[poistettu riitelyä - Päihdelinkin toimitus]
[poistettu riitelyä - Päihdelinkin toimitus]
Ehkä sillä ettei ota kantaa niihin asioihin, jotka eivät “vaadi” kannanottoa, voi kokeilla itseään ja kasvuaan ja raittiuttaan. Eikö se henkinen kasvu kautta linjan ole tässä aina kohotettu korkeimmaksi määreeksi. Siksi joskus hiljaa mietin, ettekö te muut koskaan edes koeta hillitä tunteitanne, itseänne, näppistänne.
Minulle tämä ei enää ole edes vaikeaa, enkä oikeasti tiedä mitä minussa on tuolla kohtaa tapahtunut. Ennen halusin joka väliin sohaista jotain “välkkyä” mutta nyt voin istua sivussa kivellä ja katsella kun mätkitte toisianne olkisäkeillä, varmasti tuo on hauskaa, mutta illalla kutittaa ihoa.
Varmaan on henkistä kasvua oppia hillitsemään sormiaan. Henkistä kasvua voi olla myös oppia olemaan hillitsemättä sormiaan. Miten lie tarkoitettu. Kovasti mietin sitäkin, mitä Hesse kirjoittaa kovin kauniissa kuvauksessaan Sidharthasta. Ensin tuo opetteli askeesia. Luopumista naisista, Luopumista rahasta ja Luopumista vallasta. Sitten harjoitteli yltäkylläisyyttä näissä asioissa. Loppujen lopuksi päätyi elämän virran lautturiksi ja suositteli matkaajille tien keskiviivan tavoittelua.
Varmaankin se on Zen, että osaa istua kivellä ja katsella olkisäkeillä mätkimistä. Tarvinneeko riisinviljelijän muuta osatakaan. Zeniä on myös samurain tie - tuli, vesi tuuli ja tyhjyys. Tuli ja vesi ovat ne ensimmäiset askelet. Pitää osata istua kivellä ja pitä osata nousta seisomaan. Aivan niinkuin tyyneysrukouksessakin sanotaan. Ja vielä se tyhjyys - tietää milloin jäädä istumaan ja tietää milloin nousta ylös. Sekin on tyyneysrukouksessa. Vasta kun kaikki tämä on hiotunut taiteeksi, voi samurai astua tyhjyyteen - samurain tielle.
Huomenta SmokkiHerra 
[poistettu riitelyä - Päihdelinkin toimitus]
Jäämpä Kuulolle kunnioittaen myös vanhimman ammatin harjoittajia t…Kanthoona
En nyt allekirjoittaisi aivan tuota. Ei riitely koskaan ole kovin järkevää, vaikka sille järkiperäisiä syitä yritettäisiin etsiä. Toki jos riidalla voidaan saavuttaa jotain, se ehkä kannattaa, mutta vuosia jatkuvana vääntönä, joissa edes asiat eivät muutu tai kehity tai edisty…
Minä tapaan luopua riidoista sillä hetkellä kun ymmärrän etten saavuta riitelemällä mitään muuta kuin hetkellisen nautinnon “osavoitosta”. Zen-mäisesti ajatellen pidän tuon hetken löytymistä tärkeämpänä kuin koko tunnekirjon esiin tuontia riidassa.
Toki kaikki tunteet pitää pystyä näyttämään ja käsittelemään, mutta viisaus ehkä piileekin siinä missä, miten ja milloin.
Minä pidän riitelyssä siitä, että voin tarkentaa omaa mielipidettäni tai kantaani kulloinkin esillä olevan asian osalta, mutta kun huomaan ettei vastapuoli enää kuuntele, vaan etsii vain vahvistusta omalle mielipiteelleen, hiljenen, koska minun sananihan ovat tuolloin vain vastapuolen polttoainetta.
Tyttäreni täytti tänään 14-vuotta, keskustelin hänen kanssaan taannoin älykkyydestä ja hiljaisuudesta ja siitä, kuinka voi hiljaa olemalla osoittaa olevansa älykäs. Ei tarvitse tietää mitään, ei osata mitään, kunhan osaa oikeassa kohtaa olla hetken hiljaa. Kannattaa kokeilla joskus. Siitäkin saa mielihyvää kun voi vesittää toisen suurella innolla aloittaman riidan omalla hiljaisuudellaan.
