…noita samoja päänpuistelu-/puistatustuntemuksia täällä tulee varmasti eteen ihan jokaisella…miettii epäuskoisena, että “olinko se tosiaan minä ja noinko olen todellakin elänyt?!”. Joillain saattaa olla alkon takia takanaan niin suuria menetyksiä, että niiden muistelu uhkaa jopa katkeroittaa…se on aika vaarallinen tie, luulisin. Palata takaisin vihaamaan itseään. Toisaalta kukaan ei myöskään voi sanoa, että ulkoisesti paljon menettänyt kärsisi varmasti enemmän kuin perheensä yms. elämisen raamit säilyttänyt…subjektiivisia kokemuksia mahtanevat olla. Riippuu niin monesta asiasta …elämänasenteesta, arvoista, tärkeysjärjestyksestä…ja sitä rataa. [size=50] …tuokaa tytölle rautalankaa niin saa taivuttaa ITSELLEEN mitä tarkoittaa taas![/size]
Mutta niin Smokkisemme, et ole varmasti yksin tuskiesi kanssa…josko se lohduttais edes himpun? Sympatiaa tihkuu varmasti monelta päätteeltä. Mie itse pyrin aina elämään tuonkin lajin viduduksen läpi synnytyskipujen tapaan ja heitän sitten harmituksen äkkiä harakoille, jottei jää takaraivoon enää kummittelemaan. Itse huomasin muuten tällä viikolla, että olen luistanut muutaman vuoden eräistä aikuisten hommista…ja yllätinpä sitten siipan aika perusteellisesti…josko se aikuiseksi kasvu nyt minullakin rupeaa jatkumaan.
Tää on sitä jakamista ja sanomansaattoa parasta.
Sait Ystäväni Smokki&Sikari minut aikamatkalle yhdeksäntoista vuoden taa.
Hirveä krapula marraskuun lumirännän takana ulkovaja jossa kebbanaa.
Voi ristus sitä jääkylymää kebbanaa meni suusta sissään ja valonnopeudella kaikista rei-istä ulos lenti kebbanaa.
En turhaan lausu mutta Voi hyvä Jumala niitä aikoja !
rauhaisaa yönseutua AlkoholistiTovereilleni toivotan Minä
Kiitos ystävä kallis - tuo sielun tuska katosi jo toissailtana lukiessani tyynyyttäviä sanojasi palstalla. Hartiakin antoi viime yönä rauhan - nukuin hyvin puoli kuuteen, jonka jälkeen piti käydä nappaamassa kipulääke. Sen jälkeen nukuin vielä täysin koomassa pari tuntia ja nyt on levännyt olo. Apu ei aina ole näköjään pelkkää nautiskelua, mutta pääasia, että vaiva helpottaa. Nyt voi jo taas kävellä selkä suorana.
Jossakin vaiheessa olen kadehtinut niitä, joilla puoliso tukee omaa raittiutta. Eilen illalla meillä kotona oli sellainen tunnelma, että vaimo varmaan toivoi minun palaavaan viskipullon palvelijaksi. Ainakin teki kaikkensa, onnistuakseen. Tällä kertaa vain autotalli ei taida tarjota minulle kelvollista pakopaikkaa. Ilman viskipulloa siellä on kovin yksinäistä. Onneksi minulla on AA, josta hakea sitä tukea, jota ehkä hieman enemmän toivoisi kotoa löytyvän.
Tänä aamuna kävin läpi omat kirjoitukseni. Tässä kohdassa on ensimmäinen maininta vaimostani. Tarinastani taitaa nousta ylös aivan uusia näköaloja myös itselleni,
Entä jos tuon tahdottoman tohvelin rooli ei minulle enää sovikaan? Entä jos viskipullon henki olikin minulle vain pakotie maailmaan, jossa omaa tahtoa ei ollutkaan? Pitkäänkö minun pitää sietää, että esimurkkuani käytetään kiristyksen ja kiusanteon välineenä? Tämän asian kohtaamiseenko olen kerännyt voimiani?
Voi Smokki…raskaita mietteitä siellä. Virtuaalihalaus ja palailen aiheeseen[size=50] …ihan pienesti, kun ollaan hiukkasen sillä alueella, jossa en “neuvoja” halua jaella…enpä juuri edes omakohtaisia kokemuksia, koska on niin monisyiset jutut yleensä kyseessä…[/size]tuolla toisaalla myöhemmin.
