Pitää tosiaankin miettiä miten iso ongelma onkaan, kun hoitajiksi hakeutuu ihmisiä jotka kärsii itse joko samoista ongelmista kuin potilaansa (oikea alkoholisti ) tai sitten nappailee joidenkin potilaidensa oikeasti tarvitsemat herkut ihan itse. On tuolla valviralla muutakin puuhaa, kuin hoitohenkilökunnan lupia repiä, mutta minkä teet, alkoholismi on kymmenesosalla ihmisistä ja ei se ketään pelasta siltä sairaudelta, vaikka kuinka itse sinne flipperiin hoitajaksi menee.
Pitää etsiä onko valviralla tietoa narsistisista hoitajista, että kuinka nopsasti he menettävät lupansa, jos narsismi nyt mikään peruste irtisanomisille nyt onkaan. Olisi tietysti syytä tarkastella muutenkin koko propleemaa, kun nyt tosiaankin alkoholismista saattaa kärsiä aito alkoholistinen potilas jopa kaksinverroin. Omasta ja hoitajan
Toivottavasti Smokki et pahastu, kun olen ottanut osaa hieman tänne puutarhaasi kuulumattomiin asioihin, näin ainakin luulen.
Nyt on mentävä ja pyhitän omalta osaltani tyynen paikkasi tyynille asioille. Kaikkea parasta.
Ystävä kallis, olet aina tervetullut vieras puutarhaani. Naapurin pienet lapset myös jostain syystä ihastuivat hyppimään puutarhani kivien päälle. Heitä tuntuu kosvastikin kiehtovan ajatukseni kivien kasvamisesta, vaikkeivät vielä ole kouluiässäkään. Monta mukavaa juttutuokiota olen heidän kanssaan asiasta vaihtanut. Jotenkin lapsilla on luontaisesti terve ajatus henkisyydestä. Silloin tällöin huomaan myös pienten kumisaappaiden astuneen kivien ohi. Minulle on kovin hyödyllistä opetella ymmärtämäään, että nuo saappaiden jäljet ovat haravanjälkiäni arvokkaampia.
Isoisäni kuoli isäni ollessa teini-iässä. Oli päissään vittuillut naapurin isännälle, joka sitten tuli ja löi isoisän halolla hengiltä. Isänikin on oikein hieno vapaamuurari ja rotari. Leivättömän pöydän ääressä ollut silti useamman kerran. Yhdestä isän rötöksistä on oikein tehty oikein tv-ohjelmakin. Vielä vuosienkin jälkeen näkyy silloin tällöin TV:ssä uusintana. Ehdollinen tuomio tuli 2,4 promillen rattijuopumuksesta. Äitini on sellainen luttana-reppana, jonka itsemurhauhkailuista olen kertonutkin.
Viikonloppuna lähden hautaamaan kummisetääni. Ihan vanhuuteen kuoli. Sukujuhlista muistan, miten kummisetä harrasti kovasti valokuvausta. Hieno kamera roikkui kaulahihnassa, eikä kameralaukun votkapullo tyhjentynyt koskaan, vaikka kuinka moni olisi siitä janonsa tyydyttänyt. Kummitätini on tyypillinen vahvuuttansa sairastava nainen, joka luuli pitävänsä kummisetääni kurissa ja nuhteessa. Kameralaukkuun ei tainnut koskaan päästä kurkistamaan.
Oikeastaan koko sukuhistoria on täynnä henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Alkoholismia, läheisriippuvuutta ja avioerolapsia. Isoisäänikään ei edes pappi olisi halunnut haudata. Tästä jaksoi vahvuuttaan sairastanut isoäitini aina muistuttaa. Kun puoli sukua aikanaan lähetettiin Tammisaaren punavankileirille, kuulustelupöytäkirjoissa kerrottiin juopoista ja heittiöstä, joita ei edes takaisin haluttu.
Normaali tarkoittaa tavanomaista. Sitä, mitä näen ympärilläni. Minun elämäni on siis ollut täysin normaalia. Näin ainakin luulin kauan. Yksittäisinä välähdyksinä olen elämässäni kohdannut terveitä ihmisiä. Sellaisia, jotka saattoivat kertoa huolensa ja murheensa omille vanhemmilleen ja saivat vanhemmiltaan tukea elämälleen.
Jokainen voi tutustua sellaisiin termeihin kuin transferenssi, vasta-transferenssi ja distanssi, ja mitä ne tarkoittavat auttamistyössä. Noiden käsitteiden tunteminen ja niiden tunnistaminen omassa työssä kuuluu jo opiskeluun, ja opiskelun puitteissa tapahtuviin työharjotteluihin.
Olisi todella pateettista syyttää hoitajaa niin ilmiselvästä perusmokasta kuin vasta-transferenssista potilaaseen/asiakkaaseen! Haloo, ihan niinku me ei tiedettäisi.
Myös mm. T. Hellsten käsittelee juuri noita asioita kirjassaan “Ihminen tavattavissa”, samoin M. Lindqvist kirjassaan “Auttajan varjo”, joka tosin oli ihan paska.
