Onnistuisinkohan laittamaan näitä kuvia näkösälle?
http://cid-c123d3f8bb3558d7.photos.live.com/self.aspx/kivipuutarha/Puutarha^_3.jpg
Paarma, mulla oli aivan sama juttu kolme vuotta sitten! 
Oonhan kertonutkin usein, kuinka multa etsittiin silloin bipoa ihan monien lääkärien ja kallonkutistajien voimin. Ei löytynyt bipoa, lievä hypomania vain. Ei löytynyt mitään, mikä ei päihteettömyydellä paranisi.
Tunnen kyllä henk.koht. monia oikeesti kaksisuuntaista sairastavia ja jopa skitsoja, olen tehnyt työtä heidän parissaan. Heidän sairautensa ei johdu juomisesta, eikä heillä edes välttämättä ole päihdeongelmaa. Muita ongelmia kylläkin.
Onnistuisinkohan laittamaan näitä kuvia näkösälle?
Hieno puutarha (pl se pieni valkea häiriö keskellä). Mitä ihmeessä teet nyt syksyllä kun lehdet puusta putoavat? Rakastan kissoja, mutta en myös tykkää kun tulevat tekemään tarpeensa meidän pihalle. Ollaan siis laitettu esteitä, kanaverkkoa, joka on tehokkaasti ehkäissyt vierailut.
Smokko, Hieno kivi ja kasvi ja tuo hiekka. Olisi mukava haravoida hiekkaan uudet aallot sateen huuhdottua edelliset.
Tuo on joidenkin tahojen mielipide asiasta, mutta ei ehkä ainut totuus.
kiitos kaunis. Pienellä valkealla häiriöllä taidat tarkottaa altaaseen virtaavaa vettä. Tänään meillä oli kylässä aivan ihana pikkuinen, jonka päiväunia tuo veden solina sai rauhoittaa. Hyvin tuntui toimivan. Otin kuvan vastavaloon - mokomakin amatöörikuvaaja - niinpä se on aika hassusti valottunut. Aukot ja valotusajat oli ihan sitä mitä kameran automatiikka tarjoili. Pienemmällä aukolla kuvaan olisi saanut lisää syväterävyyttä. Nyt jouduin leikkaamaan sumentuneita kohtia pois, joten kuvan leikkauskin on mitä on.
Kun lehdet putoavat puista, ajan nurmialueet ruohonleikkurilla. Ruohonleikkurissa on kerääjä, josta kaadan lehtisilpun kompostiin. Useimmissa paikoissa voin jättää lehdet kompostoitumaan lumen alle. Hiekan päältä ne toki pitää haravoida pois. Keväällä sitten lisään hieman hiekkaa, tasoitan pinnan ja haravoin sen. 
Ehkä kyse on siitä, että ihminen toivoo, että se mitä muut näkevät, olisi totta. Jos kovasti hymyilen, muutun iloiseksi myös sisältä päin. Jos olen hyvän näköinen ulkoisesti, olen kaunis myös sisältä. Jos muut näkevät siivet selässäni, osaan lentää. Jos saavutan elämässäni paljon mainetta ja mammonaa, ehkä kukaan ei huomaa sitä pientä lasta joka sisimmässäni olen.
Näinkin yksinkertaiselta kuulostava asia on käytännössä yllättävän vaikeaa. Helposti luisuu olemaan sellainen oman elämänsä projektityöntekijä. Kauhea kiire saada tutkinto valmiiksi, saada hyvä työpaikka, lapset ja oma talo. Sen jälkeen voi rauhoittua olemaan onnellinen. Mutta onpas lasten kanssa rankkaa. Kyllä sitten helpottaa kun ne aloittavat koulun. Sitten olen varmasti jo onnellinen. Sitten kun ja sitten kun.
Itselläni ei ole kauaa siitä, kun olin vielä kovasti tuossa oravanpyörässä. En kertakaikiaan osannut pysähtyä nauttimaan tästä hetkestä. Pienestä se omaan elämäänsä herääminenkin on kiinni. Mietin viime viikolla, että elän parhaillani elämäni parasta aikaa. Ja huomaan sen tässä hetkessä, en vasta myöhemmin menneitä muistellessani. Voi miten mahtavalta se tuntuikaan!
P.S Sen verran on muutosta tapahtunut suuntaan jos toiseen, että jos nyt kirjautuisin palstalle uudestaan, ei nimimerkkini olisi enää sama. Ja tarkoituksenikin aivan toinen. Epätoivoisesta LähiOmaisesta on tullut yksinomaan utelias elämisen opettelija.