[quote=“Smokki_ja_Sikari”]
Jossakin vaiheessa olen kadehtinut niitä, joilla puoliso tukee omaa raittiutta. Eilen illalla meillä kotona oli sellainen tunnelma, että vaimo varmaan toivoi minun palaavaan viskipullon palvelijaksi. Ainakin teki kaikkensa, onnistuakseen. Tällä kertaa vain autotalli ei taida tarjota minulle kelvollista pakopaikkaa. Ilman viskipulloa siellä on kovin yksinäistä. Onneksi minulla on AA, josta hakea sitä tukea, jota ehkä hieman enemmän toivoisi kotoa löytyvän.
quote]
Minun vaimoni ei koskaan tukenut juomistani. Hän vain lakkasi olemasta kanssani kuin join. Hän ei myöskään erityisemin tukenut juomattomuuttani, mutta meillä alkoi olla mukavaa pikku hiljaa yhdessä, kun olin selvinpäin.
Aivan ongelmitta ei silti ryhtyminen “uuteen parisuhteeseen” syntynyt. Jonkin aikaa juomiseni lopettamisen jälkeen vaimoni isä kuoli ja sen jälkeen hän syytti minua siitä, että emme olleet vierailleet appiukkoni luona tarpeeksi kun olin melkein aina päissäni. Yritin tuotakin viestiä ja sen aiheuttamia tunteita käsitellä sisälläni ja tulla niiden kanssa toimeen.
Jonkin aikaa juomattomuuden loppumisen jälkeen yritin ripustautua vaimooni. Odotin häneltä sellaista, mistä minun itseni lopulta piti kantaa vastuu. Onneksi hän pystyi siitäkin asiasta palauttamaan minun ylisuuren odotukseni itseni vastattavaksi. Useinhan ihmissuhteissa käy niin, että ihminen odotuksillaan toista kohtaan itseasiassa köyhdyttää itseään. Jos sellaista alkaa tapahtua, pitäisi tuo hienotunteinen palauttaminen pystyä tekemään.
Meillä molemmillahan on kohta kolme vuotta kestänyt erilainen terapiakokemus takanamme. En tiedä miten parisuhteemme olisi ihan “omin voimin” kehittynyt. Ehkä emme olisi päässeet niin pitkälle kuin nyt olemme päässeet.
Olet hienolla tiellä menossa eteenpäin. Ymmärrän tunteesi tuen tarpeesta ja toiveesta. Elämä on kuitenkin rakennettu niin, että jokaisen tulee kantaa oma vastuunsa siitä. Sekin on yksi valtava oppimisen polku ja -kokemus.
Virtuaalihalia tässä hieman kaipaakin. Samalla, kun koetan viimeistellä työpaikkahakemusta. Mielenkiintoinen kevät taitaa olla tulossa, mutta eiköhän siitä selvinpäin selviä Saisi vain työpöydän tyhjennettyä ja avaimen luovutettua esimiehelle, niin sitten alan olla valmis siihen, mitä tuo otsikkoni lupaileekin.
Tätä jäin miettimään että näinhän se menee - sitä todellakin toimii aina niillä voimavaroilla jotka kulloinkin on, ja jos niitä ei syystä tai toisesta ole niin turhapa siinä on ihmiseltä ihmeitä vaatia. Kun muistaisi aina ulkopuolistenkin kanssa, että oli ihminen missä jamassa hyvänsä, se on vain hyväksyttävä koska vain hän itse voi tilanteensa muuttaa. Ja kun muistaisi itsensä kanssa, että asiat rullaavat kyllä kun niille antaa siihen mahdollisuuden, ei tarvitse antaa toisten painostaa itseään liian nopeisiin muutoksiin vain yrittääkseen pitää sopua yllä.
Parisuhteettomana en tosin osaa kuin arvailla, mitä kaikkea se voi aiheuttaa kun toinen lakkaa juomasta ja alkaa ottaa vastuuta itsestään ja elämästään - mutta vanhempien kohdalla ainakin huomasin että tavallaan isä tuki äidin juomista koska hän oli silloin aina se vahvempi jolla oli homma hanskassa. Kun toinen alkaa kasvaa, sitä joutuu silmäkkäin itsensä kanssa ja jos ei pidäkään kaikesta näkemästään, on lie helpointa koettaa katkaista kasvu ennen kuin se ryöpsähtää valloilleen.
