Tiedätkö mitä Kannelmies? Minusta siinä kaavassa ei ole mitään hauskaa, se on hirveän surullinen kaava. 
Se oli siis hauskaa analysoida sitä kaavaasi, sitä tarkoitin. Voisi sanoa jopa ,että surkuhupaisaa. Tottakai se on surullinen. Senhän nyt jokainen täyspäinen ihminen tajuaa.
Moi matemaatikot,
En osaa ottaa noihin kaavoihin mitään kommenttia, mutta tyttäreni on kolmen kuukauden unettomuuden jälkeen ensimmäisen kerran nukkunut koko yön Zyprexalla (olantsapiini). Käytetään mm bipolaarihäiriön hoidossa ja on antipsykootti. Nukahtamislääkkeistä ja tematsepaamista ei ollut mitään apua.
Anoreksiaoireilu ei ole muuttunut puoleen eikä toiseen, mutta ruokailu kai käy hieman helpommin.
Minulle on nyt tärkeintä vain se, että jollain tavoin päästään eteen päin, tuo lääke ehkä supistaa tajuntaa mutta ei aiheuta riippuvuutta. Olen lukenut anorektikkojen blogeja ymmärtääkseni sen sisäistä logiikkaa. Yhtä hullulta vaikuttaa kuin alkoholistin selitykset juomiselleen.
Tänään pidän vapaapäivän kaikesta paitsi illalla möyrimisestä puutarhassa, menen “kohtutilaan”. Loppuviikosta alkaa ruokapyöritys. Tuli mieleen, että myös alkoholisti voi vaihtaa riippuvuutta hyvin helposti toiseen, esim urheiluhulluuteen tai ruokavalion ylenmääräiseen tarkkailuun, jos kosketus omiin tunteisiin tuntuu liian pelottavalta. En tarkoita mitään normaalia liikuntaa tai ruokailua, vaan että niistä tulee pakkomielle.
Do it by yourself-periaatteella.
Huomenna uuteen ryhmään ja loppuviikosta päästään anorektikkojen läheisten tapaamiseen. Otan nyt niin rennosti kuin pystyn, koska pilvet roikkuu raskaina. Yhdessä virressä sanotaan muistaakseni, että "katseeni kohotan yhtenään ylöspäin, tiedän auringon paistavan, vaikken sitä nyt näekään (sovellettuna).
Hyvää raitista päivää kaikille 
Miten minustakin tuntuu nuo pilvet niin raskailta…come oon aurinko… näyttäydy!
Hei Askelkerrallaan. Valitettava on tyttäresi tilanne. Paljon voimia sinne!
Mutta neurolepteihin kehittyy riippuvuus, lääkärit eivät vain yleensä kerro siittä, tai ainakin vähättelevät sitä.
fi.wikipedia.org/wiki/Antipsykoo … A4%C3%A4ke
—> lainaus tuolta—> "Monien antipsykoottisten lääkitysten turvallinen lopettaminen voi olla vaikeaa tai lähes mahdotonta keskushermotoon tulleiden lähes pysyvien muutosten takia. Tästä johtuvat vieroitusoireet voivat aiheuttaa masennusta, maniaa, agressiivisuutta tai itsetuhoisuutta. Lääkärit eivät kuitenkaan aina selitä lääkityksen lopettamiseen liittyviä riskejä vakavista mielenterveysongelmista kärsiville potilailleen.
Tutkimusten mukaan 2/3 neuroleptien pitkäaikaiskäyttäjästä saa vieroitusoireita lääkitystä lopetettaessa"
Itse en ymmärrä miksi niitä neuroleptejä määrätään niin moneen vaivaan nykyään. Tuon linkin kun lukee vaikkapa haittavaikutuksista niin ei voi kuin kauhistella. Neuroleptit ovat todellista myrkkyä aivoille pitkässä juoksussa. Tyttäresi syöminen kyllä käy varmasti helpommin nyt, koska hänen käyttämänsä lääke lisää ruokahalua merkittävästi sekä väsyttää tavattomasti, näin hän saa myös unta. Nämä tietysti positiivisia asioita.
Askel,
niin se vaan on, että ne pilvet on välillä tosi raskaita ja tuntuvat asettuvan pään päälle kuin liikkumaton tatti. Vaan kyllä ne siitä johonkin liikahtavat… Ja voisko olla niinkin, että tämä yhdessä puhaltaminenkin niitä aina pikkariikkisen hälventää. Voimia. 
