Hyvin ajateltu minun mielestäni. Se on sellanen lumipalloefekti, että kun sille pikkusormen antaa niin vie koko käden. Parempi pitää siis sormet visusti nyrkissä ja lyödä vastapalloon houkutuksia. Minusta tuntuu, ainakin tällä hetkellä, että yksinkin lasillinen minulle olisi pian aikaa 10.
@Fincoco Ompa mukava kuulla, että olet onnistunut ilman mitään hoitosuunnitelmaa. Tai toki onhan sinulla itselläsi ollut suunnitelma itsesi varalle. Mutta ettei ole ollut mitään ulkopuolista tahoa kertomassa askeleista ja pakotteista kohti päämäärää. Valoi minuunkin uskoa, että voinhan minä tästä selviytyä omin neuvoineni, vaikkapa ovathan kaikki neuvotkin jostain pöllittyjä ja plinkkikin auttaa.
Niin totta. Onhan tämäkin muuta kuin yksin asian ratkomista. 
Tuossa Annie Gracen kirjassa nojattiin johonkin tutkimukseen, että omaehtoisesti ja spontaanisti raitistuneet onnistuvat kahdeksan kertaa todennäköisemmin pyrkimyksessään, kuin hoitoon kirjautuneet. Jäin vielä ihmettelemään miten sellaistakin voi tutkia. Spontaanisti raitistuneet tuskin ilmoittavat itseään mihinkään tilastoihin. Olisiko sekin syy siihen, että joissain konteksteissa puhutaan, että raitistuminen ilman apua on mahdotonta.
Käykääs mittaamassa verensokeriarvot. Alkoholin aiheuttama rasvamaksa saa sokeriarvot sekaisin. Josta väsytys iltapäivään.
T. Puuhapete
1 tykkäys
8 päivää juomatonta aikaa takana. Tänään jään yksin pariksi viikoksi, kun tytär lähtee isälleen. Ja lomakin on. Hauskaa, että se ei luo minulle paineita yhtään pysytellä selvinpäin. Päin vastoin!
Enimmäkseen minua triggeröi juomaan sosiaaliset tilanteet. Saan jonkinlaisen sosiaalisen ähkyn viettäessäni aikaa ihmismassoissa, tai vain muutaman ihmisen kanssa, vaikka olisivat kuinka läheisiä. Sen jälkeen minulla tulee jotenkin ylivirittynyt tila ja tekee mieli kävellä viinikauppaan. MIeli on jotenkin tasaisempi ja varma, kun saan olla yksin. Taidan olla melkonen erakko.
5 tykkäystä
Itse kävin tänään kuopiossa. Asioin kahden ihmisen kanssa ja porukkaa oli joka puolella tungokseksi asti. Bussilla kuljin mennen tullen ja kotona huokaisin helpotuksesta kun on rauhallista eikä ole ihmisiä näkyvissä. Sosiaaliset tapahtumat on sitten asia ihan erikseen jotka uuvuttaa täysin.
Olen nyt kaupunkireissun jälkeen maannut sängyssä yli 2 tuntia kun se uuvutti niin kovasti.
Entisessä elämässäni olisin hsrkinnut oluen ostoa että ”voin nollata”…
1 tykkäys
Aivan. Mukava kuulla, että en ole yksin tämänkään asian kanssa. Tai no ei kai se mukava ole mutta vertaistuki on aina jees.
1 tykkäys
Kymppi päivä.
Eilen oli raskas päivä. Eksäni kurvasi pihaani TAAS uuden naisen kanssa. En tiedä, en ehkä kokenut mustasukkaisuutta mutta koin ehkäpä surua jopa tuon naisen puolesta. Tiedän, että eksä on samaan aikaan naimisissa toisaalla. Hän myöskin kk sitten vokotteli minuakin takaisin. Hän on niin flirtti ja mukava. Mutta oikeasti sisimässään liero. Sekin harmittaa, että hän roudaa noita naisia näytille tyttärellemme. Minkäköhänlaisen kuvan hänkin saa miehistä. No eksä lähti uuden naisystävän ja tyttären kanssa ja naapuri laittoi viestiä, että voinko hakea hänelle viiniä. Hainhan minä. Nyt kysyi luonteen lujuutta olla ostamatta. En siis ostanut mutta istuin hetken naapurin seurassa, kun hän juopalehti. Mutta ei minua enää edes janottanut. Lähdin lenkille.
