Mukava kuulla S&S että pärjäilet paremmin.
Jospa täällä itsekukin toteuttaa jotain sisäistä jota ei ryypätessä ole päässyt pintaan?? sinussa herää hoivavietti, minä olettelen puhumaan ja muut tekekee sitten muita juttuja… 
AA:han meno kynnys on jo korkea, yksinmenokynnys on vielä korkeampi. Tuttavallasi kävi tuuri kun tuntee sinut!
Mukavaa päivää!
Pakko jakaa tämäkin kokemus. Eilen illalla esimurkkuikäinen tyttäreni tiedusteli, milloin olen menossa seuraavan kerran AA:han. Hieman epäluuloisena kyselin, miksi asia kiinnostaa ja sieltähän se tyly totuus tuli: “Olet aina niin hyväntuulinen, kun olet käynyt AA:ssa.” 
- kaunis tapa ilmaista, että älä isä yrmistele.
Volaa! Sehän oli nättiä puhetta esimurkulta. 
Meillä vaan silmät muljahtelee ja “vanhukset” saavat kuulla /tuntea olevansa “niin tyhmiä”… 
Tässä kyydissä saa hatustaan pidellä kiinni ja laskea sataan toisessa huoneessa “muutaman” kerran päivässä. Mutta nautitaan…kohtahan ne jo lentävät maailmalle. 
Olipahan viikonloppu. Perjantaina kävin psykologilla kaivamassa omaa persoonallisuuttani verenlihalle. Viikonloppu toi mukanaan pieniä pettymyksiä suhteessa suuriin odotuksiin ja niinkös miestä vietiin. Lauantaiyön vietin autotallissa mököttämässä ja huudattamassa musiikkia. Jostain autotallin kätköstä löytyi vielä täysinäinen viskipuollokin. Olo oli todella sellainen. että nyt tekisi vitutukselle hyvää hukkua etanoliin ja itse olisin saavuttanut syväpuudutetun unen. Vastenmielisyys viina kohtaan kuitenkin voitti ja kävin heittämässä pullon jäteastiaan viekottelemasta. Joku vinossa kävelevä ohikulkija olisi saanut matkaansa eväspullo, jos olisi kohdalle sattunut.
Sunnuntaiaamuna toivoin, että edes RC olis kirjoittanut palstalle jotain ärsyttävää, niin olisin voinut purkaa pahaa mieltäni ilkeilemällä. Kiitos sinulle RC - olet vallan mainio oman vitutuksen roskatynnyri. Ei tätä alkoholistista persoonallisuutta tarvitse kovin syvältä kaivaa, kun se on jo ihan hyrskunmysrskyn. Sunnuntai-iltana kävin AA:ssa ja sain hieman lohtua, mutta maanantaiaamun olo on vieläkin, kuin krapulaisella. Kiitos raittiista viikonlopusta sanotaan AA.n kielellä, vaikka tuo “raittius” näkyy olevan itselläni pelkkää sananhelinää.
Hyvä Smokki että sait pistettyä viinanpirulle vastaan!!! olisit vaan saanut vielä suuremman vitutuksen, eikä olis helpottanut ihan heti. Oon ylpeä sinusta 
olet selvästi jo tukevammalla pohjalla.
Kyllähän se mietityttää itsekutakin mitä sitten tapahtuu kun elämä alkaa koulia taas kovalla kädellä…
Smokki_ja_Sikari kirjoitti:
Minulla tulee tiistaina puoli vuotta täyteen.
“Onnittelut jo näin pikkuisen etuajassa. Joidenkin lähteiden perusteella pahin retkahduksen uhka alkaa olla sinunkin kohdaltasi ohitettu…”
Tuon autotallimutkan jälkeen olo ei kertakaikkiaan ole sellainen, että retkahduksen uhka olisi takana. Ei tee yhtään mieli riemuita “juhlapäivistä” ennenkuin ne todella ovat omalla kohdalla. Ja toisaalta - mitä erilaista on sellaisessa raittiissa päivässä, joka sattuu olemaan järjestynumeroltaan 182. On se enemmän, kuin 18 ja jokaisella, jolla 18 raitista päivää takanaan on oikeus iloita. Samalla se on vähemmän, kuin 1820. Siitäkin voi riemuita. Ehkä jokainen raitis päivä on aivan yhtä arvokas. Mielessä on kuitenki koko ajan epämääräinen pelko, että alkanut raittius on vain harhaa.
