Poistin, ettei samaa kirjoitusta tarvitse lainausten merkeissä moneen kertaan lukea.
Kyse ei suinkaan ollut sukupuolten valtataistelusta vaan 2-jakoisuudesta. Rehellisyys tai siitä suitsuttaminen tällä palstalla on mahdoton yhtälö.
Vaikka tänne moni kirjoittaa olleensa niin ja niin kauan ilman alkoholia, en siihen usko, kun kokemuksen mukaan ei ole tarvetta.
Rehellisyyden vastaanottaminenkin on hiukan niin ja näin, joku siihen kykenee, joku toinen ei, onko sillä silti loppujenlopuksi väliä mitä toinen sinusta sanoo kun olet varma itsestäsi, ei kaikkia kykene miellyttämään eikä siihen mielestäni täytyisi pyrkiäkkään oman mielenrauhan säästämiseksi.
Tuosta sukupuolijaottelusta tämänverran;
Tuo “suihinottohoukutin” ei niinkään ilmaise minulle sitä, että kyseisen heiton esittäjä on sovinisti vaan se ilmaisee agressiota ja pelkoa jota yritetään välinpitämättömyydellä peitellä.
Minulle sovinismi on lähinnä sitä, että yritetään kärjistetysti ilmaista naisten soveltumattomuus johonkin kyseiseen toimintaan joko fyysisten tai psyykkisten puutteiden vuoksi, mikä joillakin aloilla esimerkiksi on ihan ymmärrettävää.
Toki olen sovinisti. Samalla tätäkin tekstiä voi lukea sekä sinun kirjoituksenasi, että minun Tuo hampaiden valkaisu oli ihan omista tekosistani. Rintojani en ole suurentanut. Edelleenkään suorassa puheessa ei ole salattuja tarkoituksia. Sen takia se onkin niin vaikeaa - kun ne tarkoitukset joskus ovat salassa itseltämmekin. Sovinismistä ja feminismistä en ole innostunut tällä palstalla keskustelemaan - siihen voi löytyä parempikin paikka.
Smokki on noin 50v. mies. Olet pitkä ja hoikka, ikä ei harteitasi vielä paljoa paina. Hiukset ovat jo saaneet hiukan ajan patinaa ohimoilleen. Maailma, elämä ja ihmiset kiinnostavat sinua. Olet siitä ehkä hiukan harvinainenkin mieheksi, että puhut myös omista arimmista tunnoistasi. Osaat iloita, suorastaan riemuita, mutta tunnet myös tuskan ja surun. Tämä luo kiinnostavan särön olemukseesi. Rakastat läheisiäsi, mutta itsesi rakastamista olet joutunut opettelemaan. Olet seurallinen, hyväkäytöksinen ja aina asianmukaisesti pukeutunut. Vaimosi olet hurmannut taitavalla sanan käytöllä. Vaikka olet esteetikko ja arvostat myös naiskauneutta, niin sitäkin tärkeämpi sinulle on sielun kauneus. Olet tohtorismies ja taidat työskennellä opetushommissa (tämä oli profiilissasi ) kristallipalloni mukaan…
Kiitos Sinulle Basilica, jonka Sydän on Ruusua kauniimpi. Sitä kauneutta minä sinussa arvostan. Sen Ruusun tuoksunkin Sinulle kuvailisin, mutta siihen eivät sanani yllä.
Opettajahan minä olen. Tänään pidän lukkarinkoulua kirkkomme papeille ja muille jukuripäille. Siellä saavat parhaillaan pohtia, mitä Aapo - veljeksistä viisain ja ja päätänsä muiden yläpuolella kantava opettaa meille tuosta Ruusun tuoksusta.
”Olet avoin kaikelle uudelle tiedolle, etkä suojele mustasukkaisesti omaasi vaan jaat sen muiden kanssa. Et ole hakannut jalansijojasi kiveen ja pysyttele itsepäisesti ja turvallisesti niissä, sinä uskallat kulkea juoksuhiekallakin. Sinulla on tietoa ja taitoa, sekä kykyä välittää sitä muille - kärsivällisesti ja rakastaen.