Illalla ennen nukkumaanmenoa taputin itseäni olkapäälle, että taas on melkosesta tunnemyrskystä selvitty. Tunne on otettu vastaan kaikkinen vitutuksineen ja muineen, eikä mitään ole tarvinnut turruttaa.
6 tykkäystä
Hienoa tunnesietämistä, paljon onnea 10 päivästä!
1 tykkäys
Päivä 11. Piti oikein miettiä, nyt kun jopa näinkin monta päivää. 
Ei ole mielitekoja alkoholin suhteen. Ehkä hieman harmittaa, ettei minua pyydetä mihinkään kun ilmoitan, etten ota alkoholia, vaikka olen valmis selvinpäinkin olemaan ystävien/sukulaisten kanssa. Kai minua pidetään tylsänä. Ja ymmärrän kyllä, että humalassa olevia ihmisiä häiritsee selväpäinen joukossa, joka muistaa kaiken.
En ole kuitenkaan missään vaiheessa moralisoinut ketään, enkä tuomitse juovia ihmisiä. Jokainen kantakoot oman ristinsä. Silti se on jotenkin nougou nähtävästi.
Onneksi viihdyn itsekseni. Luonnossa liikkuminen on osana jokaista päivää ja aina kun ahdistaa, luontoterapia auttaa. Juuri tässä suunnittelen mihin lähtisi vklna patikoimaan.
En juo alkoholia tänäänkään.
7 tykkäystä
Hyvä. Pysytään raittiina ihan vaan vaikka piruuttamme 
2 tykkäystä
Osaisiko joku sanoa mistä sen Annie Gracen 30pvän ohjelman/haasteen saa? Siis sen ilmaisen. Löysin vain joitain maksullisia. Nyt kun on loma ja juomiselta vapautunut tuhottavaksi asti aikaa, niin voisin siihenkin perehtyä.
Se plinkin 30pvän verkkovalmennus mulla on jo meneillään. Täytän sen joka aamu ensimmäisenä, kun herään. Se on ollut minusta aika terapeuttista. Mutta tuntuu, että tässä olis tosissaan aikaa vaikka mihin.
https://learn.thisnakedmind.com/the-alcohol-experiment-register-today
Tuosta sen pitäisi löytyä.
Tein sen jokunen vuosi sitten ja oli kyllä hyvin silmiä avaava kurssi.
1 tykkäys
@Yanita Kyllä se löytyy suoraan Gracen sivuilta, thisnakedmind.com! Minä löysin heti kun googlasin The Alcohol Experiment. Rekisteröityä pitää, mutta ei maksa mittään.
Edit: Kas, Setämies olikin jo ehtinyt, ei ollut jostain syystä ketju päivittynyt.
@Setämies ja @miu Minulle ainakin molemmissa linkeissä kun menee eteenpäin niin tulee antaa maksutiedot tietylle summalle. Onko se ilmainen versio poistunut siis?
Todella hämärästi tehty, mutta kun scrollaat sinne aivan alas, niin siellä on sellainen huomaamaton “No thank you, I do not want to add on the companion kit” linkki, jota klikkaamalla pääsee eteenpäin tekeemään profiilin.
Sen pidemmälle en mennyt, mutta ainakin luulisin sen onnistuvan, kun ilmaista kuitenkin mainostetaan.
1 tykkäys
Päivä 13. 12. taisi jäädä välistä. 
Perjantai iltana ystäväni soitti minut heidän aikuisten iltaan. Olin mielissään, että pyydetäänhän minuakin vielä porukkaan, vaikka oon raitis. Miesväki oli vielä saunassa kun menin. Ystävättäreni pikkutuiskeessa, ässät suhahteli ja jutut kiersivät samassa aiheessa toistamiseen. Kysyi haluanko juotavaa, en halunnut. Miesväen tullessa saunasta, lyötiin käteeni lonkero. Ei kiitos, sanoin. Oli jopa hetken aikaa hauskaa kun jengi ei ollut vielä niin humalassa. Keskusteltiin aivan normaaleista työ- ja kotiasioista, kalastuksesta ja kaikesta tavallisesta. Lupasin olla kuskina, jos haluavat johonkin lähteä.