Meitä ihmisiä tuntuisi olevan aika lailla kahta sorttia. Toiset pitävät puoliaan liiankin kanssa ja toiset eivät edes tarpeen vertaa. Joskus olen tämän ilmaissut myös niin, että toiset puhuvat liikaa ja toiset kuuntelevat liikaa. Yleensä ne, jotka kuuntelevat liikaa tietävät, miten hommat pitäisi hoitaa. Kuitenkin, ne jotka puhuvat liikaa, päättävät miten asioita hoidetaan. On yhtä lailla tärkeä taito saada suunsa auki, kuin pitää se kiinnikin. Auttakoon Jumala minua tietämään milloin kumpainenkin on paikallaan.
Asioidensa hoitamista vaikenemalla sanotaan myös mököttämiseksi. Mököttäminen on yksi sadismin muoto. Siinä tuotetaan itselle kärsimystä siinä tarkoituksessa, että toinenkin kärsisi. Tietyllä tavalla mököttäminen on hyvin sairas tapa ratkoa ongelmia.
Riitelyä en sinällään pidä erityisen hienona asiana. Hengellinen oppaani kuitenkin opettaa minua tässäkin asiassa hyvin. Pentukoirien suhteen se on kovinkin suvaitsevainen. Isojen koirien seurassa se on varsin nöyrä. Joskus se joutuu hakemaan oman paikkansa yhteisössä. Sen se tekee epäröimättä. Sopimuksen synnyttyä kaunaisuus unohtuu saman tien. Jos Jumala on kerran nähnyt tämän olevan hyväksi koiralleni, saa se kelvata myös minulle.
En koskaan oppinut mököttämään, hiljenemiseni on enemmän riidasta vetäytymistä silloin kun riita ei enää ole kuin toiston toistoa.
Kaikki asiat tässä elämässä taitavat olla sekä hyväksi että pahaksi, tärkeintä on ehkä vältellä ääripäitä.
Tämäntyylisiähän ne taisivat olla Buddhan opetukset aikoinaan. Tuo mainitsemani Hessen romaani kertoo Buddhalaisuuden perustajasta Sidhartha Gautamasta
fi.wikipedia.org/wiki/Siddhartha_Gautama
Itselleni aika outo uskonto, vaikkakin tuosta romaanista aukesi yksi asia, eli tuon keskitien kulkeminen. Wikipediaa selaamalla löytyy myös muutama aivan mielenkiintoinen elämänohje:
“Buddhalaisuudessa ei ole synnin käsitettä eikä siten ole hyvää tai pahaa toimintaa. Toiminta on sen sijaan taitavaa tai taitamatonta. Taitava toiminta vie pois kärsimyksestä kohti vapautumista, kun taas taitamaton toiminta lisää kärsimystä.”
Buddhalaisuuteen kuuluu näköjään viisi elämänohjetta:
(1) Tulee pidättyä tuottamasta vahinkoa muille eläville olennoille
(2) Tulee pidättyä ottamasta mitään mitä ei ole vapaaehtoisesti annettu
(3) Tulee pidättyä sukupuolisesta väärinkäyttäytymisestä
(4) Tulee pidättyä valheellisesta puheesta
(5) Tulee pidättyä sumentamasta mieltä millään keinoin
Aika lähellä tuntuu Budhhalaisuuden ajatukset olevan AA:n ohjelmaa. Näitä neljättä ja viidettä ohjetta voisi pohdiskella hieman syvällisemminkin. Olisiko ollut Kahleeton tällä palstalla enemmänkin aihetta pohtinut.
Neljännen ohjeen valheellisella puheella tarkoitetaan lähinnä valehtelua, mutta myös kaikkea puhetta joka tuottaa vahinkoa. Totuuden lausuminenkaan ei aina ole taitavaa jos asia ilmaistaan niin, että se aiheuttaa kärsimystä ja mielipahaa, esimerkiksi käyttämällä ironisia tai kärjistäviä ilmaisukeinoja. Neljättä periaatetta vastaavia myönteisiä periaatteita ovat rehellisyys, vilpittömyys ja ihmisten keskinäistä ymmärrystä edistävä puhe.