Siksi sinä olet Opettaja.”
Olisin sanonut viisain ja vanhin, mutta tytönhuitukka olisi voinut moisesta loukkaantua.
Kukas ‘tytönhuitukka’ nyt ikäkommenteista loukkaantuisi
Ensimmäinen viikkoni vuorotteluvapaalla kääntyy toiseksi ja pakko on vähän hehkutella tätä ruusuntuoksuista olotilaa. Minulla on nyt jo ollut aikaa ajatella! Ehdin todennäköisesti siis puolen vuoden aikana ajatella toisenkin ajatuksen?
Lähdin hakemaan vuorotteluvapaata aivan toisin ajatuksin kuin miten nyt asiasta ajattelen. Ajatukseni oli, että olen vanha ja väsynyt, etten pärjää enää tässä työtahdissa ja hain vapaata hieman pää painuksissa, mutta vahvan sisäisen tarpeen ohjaamana. Ajatukseni on kääntynyt aivan toiseksi. Tämä oli parasta mitä voin itseni hyväksi tehdä! Kuin päänsilitykseksi hyvästä päätöksestä olen kuullut monelta taholta, että olen rohkea, koska uskallan ‘tässä iässä’ irroittautua työelämästä ja terveen itsekäs, koska ajattelen itseäni!
Njah. Terveen itsekkääksi en osaa vieläkään itseäni kuvitella, mutta kukapa tietää mitä kuuden kuukauden päästä olen
Smokin puutarhaan toivotan hedelmällistä maaperää tällekin keväälle. Puutarhassa kasvaa monenlaisia ituja ja monenlaisia puita, hentoja ja vahvoja samassa tilassa. Se on ihaninta mitä voi olla!
Onnea "vanhempi ja viisas valtionainen " Cricket.
Ei ole vika yksilössä, jos ei kerkeä systeemin juoksumatolla ajattelemaan. Tunnen itsekin tilanteen ja niin monii kertoo samaa. Hyvä päätös ehdottomasti. Kukaan ei ajattele puolestamme ajatuksiamme eikä elä elämäämme. Ihania, hitaan nautinnollisia ajatteluhetkiä. Toivottelee B.
Yksi pienimmistä tai yksi parhaista. ja kuka nyt kuuluu kuhunkin
joukkoon.
Vai onko kaikki hyvää.
Sen minkä te teette toisillenne, te teette itsellenne.
Sen minkä te annatte toistenne tehdä te annatte itsenne tehdä.
Jos mielesi on levoton, istuta puu.
Ajatelkaa syntymättömiä vauvoja, niin maailma pelastuu
Toinen vuosi raittiutta on minulla täyttymässä. Tällaisia ajatuksia minulla oli raittiudesta vuosi sitten:
Ensimmäinen raitis vuosi oli hyvä vuosi. Paljolti se oli tarpeen juomisesta eroon pääsemiseen ja itsensä kanssa elämisen opiskeluun. Omien tunteiden opiskelusta kaikki oikeastaan alkoi ja lopputulemana oli oman ihmisarvon oivaltaminen.
Kuluneena vuonna olen opiskellut elämään itseni ja muiden ihmisten kanssa. Olen yrittänyt oppia ymmärtämään tyyneysrukouksen olemusta: ”Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.”
Kivipuutarhan rakentelu ja golf-viheriöt ovat tarjonneet oivan ympäristön opetella tyyneyden taitoa. On kovin yllättävää ja kovin helpottavaa oivaltaa asioiden järjestyvän useimmiten aivan itsekseenkin, kunhan vain annan niiden kaikessa rauhassa järjestyä. Useimmiten asioiden hämmentäminen vain haittaa niiden hoitumista. Pakko myöntää, että paljon olisi asioita elämäni aikana hoitunut aivan omia aikojaan, kun vain olisin malttanut pysytellä hieman sivummalla ja katsella niiden sujumista.