Tää kuulosti aika monimerkityksellisen upealta. Wau.
Kiitoksia Kirjava kommenteistasi. Kyllä niistä on minulle tukea.
Toisella palstalla kuvaat, kuinka pakenet omaa herkkyyttäsi. Sitä on nautinto lukea ylläolevasta kommentistasi. Neuvoja omaan elämään on helppo ottaa vastaan, kun ne tarjoillaan keväisen tuulenhenkäisyn kosketuksella. Ehkei sinun kannttaisikaan yrittää juosta tuota herkkyyttä karkuun, vaan kääntyä ympäri ja vastaanottaa sinulle annettu lahja.
Smokilla oli vähäks mollivoittonen kommentti tuossa aiemmin
Meidän miesten ries on se kun ei nuo Naiset tule ilman meitä toimeen vaik väliin rupattelevat ikäviä ikäänkuin
olisimme heille vain taakkaana
Tulet varmaan joskus samaan loppupäätelmään kanssani " joidenkin avulla ja joistakin huolimatta "
Noin on kohdallani mennyt… AA:n avulla ja AA:sta huolimatta olen saavuttanut raittiuden on toteamukseni
jos asiaa minulta kysytään Myös Vaimoni Mun on kantanut kortensa kekoihin molempiin, läheiseltä
saatu kommentti vain painaa turhan paljon
Puolisot (Akat minun ajatuksissa) on ärsytyksen mestareita ollessaan sillä päällä ja halutessaan sulattavat
miehen siirappimaiseksi ällölimaksi
Parittelu korjaan Parisuhde on tasapainolaji varsinkin jos olet antautunut suhteeseen Naisen kanssa…
Epävireeseenhän se elämänviulu menee, jos sillä pelkää duuria soittelee.
Oma vikahan se on, jos raavas mies ei osaa puoliaan pitää ja selkä suorana kulkea. Taidan maanantaiaamuna soitella maanpuolustuskorkeakouluun, josko siellä voisi suorittaa sotatieteen tohtorin paperit. Niistä voisi olla apua naisten kanssa niin täällä plinkissä, kuin kotonakin. Insinöörieverstin juhla-asukin olisi komea ja saappaat kiiltävät - kannattaa varmaan kysellä saisiko sieltä jotenkin sellaiset vetimet kaupan tekijäisinä.
Varusmiesajoilta muistelen, että miesten kesken keskustellessa naisissa oli vain hyviä ominaisuuksia. Parisuhteetkin taitaisivat sujua helpommin miesten kesken. Harmi, ettei korkeampi voima ole varustanut sellaisila mieltymyksillä.
Voisiko se olla vielä luottamuksen puutetta vaimosi puolelta? Menneisyyttä on vaikea unohtaa, vaikka anteeksi antaisikin.
Minun puolisoni käsittääkseni tuki minun juomatomuutta, tai ainakin kannusti siihen kovasti.
Mutta, myös minulle tuli juomattomuuteni alussa tunne, että juomaanhan tuo minua yrittää. Tuntui että minua oli rajusti kusetettu. Lopetin juomisen ja akka senkun valittaa.
No, eihän se tietenkään niin ollut. Meillä vain oikeasti kävi niin, että molempien piti hakea uudestaan paikkansa, kun viikonloppuna ei ollutkaan niitä riitelyitä juomisesta ja puolen viikon paikkeilla jumalatonta hyvittelyä minun puolelta, että saisi taas parin päivän päästä juoda.
Ymmärsin myöhemmin, että suurin syy näistä alun riitelyistä johtui vain ja ainoastaan minusta. Itsekkäästi vaadin vaimoltani älyttömyyksiä juomattomuuteni vedoton. Ihmettelin, miksei vaimoni jumaloi ja palvele minua, vaikka jätin juomisen.
No, onneksi tuota vaihetta ei kestänyt minulla kovin kauaa ja elämä “tasaantui” nopeasti. Ehkä minun lopullinen raitistuminen tapahtui tuon ymmärryksen myötä. Tai mistä sitä tietää.
Onhan meillä vieläkin riitamme, mutta kelläpä niitä ei olisi. Aina ne on kuitenkin nopeasti sovittu
Kahtele nyt kuitenkin rauhassa, mitä tuleman pitää. Anna ajan kulua, ehkä te vielä löydätte oman paikkanne ja vaimosikin alkaa jälleen luottamaan sinuun.