Oikeastaan jo toivoinkin, että toisit keskusteluun mukaan myös tämän näkökulman. Joskus nyt vain on niin, että ne lääkkeet on ihan oikeasti napattava. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tämä lääketieteellisen puolen asiasta taidat hallita oikein hyvin.
Tuota anorektia-asiaa en ole koskaan pysähtynyt pohtimaan. Sellaisenkin asian äärelle taitaa kannattaa pysähtyä, kuin askeesi. Pariinkin otteeseen olen lueskellut Buddhan elämänkertaa. Yhtemä elämänvaiheena Buddha kokeili askeesiakin. Siihen aikaan oli aika paljon käsityksiä siitä, että ravinnon ja nesteenpuutteen aiheuttamat harhat ovat jumalaista alkuperää. Kokeiltuaan ne jutut Buddha totesi, että tuo on väärä tie. Harhoja, mitkä harhoja.
Tuo askeesiin liittyvä kehon tila taitaa olla vaikutuksiltaan aika samanlainen, kuin näiden kemiallisten tajunnnalaajentajien tarjoilemat tripit. Sillä tavalla ne taitavat tolpan nokassa seisovat gurut viihdyttää itseään. Tähän harhaiseen tilaan taitaa vankasti liittyä se, että alitajunta ottaa haltuunsa mielen kontrollin. Epätotuus muuttuu todeksi. Siinä toden ja epätoden välisessä rajatilassa on aika mukava viihdyttää itseään. Vähän sama juttu, kuin tietokonepelien pelaaminen.
Tsemppiä sinullekin Askel. Muista huolehtia siitä, että itse saat unta, ravintoa ja lepoa riittävästi. Elämän kriiseissä monesti vaaka on hyvä apuväline vähän jokaiselle. Se nestehukka näkyy nopeimmin digitaalivaa’an mittarissa. Kannattaa siis huolehtia nimeomaan siitä, ettei paino pääse putoamaan.
Niin - ja tyttären vihaisuus on rakkauden ilmaisu. Tytär haluaa tietää tuletko sittenkin takaisin, kun hän käyttäytyy todella hankalasti.
Oman murkkuikäiseni kanssa me koulumatkalla autossa kahdestaa rähistään toisillemme ihan kilpaa. Väkisinkin siinä jää vähän altavastaajaksi, kun ne säännöt on sen tytön puolella. Pari kertaa olen kuitenkin pannut tytön kävelemään viimeiset 200m koululle muka rangaistuksena sopimattomista sanoista. Kun niiden sääntöjen mukaan rähinäkään ei ole kivaa ilman vastarähinää.
Olen samaa mieltä kanssasi Kannel, paitsi en ole ollut niin tietoinen noista lopettamisen vaikeuksista neuroleptien suhteen, kun ketiapiinistakin on yleinen “totuus”, että siitä ei tule vieroitusoireita. Mikähän lienee totuus tässäkin?
Kyseenalaistin lekurin kanssa aikaisemmin tuon lääkkeen aloittamisen, kun näihin neurolepteihin siirtyminen tuntui jotenkin siirtymisestä pahempaan suuntaan. Mutta viime perjantaina oli pakkotilanne. Toisaalta kombinaatio Seroquel-Mirtatsapiini-Imovane ei auttanut yhtään, joten kai on tyydyttävä kahdesta huonosta vaihtoehdosta vähemmän huonoon tässä tilanteessa. Ja Imovanestakaan ei ole kai kovin helppo päästä irti. Myöhemmin toivon että tuo 5mg pudotettaisiin puoleen.
Uskon, että henkiset pilvet muuttuvat poutapilviksi aikanaan. Aurinko on ja pysyy siellä edelleen, uskotaan siihen. Tsemppiä meille kaikille 
Olen Smokin kanssa samaa mieltä. Joskus tilanne on vaan se, että muu kuin lääkitys ei auta. Olantsapiini on paljon voimakkaanpi neurolepti kuin ketiapiini. Mutta se on valittava jos muu ei auta.
Imovane aiheuttaa kyllä riippuvuutta, onhan se bentsodiatsepiini johdannainen.