Viides ohje viittaa lähinnä päihteiden käyttöön. Buddhalaisuudessa ajatellaan, että kirkas mieli tuottaa enemmän sopua ja harmoniaa kuin sumeat olotilat. Tämän vuoksi buddhalaiset eivät yleensä käytä alkoholia. Mielen turruttamista muillakin keinoin tulee välttää.
On hyvä kokea ongelmia sillä muuten ei voi kokea niistä irtaantumistakin tai toipumista, jos puhutaan alkoholismista. Mä en enää etsi ääripäitä, mutta jos koen huikeaa iloa, onnea, niin annan niiden tulla. Aika vähän on muunlaisia ääripäitä enää ollut, ellei sitten joku asia joskus harmita, mutta sekin menee ohitse, kun tajuaa, etten voi kaikkia asioita muuttaa tahtomaani suuntaan, vaan Korkeampi tekee miten parhaakseen näkee, vaikka mitä minä mutisisin.
Toivon sinulle Hajatelma voimia ja rohkeutta tehdä niinkuin paras on, että sinunkaan ei tarvitsisi vältellä oikeastaan enää mitään. Nyt kun olen vältellyt nukkumaanmenoa tarpeeksi, niin lakkaan sen nyt, kun on tullut taas olluksi pian 24h raittiina ja valveilla. Hyvää ötyä tännekin, kuin raitista tätä loppupäivääkin.
Taidan alkaa budhalaiseksi, tuo “ei synninkäsitettä” nappasi kyllä paljon lujemmin kuin Raamatussa olevat ohjeet. Raamattu kun on teos jonka olen aloittanut yhtä monta kertaa kuin opuksessa on sivuja, mutta aina synnintunto tulee niin voimallisesti kimppuun, etten pääse muutamaa sivua pidemmälle. Tuntuu että kaikki mitä teen on syntiä, vaikken mielestäni tee syntiä. Tulkitsen raamattua varmasti jotenkin väärin, syyllisyyden tuntojeni kautta. luulen. Mutta nämä budhan opit vaikuttavat paljon vapauttavammilta.
Näistä viidestä ainoastaan tuo kolmas kohta on hiukan arveluttava, mikä katsotaan väärinkäyttäytymiseksi? jos nyt ei nosteta niitä Raamatun ohjeita vastaavan asian tiimoilta tähän rinnalle. Nämä ohjeet ovat jotenkin helpommin sisäistettäviä, mukautuvat ehkä paremmin ihmisen omaan arvopohjaan, toisin kuin raamatun aika suorat käskyt ja määräykset.
Jään pohtimaan…
Ihan omin ajatuksin olin pohtinut, että suhde seksiin olisi jotain sellaista, ettei liikaa seksiä, eikä liian vähän seksiä. 
Näin sen sanoo wikipedia.
Kolmas ohje
Kolmannen ohjeen tulkitaan kieltävän raiskaaminen tai aviorikos. Seksuaalisuus ei sinänsä ole paha asia, mutta sillä ei saa tuottaa vahinkoa. Ohje ei kiellä homoseksuaalisuutta. Ohjeeseen sisältyy myös keskitie eli itsehillinnän ajatus eikä se tarkoita pelkästään seksuaalisuutta. Mitään ei tulisi ahnehtia. Vastaavia myönteisiä periaatteita ovatkin tyytyväisyys eli kiitollisuus. Sen sijaan, että ahnehtisi ja keräisi aistinautintoja (ruoka, tv, musiikki, seksi jne.), pyrkiikin olemaan tyytyväinen ja kunnioittamaan sitä mitä sinulla jo on. Buddhalaisuus ei kuitenkaan kiellä nauttimasta edellä mainituista asioista.