.
Tämä oli sellainen aika syvä oivallus, joka valkeni minulle luetteani De Mellon tekstejä. Toki itsekin sanon opiskelijoille, jotka epäilevät mahdollisesti olevansa narsisteja, ettei narsisiti epäile olevansa narsisisti. Kyse on kuitenkin asian määrittelemisestä.
Lääketiede määrittelee narsisimin sairautena, jossa yksilön narsismin määrä poikkeaa keskimääräisestä narsismista kolmen keskihajonnan verran. Tämä koko ajatteluhan on nimenomaan narsistinen. Sillä ei muka ole merkitystä, mikä on narsismini määrä, kunhan en ole kovin paljon enemmän narsisti, kuin muut narsistit. Vähän samaan tapaan alkoholin kohtuukäyttäjä on ihminen, jonka alkoholinkäyttö ei poikkea liikaa normaalista ja köyhä on ihminen, jonka tulot eivät poikkea liikaa normaalista.
Jos haluan pohtia omaa narsismiani sairautena, minun tarvitsee olla kiinnostunut vain siitä, kuinka paljon minulle syntyy vahinkoa narsismistani. Ei minun kuulu verrata itseäni muihin, vaan siihen, mikä tekee minut onnelliseksi.
Ei tosiaankaan pidä paikkaansa. Yhteiskuntakelvottomilla on usein ihan muita mielenterveyden ongelmia kuin narsismi.Persoonallisuuhäiriöitähän on paljon. Esim. Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö eli psykopaattinen käytös. Narsistihan on usein melko menestynyt.
[i]
Narsistinen persoonallisuushäiriö:
sille on ominaista erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Henkilö kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen. Esiintyy väestössä hieman alle yhdellä prosentilla. Tutkitusti narsisteista 50-80 prosenttia on miehiä.
-
Suuruudenhullut kuvitelmat omasta erinomaisuudesta ja ylivertaisuudesta.
-
Epärealistinen minäkuva: keskittyy ajatuksissaan rajattomaan menestykseen, voimaan, kauneuteen ja rakkauteen.
-
Vaatii läheisiltään ylikorostunutta ihailua.
-
Olettaa erityiskohtelua: ei sopeudu yleisiin sääntöihin.
-
Hyväksikäyttää muita. Ei osoita kiitollisuutta.
-
Kyvytön empatiaan ja huomioimaan muiden tarpeita.
-
Ylimielinen ja röyhkeä käytökseltään ja asenteiltaan.
-
Kadehtii muita, mutta luulee toisten kadehtivan häntä.
[/i]
Nykyään kun tuo narsismi sairautena on ollut niin paljon esillä, terveestä narsismista ei kai voi puhua enää narsismina, ellei halua leimautua sairaaksi. En oikein usko, että Smokin narsismi on ylläolevaa
Ihan oikeesti haloo! Oikeat persoonallisuushäiriöt estävät ihmisen sopeutumista yhteiskuntaan, ja normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa.
Jos joku wanna be-wilson luulee omaavansa narsistisen persoonallisuushäiriön, kyse on ihan samasta läpästä kuin että joka toinen juoppo luulee olevansa ADHD tai MD. Ei ne ole! Ne on vaan juoppoja.
Suuruudenhulluus my ass. Mulla on kuvitelma että olen n. 170 cm suuri. En vaadi ihailua, mutta saan sitä joskus tahtomattani. Sekin vituttaa. Olen mielestäni ihan tavallinen ihminen.
Erityiskohtelua suorastaan kammoksun, ja sopeudun yhteiskuntaan jopa niin hyvin, että en tiedä mitään ihanampaa kuin suomalainen, demokraattinen yhteiskunta. 
I love the system.
Ei tuolla vinkuintiassa olisi voinut perustaa tyttöbändiä. : ))
.
Oikea narsitinen persoonallisuushäiriö ei tarkoita samaa asiaa kuin itserakas, lipevä ökyilijä.
Suomalainen bisneselämä ja poliittinen johto on täynnä itserakkaita, lipeviä ökyjä. Eivät he pode narsistista persoonallisuushäiriöitä. He ovat ihan oikeasti vain itserakkaita, lipeviä ökyjä.
Arkadianmäen ökyistä kerrottiin joitain vuosia sitten Hesarin raportissa, jossa jotkut naispuoliset nuoret kansanedustajat olivat antaneet äijäköörille nimen “kalapuikkoviiksisektori”.