Jos jonkin neuvon haluan antaa, niin kaikki ovat oikeassa ja kaikki ovat väärässä näissä raittiusintohimoissaan. Elefantilla on takaapäin katsottuna häntä ja edestäpäin katsottuna kärsä. Sivuprofiili on aivan erilainen, kuin kuva ylhäältä tai kuva alhaalta. Viisaimmat ymmärtävät oman ymmärryksensä vajavuuden ja loput näkevät vain oman kuvansa elefantista. Silti näilläkin näkymillä on arvonsa.
Raitistuminen onnistuu, kun syntyy oma oivallus halusta raitistua – uskallus hypätä tuntemattomaan ja ymmärrys hyväksyä kaikki vastaantuleva tyynesti – tämäkin on minulle tarkoitettu ja tämäkin menee ohi. Yhdessä elämä on helpompaa, kuin yksin. Jos omin neuvoin on eksyksissä huonoilla poluilla, kannattaa ainakin alkuun luottaa siihen, mitä neuvojen antajat ehdottavat. Eivät ne neuvot varmaankaan virheettömiä ole, mutta eivätpä ole toimineet omatkaan konstit.
Syksyllä minua alkoi vaivaamaan tietynlainen alkuraittiuden jälkeinen masennus – tätäkö tämä vain tämä raitis elämä onkin. Kyselin kokemuksia ja samoja tunteita on ollut muillakin. Moni on joutunut takaisin kentälle, kun tämä oireyhtymä on iskenyt. Onneksi uskoin vanhat neuvot – tämäkin menee ohi ja niin on mennyt.
Joku ajattelee, että raittiuteen liittyy irtautuminen niistä tahoista, jotka ovat raittiuden tiellä avustaneet. Toki asia on totta tähänkin suuntaan. Itse en aio jättää AA:ta, enkä plinkkiä. Ilmaiseksi olen jotain tärkeää saanut ja ilmaiseksi sen myös annan. Antamisessa olen kuitenkin terveellä tavalla itsekäs. En aio ryhtyä auttamisen innossani pakkomielteiseksi, vaan teen auttamista vain ja ainoastaan oman raittiuteni säilyttämiseksi. Näin minulta ei pääse unohtumaan se, miksi olen alun perin plinkkiin tullut. Joskus voin toki pitää taukoakin, mutta enköhän palaa aina takaisin, kuin muuttolintu. Nykyisin kirjoittelen hieman aiempaa vähemmän. Silti luen palstaa joka päivä.
Hyvä kirjoitus, Smokki. Kyllähän tämä palsta pysyy pystyssä niiden voimalla, jotka tänne raittiuden vakiinnuttuakin jaksavat kirjoittaa. On tässä omakin palstailu ollut vähäisempää, mutta suunnitelmissa ei ole kuitenkaan poistua täysin.
Tervehdys Smokki!
Kaksi vuotta raittiuden tiellä on hieno asia. Olen onnellinen sinun puolestasi, koska tiedän että sinäkin olet, vaikka ilotulitus ei olekaan aina päällä. Ihminen voi olla onnellinen myös silloin, kun hän on jostakin asiasta murheissaan. Asiat, jotka murhetta aiheuttavat menevät ohi. Olin Suomessa ja lämpöisessä pääsiäissäässä testasin laiturilla maaten pilviterapiaa (ei sitä Kannelmiehen) ja toden totta ne pilvet liikkuvat ja menevät ohi ilman, että minä teen yhtään mitään.
