoholi vain tappaa – narsismi vie koko elämän. On helpottavaa tunnistaa olevansa narsisti. Aivan kuin kivi vierähtäisi kadotetun elämäni päältä. Voin alkaa hoitamaan sairauttani ja voin löytää sen elämän, jota pakoon olen juossut koko ikäni.
Mistä tunnistaa narsistin? Narsisti tarvitsee peilin nähdäkseen itsensä. Narsisti luulee, että se mitä muut näkevät olen ”minä”. Sen takia narsisti pukeutuu koreisiin vaatteisiin ja luulee olevansa kaunis. Sen takia narsisti ostaa kauniin kodin ja luulee olevansa rikas. Sen takia narsisti hankkii tutkinnon ja luulee olevansa viisas. Narsistin elämä alkaa, kun hänen ympärillään on kaikki kadehdittava. Kun narsisti näkee, että huvipuistossa on iloisia ihmisiä, hän ostaa huvipuiston. Huvipuiston omistaminen ei kuitenkaan tee narsistia iloiseksi.
On täysin normaalia, että olen narsisti. Olenhan länsimainen ihminen. Opettaahan uskontommekin, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Peilistä länsimainen ihminen siis luulee näkevänsä Jumalan. Jos tuosta peilistä näkyisi todella ihailtava länsimainen ihminen, sieltä varmaankin silloin näkyisi itse Jumala. Jumalalla on yllään Armanin asusteet. Jumala ajaa Porchella. Jumala asuu kartanossa. Jumala hymyilee.
Länsimaisessa yhteiskunnassa rakennamme tehtaita saadaksemme itsellemme tavaroita, joiden pitäisi tehdä meidät onnellisiksi. Hoidamme ja huollamme noiden tehtaiden koneita paremmin, kuin omaa onnellisuuttamme. Alamme luulla olevamme itsekin koneita. Jos kone on masentunut, siinä on vika, joka pitää korjata. Se lähetetään lääkärille, ja lääkäri lisää koneeseen masennuksenkorjausainetta. Lääkärit luulevat olevansa viisaita keksiessään meille joka päivä uusia sairauksia ja niihin sopivia lääkkeitä. Lopulta meistä tulee lääkkeentekokoneiston osia, joita oikeastaan tarvitaan vain lääkkeiden kuluttamiseen.
Se, etten ole mitenkään epänormaalin narsisti, ei tee minua terveeksi. Saadakseni sairausluokituksen itselleni narsismista, minun pitäisi olla vielä paljon enemmän narsisti, kuin muut länsimaiset ihmiset. Ei – en tule terveeksi olemalla ”vain” yhtä sairas, kuin kaikki muutkin. Haluan aivan oikeasti parantua narsisimista ja saada itselleni elämän.
Katsokaa sitä peilikuvaa tarkkaan. Mitä siinä oikeasti näkyy? Vaatteita ja vähän kasvojen ihoa. Naisilla se kasvojen ihokin taitaa olla paklattu ja puuteroitu. Ei – peilistä en todellakaan näe itseäni. Pitäisi olla vähintään röntgenkone, että näkisin edes omat luuni.
Itseni näen katsomalla toisia ihmisiä. Jos näen pelokkaita ihmisiä olen pelokas. Jos näen vihaisia ihmisiä, olen vihainen. Jos näen pahuutta, olen paha, jos näen hyvyyttä, olen hyvä. Rakentamani puutarha kertoo minulle enemmän omasta sielustani, kuin mikään peili – jos vain osaan katsoa ja nähdä. Se maisema, jonka olen käsilläni luonut, on myös sieluni maisema. Jotta näkisin, minun pitää pysähtyä katsomaan. Niin yksinkertaista on eläminen. Sen takia länsimaiset ihmiset ovat niin kiireisiä. He eivät uskalla pysähtyä katsomaan.
Niin – raitis pää pitää huolen kaikesta muusta. Lopetan kiirehtimisen ja kulissien rakentamisen. Pysähdyn tekemään puutarhaani ja olen onnellinen. En tarvitse masennuslääkkeitä – raitis pääni osaa huolehtia masennusjutuista. En tarvitse influenssarokotteita. Raitis pääni osaa huolehtia influenssastanikin paremmin, kuin puoskarilääkärit. Enhän antaisi autoanikaan korjata jeesuteipillä. En tarvitse lobotomialääkkeitä, koska minun on hyvä elää itseni kanssa.