Ei voi kun toivoa, että itse jaksaisit näinä vaikeina aikoina ja tyttäresi vointi kohentuisi. Tosin neuroleptit eivät yleensä kohenna niitä mielensolmuja, joita anorektikolla saattaa olla. En ole niin paljon anoreksiaan perehtynyt, jotta osaisin minkäänlaisia neuvoja loppujen lopuksi antaa. Paitsi oma kokemus ketiapiinista on, että se on aikamoista “aivoliimaa”, ei tunne oikeen mitään, ei positiivisia tai negatiivisia asioita. Neuroleptit ovat mielestäni todellisia “henkisiäpakkopaitoja”.
Ps. Smokille vielä kommentoisin, että on aivan totta tuo askeesi homma. Tai paastominenkin kun se menee yli. Mieli alkaa tekemään tepposiaan ja tosiaankin ne “pylväs pyhimykset” siellä jossain kaukana, harjoittavat askeesia juuri “valaistumisen” toivossa. Aivan samalla tavalla esimerkiksi niihin “trippi” tilanteisiin voidaan päästä alkuperäiskansojen harjoittamassa tanssin ja rytmin avulla, kunhan sitä tekee tarpeeksi pitkään. Siirrytään tietynlaiseen transsiin, joka on varmastikkin hyvin hengellinen ja tripauttava kokemus.
Lääkkeitä ja lääketiedettä tarvitaan, se on selvä. Aika monet turhan aikaiset hautajaiset vältetään luottamalla asiantuntevaan hoitoon ja ottamalla ne määrätyt lääkkeet.
Aikaisempaan keskusteluun viitaten:
Milloin ollaan rajan toisella puolella, koukussa ja väärinkäytössä? Se on kyllä äärimmäisen vaikea sanoa. Kun se voi näyttää yhdelle addiktiolta ja toiselle joltain muulta ja kolmannelle vaikkapa kuulta. Ja kaikki on oikeassa omasta kulmastaan ja väärässä toistensa kulmasta katsottuna.
Ja huomaampa vaan, että hiukan se tekee edelleen vaikeata olla ärsyyntymättä. Mitä sen on väliä minulle mitä joku suustansa alas pistää tai polttelee? Ei periaatteessa yhtään mitään, eikä se heiluta minun raittiuspyrkimystäni luulakseni yhtään mihinkään.
Tai ehkä se heittelee, jos kovasti kiivailen.
Ei vain ole kovin ymmärtäväinen olo nyt. Jos jonkun muun sokeus minua vituttaa, tai ylipäätän se että ajattelen jonkun olevan sokea, niin syytä on kai katsoa peiliin ja olla hiljaa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta napattu sopii tähän hyvin.
Päihderiippuvuuden tunnusmerkkejä ovat:
•Voimakas himo tai pakonomainen halu käyttää päihdettä. (toteutuu minulla bentsojen(tosin himoa ei ole, vain vieroitusoireet tekevät tästä pakon omaista) ja nikotiinin kohdalla)
•Heikentynyt kyky hallita päihteen käyttöä. Ainetta käytetään usein suurempia määriä tai pidempiä jaksoja kuin alunperin oli tarkoitus (ei toteudu mikään)
•Aineen sietokyky on lisääntynyt. Entinen päihdeannos ei enää tunnu vaikuttavan ja annosta joudutaan suurentamaan entisen vaikutuksen saavuttamiseksi (osittain toteutuu bentsojen osalta)
•Aineen käytön vähentyessä tai päättyessä ilmenee vieroitusoireita (bentsot ja nikotiini)
•Jatkuva halu tai epäonnistuneita yrityksiä vähentää tai kontrolloida aineen käyttöä (nikotiini)
•Paljon aikaa kuluu aineen hankintaan, käyttöön tai aineen vaikutuksista toipumiseen (ei mikään)
•Käyttö alkaa muodostua elämän keskipisteeksi. Tärkeitä harrastuksia tai sosiaalisia suhteita lopetetaan aineen käytön takia (ei mikään)
•Käyttöä jatketaan, huolimatta niistä kiistattomista sosiaalisista ja terveydellisistä haitoista, joita käytöstä aiheutuu. (nikotiini)
Näin ainakin itsellä. Mikä on sitten päihderiippuvuuteni taso, siittä voi olla vaikka mitä mieltä. Rehellisyys itseään kohtaan ja oman pärstän tuijottelu peilistä kertoo minulle, että kohtalainen tai kohtalaisen voimakas.