Monesti oma uskomme on meitä niin lähellä, ettemme osaa sitä oikein nähdä. Sen takia itse nautin suuresti vieraiden uskojen pohtimisesta. Silloin ajatus ei ole mitenkään sen oman uskon vankina, vaan vapaudessa etsiä ja löytää. Kun niitä helmiä löytää ensin muista uskonnoista, niin ne samat jutut löytyy kyllä Raamtustakin. Ei kristinuskossa oikein muuta vikaa ole, kuin suhtautuminen alkoholiin. Sitten on oma lukunsa ne ihmiset, jotka ottavat uskonnon omaan käyttöönsä. Sellaisia ihmisiä Raamattu nimittää Sielunvihollisen paimeniksi. Itse kutsun heitä eksyneiksi oppaiksi. Juuri tästä syystä haluan pitää koiraani henkisenä valmentajanani. Syystä tai toisesta sillä ei ole kiusausta joutua oman vallanhimonsa pauloihin.
AA:n ohjelmassa kolme ensimmäistä askelta kuvaavat toipumisohjelman keskeiset periaatteet. Askeleet neljästä yhdeksään ovat tehtäviä, jotka auttavat meidät irti juomisen historiastamme ja askeleet kymmenestä yhteentoista antavat ohejita päivittäiselle elämälle raittiina. Ensimmäinen askel on sinällään yksinkertainen ja suoraviivainen. Tunnustamme itsellemme, että tarvitsemme apua toipuaksemme sairaudestamme. Toinen askel liittyy avun hankkimiseen.
Opimme uskomaan, ettö joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme.
Avun hakeminen ja saaminen
Itse tein ensimmäisen yritykseni toista askelta kohti menemällä työpaikkalääkärini juttusille ja kertomalla haluavani lopettaa alkoholinkäytn. Kokonaan. Lääkäri tarjosi minulle antabusta ja kolmea käyntikertaa psykologin luona. Oma uskoni ei ollut riitttävä tämän hoidon tepsivyyden suhteen. Kerroin tämän myös läääkärilleni ja tiedustelin mahdollisuutta päästä kuukaudeksi eristyksiin alkoholista kokonaan. Toisin sanoen raittiuden aloittamista valvotuissa olosuhteissa. Lääkäri piti ajatusta sinällään hyvänä, mutta totesi ettei työnaantajani ole suostuvainen kyseisen kaltaista hoitoa kustantamaan. Ohjasi minut A-klinikalle. Kaksi kertaa tuo lääkäri soitteli minulle jälkeenkinpäin ja varmistui, että olen apua saanut, kun sitä lähdin etsimään. Tämä lisäsi uskoani työpaikkalääkäriin.
A-klinikkakaan ei akuuttiin tarpeeseeni, voinut kuntoutuspaikkaa tarjota. Sain kuitenkin paikan katkaisuasemalta. Hieman olivat ihmeissään, kun esitin toivomuksenani raittiin elämän aloittamista vasta maanantaiaamuna, kun olin sopinut loppuviikoksi muutamia tähdellisiä työtapaamisia.Olivat ilmeisesti huolissaan siitä, mitä minulle voisi tapahtua, jos en heti pääse katkaisuun. Pääsimme sopuun asian suhteen, kun lupaisn olla väliajalla raitistumatta.
Tuohon katkaisuasemaan hoitomuotona jaksoin uskoa. Ei minua aivan tarvinnut seinään kahlehtia, jotta pysyisin pois alkoholipullon luota. Riitti, kun ovella hoitaja oli sen verran vahtimassa, että olisi ainakin kysynyt matkani suuntaa, jos olisin yrittänyt poistua hoitopaikasta. “Lukkojen” takana sain kolmenkymmenen vuoden putken poikki. Sain uuden elämäni neljä ensimmäsitä raitista päivää. Kolmantena päivänä sain myös ensimmäisen palkitsevan kokemuksen raittiin elämän seurauksena. Illalla katselin televisiosta Suomi-Tsekki jääkiekko-ottelua, joka jatkui liki puolille öin. Jaksoin katsella pelin loppuun asti sammumatta erätauolla alkoholin puuduttamaan uneen.