Tuttu tunne. AA-ryhmissä varsinkin tuntuu, että jäsenet lukevat jatkuvasti ja vain filosofisia, psykologisia ym. viisaita kirjoja. Myös jotkut omatkin ystäväni arvostelevat, että kun sinä luet vain noita roskaroomaneja, minä sentään luen elämänkertoja. No luen roskaroomaneja jos maailmankuulut klassikot, nobel-kirjailijat, hyvät suomalaiset kirjailijat, kuten Sofi Oksanen (puhdistus on upea), Anna-Leena Härkönen, Leena Lander ym. ovat niitä Kehtaan myös sanoa, että luen myös dekkareita. Varsinkin pohjoismaiset dekkarit ovat tosi viihdyttäviä. Olen lapsesta saakka lukenut ja aina välillä yrittänyt myös noita viisaita. Olen varmaan niin tyhmä (kuten Smokki taitaa epäillä), että en ymmärrä. Minulla kun ei sitä kysymystä ole mielessä. Joka tapauksessa kun joku kirja oikein sytyttää, ei sitä voi käsistään laskea ennen loppua. Saattaapa jäädä alkossa käyntikin väliin. Lukeminen on hienoa, kukin lukekoon mitä haluaa.
Hellstenin virtahepo jäi mieleen oman taustani takia. Alkoholistin lapsi ja tuntenut todella paljon turvattomuutta lapsena. Muut ovatkin menneet sitten ohi ja sen ymmärrän nyt kun kuulin uskovaisesta taustasta.
Eipä se sinusta tyhmää tee, ettet ole samoista asioista kiinnostunut, kuin minä. Kuten tuossa yllä sanoin, minusta tulisi itsestäni tyhmä, jos pitäisin sinua tyhmänä. Puhdistuksen olen itsekin lukenut ja pidin kirjasta. Raittius etenee omaa tahtiaan ja kysymykset seuraavat toisiaan, kun se aika tulee. Eipä itseänikään vielä viime kesänä juuri puutarhan hoito jaksanut kiinnostaa. Hyvä, kun AA ohjelma sen verran aukesi, että viinanhimot hävisivät. 
[/quote]
Eipä se sinusta tyhmää tee, ettet ole samoista asioista kiinnostunut, kuin minä. Kuten tuossa yllä sanoin, minusta tulisi itsestäni tyhmä, jos pitäisin sinua tyhmänä. :lol: Puhdistuksen olen itsekin lukenut ja pidin kirjasta. Raittius etenee omaa tahtiaan ja kysymykset seuraavat toisiaan, kun se aika tulee. Eipä itseänikään vielä viime kesänä juuri puutarhan hoito jaksanut kiinnostaa. Hyvä, kun AA ohjelma sen verran aukesi, että viinanhimot hävisivät.
[/quote]
Viisasti sanottu. Olen samaa mieltä. AA:ssa ja tässä foorumissa olen uskaltanut ensimmäistä kertaa elämässäni puhua niin kuin ajattelen. Hienot foorumit. Sain äsken SADD-testissä 18 pistettä ja AUDIT-testissä kuuluin pieneen (en ihan pienimpään ryhmään) joka käyttää selvästi liikaa alkoholia ja se vaikuttaa eri tavoilla negatiivisesti elämääni. Ei siis ole meikäläisellä vaihtoehtoja. Viinit ja muut alkoholijuomat on jätettävä kokonaan.
Hei, minä olen Tarhis ja minä olen osittain narsisti ja osittain en. 
Olen sikäli, että olen ihan pikkuisen itserakas ja tykkään peilailla itseäni ja pitää itseni hyvässä fyysisessä kunnossa.
En ole lainkaan narsisti siinä mielessä, että en pidä itseäni paljonkaan erikoisempana kuin muita suomalaisia. Mulla on vihreät silmät ja maantienväriset hiukset. (<- taviksinta Suomessa). Jos ne on värjätyt, pinnan alla ne on kuitenkin juurikasvultaan tavikset.