Juovana aikana minulla täyttyi kaikki ja vielä erityisen voimakkaasti. Hippiheinän kohdalla ei toteudu mikään (onneksi) ja saa luvan ollakin näin. Eipäs muuten olekkaan, hippiheinän kohdalla toteutuu poltettaessa tuo viimeinen kohta. “Kiistattomasti poltettaessa haitallista keuhkoille”.
Olisin valtavan tyytyväinen jos voisin sanoa täysin rehellisesti, että mikään kohta ei täyty.
askel
Onko tietoa mistä tuo tyttäresi unettomuus johtuu?
Itse olen kanssa kärsinyt unettomuudesta. Itse näen sen syntyneen mielen sotkuista. Stressistä ja suhtautumisesta kaikkeen uuteen. Mietin ja vatkaan päässäni tajuttomasti asioita. Itselleni auttoi ensihätään Imovane. Nyt olen jo nukkunut ihan hyvin ilman nukahtamislääkkeitä, mutta halusin vain kantaa korteni kekoon. Tiedän kuinka raastavaa unettomuus voi pahimmillaan olla.
Jos ongelma on mielen epätasapainossa niin vaikeaa on niin kauan kun syy on selvä ja asialle tehdään muutos, eli poistetaan mieltä vaivaava ongelma.
SoiKannel postasikin edellä päihderiippuvuuden diagnostiset kriteerit, ja ne onkin aina ihan hyvä kerrata. Mutta eikös ookin jännä, miten tulkinnanvaraisia monet noista kriteereistä on. Ainoastaan kaksi kriteeriä eli toleranssin muutokset ja fyysiset vierotusoireet ovat ihan lääketieteellisesti tai fyysisesti todennettavia.
Jokseenkin niin, ja lisäksi F ja G , ja lisäksi nuo kaikki ylennettynä/alennettuna. Nehän on siis kitarasointuja.
Manittu olantsapiini (Zyprexa) on käsittääkseni aika vahvakin antipsykootti mutta tosi hyvä jos se auttaa. Bipoonhan käytetään etupäässä hieman miedompia valproaattia, karbamatsepiinia ja litiumia, jotka pikemminkin tasoittaa mielialojen vaihtelua.
Anoreksia on aika monimutkanen oireyhtymä, johon kuuluu sekä kehonkuvan vääristymistä, että myös koukuttumista kontrollin tunteeseen omasta kehosta.
Liha tottelee kuria, ja samantyylisen hieman masokistisen nautinnon saavat himokuntoilijat, bodaajat… ja anorektikot. Hengen valta ruumiista.
Sitten kun homma karkaa käsistä, laihdutuksesta tulee pakkomielle, tai lihasten kasvattamisesta niin että aletaan syödä hormoneja.
Terveelliset asiat kuten painonhallinta ja kuntoiluharrastus lipsahtavat sairauden puolelle.
Syömishäiriöt on muuten siitä kimurantteja verrattuna vaikka päihderiippuvuuteen, että ongelmasyöjän on pakko opetella kohtuukäyttäjäksi ruuan suhteen. Ruuasta ei voi kieltäytyä kokonaan niinkuin anoreksiassa, eikä sitä voi käyttää ylenmäärin tunteiden lääkintään niinkuin ahmimishäiriössä tai bulimiassa.
Meille juopoille on sentään yksinkertaista se, että voimme vain lopettaa ongelmia aiheuttavan käytöksemme, eli alkoholinkäytön.
Tähän voisin lisätä, että Litium ei todellakaan ole mikään mieto lääke, käytetään yleensä vasta kun mikään muu ei meinaa tehota. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytetään myös hyvin yleisesti Ketipinor/Seroguel (ketiapiini) lääkettä. Tasoittaahan se mielialaa kun ei tunne oikeen mitään
Mielenkiintoista keskustelua niistä lääkkeistä, joita lääkäri on minulle määrännyt.
Tarvittaessa Ketipinor ja iltaisin Olanzapin 5 mg. Aamuisin Sertralin 50 mg + Antabus.
Ketipinor ei paljon enää auta, ehkä toleranssi noussut ja olanzapiini näyttää
toimivan etenkin illalla ennen unille menoa. Nukahtaa hyvin ja herää aamulla.