Joku voi ihmetellä päivittämääni otsikkoa. Kyse on tietenkin Sikareista, joihin nimimerkkini viittaa. Oikeastaan en alunperinkään tiedä, mihin tuo Sikari viittaa. Taitaa ollla pelkkä auton konepellin korvike, kuten joku saattaisi asian lmaista. Kävin siis ostamassa rasiallisen paksuja Sikareita. Parikin viikkoa on kulunut, mutta rasia on vielä avaamatta. Sikareita siis olisi, mutta se Taito on vielä kateissa. Jotain ajatuksia minulla tuosta Taidosta on. Tavalla tai toisella se liittyy elämiseen ja ihmisenä olemiseen. Paljolti se myös liittynee itämaiseen ajattelutapaan - elämiseen tässä hetkessä ja maailman vastaanottamiseen sellaisena, kuin se minulle annetaan. Samalla se merkitsee minulle jotain samanlaista, kuin nuotio ja nuotipiiri suomalaiselle ihmiselle. Onhan Sikari yhdellä tavalla tälläinen mukana kulkeva kännykkäajan pikanuotio.
Tupakkarinki edustaa vähän samanlaista asiaa, kuin leirinuotio metsäsuomalaiselle. Kyseessä on tietynlaineen perusinhimillinen yhteisöllisyyden tarve. Kukahan keksisi kehitellä työpaikoille savuttomia ja tupakattomia nuotiopaikkoja, joiden ääressä voisi vanhaan hyvään tapaan hiljentyä, levätä, pohtia päivän tapahtumia, jakaa kokemuksia ja suunnitella tulevaa. Tuote olisi varmaankin aika toimiva, jos siihen kuuluis juomavesiautomaatti, asetelma palavia kynttilöitä, muutama jakkara, hieman tervan ja koivunlehtien tuoksua ja jotain pientä naposteltavaa. Tupakkitauoista saataisiin tällä tyylillä työnsuunnittelupalvereita ilman sitä tupakkiakin. Jos nyt ihan pakko on sitä nikotiiniakin saada annos määrävälein, niin eikun purkka suuhun.
Oman raittiuden osalta minulle AA on tuo “tupakkarinki”. Minulle siinä ei ole kysymys tarrautumisesta sairauteen Kyse on minulle sairauden hoitamisesta. Käytän tuon muutaman tunnin viikossa keskustellen toisten samasta sairaudesta kärsivien kanssa. Minulle kyse ei ole mistään pakosta tai välttämättömyydestä. Haluan kohdata noita ihmisiä. Haluan kuulua joukkoon. Haluan puhua asioista aivan niiden oikeilla nimillä. On oikeastaan käsittämättömän hienoa, kun nuo muutamat hetket viikossa saan olla täysin oma itseni. Minun ei tarvitse olla joku yhteiskunnan kovis, jota arvioidaan tekojen, eikä ihmisyyden kautta.
Polttaisin sikarin kylvöjen kunniaksi jos osaisin . Taitoa ei minulla ole.
Onnekseni en kuitenkaan koe jääväni vaille , vaan riittää maasta harsojen suojassa esiin pilkistävät oraat.
Huomenta,
sikarihetki ja oraalla olevat pellot.
Kaunis seesteinen hetki vuoropuhelussanne.
Onneksi tuosta ohjelmastakaan ei tarvitse olla mitään mieltä, etenkään kun sitä ei näe.
Kuulumisen kysymys on ihmiselle olennainen. Joka päivä teemme valintoja ja arvotuksia, tähän porukkaan kuulun ja tähän en, tämän ajatuksen allekirjoitan ja tätä en. Kuulumisen rituaaleista on kysymys myös juomisessa ja sen lopettamisessa. Aika ison aukon se lopettaminen siihenkin asiaan jättää. Ihan ensimmäiseksi minun piti liittyä ja alkaa kuulumaan tähän ihmiskuntaan. Monet muut kuulumisen asiat ovat vielä hakusessa.