Ei sillä ole tekemistä minkään oikean psyyken häiriön kanssa. Ne äijät vaan on niin totaalisen limaa, kuin ne on.
1 tykkäys
Höpöhöpö.
Oikealla narsistilla on vaikeuksia sopeutua mihinkään. Hänellä ei ole ihan normaaleja sosiaalisia antenneja, jotka on jokaisella ihmisellä yleensä.
“Narsismi” on tällä forumilla jonkinlainen muotisana, joka ei auta ainakaan niitä minun asiakkaitani, joilla ihan oikeasti on narsistinen persoonallisuushäiriö.
“Narsu” on sellanen kiva hinkkaava haukkumis-termi, jolla Smokki&Sikari ja Morkkis hutkivat esim. minua oikein kaksissa äijin. Kumpikaan ei tiedä mitään oikeista psyyken häiriöistä.
Menkää muuten katsomaan leffa “Prinsessa”, ja tulkaa selittämään psyyken häiriöistä.
t: Yksi joka lensi yli käenpesän
Havahtuminen - niinkuin De Mello asian ilmaisee. Eikö olekin aivan uskomaton asia. Kun ei enää tarvitse juosta itseään pakoon, voi pysähtyä olemaan onnellinen.
Sanoilla on paljon erilaisia merkityksiä. Lääkäreillä on sanojen suhteen erilaiset tarpeet, kuin juorulehtien toimittajilla. Välillä syntyy oppiriitakeskusteluja siitä, kenen antama merkitys sanalle on oikea. Pyrkimys määrittää sanojen sisältöä on loppujen lopuksi myös yhdenlaista vallankäyttöä.
Tarun Narkissos katseli kuvaansa lähteen pinnasta, kunnes menetti elämänsä ja jäi narsissiksi lähteen reunalle. Tässä ei puhuta työpaikoilla toisia kiusaavista narsisseista. Eikä mielisaaraaloihin suljetuista psykopaateista. Joku saattaisi sanoa, että itseänsä meikkaava nainen edustaa tarun Narkissosta. Tämä tulkinta ei varmaankaan miellyttäisi koko sitä teollisuudenalaa, jonka palvojiksi nuoret naiset asetetaan korvienlävistysriitissä.
Ehkä nuoret osaavat antaa meille narsisteille tuon kaikkein parhaan ohjeen: “Hanki iskä itsellesi elämä”. Tai niinkuin oma tyttäreni asian nykyään ilmaisee: “Dad, ur SO abiotic.”
.
Narsisti sanaa käytetään tosiaan niin että se on kulunut jo liki pyöreäksi ja tarkoittaa kaikkea itseään peilaavasta ihmisestä psykopaattiin tappajaan ja kaiken kirjon tuosta välistä. Jota kautta me jokainen olemma jollain tasolla narsisteja, mikäli meillä on persoona.
Mitä taas pysähtymiseen tulee ja näkemiseen. Leivoin tänään pullaa, ihan perinteisesti voita, sokeria ja kanelia, rullalle ja uuniin. Vaihtaessani peltiä uunissa (En leivo pullaa kesällä, tämä oli ensimmäinen kerta tänä syksynä) Tuoreen tuoksun levitessä kotiin, mietin että onko maailmassa mitään muuta yhtä rauhoittavaa tuoksua kuin tuore pulla? Toki jollekin toiselle joku toinen tuoksu, mutta minulle se on pulla.
Olen tämän päivän opiskellut valokuvausta, niin että nikotuttaa. Muokannut kuvia HDR muotoon ja pettynyt noin tuhat kertaa, silti yritän aina uudestaan. Mielenkiintoista huomata, että kun löytää jotain, jota todella haluaa oppia, ei ole mitään rajaa sillä kuinka monesti pettyy, kun vain onnistuu edes yhden ainoan kerran. Jotain tällaista…
.
Narsismi näyttää olevan tärkeä aihe puhua ja miksei olisi, kun alkoholismi vaikuttaa ja liittyy vahvasti myös siihen. Itselläni on luonteenpiirteitä joita voisi narsistisiksi myös kutsua ja joitakin sellaisiksi kutsuttavia piirteitä on myös jäänyt taakse, kun olen toipunut alkoholismistani. Eniten on hämmästyttänyt se seikka mikä narsismia ainakin on, ettei enää ole kiinni siinä vain omien tarpeiden tyydyttämisessä näyttääkseni muille jotakin, ollakseni jotakin, saadakseni jotakin…
Teen paljon asioita joista nautin suuresti, mutta kummallista se on, ettei kaikki mistä nautin ole vain sitä, että minä, minä, minä, minä, minä… vaan aika pitkälle me.