Nyt olen kyllä käyttänyt olanzapiinia päivälläkin muutaman kerran, kun on
ollut ahdistusta että pärjään kunnialla työpäivän eikä tarvitsisi olla poissa töistä.
Hyvä lukea muiden kokemuksia.
Ketiapiiniin ja olantsapiiniin kehittyy kyllä toleranssi. Aivan kuin kaikkiin muihinkin keskushermostoon vaikuttaviin aineisiin. Ja olantasapiini toimii varmasti, onhan se selkeästi voimakkaampi antipsykootti kuin ketiapiini.
Ketiapiinia käytän itsekkin satunnaisesti. Tasoittaa mielialaa ja poistaa ahdistusta sekä auttaa nukkumaan. Mutta pyrin käyttämään harvoin, on nuo neuroleptit aikamoista myrkkyä aivoille pitkässä juoksussa. Myös riippuvuusriski on olemassa. Vaikka lekuri sanoisi mitä
Jaakaaminen on kovin vanhaa suomenkieltä. Siinä yhdistyy taidokkaasti sanat Jaa Kanssa Minun ja Muiden - yhteen kauniiseen suomenkieliseen sanaan. Nimenomaan jaakaamista metsäsuomaiset harrastivat nuotioidensa ympärillä. Jokainen kertoi vuorollaan omista kokemuksistaan ja kuulumisistaan. Tällä tavoin itse kukin sai matkaevääkseen koko yhteisön tiedot ja taidot.
Nuorten miesten tapaan nuoret miehet kehuskelivat saavutuksillaan. Vanhemmat miehet olivat jaakaamisessaan hieman kärsivällisempiä ja tekivät harvakseltaan omia reunahuomautuksiaan. Noita vanhojen miesten murahduksia metsäsuomalaiset ovat oppineet kuuntelemaan tarkalla korvalla. Metsä on kovakorvaiselle ankara opettaja. Ikä ei toki sinällään ole mikään tae korvienvälin kuivumiselle. On koko joukko sellaisiakin miehiä, joille oppi ei mene perille, vaikka se kuinka moneen kertaan toistettaisiin.
Vaikka metsässä kulkija pääseekin aikuisten miesten matkaan jo varsin nuorena ja vähäisenä miehenalkuna, jaakamisen taito on silti kovin hissukseen opiskeltava taitolaji. Aivan ensimmäisenä tulisi jutustelussa oppia erottelemaan tunteet, teot ja ajatukset. Kun yksi puhuu tunteistaan, toinen jo miettii tarpeellisia tekoja noihin tunteisiin liittyen. Ja päinvastoin. Tällä tavoin ovat monet väärinymmärrykset syntyneet. Usein vanhuksilla on ollut naurussa pitelemistä, kun nuoret miehet ovat ryhtyneet väärinymmärryksiään ihan painimalla setvimään.
Iän karttuessa mies oppii erittelemään tunteensa, tekonsa ja ajatuksensa. Tällä tavoin mies oppii myös keskustelemaan kunkin kanssakulkijansa kanssa sellaisella kielellä, jota kanssakumppani ymmärtää. Erityisen hankalaa metsäsuomalaiselle on tuo tunteiden tulkitseminen. Monelta vaikeudelta mieskin selviäisi, kun vain ymmärtäisi, miltä hänestä tuntuu juuri nyt.
tunne=suuttuminen(mitä lie taustalla?)
josta johtuu teko=raivoaminen
josta johtuu tunne=häpeä
josta ajatus=olen vajaa,en opi,vitun minä…
joka johtaa epätoivoon
joka johtaa synkkyyteen
joka johtaa vittuiluun
joka johtaa häpeään
kierre jatkuu,vaikea katkaista
no yritettävä vaan
----aina uudestaan…
Taustalla on syyllisyys kaikista aiemmista suuttumisista. Siitä syyllisyyden tunteesta eroon pääseminen on aika iso projekti. Sillä välin pitää vain opetella hengittämään rauhallisesti, ettei taas suuttuisi.
tuon taiankin kirjoittaa itselle muistutukseksi lompakkoon:
muista hengittää(ei oikein jotenkin vaan sitä tyyneysjuttua
ainakaan vielä osaa sulattaa:j??? antakoon jne.)
noin:laitoin muotoon—hengittelisitkö vaikka syvään
muutaman kerran?(ei tunnu niin käskevältä)