Oikeastaan tuon vertaa enempää aikaa en raittiuden alkuun tarvinnut, sillä se riitti palauttaamaan minulle uskon. Uskon siihen, että joku muu voi auttaa minua raitistumaan, vaikken itse siihen kyennytkään. Sain myös mukaani antabus tabletit. Uskoin niidenkin voivan autttaa minua ja auttoivathan ne.
Varsin epäillen kävin tutustumassa myös AA-ryhmään. Muutaman käyntikerran jälkeen aloin uskoa, että AA-ryhmä voi olla minulle sellainen itseäni suurempi voima, joka auttaa minua raitistumaan. Vähitellen tuo usko on muuttunut entistä vahvemmaksi.
Hengellisyys
AA ohjelman kantavana ajatuksen on hengellinen kasvu raitistumisen välineenä. Hengelliseen kasvuun ei ole mitään pakkoa, vaikka asiasta palavereissa puhutaankin. Mukaan tulemiseen ja mukana olemiseen riittää tuon ensimmäsen asekeleen “tekeminen”. Senkin suhteen ollaan varsin joustavia, mutta vähintäänkin jonkin asteista halua olla lopettaja toivotaan. Monikin alkoholisti kykenee varsin vaivatta torjumaan tuon hengellisen kasvun tavoittelun jopa vuosikymmenten ajan. Tälläkin palstalla on puhuttu sellaisista raitistuneista, jotka ovat lopettaneet juomisen, mutta haluavat edelleenkin olla samanlaisia mulkkuja, kuin aina ennenkin. Se on AA:n näkökulmasta täysin hyväksyttyä. Halusta kasvaa henkisesti vastaa jokainen yksin ja itse.
Hengellisyys on asia, jota monet AA:ssa vierastavat. Ajatellaan, että hengellisyys ja uskovaisuus ovat samoja asioita. Näin ei kuitenkaan ole. Ateisti voi olla aivan samalla tavalla hengellinen, kuin uskovainenkin. Tässä suhteessa AA:n hengellisyys on hyvin suvaitsevaa.
Omassa suhteessani Jumalaan oudoksun sekä ateistien, että uskovaisten henglellistä ajattelua. Uskovainen luulee tietävänsä, että on olemassa Jumala. Ateisti luulee tietävänsä, ettei Jumalaa ole. Oman uskoni luonne on filosofista uskoa. Sen perustana on uskon ja tiedon erottaminen toisistaan. Ei minulla ole tietoa Jumalan olemassa olemisesta, eikä Jumalan olemattomuudesta. En edes tarkkaan tiedä, onko Jumala käsin koskelteltava asia, vai aivan pelkkä abstraktio. Sillä tavoin olen omassa suhteessani Jumalaan saanut helpotuksen, että kaikkivaltiaana Jumala osaisi nuo asian kyllä minulle tulla kertomaan, jos ne Jumalan mielestä olisivat tärkeää. Koska ei ole tullut kertomaan, päättelen siitä, etteivät ne sitten niin kovin tärkeitä asioita olekaan.
Minun laillani uskovia sanotaan AA:ssa agnostikoiksi tai epäilijöiksi. Kummastakaan sanasta en oikein pidä. Wikipediasta löytyy juttuja agnostikoista. Ne jutut eivät oikein minuun päde. Epäilijäkin on vähän ruma sana - pitäisikö oikein käydä lisäämässä se Fernetin inhokkisanalistalle.
Itse käyttäisin omasta suhteestani suhteeessa Jumalaan sanaa utelias. Vapaana tietokäsitysten asettamista rajoituksista voin täysin vapaasti pohtia erilaisia uskonnilisia kysymyksiä. Yksi itseäni kiehtova kysymys koskee inkarnaatiiota. Jumalan ilmaantumista ihmisten keskuuteen, niinkuin Harry Potter sen ilmaisisi. Yritän pohtia Jumalan omia ajatuksia, jos hän haluaisi maan päälle ilmaantua. Jos Jumala kaikkivaltiaana ja kaikkitietävänä päättäsi kaikista itselleen mahdollisista tavoista ilmaantua maailmaan juuri naisen syynnytyskanavan kautta, niin olisipahan aika veijari. Tässä on oikeastaan koko uskon ydin. Uskonko minä moiseen? Tärkeintä uskossa on olla rehellinen itselleen. Olla uskomatta asioihin, joihin ei usko ja uskoa asioihin, joihin uskoo.
