Pelkästään painon paikallaan pysyminenkin on jo saavutus varsinkin vain muutaman viikon ajanjaksossa, erityisesti jos ruokavaliota on parannettu ja liikuntaa lisätty.
Se tarkoittaa hyvin todennäköisesti sitä, että kehon koostumus on muuttumassa.
Lisäksi jos ylipainosta haluaa pysyvästi eroon, niin maltti taitaa olla valttia.
Omalla kohdallani paino putosi 1.7 kiloa ensimmäisen raittiusvuoden aikana, ja nyt toisen vuoden 6 ensimmäisen kuukauden aikana sitä on lähtenyt 4.9 kiloa lisää, kun nyt on ollut enemmän voimavaroja keskittyä painonhallintaan.
Kiloja enemmän minua kiinnostaa kuitenkin vyötäröltä kadonneet 12 senttiä raitistumiseni jälkeen.
Tiedän että alkuun on hankalaa hyväksyä se, että nämä isot muutokset vievät elämässä aikaa, jos niistä haluaa pysyviä, koska juodessa sitä on kuitenkin juossut vuodesta toiseen välittömän palkinnon perässä.
Kyllä sekin juna siis liikkuu varmasti eteenpäin, ei ole mitään syytä lopettaa liikkumasta ja ravitsemasta kehoaan niin laadukkaasti kuin se on mahdollista juuri tänään.
Miten näissä päivissä voi olla näin sekaisin. Varmaan johtunee kun on loma.
Haluaisin puhua hetken levottomuudesta. Onko teillä muilla ollut vastaraitistuneeena selittämätön levottomuuden tunne? Ihan kuin jotain puuttuisi koko ajan. Onko se sitten alkoholi? Sitä en kuitenkaan ota. Ja meneekö se ohi?
Minulla on ollut sellaista pään sisäistä hälinää. Ennenhän olen tottunut vaimentamaan sen alkoholilla. Ihan kuin jotain olisi kokoajan jäänyt tekemättä. Olenkin ollut aika toimelias ja tappanut tätä tyhjyyden tunnetta luonnossa liikkumalla, lukemalla, kuuntelemalla podcastejä jne. Ja joo-o polttamalla tupakkaa! En ole koskaan oikeastaan polttanut tupakkaa muuta kuin silloin kun olen juonut. Noh, loppuajastahan minä join melkein koko ajan. Joskus tupakka-aski saattoi kestää vaikkapa kuukauden. Nyt sitä palaa.
Mietin, että kannattaako minun juuri nyt siitä ottaa stressiä. Yksi asia kerrallaan. Mutta on huono tapa sekin. Tai riippuvuus. Päihteeksihän sekin luetaan.
Sitten piti vielä toisestakin asiasta avautua. Kävin tänään työhaastattelussa. Joo, on minulla hyvä työpaikka jo mutta halu kehittyä on olemassa. Olen kunnianhimoinen.
No sama sille. Mutta voi kuulkaa kuinka uupunut olen tuosta haastattelusta, joka kesti melkein 1,5h. Nukuin hyvin viime yönä lähes yhdeksän tuntia mutta ihan kuin olisi juossut maratonin. Haastattelu meni todella hyvin ja ihme jos en paikkaa saa, kun meriitit pitäisi riittää mutta oikeastaan minua ei edes kiinnosta. Päällimmäisenä mielessä miten paljon pitää oikein nukkua ennen kuin tämä väsymys kaikesta loppuu.
Luin Soberisti- metodin luojan (Vapaudu alkoholista helposti & Ilolla) blogista, kuinka keho on väsynyt muodostaessaan uusia hermoratoja, kun lopettaaa alkon. Elimistö alkaa korjata itseään solutasolla. Aivotyö väsyttää myös enemmän kuin fyysinen treeni. Sitähän tämä varmaan on. Jospa ensi yön saisi nukuttua kuin pikkuvauva, kun vietän sen metsässä teltassa.
Kyllä mulla oli levottomuutta alkuaikoina. Päässä surras. Siispä lähdin illalla käymään jossain randon paikassa. Rautakaupassa, satamassa, kahvilassa, kaverilla etc.