Kuulumisen rituaaleista nikotiinin nauttiminen ei sovi minulle, koska minulla ei ole taitoa nauttia siitä. Olen nisti myös sen suhteen eli tiedän etten tule sitä taitoa oppimaan. Vihreää teetä kannan laukussani, että voin silloin tällöin liittyä kahvin juojien kööriin hiukan säälittävänä tapauksena tosin. Onneksi minulla on ihan konkreettinenkin pieni teen juojien piiri, jossa en ole poloinen…
Nopeastipa oivalsit Ruusuneito tämänkin asian. Nimenomaan vihreä tee on se juoma, jota elämän taukopaikalle kaipaisin. Ehkä kynttilänliekillä lämmitettynä, jotta nämä tämän ajan pelokkaat metsähiiretkin saisivat kosketuksen siihen elävään tuleen. Lisäksi pitäisi tietenkin olla se viipaloitu hedelmä. Omena, luumu tai kirsikka ainakin narskuvat hampaiden tietotakomossa varsin sopivalla tavalla.
Tee on Hyvää
Tupakoivien työkaverien porukoissa omenaa haukatessa saan osakseni samaa erillaisuuden tunnetta
Osa katsoo asiakseen huomauttaa hedelmästäni , .
Se on onneksi heidän keuhkot jotka tervaantuu, pysyttele n tuulen yläpuolella kyselemässä tuntipalkan suhteesta savukkeiden hintatasoon nähden . En malta olla naljailematta kun tiedän alan palkkauksen.
Joskus jopa mietiskelen ihan ääneen askihintaa millä kannattaisi alkaa polttamaan.
Puhuin tupakkaringistä ja nuotiosta. Sisätöihin kahlehdittu suomalainen on vähän niin kuin pelokas metsähiiri. Kovasti vieraantunut itsestään ja siitä, mitä on olla ihminen. Omalla tavallaan kaikki pitäisi aloittaa alusta ja se alku on tietenkin Kävelemisen Taito. Omilla jaloillaan seisominen on paljon vaikeampaa, kuin pelokas metsähiiri saattaa ajatella. Tai oikeastaan se on paljon helpompaa. Ihminen kyllä osaisi seisoa jalkojensa päällä ja jopa kävellä, jos vain antaisi jalkojensa hoitaa homman ja keskittyisi tärkeämpiin asioihin.
Niin, ihmisen jalat todellakin osaavat kävellä. Toki kengät tekevät kävelemisestä vaikeaa, koska jalkapohjat eivät oikein tiedä, minkä päällä ne seisovat. Vähän sama asia, kuin yrittäisi katsella ympärilleen paperipussi päässä. Elämän Metsässä liikkuva ihminen ajattelee jalkapohjillaan hieman samalla tavalla, kuin tuo minun koirani. Koira tunnustelee alustaa ja askelmerkkejä etutassuillaan ja varmistaa tällä keinoin tukevan jalansijan takatassuilleen. Se pystyy ryntäilemään mitä ihmeellisimmissä risukoissa jalkoihinsa vilkuilematta. Koiran katse on koko ajan suunnattuna määränpäätä kohti. Etutassujen ja takatassujen välissä koiralla on selkäranka. Kävelemiseen ja juoksemiseen liittyvän ajattelun koira hoitaa siis päätään vaivaamatta.
Koetan kovasti itsekin opetella Kävelemisen Taitoa. Osaisinhan minä sen, jos vain antaisin jalkojeni kävellä. Pitkään vaivanneet lonkan kipuilut, jotka ovat syntyneet huonosta kävelemisestä ikävä kyllä kiinnittävät niin paljon huomiotani, että usein unohdan osaavani kävellä. Kävelemisessä on tärkeää opetella aistimaan varpailla ja jalkapohjilla. Sen takia aamuisin katselen puita ja lintuja yhdellä jalalla seisten. Jos vain saisin ajatukseni pysymään noissa puissa ja linnuissa, jalkani saisivat seisoa aivan kaikessa rauhassa.