Kaikki ongelmat eivät aina ratkea hetkessä, mutta ennuste parisuhteen jatkuvuudesta on huomattavasti parempi jos mies on se, joka raitistuu. Näin ainakin evästi Kalliola aikanaan - että 9/10 onnistuu jos mies raitistuu, mutta vain 1/10 jos nainen raitistuu. Noinkin rankka ero selittyy silloin jos molemmat osapuolet ovat käyttäneet alkoholia. Miehen raitistuessa nainen usein lopettaa itsekin (jos edes juo), mutta toisinpäin sama homma ei välttämättä toimi.
Omalla kohdalla kävi niin, että siippa ei osannut (halunnut?) tukea raitistuvaa, hän olisi toivonut että olisin osannut käyttää ‘vähän’ alkoholia, eikä halunnut että olisin raitis. En yrittänyt millään tavalla vaikuttaa hänen ottamiseensa, mutta hän koki jostain syystä siitä syyllisyyttä, jonka puki merkilliseen ‘uhoon’. Tilanne johti kummallisiin episodeihin - mies lukitsi minut autoon odottamaan kesken kauppareissun ja meni ottamaan oluen ‘koska hänellä ei ole ongelmaa’. Tuli koiraa kävelyttämästä aivan tillin tallin ja vaikka en sanonut mitään, hän herkesi kertomaan että voi kyllä vähän ottaakin ‘koska hänellä ei ole ongelmaa’… Tuntui jopa katkeralta kun ymmärsin, etten parisuhteessa kykene raittiuteen, mutta kävi niinkuin usein käy: elämä kantoi. En usko että voisin olla tyytyväisempi elämääni kun mitä olen nyt, joten erokin osoittautui vain asiaksi - ei ‘hyväksi’ eikä ‘pahaksi’.
Parisuhteessa elävät joutuvat määrittelemään omat ‘roolinsa’ parisuhteessa uudelleen ja se voi olla tuskallista monen vuoden tai vuosikymmenen jälkeen. Siinä järisee jokaisen perheenjäsenen perusta ennen kuin jokainen asettuu uusille sijoilleen.
Kävin AA:ssa ja istahdin autoon kauppakeskuksen parkkipaikalla. Vierestä lennähti liikkeelle auto, jonka oikea takaovi oli auki. Ovesta sätki miehen jalat aivan kuin mies ei olisi halunnut olla kyydissä mukana. Pari tumma-asuista miestä yritti juosta autoa kiinni. Sadan metrin päästä kääntyivät ympäri ja lähtivät juoksemaan minun autoani kohti - en jäänyt seuraamaan oliko heillä omakin auto jossain, vaan poistuin rivakasti vastakkaiseen suuntaan. Siirryin sydän pompottaen rauhallisempaan paikkaa katsellen epäluuloisesti kaikkia ohiajavien autojen valoja - ovatko mahdollisesti minun perässäni. Hetkisen kuluttua ajelin kotiin. Onneksi meillä kotia vahtii Leijonakuningas. Pakko tunnustaa, että pelästyin - pitäisiköhän sitä sotilasuraa vielä harkita uudelleen.
Taisi olla kyseessä jonkinlainen pyrkimys periä huumevelkoja …
Pakko hihkaista tähän väliin että kiitos - taas huomaan että mulla on ollut ihan liian mustavalkoinen kuva parisuhteessa olevien juomisesta/juomattomuudesta ja edellisen tai jälkimmäisen tukemisesta. Tuntuu hyvältä lukea näkemyksiä ja hahmottaa koko asiaa laajemmin, tajuta ettei se mitä olen itse joutunut sivusta katsomaan ole suinkaan se, miten asiat lähes kaikilla vastaavissa tilanteissa tapaavat mennä. Vaan niinhän se menee, että omaa kokemuspohjaansa vasten sitä asioita tarkastelee, ja kun on ihan muista ihmisistä kyse, voi tulla ajoittain täysiä huteja vaikka kuinka luulisi tunnistavansa kaavan.
Jotenkin tulee valoisa olo, kun huomaa ettei se juominen tai sen lopettaminen kaikkia parisuhteita kaada, vaan ihmiset voivat oikeasti puhaltaa samaan hiileen ja vaikka välillä kipinöi niin että meinaa palovammoja tulla, senkään ei tarvitse olla mitenkään ääriuhkaavaa ja vaarallista, vaan kyse on ajan mittaan rauhoittuvista tilanteista jotka muuttuvat ja menevät ohi. Että kun tasapaino heilahtaa, kaiken täytyy hakea paikkansa uudelleen - mutta sekin on vain vaihe joka ei kestä loputtomiin.