By the way: alkoholistin lähellä eläminen ei tarkoita automaattisesti läheisriippuvuutta. Esim. minä en ole ikinä ollu läheisriippuvainen. Kaikenlainen passivoisa hyysääminen on minulle vierasta, ja moinen etoo minua.
Alkoholistiperheiden lapset voivat olla traumatisoituneita, mutta oikeaa läheisriippuvuutta he eivät usein sairasta. Päinvastoin; he saattavat usein vihata sekä alkoholisti-vanhempaansa ja että toista läheisriippuvaista vanhempaansa.
Jotkut hoitomallit, kuten minnesota -malli edellyttää työntekijöiltä omaa henkilökohtaista kokemusta päihdeongelmasta: yleensä oman kokemuksen kautta, mutta joskus riittää myös läheiskokemus. Tämän lisäksi vaaditaan 2 - 3 vuoden raittius.
Joo kyllähän hoitajat huoritteluun saavat tottua jo ensimmäisissä työharjotteluissa vanhusten parissa. Huoritteluun ja narsutteluun voi tottua myös anonyymeillä nettipalsoilla, kun asiat parhaiten tietävät äijäköörit pääsevät vauhtiin. :mrgreen:
[Poistettu riitaisaa keskustelua -Päihdelinkin toimitus]
Mutta takaisin asiaan, eli päihteisiin. Kyllä, hoitoalalla on päihdeongelmia. Ei se ole kenellekään yllätys eikä mikään uusi shokki. Asiasta on painettu mustaa valkoisella jopa päihdetyön oppikirjoihin, esim. Havas & co:on “Päihdehoitotyö” oppikirjaan, jossa on yli aukeman luku hoitajien omista päihdeongelmista.
Minulla ei ole päihdeongelmaa, koska en ole mistään päihteestä riippuvainen enkä päihteitä juurikaan käytä. Tämä asia ei muutu, vaikka kokonainen leegio Rahvas-Vaeltajia ja SmokkiSugareita kilpaa minulle päihdeongelmia loitsuaisi ja narsuttelisi.
Mutta toki, jos arvelette minulla olevan päihdeongelman, niin minä olen valmis koska tahansa menemään minnesota -hoitoon, jos te keräätte minulle siihen kolehdin. Anytime!
Voitte jopa valita, passitatteko minut Kalliolan myllyyn vai Lapualle. Kumpikampi vain passaa tälle katille. :mrgreen:
“Onko tavoitteenasi tai elämäntapanasi täysraittius? Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Paatti saattaa huojua, mutta ei pienistä myrskyistä kaadu. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen. Tule mukaan elämänmakuiseen keskusteluun!”
(vippasin tuon palstan esittelytekstistä)
-Täysraittius…elämä ilman alkoholia…mutta sehän tarkoittaa, että on joko lopettanut alkoholinkäytön kokonaan tai on lopettamassa. Eikä vähentelemässä tai käyttelemässä kohtuudella…
Mielenkiintoisella tavalla lähdet purkamaan tuota “heittoa” josta saadaan varmasti muutakin irti, jos ihminen nyt vain haluaa keskustella rehellisesti omista ongelmistaan. Uskon sydämestäni kyllä, että ainakin jokin siellä sisikunnassa olevassa jepessä haluaisi päästä eroon siitä itseäänkin kiusaavasta narsismista, mytömaniasta ja ehdottomasti myös juomisesta, ettei tuolla heitolla kuitenkaan ole niin valheellinen tausta, kuin ensikatseella voisi ajatella.
Olemmehan mekin uhonneet menevämme hoitoon tai AAhan tai lääkärille, jos joku muu maksaa siitä. Minä velvoitin perheeni siihen. He maksoivat omalla terveydellään, kun minä lähdin lääkäriin. He maksoivat itsensä kipeäksi, kun hoidin itseäni omilla ehdoillani. He maksoivat minun sairaalamaksunikin, kun sieltä päästyäni join taas ja vielä söin niitä lääkkeitäkin jotka he myös maksoivat. …
Ainut asia mikä minulta vielä silloin puuttui oli oma halu raitistua, tervehtyä ja olla itsellenikin rehellinen. Olisinko minä saanut sen oman halun, jos olisin käynyt jossakin hoitolaitoksessa omilla ehdoillani.
Minnesotahoito on pikkusen poikkeus, kun sinne menevillä ei odoteta olevan sitä omaa halua, vaan se herää ihan itsestään, kun se sisäinen heppu alkaa kuulemaan. Joku kumma siinä on, että nekin joilla rahaa ei olisi ollut sinne mennä, niin sieltä tullessaan melkein jokainen olisi valmis itsekin sen maksamaan, kun vastine rahoille on jotain muuta kuin flipperistä saa. Siksi minä suosittelen plinkin hoitsulle menemistä sinne Minneen ihan omin avuin, kun jos vanhat merkit pitää paikkansa, niin sitä “heräteostosta” ei tarvitse katua ja saahan sen neuvoteltua erissä maksettavaksi, jos olen ymmärtänyt oikein. Tietysti saa kunnaltaan tukeakin, jos ei itse kykene maksamaan, mutta uskoisin kyllä että aina rahat löytyy, jos on aitoa halua vain tarpeeksi.