Oikeastaan olen jo oppinut seisomaan oikealla jalallani. Vasen jalkani ei vielä oikein osaa seisoa. Vuosia sitten minulle tarkoitetun, hieman hankalamman nilkkaoperoinnin seurauksena vasemman jalkapohjani lihakset ovat heikkoja ja voimattomia. Jalkapohjan lihasten koordinaatiossakin on vielä ongelmia. Yhteys sinne selkärankaan on jotenkin epävarmaa. Mutta vähitellen nämä asiat oikenevat, kunhan sinnikkäästi jaksan opetella. Lantioni lihaskunto on jo sen verran parantunut, ettei huojuva lantioni tee vasemmalla jalalla seisomista kokonaan mahdottomaksi.
Välillä olen jo harjoitellut ihan kokonaista kävelemistäkin. Sellaista, jossa jalkapohjani tunnustelevat maata allaan ja jalat kuljettavat minua paikasta toiseen. Varsinkin golfin pelaamisesta tästä Taidosta on paljon hyötyä. Jos vain jalkani osaisivat seisoa lyönnin aikana paikoillaan, pysyisi myös lantio lyönnin aikana aloillaan. Ja kuten kaikki tiedätte, golflyönti tapahtuu alaselän lihaksilla. Jotta pallo lentäisi sinne mihin haluan, tuo lantio ei saa tyhjänpäiten hyöriä ja pyöriä, kuten pelokkailla metsähiirillä tapahtuu.
Sellaisia me ihmiset olemme, monella tapaa vieraantuneita itsestämme ja luonnosta.
Minäpä kerron mitä itselleni kuuluu tuolla rintamalla.
Kirjoitin tuonne toiseen ketjuun, että kun lakkaa vaatimasta, niin alkaa saamaan. Ja tarkoitin sitä todella omakohtaisesti koettuna.
Minun suhde lähes kaikkeen on ollut vaativa. Myös kehooni ja kaikkeen mitä sillä tehdään. Kun aloin joogaamaan 10 vuotta sitten, niin mikään henkinen puoli siinä minua ei kiinnostanu. Astangajoogaa täysillä ja kivun ääriarjoilla jatkuvasti. Se oli minulle väline, ruoska. Vaadin, vaadin , vaadin, parempaa suoritusta, kauniimpaa vartaloa jne. Sama juoksussa, penikkatauti vaivasi sääriä ja silmissä välillä sumeni. Sitten jouduin, kappas, myöskin jalkaleikkaukseen, jalkapöytäni on täynnä metallia. Lakkasi se viuhtominen vähäksi aikaa, mutta se oli juovaa aikaa ja viinaa meni senkin edestä sitten.
Suhde tekemiseen alkoi muuttumaan hiukan ennen lopettamistani. Innostuin paljasjalkajuoksusta eli juoksen aina kun mahdollista paljain jaloin tai sitten ohuilla paljasjalkajuoksuun tarkoitetuilla jalkineilla (löytyy netistä, täälä ei saa mainostaa). Luin kirjan (paljasjalkajuoksusta) Syntynyt juoksemaan, innostuin lisää. Kohtuus, luonnollisuus, oman kehon kuuntelu alkoivat tulla osaksi tekemistäni. Vuosia kestäneet oikean puolen jalkaterä, polvi ja lonkka -vaivat ovat hävinneet. Paljasjalkaisuutta suosittelen todella lämpöisesti kaikille.
Lopettamisen jälkeen ja hengellisen elämän elpyessä jooga on hiipinyt takasin elämääni. Ei voida puhua samana päivänä harjoitteistani, kuin vuosia sitten. Entinen minä nauraisi touhuilleni. Nykyään teen harjoitteita täysin intuitiolla ja joskus (harvoin) kipaisen aamutunnille keskustaan.