Samalla pelottaa tuo tiistain 8 tuntia intesiiviopetusta. Se on minulle noin 100.s kerta, kun astun ryhmän eteen ja asetan kaiken omasta persoonastani näyttämölle. 1. kerta ilman edellisenä iltana varmistettua etanolin aikaansaama itsepetosta omasta täydellisyydestä. Entä, jos tästä raitistuvasta persoonallisuudesta ei saakaan irti sitä elämystä, jota opiskelijoille on luvattu? Miten voin kohdata yleisön 100% rehellisenä itsenäni, - aloitanko päivän “S&S ja alkoholisti”.
Sie pärjäät oikein hyvin kun et ota selevään päähän viinaa. Eikä sillä ole väliä montako päivää olet tähän mennessä ollut ottamatta. Mutta tuo pähkäily olisi hyödyllistä lopettaa, koska on helepompi olla kun ei funtsi liikoja.
Tuo epävarmuus omasta selviytymisestä raittiina on jäytänyt myös mua kovastikin. Tuntuu, että takuita raittiista tulevaisuudesta ei voi saada. Toisaalta taas tiedän, etten ole retkahtamassa tässä ja nyt, eli tiedän, että tuo epävarmuus on aivan hullua. Kuitenkin sellainen epämääräinen pelko siitä, että kaikki rämähtää käsille on toisinaan takaraivossa. Itsellä on auttanut se, että yritän palauttaa itseni tähän hetkeen. Siihen, kuinka juuri nyt on kaikki oikeasti hyvin. Ahdistus johtuu siitä, että suree jotain epämääräistä tulevaisuudessa tai menneessä. Kannattaako niihin oikeasti panna paukkuja.
Tiistai tulee kun on tullakseen ja luultavasti menee ihan hyvin. Ensimmäinen kerta pelottaa aina, mutta seuraavalla kerralla sitä onkin jo paljon vahvemmilla. Voimia sulle S&S noihin mietteisiin. Täällä päässä pähkäillään melko lailla samantyyppisiä asioita.
-Stobe
Eräs vaga wanha raitis alkoholisti tapasi aloittaa puheenvuoronsa eräässä ryhmässä luomalla katseensa hartaasti kohti kattoa, sitten loihe lausumaan mietteliäällä äänellä: “Tänään on ihmeellinen päivä. Se on aina ihmeellinen päivä kun alkoholisti on raittiina”.
Niinhän se on. Jokaisesta päivästä, viikosta, kuukaudesta ja etenkin vuodesta voi olla kiitollinen. Retkahduksen riski kuitenkin joka tapauksessa pienenee huomattavasti vasta sen 3 vuoden jälkeen. Mutta tämä on tilastotietoa pitkäaikaisista päihdeasiakkaiden seurannasta, ja tilastothan voi aina tulkita…miten haluaa. : )
Kolmea vuotta pidetään kuitenkin melko yleisesti pysyvän raittiuden merkkinä, ja esim. ammattiauttajan työhön suositellaan pohjalle vähintään 3 vuoden raittiutta, jos omasta taustasta löytyy päihdeongelma.
Kolme vuotta on 1095 päivää. Sen täyttymistä ei kenenkään kannata alkaa odottaa, vaan mennä päivä kerrallaan. Jokainen päivä voi olla hyvä päivä. Jos hyvin käy, tavalliset arkipäivät voi olla joskus kauniimpia kuin juhlapäivät.
Minustakin on ihanaa lähteä töihin joka päivä, kun on terve ja saa opetella työtä jolla on merkitys.
Työnteko muka ihanaa? Hulluilla on halvat huvit, sanotaan. : )
Pelko on sitä että ajatus yrittää ottaa selvää tulevaisuudesta mistä se ei kuitenkaan mitään tiedä. Itse asiassa kukaan ei tiedä mitä maailmassa huomenna tapahtuu joten sen asian suhteen olemme aika tasa-arvoisia me ihmiset. Minusta on mielenkiintoista että en tiedä mitä huomenna tapahtuu. Huominen päivä on aina pieni mysteeri ja se tekee elämästä mielenkiintoisen. Tiedän melko paljon siitä mitä itse huomenna teen ja missä vietän aikaani. En kuitenkaan voi siepata olosuhteita haltuun ja säätää ympärilläni olevien ihmisten tekemisiä ja asioita ylipäätään. Muuttuvia tekijöitä on lukematon määrä ja minulla itselläni on niihin hyvin vähän valtaa joten on tyytyminen siihen että huominen päivä aukeaa pääosin sillä tavoin kuin muut ihmiset sen minulle tarjoavat. Ja hyvinhän he ovat useimmiten tarjonneet.