Porukka humaltui ja jutut alkoivat olemaan sen mukaisia. Viiniä, viinaa ja lonkeroa tuputettiin, kun on kuulemma ihan tyhjänpäivästä olla selvinpäin. Osalla porukasta ihme pervoilua, sikailua ja velat tuntui muuttuneen kaikilla saataviksi. Yksi oksensi lattialle ja muutama muu yltyi ilmiriitaan leikkimielisenä alkaneesta painista. Yksi humalainen mies alkoi lääppimään minua. Se oli kyllä aika ahdistavaa. Ystävättäreni hoiperteli seinistä kiinni pitäen. Mietin miten livahtaisin paikalta.
Olin kotona puolen yön aikaan. Mietin, että juuriko tuollaisia meidän bileet on aina. Aivan naurettaavaa uhoamista ja pelleilyä, niin kuin jossain lastentarhassa. Tässäkin porukassa kaikki ovat ihan hyvätuloisia työssäkäyviä perheenisiä ja äitejä (lapsia ei ollut paikalla). Oli oikeastaan aika silmiä avaavaa katsella sitä touhua. En enää ikinä halua olla osa sitä, ainakaan kännissä.
Toisaalta sain erinomaisen kokemuksen jälleen siitä, että voi olla alkoholia käyttävässä seurassa ilman, että minun tekee yhtään mieli alkoa. Soitin yöllä kotiin tullessani tapailukaverilleni ja kertasin illan tapahtumia ja kuinka silmiä avaavaa touhua se oli. Hänkin oli onneksi selvinpäin. Ehkä hän tosissaan yrittää raitistella nyt kun olen omakohtaisesti asiasta niin paljon puhunut. Eilen käytiin hänen kanssaan luontoretkellä ja paistamassa makkaraa. Tuli on kyllä elementti, mikä on niin rauhottava ja sitä tuijotellessa kaikki maailman murheet unohtuu. Kuunneltiin linnunlaulua ja välissä istuttiin vaan ihan hiljaa.
Taas vkl ilman alkoholia, eikä tänäänkään kuulu suunnitelmiini.
9 tykkäystä
Onkos se nyt sitten päivä nro. 14.
Tässä mietin ensi vklna tulevia häitä. Olen bestmanin avecina. Tiedän “bileiden” olevan kosteat. Mietin kaikkia mahdollisia keinoja selitellä juomattomuuttani. Ehkäpä lähden autolla. Sen jo tiedän, että muiden juominen ei ole minulle triggeri.
Jännä miten ylipäänsä on tullut päähän (nyt jo 
) ajatuksia, että miten selviän siitä tilanteesta juomatta. Siis se itse juomattomuus ei ole ongelma, vaan että miten sen selittää. Puhuvat, että raitistuttua tulee sellainen “pink cloud”, mihin ei kuitenkaan pitäisi tuudittautua, koska sekin euforia menee ohi. Nyt on kyllä niin hyvä pöhinä ja olo tämän raittiuden kanssa, kun mitään fyysisiäkään oireita ei enää ole. Yritän ottaa päivän kerrallaan, etten liiaksi intoudu ja ala kuvittelemaan, että kohtahan sitä voikin palata kohtuukäyttöön. 
Eli, tänään en juo!
4 tykkäystä
Hyvää pohdintaa. Muistan hyvin nuo fiilikset, kun itse pohdin sitä, miten juomattomuuttaan selittäisi. En ole siihen mitään viisasten kiveä keksinyt, mutta kerta toisensa jälkeen yllätyin, kuinka paljon pelkäämääni vähemmän se aiheutti reaktioita. Juovana aikana kuvittelin, että kaikki muutkin juovat paljon ja jatkuvasti. Mutta eihän se ihan niin mennytkään.
Tsemppiä juhlahumuun!
2 tykkäystä
Niin on kaksi viikkoa takana.
Tänään ärsyttää aivan toden teolla. Ajattelin, että pääsisin tästä kymmenestä ylimääräisestä kilostakin eroon kun lopetan tissuttelun mutta ei. Olen myös syönyt parin viikon ajan terveellisesti, liikkunut hurjia määriä mutta ei. Aamulla kävin heinäkuun alun kunniaksi puntarilla, niin ei ollut yhtään painoa pudonnut. Sekin nimittäin oli yksi syy raitistua, että saan tämän viinipöhön pois minun kropasta. Ihme homma.
Mutta siltikään tänään en juo. Lähden lenkille.
3 tykkäystä