Tänään oli sitten toinen vaihe hartiavaivan hoidossa. Osteopaatti otti hartiaseutuni hellijä-hoivaajani pyynnöstä käsittelyyn. Monenlaisessa venytyksessä olen ollut - Kambotsassakin naisten vapaapainimaajoukkueen kapteeni (tai vastaava) väänsi jäseniäni mitä ihmeellisempiin solmuihin ilmeisesti ihan vain harjoitumielessä. Aina, kun joku paikka rusahti, ystävällinen neitokainen katseli silmiin ja kyseli - “feel good sir?” Ei kai siinä herrasmies osannut vastailla muuta, kuin “very good madam” ja koettaa nautiskella kokemuksesta.
Kotimaisen osteopaatin rinnalla tuo vapaapainijatar ei enää tunnu lainkaan niin raivopäisen väkivltaiselta. Jos tämänpäiväistä olisi videoitu, niin televisiossa se olisi luokiteltu lähinnä k-18 väkivaltaviihteeksi. Ne, jotka eivät minusta pidä, voivat tässä vaiheessa lopettaa lukemisen ja taputtaa riemusta kiljuen karvaisia käsiään. Ilmeisesti oli nimittäin ihan ammattimies sillä nyt päätä voi taas kääntää. Kävin mutkan golf-hallilla ja kolme pitkää puttia meni saman tien peräkkäin reikään. Keskeytin harjoituksen, jotta edes joskus jäisi mielenpälle myös onnistumisen muistikuvia.
Olo on muuten mukava, mutta silmissä näkyy vieläkin tähtiä. Puoli kahdeksaksi lähden kuljettamaan tytärtä pianotunnille ja yöksi raitis pää tyynyyn.
Kaikkia niitä onkin kun on osteopaattejakin
Mulla pitkänlinjan nikamasairasteliana on tuttuja noi kuviot.
Se auttaa jos on auttaakseen, toivon avun tulleen osaksesi.
Toivottavasti olet tutkituttanu rangan ettei tapahdu hoitovirhettä vääntelyistä.
Mulla kävi vahinko niskatreeniä tehdessä, pään ylöstaivutusta en olis saanu tehdä.
Kaularanka sillai kulunu et sitä tehdessä välilevy paino hermojuuriin helevetinmoisen kivun jok ei meinaa asettua millään. Nyt kipupolin avulla laastaria kokeilen helpotukseksi. Jälkeen kuvattiin tilanne et ehkä jos olisin ajoissa ollu hereillä tilanteen kanssa olisin säästyny tästä kiusasta.
Oletan nuorena alkaneen tupakoinnin vaurioittaneen nikamavälilevyjä niin et ikääni nähden turhan monessa välissä on kulumaa ja mustaa tuhoutunutta kudosta. Liikunta pitää liikkeellä Et ei vielä hauata minuu
Toisaalta kukaan ei myöskään voi sanoa, että ulkoisesti paljon menettänyt kärsisi varmasti enemmän kuin perheensä yms. elämisen raamit säilyttänyt…subjektiivisia kokemuksia mahtanevat olla. Riippuu niin monesta asiasta …elämänasenteesta, arvoista, tärkeysjärjestyksestä…ja sitä rataa. 
Mie itse pyrin aina elämään tuonkin lajin viduduksen läpi synnytyskipujen tapaan 
ja heitän sitten harmituksen äkkiä harakoille, jottei jää takaraivoon enää kummittelemaan. Itse huomasin muuten tällä viikolla, että olen luistanut muutaman vuoden eräistä aikuisten hommista…ja yllätinpä sitten siipan aika perusteellisesti…josko se aikuiseksi kasvu nyt minullakin rupeaa jatkumaan. 
VittuHienoLinkki 
Virtuaalihalaus ja palailen aiheeseen[size=50] …ihan pienesti, kun ollaan hiukkasen sillä alueella, jossa en “neuvoja” halua jaella…enpä juuri edes omakohtaisia kokemuksia, koska on niin monisyiset jutut yleensä kyseessä…[/size]tuolla toisaalla myöhemmin.