Sen verran olen hengellisyydessä edistynyt, että selviän raittiina ilman, että minua pidetään kaltereiden takana. Selviän raittiina myös ilman antabus-tabletteja. Luulen, että olen AA:sta saanut riittävän avun, jotta selviäisin, myös ilman AA:ta. Ainahan voin tyydyttää hengellisen kasvun tarpeita käymällä äijäjoogassa tai moni muin tavoin. AA nyt vain sattuu olemaan minulle paikka, jossa on helppo pysähtyä miettimään omaa kasvuaan.
AAn ohjelmassa pyydetään lyhyesti sanottuna tekemään kaksi asiaa. “Siivoa talosi” ja lopuksi luota Jumalaan.
Itselläni ei ole epäilystäkään, etteikö Jumalani ole olemassa ja auta, jos toimin kuten hän odottaa minun toimivan. Olen kokenut raitistumisen ihmeen, toipumisen ihmeen noiden siivoustoimenpiteiden ja Jumalani avulla. Olen kokenut miten elämäni muuttui katastrofaalisesta sekametelisopasta tyyneyteen, rauhaan ja vapauteen. Uskoin ohjelmaan ja se teki mitä lupasi. Uskoin tai annoin itseni uskoa lopulta Jumalaanikin ja hänkin teki mitä luvataan. Olihan tuo ja aikaisemmin varjellut, hyvä niin ja antanut minun temmeltää miten lystää, mutta ei näemmä ollut suuttunut eikä kantanut kaunojakaan, heh 
Mitä usko minulle aluksi oli, niin vain uskoa siihen mitä toverit sanoi ohjelmasta, heidän toipumisestaan sekä siitä, että minullakin on mahdollisuus toipua, jos otan askeleet kuten pyydetään, rehellisesti, avoimin mielin ja uskoen, että asiat muuttuvat, jos minä toimin kuten pyydetään.
En tiennyt aluksi mitään Jumalasta eikä kukaan siitä puhunutkaan, vain joissakin teksteissä luki sana Jumala. En antanut sen häiritä, koska halusin raittiutta enemmän, kuin etsiä keinoja vältellä ohjelmaa. Ei ollut vastaiskuja millekään sanamuodolle, askeleelle, toiminnalle tai edes toverille, kun halusin etsiä ja tehdä kaikkeni, jotta löytäisin itseni raitistuisin ja saisin sielulleni rauhan.
Tänään sydämessäni on kymppiaskel muistuttamassa minua erheellisyydestäni ja yhdestoista askel, jotta voisin korjata itseäni. Kahdestoista askel kulkee niinikään aina mukanani, jos tulee tilaanne, jossa voin kertoa mitä ohjelma lupaa ja miten se myös toimii. Nämä kaikki AAn askeleet ovat minulle muuttuneet suosituksista välttämättömyyksiksi, kun tiedän, ettei minua mikään muu olisi kyennytkään auttamaan ja tänään ei tarvitse etsiä mitään muuta.
Jossain vaiheessa lopetin viettämästä AA synttäreitä, kun ei minun raittiutta lasketa vuosissa, vaan päivissä. Minusta tuntuu siltä, että tänäänkin raittiuteni tuntuu paremmalta, kuin eilen ja syytä siihen en tiedä. Se taas tarkoittaa myös sitä, että voin juhlia ja oikeastaan juhlinkin, joka armas päivä raitistumistani. Vuosista viis, kunhan saan tänään olla raittiina ja pitää AAn sydämessäni, menin minne tahansa. Minä en aina tarvitse ryhmiä, mutta AAta tarvitsen tänäänkin, sen ohjelmaa, tovereita joilla on minulle sanottavaa, annettavaa sekä Jumalaani, jolle annan mahdollisuuden toimia edukseni. On Hän toiminutkin, mutta ei ilman, että minä olisin antanut lupaa siihen ja miksen antaisi, kun elämäni maistuu tänään muulta, kuin rentunruusulta ja koiranpaskalta. Kumpaakaan en ole maistanut, mutta en haluakaan.