Jotta kaikki ei olisi näin yksinkertaista, niin kyllä minä osaan mennä iloisesti raiteiltani edelleen. Kadottaa yhteyden tunteisiini ja elämään, mutta nyt löydän jo vähän helpommin takaisin. Minusta sukeutuu edelleen se vaativa, jalkaa polkeva olio, se on aika herttainen loppujen lopuksi. Armeliaasti, jos jaksaa siihenkin suhtautua, niin se ei möykkää ja narise niin kovasti.
Onnellisella ihmisellä on jalat tukevasti maassa ja käsillä sopivasti tekemistä. Tässäpä se välttämätön aasinsilta, joka yhdistää Kävelemisen Taidon, Kiehisen Veistämisen Taidon, Sikarinpolttamisen Taidon ja Mietiskelyn. Kun meditaatiosta keskusteltiin, toin esiin levottomien sormenpäiden häiritsevän ihmisen mielenrauhaa. Toimettomat kädet ovat vähän kuin tarpeettomat. Tästä syystä rauhoittumiseen liittyy nuo kaksi hengelliseksi miellettyä asentoa – sormet ristissä tai sormenpäät yhteen asetettuina.
Kun luonnossa liikkumaan tottunut ihminen viettää yönsä nuotiolla, hän nukkuu selällään, kädet levollisesti ristissä vatsan päällä ja jalkapohjat nuotion lämpöä kohti ojentuneina. Tässäkin tulee esiin tuo jalkojen tärkeä tehtävä. Erämiehen itsensä nukkuessa jalkakapohjat väsymättä jatkavat työtään kuulostellen nuotion – metsämiehelle elintärkeän elävän tulen - hyvinvointia. Tämä ehkä parhaiten kertoo sen, kuinka vieraantunut omasta itsestään ja kehostaan kaupunki-ihminen on kuvitellessaan tietoisuuden olevan pään ja järjen ominaisuus.
Vastuullinen metsänkulkija huolehtii hyvin nuotiopaikastaan. Koskaan ei voi tietää, kuinka väsyksissä kulkija itse tai joku muu saapuu paikalle etsimään elävän tulen suomaa turvaa ja mielenrauhaa. Jopa liioitellulta tuntuva siisteys ja järjestys herättää arvostusta ja kunnioitusta toisten metsänkulkijoiden keskuudessa. Siisteys ylläpitää siisteyttä – sellaista elämä on.
Pino polttopuita ja nuotion sytyttämisessä tarvittavat kiehiset löytyvät aina kuivina ja käyttövalmiina hyvin hoidetun nuotiopaikan läheisyydestä. Nimenomaan kiehisten veistäminen on metsänkulkijan tapa mietiskellä. Tunti, joskus toinenkin kuluu tehtävässä, jonka ainoa tavoite on veistää kolme täydellistä kiehistä. Nämä kolme kauneinta kiehistä jätetään kauniiksi sommitelmaksi polttopuupinon päälle – ikään kuin haastamaan seuraava kulkija Käden Taidon kisaan.
Kun kädet tekevät työtä, mieli lepää. Elävän tulen tanssi rauhoittaa kulkijan mielen ja paljastaa samalla silmälle pienenkin tuulenhenkäyksen. Korva kuulee kaiken ympärillä tapahtuvan. Ilman ponnisteluja mieli jäsentää päivän kokemukset ja valmistaa kulkijan uuteen päivään. Samaan aikaan nuotiopaikan ympärille leviää tuoksu, jossa yhdistyy savu, terva ja ravitseva ateria – erämaan kutsu.
Niin, tähänhän se taitaa liittyä se suuri nautinto, joka liittyy hyvään ruokaan ja Sikarin Polttamiseen.
Tuo hampaiden valkaisu oli ihan omista tekosistani. Rintojani en ole suurentanut. Edelleenkään suorassa puheessa ei ole salattuja tarkoituksia. Sen takia se onkin niin vaikeaa - kun ne tarkoitukset joskus ovat salassa itseltämmekin. Sovinismistä ja feminismistä en ole innostunut tällä palstalla keskustelemaan - siihen voi löytyä parempikin paikka.