Kyllä on. Ja menee ohi. Aivot ovat säännöllisen juomisen jälkeen jonkin aikaa sekaisin. Ne ovat joutuneet alkoholin vaikutuksia kompensoidakseen käymään ylikierroksilla eivätkä palaudu ihan hetkessä. Siitä paljolti johtuu levottomuus ja väsymys.
Aivot palautuvat noin kuukaudessa. Eli pari viikkoa niin pitäisi tuntua jo paljon paremmalta. Itse muistan siinä 3-4 viikon kohdalla yhtäkkiä tajunneeni, että nukun paremmin ja olen vähemmän väsynyt.
Tuo voi johtua monesta asiasta. Mutta voi olla myös kehittyneen riippuvuuden aiheuttamaa.
Sanoisin, ettei kannata samaan aikaan yrittää kaikista paheista eroon. Yritä kuitenkin, ettei tupakointi kovin paljon lisääntyisi raittiuden myötä, niin siitä on sitten aikanaan helpompaa päästä eroon.
Tämä oli hyvin aseteltu. Yritin eilen pari kertaa, mutta jätin viestit lähettämättä.
Itse olen tiukassa nikotiinituotekoukussa, vaikka raittius onkin ollut toistaiseksi menestys. Nikotiini on minulle vaikeampi lopetettava kuin alkoholi, niin vaikea etten ole edes ajatellut yrittää. Jos vaan mahdollista olla kaivautumatta syvemmälle nikotiiniriippuvuuteen, niin suosittelen voimakkaasti, kunhan ei samalla rakenna uutta selitysten siltaa juomiseen.
Kaikki tuntuu olevan jossain festareilla, tai muissa menoissa. Minulla ei kiinnosta sitten niin pätkääkään. Huomenna olisi ne häät. Eipä nekään kiinnosta mutta menen silti. TIedän jo, ettei alkoholia tee mieli. Olen ajatellut viinin makua ja minulla etoo ajatuskin. Välissä kyselen itseltäni, että eikö minulla todellakaan kiinnostaisi nyt juoda. Vastaus tulee heti: EI! Jos joku kyselee juomattomuuttani, valehtelen jotain. Minusta valkoinen valhe ei ole pahasta, jos siitä ei ole haittaa kenellekään. En jaksa alkaa selostamaan kaikkea sitä minkä takia en juo ja onko se edes kenenkään mielestä kiinnostavaa.
Istun yksin kotona tämän illan ja katselen varmaan jotain sarjoja. Ajoissa nukkumaan ja aamulla tukka ja naama minttiin ja kohti kirkkoa. Ehkä käyn mekko-ostoksilla. Hurjaa muuten miten paljon säästyy rahaa kun ei tarvi ostella alkoholia. Sekin kyllä motivoi. Kampaaja, jalkahoito ja kasvohoitokin varattu. Ennen pidin niitä kalliina mutta juominen se vasta kallista onkin.
Tuo rahansäästö on kyllä hyvä pointti. Itsellä meni noin 75 annosta viikossa ja kihdin takia en voinut juoda olutta, joten kotijuopottelullakin sain kulumaan vähintään satasen verran viikossa. Siihen vielä lisäksi humalaiset päähänpistot ja suunnittelematon ruokahuolto.
Minulla toki on ihan ok-tuloinen työ, joka onneksi ei ihan ehtinyt mennä juomisen takia, mutta silti velkaannuin. Täysi romahdus alkoi kyllä olla aika lähellä.
Minulla on appi, joka raksuttaa juomatta jääneitä euroja. Tänään, päivänä 265, se näyttää 3.966 euroa. Jo sitä katselemalla saa muistutuksen juomisen mielettömyydestä.
Iso osa tuosta rahasta on mennyt suoraan ja välillisesti juomisesta johtuvien velkojen maksuun, mutta kyllä minä olen saanut talouden tasapainoon eikä kaikesta (muusta kuin juomisesta) tarvitse enää pihistellä. Ja vähän olen voinut panostaa itseenikin, kuten sinäkin olet jo päässyt tekemään. Sekin motivoi.
En ole koskaan oikeastaan polttanut tupakkaa muuta kuin silloin kun olen juonut. Noh, loppuajastahan minä join melkein koko ajan. Joskus tupakka-aski saattoi kestää vaikkapa kuukauden. Nyt sitä palaa.