Sinulla on tänään hyvä ote raittiuteen, miss Stobe. Kun pidät otteen samanlaisena niin kyllä sulla hyvin menee. Niinkuin minullakin koska minullakin on ollut hyvä ote raittiudesta - tänään(kin).
Vinetto
Smokki&Sikarille onnea! Eikös se tänään tule sinulla puoli vuotta raittiutta täyteen!
Kyllä, tänään tulee puoli vuotta täyteen. Kiitos vain muistamisesta - eipä muuten juuri näy fanfaarinsoittajia egoa pönkittämässä. Opetuspäivä meni 6 tuntia aivan onnistuneesti, lopussa porukkaan alkoi iskeä väsymys ja homma hieman karkasi sapluunasta - sinällään ihan ok, lähes täydellinen saa tällä kerralla riittää. Homma eteni suurin piirtein kuten olin kuvitellutkin - oma raittius ensimmäsitä kertaa uutena tekijänä tässä jutussa hieman tuli hetkittäin silmille, mutta ei vienyt jalkoja alta. Viikon päästä on kaksi uutta täyden päivän juttua ja olo on jo huomattavasti luottavaisempi.
Onnea täältä myös halauksella Smokki saat punaisen maton! Ja fanfaarin sitten puolen vuoden päästä!
Onneksi olkoon! 
t: [size=50]vitutuksen[/size] Roskatynnyri : )
Jos lupaat, ettet kerro kenellekään, niin mä oikeastaan vähän tykkään susta…
…täällähän on kohta herkempi meno kuin Fernetillä ja Kotivalolla konsanaan!!! Onnittelut myös. 
Mitens sulla muuten menee Smokki? olet ollut myös poissa, vaiko vaan muuten hiljaa 
Enhän minä pois ole ollut - kirjoitellut sinne tänne. Työpäivät venyvät, mutta vähitellen työnteko alkaa maistua hyvälle. Viikonlopulla kävin opiskelijajuhlissa ja katselin riehakasta menoa aamuyöhön - hain itselleni kaupasta pullon alkoholitonta punaviiniä jota sitten tarjoiltiin lasiini. Minulle rakas kollegani luuli raittiuteni pettäneen ja oli pahoittanut mielensä ihan todella. Selvittelimme asiaa tänään töissä. Toki aivan ihana, kun välitetään, mutta itselleni tuli varsin surullinen olo luottamuksen niukkuudesta ja tulkinnan nopeudesta - kysymällähän se olisi selvinnyt. Opiskelijoiden keskuuteen oli juomisen lopettamisestani tihkunut tieto, joka otettiin lämmöllä vastaan.
Isänpäivänä jätin viemättä pakollisen lahjan omalle isälleni - ei vain yksinkertaisesti huvittanut. Siellä oli kuuleman mukaan kotona seurustelemassa parhaan ystävänsä kanssa (kossupullo), kun tyttäreni kävivät. Pullo oli ilmeisesti huvennut aivan sopivasti, koska vastaanotto oli ollut miellyttävän lämmin - vielä ei kaikki olleet niiiiiin rakkaita 
Kiitos muistamisesta 
.
Ehkä siitä ei kannata pahoittaa mieltään, jos ystävien luottamus tuntuu välillä hataralta. Alkoholismi on niin henkilökohtainen asia ja Suomalainen on taas niin hienotunteinen että antaa toiselle oman tilan. Ehkä kollega mietti että kerrot miten asia on.
Kuulumiseten kysyminen on mukavaa välittämistä, vaikka sen tekisi täysin ventovieras
Kiitos vain - ja Heinäselle sen verran. Ystävälleni en toki suuttunut tai ollut edes vihainen (tai ainakaan silleen oikeesti) pettymyksen tunne vain on todellisuutta ja se pitää osata elää kokemalla, eikä toiselle kiukuttelemalla (tämän ehkä olen parhaiten oppinut olevan osa raitistumisprosessia).