Kyllä raittiit silmäsi näkevät asian aivan oikein. Tuossa edellä jo mainitsinkin, että Sisäisellä Narsistilla ja Sisikundilla on yhteiset sormet (ainakin minun tapauksessani). Sitä kautta, kun ihminen osaa erotella Sisäisen Narsistin ja Sisikundin sanomiset toisistaaan, niin paljonhan ne silmät näkevät. Itse olisin asian suhteen kuitenkin varsin vaitonainen. Parempi ehkä olla uskovinaan Sisäisen Narsistin mytömaniaa. Tämä palsta käy kovin levottomaksi, jos kerrommme kaikille kaiken, minkä näemme.
Ainoastaan palkattomassa vapaaehtoistyössä toimivat tekevät sen hyvänhyvyyttään, ilman että odottavat siitä muuta hyötyä kuin auttamisen ilon. Vapaaehtoistyökin on hieno homma, ja suosittelen sitä kaikille jotka viitsii ja ehtii.
Palkallisessa työssä olevat odottavat saavansa siitä ainakin palkan, ja sen lisäksi työn iloa siten että tuntevat tekevänsä hyödyllistä ja tarkoituksellista työtä.
Esim. ammattiauttajan ja autettavan välinen suhde on kahden aikuisen välinen vuorovaikutussuhde, jossa kumpikin hyötyy jotain. Ensinmainittukin ainakin sen palkan eli toimeentulon. Ammatillinen työote suojelee molempia; sekä auttajaa että autattavaa ajautumasta vääränlaiseen suhteeseen, jossa olisi manipulointia tai hyväksikäyttöä.
Miulla ainakin on ammattiylpeys nykyisestä työstäni ja teen sitä koko sydämelläni, räksytti nyt SmokkiSugarit, VaeltajaRahvaat ja FrauleinKolmannet mitä tahansa.
Mutta suht asiallisille kuten esim. Hippiäiselle ja Paarmalle vastaan.
Niin siis Paarma hoi, en ole väittänyt etteikö minulla ikinä olisi ollut päihdeongelmaa. On miulla ollut, ja vieläpä melko paha!
Ja ouh, tottakai tavoitteeni on täysraittius! Ja nyt just mun tavote on lähtee uimaan ja salille! Tsaude.
*Sivuhuomiona, viime aikojen keskusteluja seuranneena: raittiina pysymisestään voi näemmä tehdä monimutkaistakin, jos haluaa . Minun mielikuvitukseni on tähän saakka riittänyt näkemään itseni vain yhtenä ja samana oliona, ilman “sisikundeja” tms. freudilaista höpötystä, mutta silti ei ole tarvinut ottaa huikkaa edes itseni takia. Mä oon mikä oon, minusta ei ole enää selvänä muuhun kuin minäkundiksi.
Jokainen raitistukoon omassa uskossaan. Tämä on minun tapani. Näin olen päässyt raittiuden alkuun ja näin olen saanut pidettyä korkin kiinni. Kun olen saanut viinanpirun kiinni vittuilusta, olen kutsunut sitä keskustelemaan. Joka kerran se on todennut, että on helpompiakin väittelykavereita.
Juuri olin lukemassa De Melloa:
[i]Väkivalta
Opettaja opetti aina, että syyllisyys on paha tunne ja että syyllisyyttä tuli välttää, kuin itse saatanaa.
“Tuleehan meidän kuitenkin vihata syntejämme?” muuan oppilas sanoi kerran.
“Kun tunnet itsesi syylliseksi, vihaat itseäsi, et syntejäsi.”[/i]
Itselleni kovin ajankohtainen aihe. Olin jo kuvitellut koko syyllisyyden tunteen olevan asia, joka ei koske minua. Sain kuitenkin sen kaivettua sisältäni ja nyt minulla ei ole aavistustakaan mitä moisella tunteella tekisin. Nämä kummitukset ovat vähän sellaisia, ettei niitä voi kaappiinkaan laittaa takaisin.
Sikäli, kuin kyse on itseni vihaamisesta - kuten De Mello sanoo - niin kuka vihaa ja ketä vihaa. Vihaako Sisikundi Sisäsitä Narsistia, vai Sisäinen Narsisti Sisikundia. Jos vihan takana on pettymys, niin mikä ihme sitten on se odotus ja kenen se odotus on ja kuka sitä ei ole täyttänyt?
Ainoa johtolanka on paareilla makaava äiti, joka on ottanut yliannoksen alkoholia ja lääkkeitä. Siihen se syyllisyys, eli itsensä vihaaminen, eli itselle tuotettu pettymys, eli perusteeton odotus jotenkin liittyy.
Niin meni rauha kivipuutarhastakin, kauan tämä ketju olikin miellyttävä ja erilainen kuin toiset tuossa aloitussivulla. Tänne oli mukava tulla katsomaan kiviä ja hiekkaa, tuntea rauhan laskeutuvan sieluun ja sydämeen
[Poistettu riitaisaa keskustelua -Päihdelinkin toimitus]