Lopetan tähän ja teen tilaa muillekin. Parasta jatkoa sinullekin S&S ja näkytään.
Kommenttina edellisiin:
Spiritual = hengellinen
Religious = uskonnollinen
“Isossa kirjassa” alkuperäisellä ( engl.) kielellä sanotaan spiritual. Ei religious. Olen lukenut ao. kirjaa engl.kielisenäkin ja minulle on selvinnyt täysin, mitä tarkoittaa hengellisyys.
EIkö hengellisyys ole puhtaimmillaan epäitsekästä auttamista, sitä lähimmäisen kunnioittamista, josta kaikki hyvä saa alkunsa? Sitä olen itse pohtinut, et mikä ajaa ihmisen miettimään tuotakin yksinkertaista asiaa, hulluuden partaalle järjellään, kuten allekirjoittanut. Toisaalta omalta kohdaltani tiedostan tänään sen, et muuta tietä minulla ei olisi ollut tasapainoiseen elämään. Tai no olisi ollut toinenkin tie, mut se olisi ollut kovin lyhyt ja lisäksi kaukana tasapainoisesta 
Tänään olen taisteluni taistellut. Ei minun tarvitse enää kiistellä asioista tai siitä mitä mikäkin tarkoittaa. Minulle riittää se tieto asioista, joka minulle kyseessä olevana päivänä on siunaantunut. Tänään tuo tieto ei ole välttämättä paljon, mutta riittävä minulle.
Omalla kohdallani suurimpia oivalluksia oli se, kun tiedostin itseäni sen verran, et vapauduin koko elämäni orjuuttaneesta oikeassa olemisen pakkomielteestä. Tänään minulla on oma mielipide asioista. Se onko se välttämättä asioissa, jos toisissakaan oikea tai vähemmän oikea, ei enää päätäni pakota. Minulle riittää se kun mielipiteeni on tullut omalla kohdallani testatuksi ja todetuksi omalla kohdallani toimivaksi. Sen jälkeen voin puhtaalla omalla tunnolla jakaa ilmaiseksi saamani eteenpäin ja se auttaako se toista ihmistä samalla tavalla kuin minua, ei ole minun käsissäni, onneksi ei.
Rauhaa ystävät hyvät. Rauhaa, raittiutta ja raikasta mieltä. Voikaa hyvin…
Samoten sinne.
Kaaleppinen, tämän voisin laittaa seinälle, siinä on niin paljon hienoja, tavoiteltavia asioita
Huomaan uskonasioiden ja Jumala-sanan pujahtaneen mukaan keskusteluihini. Kai niin on tarkoitettu. Hieman pelkään, että joku ajattelee minun ryhtyneen Jeesustelijaksi ja taivasosuuden kauppiaaksi. Se ei ole oma tarkoitukseni.
Kaikkien kolmen lapseni kanssa olen joskus joutunut tilanteeseen, kuinka he tulevat minulle kertomaan, ettei Joulupukkia ole olemassa. Tästä on aina syntynyt pitkällinen keskustelu, jonka olen aloittanut kysymällä - tarkoittaako tämä nyt sitten sitä, ettet jouluna haluakaan lahjoja? Keskustelun myötä olemme ydessä todenneet, ettei Korvatunturilla ole mitään Joulupukin pajaa. Ihmisten mielissä Joulupukki on kuitenkin hyvin todellinen asia. Sinällään tuo Joulupukki on melkoinen ihmeiden tekijä. Ajatelkaapa, kuinka aikuiset pohtivat antamista ja antamisen iloa. Perheet kokoontuvat yhteen ja lasten silmät säihkyvät - eikö tuo ole muka todellista? Mitä kaikkea oikeastaan liittyykään tuohon Joulupukkiin, josta jotkut uskaltavat väittää, ettei koko Joulupukkia ole olemassa.