Hyvä esimerkki narsistisesta tyypistä on siinä, että sekin kielletään loppuun asti. Ottaa vielä suuttuakseen, jos siitä narsistisesta asenteesta, teoista, puheista/kirjoituksista joku uskaltaa huomauttaa ja sellainen minäkin olin. Voi olla, että vieläkin joku sanoo minun luonteestani jotain sellaista mitä en vielä itse tiedä tai osaa nähdä, mutta pitäisikö minun suuttua siitä, jos jollakulla on minulle jotain sanottavaa, jotta voisin itsekin nähdä itseni.
Se siitä narsismista, mutta mitä Smokille muuta kuuluu? Saitko työn josta puhuit? Itselläni on aivan järjetön buumi menossa, etten oikein ehdi kuin tehdä töitä ja taas töitä. Mitä töitä sitten teen nykyään, niin se jääköön sanomatta, mutta sen kerron mielelläni, ettei ikimaailmassa kukaan tai ainakaan minä itse en olisi kyennyt kuvittelemaan itseäni juuri näihin töihin ja siihen mitä kaikkea vastuulleni on annettu ja itse ottanut. Onhan edellinenkin elämäni paljolti sitä samaa vastuuta, mutta kun sitä tarvitsin silloin eri syistä. Lyhyesti sanottuna: Vain juodakseni. Nykyään kaikki on jotenkin erilaista. Vastuu on vastuuta niin itsestäni, kuin muistakin. Palkkakin on nykyään jotenkin eri tarkoitukseen kuin ennen. En mieti mihin sen kuluttaisin, vaan mitä me tarvitaan ja jned.
Elämäni oli aika kaameaa ennen, vaikka osaksi elinkin yltäkylläisyydessä, mutta kaikki se yltäkylläisyyskään ei riittänyt tyydyttämään narsismistisiakin tarpeitani. Kävihän sen yltäkylläisyydenkin kehnosti, kun senkin sain tuhottua, niinkuin alkoholistit nyt tuhoavatkin.
Katselin vielä kuviasi siitä puutarhastasi ja hyvältähän tuo näyttää. Ei ole minulla sinne mitään annettavaa eikä pois otettavaa, mutta jos se riittää, niin itse olen kiinnostunut bonsaipuista ja niissä jos missä on perinteitä johonkin mielenrauhaan ja tyyneyteen jota puutarhoihinkin ainakin luullakseni on tarkoitus rakentaa. Jos sellaisen saisin itselleni kasvatettua, niin kasvattaisin ja omaan puutarhaani istuttaisin, mutta juuri nyt en ole siihen kykenevä.
Rakennan mielenrauhaa vielä ainoastaan mietiskelemällä ja puhumalla sekä etsimällä Jumalani tarkoitusta minulle sekä toimien siten kuten käsitän Hänen tarkoittavan, mutta kun oma käsitys on vain omaa käsitystä, niin elän mielenkiintoista elämää, sillä joka päivä on aika ihmeitä täynnä, kunhan annan itselleni vapauden nähdä ja kokea kaiken.
Nyt lähen petiin, kun on ainuita velkoja joita nykyään omistan, meinaan univelkoja.
Kaikkea parasta teille kaikille muillekin, jotka ainakin omasta raittiudesta on kiinnostuneita ja jopa kiitollisia.
Tervehdys toverini raittiudessa,
Yritin minäkin kerran bonsai-puuta kasvattaa, mutta ei minusta ollut siihen. Silloin toki join, mutta tuskin minusta olisi vieläkään. Kastella joka päivä pikkuriikkisen ja leikata joka päivä pikkuriikkisen. Vaatii yhtä paljon kärsivällisyyttä, kuin kiven kasvattaminen, mutta paljon enemmän työtä. 
Tuosta työstä saatan jotain piakkoin kuullakin. Pitkään kuitenkin vielä kestää, ennenkuin ministerinkin nimet on siltä osin paperilla. Sieltä täältä on soiteltu ja jouluun asti on sen verran taas tekemistä tarjolla, ettei digitaalikamerasta pääse filmi loppumaan.
Tärkeintä minulle on tällä hetkellä, että muutamakin minulle tärkeä ihminen näyttää voivan hyvin. Jotenkin se asia vain aina pyörähtää, niinkuin pyhän Fransiskuksen rukouksessa luvataan.
Yhden asian olen taas oppinut: “Lehdet osaavat pudota puusta myös ilman myrskytuulen apua.”