ÄO:ni on hieman yli keskitason, ei kuitenkaan niin että se olisi erikoisen paljon, eli Mensaan kelpuuttava.
Mulla on tavallinen keskitason ammattitutkinto maailman taviksimpaan ammattiin: lähihoitajaksi.
Olen siinä suuntautunut mielenterveys- ja päihdetyöhön. Ei maailman taviksinta, mutta ei huippuerikoistakaan.
Aion lukea vielä syventävän päihdetyön ammattitutkinnon, joka ei myöskään ole maailman erikoisin tutkinto.
Se on vaan keskiasteen sos.terv.lohkoon kuuluva tutkinto.
Ai niin ja lisäksi olen YO (jou!), ja mulla on nykysin kellastunut jou-lakki.
Minulla ei ole aviomiestä, kesämökkiä, 1½ lasta, eikä koiraa. Ei se haittaa, sillä voin silti olla olevinani melko tavis.
Lisäksi olen äännellyt ja soitellut sellaisessa rokkibändissä, mutta kukapa nyt ei nykyaikana olisi. Minusta on mukavaa olla tavis.
PS. Mulla on taustalla lasinen lapsuus, traumaattinen vittumainen isäsuhde ja mutkikas äitisuhde. Isäsuhteeseen saatan ottaa joskus transferenssia kenestä vaan [size=85]f*** v… [/size]alkoholistimiehestä, mutta työssäni tietenkään en, koska se olisi epäammattimaista. : )
Minä ole paarma ja olen…ja sehän kun ei kiinnosta ketään mikä tai kuka minä olen. Toisinaan luulen, että muut ovat kiinnostuneita persoonastani. Juovana aikana luulin vielä enemmän ja valehtelin olleeni/olevani milloin mikäkin. Etenkin tuntemattomassa seurassa.
Ketään ei kiinnosta sekään, että lähden kusella käytyäni kalaan.
Täällä on jo aika hyvä maaruska ja koivusetkin kellertää. No tuokaan ei kiinnosta muita…
Vielä peiliasiaa, vaikka mielipiteeni eivät kiinnostakaan ketään siinäkään jutussa. Mutta pakko ihmetellä tässä kun älykkyysosamääräni ei riitä ratkaisemaan. Niin, kysymys kuuluu: Miksi kaikki parturit, joilla käyn, ovat vasenkätisiä…? 
Erinomainen kysymys. Kyseessä on ilmeiseti aivan sama ilmiö, joka erottaa huippuesiintyjät tavanomaisista. Huippuesiintyjä kuvaa edistymistä piirtämällä vasemmalla kädellään ilmaan viivan, joka kulkee oikealta vasemmalle.
Minä olen hajatelma ja olen oma itseni. En tarvitse muita ihmisiä tietääkseni miltä minusta tuntuu. En vastaa vihaan vihalla, enkä kyynisyyteen kyynisyydellä, iloon vastaan jos tunnen ilon olevan aitoa. Yleensä olen aika vakava.
Mielialani eivät heilahtele kovin pikaisesti laidasta toiseen, paitsi siihen aikaan kuusta kun sille löytyy biologinen selitys, jolloin suon itselleni tilaa olla synkkä ja kiukkuinen. H-hetken jälkeen olen taas mukava.
Olen narsisti, ja narsistin uhri. Narsisti koska pidän itsestäni sellaisena kuin olen, toki haluan kasvaa ihmisenä, mutten oikeastaan haluaisi muuttaa itsessäni mitään. Uhriudesta en välitä enää puhua.
En usko että elämäni kiinnostaa ketään, mutta olen pitänyt blogia neljä vuotta ja jotkut ihmiset ovat lukeneet elämääni yhtä kauan. Aina kun kuulen jonkun tuttavani tai sukulaiseni lukeneen blogiani minulle tulee viheliäisen alaston olo.