Hyvin ylpeä olin nuorimmasta tyttärestäni, kun opettaja eka-luokalla varovaisesti kysyi, kuka uskoo Joulupukkiin. Tyttäreni viittasi reippaasti silläkin uhalla, että toiset lapset saattaisivat hymyillä hänelle. Opettaja yritti selittää tyttärelleni, ettei Joulupukkia ole olemassakaan. Opettajarukka. On varmaan noloa, kun 7-vuotias lapsi alkaa selittää elämän tärkeitä tosiasioita. Ei lapsenuskon kautta vaan paljon syvemmällä ymmärryksellä. En oikein tiedä, oliko tilanteessa sopivaa selittää opettajalle erilaisten tietoteorioden luonnetta. Ja mahtoivatko ne edes opettajalle tulla selviksi samanlaisella kirkkaudella, kuin tyttäreni oli asian ymmärtänyt. Joka tapauksessa tytäreni oli maininnut, että Joulupukki kuuluu ihmistieteiden alueella, eikä luonnontieteisiin. Luonnotieteiden puolella on ihan hyvä ajatella Korvatutunturia fsyikaalisena konstruktiona. Ihmistieteissä Joulupukkia pitää tarkastella nimenomaan sosiaalisen konstruktion näkökulmasta. Lähes jokaiselta ihmiseltä voimme kysyä käsityksiä ja kokemuksia Joulupukista. Voimme tutkia Joulupukin merkityksiä monesta ulottuvuudesta. Ja silti - opettaja kehtaa väittää, ettei koko Joulupukiia ole olemassa.
Monella nettipalstalla ateistit vertaavat Jumalaa Joulupukkiin. Vertaus on hyvä, mutta johtopäätös on virheellinen. Ateistin tulkintahan on, ettei ole Joulupukkia, eikä siten myös Jumalaa. Oma tulkintani on täysin päinvastainen. Koska Joulupukki kerran on olemassa, niin Jumalakin on olemassa. Joulupukista toki tiedämme paljon enemmän ja Joulupukkiin liittyvät käsitteet ovat yhtenäisempiä.
Kuten sanoin - itse olen Jumalan suhteen lähinnä utelias. Mikä tämä tällainen Jumala oikein on. Paljon on erilaisia mielipiteitä. Voisiko niistä sitten luoda jonkin synteesin tai ymmärryksen? Syystä tai toisesta asiasta kinastellaankin paljon. Joku väittää, että kyseinen Jumala loi Maailman kuusituhatta vuotta sitten seitsemässä päivässä. Toinen väittää maailman olevan vanhempi ja syntyneen evoluution kautta. Mitäpä se minulle kuuluu. Jos Jumala kerran on kaikkivaltias ja kykenee kokonaisen maailman luomaan seitsemässä päivässä, niin osaahan se Jumala sen silloin tehdä vanhastakin kivestä. Luulisi hahmolla olleen hauskaa pohtiessaan tutkijoiden ilmeitä tulevaisuudessa, kun rakentavat kokoon evoluutioteoriaa. Se miten itse tähän kinasteluun suhtaudun perustuu aivan kokonaan AA:n ohjelmaan. Kysyn kiivastelijoilta rakensiko Jumala tuon maailmansa tänään. Molemmat osapuolet lienevät yhtä mieltä siitä, ettei rakentanut. Sittenhän se ei ole kovin tärkeää - ajattelen minä. Kiitollisena siitä, että saan taas tänään aloittaa uuden raittiin päivän. Jakakoon Jumala paremmat lahjansa niille, jotka niitä enemmän tarvitsevat.
.
Moi Smokki!
En minä ainakaan ymmärtänyt niin, sinähän avasit keskustelun näiden asioiden pohdinnalla ja kertomalla mitä sinun uskosi on. Ei se ole Jeesustelua ja taivasosuuden kauppaamista. Aihe on vaan niin vaikea, että helposti keskustelu lähtee siihen suuntaan. Uskominen on niin herkkä asia, riippumatta täysin siitä mihin uskoo. Uskominen on syvästi kokemuksellinen asia, jota on vaikea pukea sanoiksi. Ja kyllä minä ainakin sitä Joulupukkia tänäkin jouluna odotan; lämmön, yhteisyyden, jakamisen ja rakkauden muodossa.