Olen ymmärtänyt että rahalla saa tavaraa, jonka säilytykseen tarvitsee lisää tilaa ja lisä tilaa saadakseen tarvitsee lisää rahaa. En ole antautunut tuohon oravanpyörään vaan pyrin pitämään elämäni yksinkertaisena ja välttämään tavaran palvontaa. (Luulen että hyvä ihmissuhde tai ehkä hyvä seksi, korvaa maallisen mammonan)
Usein koen olevani tyhmä itseni ja elämän suhteen, mutta ymmärrän ettei ketään kiinnosta olenko tyhmä tai viisas, joten en anna asian häiritä kohdatessani ihmisiä.
Olen edelleen Tarharyhmä, ja tiivistän täten nyt niin, että kaikki täällä heitetty narsismi -hölynpöly on täyttä paskaa. S&S:lle (ja hänen mukana kuolaaville kavereilleen) se on ollut joskus muiden kiusaamisen väline, monikaan ei edes tiedä mistä narsistisessa persoonallisuushäiriössä on oikeasti kyse.
Mulla on sensijaan ollut oikeasti persoonallisuushäiriöstä kärsiviä ihmisiä jopa asiakkaana hoitotyössä, ja voin vakuuttaa että ne ihmiset on suorastaan yhteiskuntakelvottomia.
Ei ne paljoo kuulkaa opisekele, eikä käy duunissa. Ei ne usein ole myöskään päihderiippuvaisia, sillä päihderiippuvuudella ei ole mitään tekemistä persoonallisuushäiriöiden kanssa. Piste.
Päihderiippuvuus on primääri sairaus, ei minkään muun sairauden oire. Kauanko kestänee, että tämä asia yleisesti tajutaan.
Aivan totta.
Sama ilmiö muuten tapahtuu, kun alkoholistien lapset kertovat kokemuksistaan. He kärsivät mytomaniasta, ovat narsisteja, keksivät asioita. Näin ainakin alkoholisti-vanhemmat asian hyssyttelevät.
Jos alkoholitin tytär kertoo, että faija teki humalapäissään seksuaalista väkivaltaa, hän kärsii mytomaniasta.
Kallonkutistajalle saatetaan ohjata lapsi, eikä se joka hoidon tarpeessa olisi. 
Olen täysin samaa mieltä päihderiippuvuudesta. Mie lässytin ja valehtelin läheisille, lekureille ja kallonkutistajille, että olin masentunut, burn out etc. ja sen takia “tulee otettua viinaa.”
Siis mukamas ensin joku mielialajuttu stressi tms. Ja paskanmarjat! Kun lopulta sain putken poikki, lopetin juomisen ja itelle valehtelemisen, loppui loruilu mielialasta. Vituttihan se jonkin aikaa kun viinaa teki mieli.
Mie siis valehtelin olevani “sairas” että saisin hyväksynnän, eli luvan jatkaa juomista “koska olin niin sairas että voi voi…!”
Hyvin moni muukin raitistunut tuntemani alkoholisti on sanonut samaa. Ei kaikki, koska poikkeuksia saattaa olla. Saattaa. Sitä hommataan jos jonkinlaista diagnoosia milloin minkäkin “suuntaisesta mielialahäiriöstä,” että saatais mömmöjä ja ehkä voitais jatkaa juomistakin. Tai jos ei juomista, niin pikkupierussa ilopillereistä. Siis kaukana raittiudesta. Ja risuparta/pullero-“asiantuntijat” määrää rohtoa. Vihmerimmät kuulemma luettelevat itse valmiiksi, mitä pöpperöitä resettiin laitetaan.
Kyllä minulta hävisi stressit, maniat ja patiat kun lopetin viinanjuonnin. Ei ne heti hävinneet. Olo oli niin kuin kusihätäisellä jäniksellä melko kauan, mutta hävisivät kuitenkin.
Entäpä jos olisin suostunut mömmeröihin, joita suorastaan tarjosi tavis-lekuri, joka vieraili hoitomestassa? Kärsisin ymmärtääkseni nyt ainakin kolmi- tai nelisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Nyt tyydyn kalastelemaan ja lähen taas tästä sorvin ääreen viikon päästä.
Tarkennan että tämä on minun mielipide ja kokemus. Muut saa olla vapaasti vaikka miten monisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiviä…