Kiitos taas. Se on jännä tila, joka koittaa sisimmässä, kun ajattelee pelaavansa vain pari euroa. Tai oikeastaan mitä tapahtuu sen jälkeen. Mulle iski pakonomainen tarve jatkaa, nostaa panoksia, lyödä korttia sisään koneeseen. Järki katosi siinä vaiheessa, kun pääsi taas sisään pelimaailmaan. Nukkuva pelipeikko aktivoitui hetkessä, ja se oli menoa. Onneksi vain käteisvarat, oisko ollut 15 euroa. Pitkä pelitön putki taustalla vaimensi lopulta peikon ja järki voitti. Sillä hetkellä. Löytäisi vaan keinon vaimentaa se perkele lopullisesti. Mutta sitä ei ole, täytyy olla hiljaa ja antaa sen nukkua. Joka ikinen päivä.
Kyllä tuo sinun tarinasi tuntuu tutulta ja voisin kirjoittaa aivan samoin omalla kohdallani. Nyt minua pidättelee pelaamattomuudessa vaikeasti sairas mieheni, jota tuen henkisesti sekä pitäen arkiasiat kondiksessa. Tilanteestamme enemmän suutarin…-ketjussa.
Ainakin tavoitteen asettaminen on sellainen kiihoke, että alkaa kyseenalaistaa pelaamistaan. Esim. auton vaihto ,asunnon hankinta, matka jne toimivat kannustimina. Pelurillahan lompsa tyhjenee eikä tuollaisista voi edes haaveilla!
Kiitos Riuku. Sun tarinaasi kun luin, omat ongelmat tuntuu aika mitättömiltä. Von vain toivoa sulle voimaa ja jaksamista, toivottavasti kaikki menee hyvin.
Onhan se niin, että kaikki tarinat täällä on variaatioita samasta ongelmasta. Kaikilla meillä on se nukkuva tai hereillä oleva perkeleen himo, joka pitäisi taltuttaa. Kaikilla ei toimi samat lääkkeet, mutta meillä, jotka tänne kirjoitamme, on jotain yhteistä. Halu katkaista kierre, antaa ja ottaa tukea vastaan, ilmaista, miten käyttäydymme himon iskiessä, miten pysymme irti peleistä, mitkä syyt johtavat uuteen kierteeseen. Uskon, että ajan myötä, kun asioita tarpeeksi analysoi, peikon perkele on helpompi pitää kahleissa.
Piti kirjoittaa parisuhdejuttujakin, mutta pidetään ne tällä kertaa omassa päässä. Yritän löytää jonkin palstan, jossa voin niitä käsitellä erikseen. Ja vielä kaikille, muistetaan ottaa ne omat lääkkeet, jotta pelihimo pysyy kurissa. Jos unohtuu, ei jäädä tuleen makaamaan vaan otetaan tupla-annos, jotta päästään taas jalkeille, eikö?
Etukäteispahoittelut seuraavasta tekstistä, joka ei varsinaisesti tälle palstalle kuulu
Pelottaa tulevaisuus, kaikki, mikä siihen liittyy. Henkisesti olemme jo eronneet, vaikka saman asunnon vielä toistaiseksi jaammekin. Tuntuu pahalta lasten, joille emme ole vielä puhuneet, puolesta. Suhde on ollut vinksallaan jo kauan aikaa, silti kun tullaan tositoimiin, jossa kaikki konkretisoituu, muutos tuntuu helvetiltä. Haluan jatkossa olla rikkomatta itseäni enempää, en kaipaa mitään laastaria, joka poistettaessa repii vain syvemmän haavan. Ajan myötä kaikki helpottaa, en vain tiedä, mitä se “aika” pitää sisällään. Tässä on ollut hyviä ja huonoja fiiliksiä, nyt tuntuu, että homma on tasaantunut. En enää itke, enkä iloitse. Onnekseni olen saanut palasia myös hyvistä asioista, joiden arvo varmasti kasvaa ajan myötä. Haluan luottaa, olla luotettu, rakastaa, olla rakastettu, tuntea, jakaa tunteita.
En ole uskonnollinen ihminen, silti tässä on jotain.
Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
Hei
Ei se haittaa vaikkei kaikki asiat tänne ihan kuuluiskaan, moni on kirjoitellut asian vierestä tai ihan jostain muusta, mitä sitten, kunhan ei ketään loukkaa, muulla ei oo väliä.
Ihmettelen vain tuota miksi niin monet kieltää uskonnollisuuden?
Minä uskon, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan. Olen suorastaan syntynyt usko valmiina.
Vaikka välillä uskoni on todella heikko ja pelkään toisinaan jopa luopuvani, mutta mitä jos sen teen ?
Ajattelen että sitten minulla ei olisi enää mitään toivoa, mitään syytä elää enkä pääsisi tämän raadollisen elämän jälkeen edes iankaikkiseen kirkkauteen missä ei enää ole kyyneleitä, vaan ne kaikki on pyyhitty pois.
Ajattelen että tämän maanpäällisen matkan jälkeen alkaa vasta se oikea elämä.
Näin minä, muut miettikööt mitä lystäävät.
Netta
Kiitos Netta rohkeasta kirjoituksesta! En todellakaan kiellä uskonnollisuutta tai uskoa, olen senkin joskus kokenut erittäinkin henkilökohtaisella tasolla. Minusta on äärimmäisen hienoa, että ihmiset ovat sitä kuin ovat ja uskaltavat sen tunnustaa. Jos vielä mennään syvemmälle, uskontojen filosofioista löytyy kauniita ajatuksia, jotka olisi suotavaa jokaisen ihmisen omaksua. En minäkään usko, että elämä loppuu, kun kroppa vaikenee lopullisesti. Se, mikä on tärkeää, että sillä hetkellä olisi valmis siirtymään toiselle puolelle. Ja se siinä onkin vaikein osuus, ei koskaan tiedä, milloin viikatemies tulee kylään.
Olenhan nytkin uuden alun kynnyksellä, lähes 20 vuoden suhde on loppu, ja pitäisi aloittaa alusta. Moni asia on taas auennut aikaisemmasta kirjoituksesta. Asuntoasia alkaa selviämään, hyvän ystävän kanssa juttelu, sekä kirjoittamisen tuoma pään selkeys. Paljon on vielä edessä, nyt pitää vaan hyväksyä ja ottaa asiat vastaan niin kuin ne ovat. Yhteinen elämä on loppu, paluuta ei ole. Olisipa pelien kanssa samalla tavalla…
Näin uuden vuoden saapuessa on hyvä avata jotain positiivista.
Olen päässyt ymmärrykseen, sinuiksi itseni kanssa. Nyt vasta aukesi, että emme ole enää pari. Katkeruus ja viha hälveni, olen päästänyt itseni irti. Suru tietysti jää, muutos tulee olemaan valtava. Paljon olen tuskaa läpikäynyt, repinyt itseäni sisältä haavoille, itkenyt ja kärsinyt henkisiä kolhuja. Nyt osaan jopa olla onnellinen toisen puolesta, ja iloita itsekin tulevista mahdollisuuksista. Varmasti tulee vielä unettomia öitä ja henkisiä kipuja, mutta olen käynyt läpi pahimmat esteet. Rakkaus on jotain muuta, kuin mitä meidän välillä on koskaan ollut. Surullisen totta.
“Mitä pahempi on tuska, sitä korkeampi on ymmärrys”
Toivon kaikille kaikkea hyvää, kiitos kaikesta kaikille. To be continued…
Minulla ei kyllä olisi noin suurta sydäntä tuossa tilanteessa, että pystyisin olemaan onnellinen toisen puolesta, sellaisen joka on hyljännyt.
Olet erikoisen hyvä ihminen tai sitten juksaat?
En liiemmin pidä itseäni erikoisen hyvänä ihmisenä, mutta en myöskään juksaa. Miksi kuitenkaan antaa tilaa vihalle, kun voin oppia rakastamaan itseäni sen sijaan? Miksi antaisin katkeruuden syöpyä sydämeeni, kun voin antaa itselleni mahdollisuuden onnelliseen elämään? Miksi haluaisin olla riidoissa lasteni äidin kanssa? Ei tämä helppoa ole, mutta elämän on jatkuttava. Myös omalta osaltani.
Pelko pyrkii ulos, yksinäisyys hämmentää. Uusi tulevaisuus saattaa ajaa peikon ulos, peleihin pakenemisen, tappamaan tuskaa. “Onneksi” rahat tulevat olemaan tiukalla, lapsille en halua tuskaa aiheuttaa itsekkyydelläni, heikkoudellani. Rakkaus on rehellisyyttä, itsekuria, jakamista, jaksamista, huomioon ottamista. Onnea tuo itseluottamus, terve itsetunto, usko tulevaisuuteen. Nyt pois synkkyys, pois pakoajatukset. Otetaan ja annetaan, mikä on tarkoitettu. Päivä kerrallaan, peikko ikiuneen vaipukoon.
Mitähän Makelle kuuluu ?
Joku hänen ikäisensä kaveri, myös Turusta, oli joku päivä sitten “tippunut” parvekkeelta ja kuollut.
Tuli Make mieleen, että onkohan hänen asiat sittenkään niin hyvin.
Hengissä ollaan! En ole vaan tänne nyt halunnut sen enempää kirjoitella. Mulla on erojärjestelyt käynnissä, muutan tavaroita ja sitä rataa. Ovatko asiat hyvin? Joo ja ei. Mutta ne hyvät ja huonot asiat liittyy nyt muuhun kuin peleihin, mun elämä tulee muuttumaan valtavasti. Kiitos kuitenkin huolesta. Kaikkea hyvää kaikille!
Aikaa on kulunut, ei hitto, puoli vuotta ja päiviä päälle. Oikeastaan tulin kirjoittamaan lähinnä itselleni, koskapa alkaa mopo karkaamaan muuten pahasti käsistä. Syvällä rämmin taas, onneksi osaan edes tunnistaa ja hyväksyä itseni ja riippuvuuteni. Vahvimmillaan sitä on todella heikko, helppo lähteä syöksymään mäkeä alas helvettiin. Nyt sattuu, onneksi en ihan kai vielä pohjalle pudonnut. Pimeältä näyttää, sinne olisi kiva hypätä, vähän vielä syvemmälle. Silti suurin halu on kiivetä ylemmäs ja välttää ansat. Niiden läpi pudonneena palasia itsestä jäi taas kadoksiin, ikuisesti. Silti olen hengissä, voimat huvenneena lepään, kerään voimia raskaaseen matkaan. Usein kysyn itseltäni, miksi? Mikä minussa on vikana? Sitten muistan, olen se hemmetin suolakurkku. Sen olin jälleen unohtanut, ja siitä saan taas maksaa. Päivä numero yksi, ties kuinka mones sellainen on käsillä. Voimia ihan kaikille haluan toivottaa. Meillä on omat tarinamme, mutta helvetti on on meille sama. Joku kiipeää, joku putoaa, joku on kielekkeellä miettimässä mitä tehdä. Kuten allekirjoittanut.
Jatka vaan ylöspäin kiipeämistä, vaikka se välillä tuntuu melkein mahdottomalta jaksaa jatkaa matkaa. Tänään sulla jo päivä numero 2 toivottavasti. Raskas tie tämä on kulkea, toisilla enemmän esteitä matkalla kuin toisilla, mutta sama palkinto odottaa siellä maalissa, vapaus peleistä. Matkalla saa pala palalta kerättyä oman elämänsä takaisin.
Voimia sinulle pelittömään elämään, toivottavasti jatkat myös tänne kirjoittelua.
Hei Make!
Aloitat niin monta kertaa kun tarvii. Niin kuin me muutkin. Elämässä on ylä- ja alamäkiä, miksei pelaamattomuudessa. Sinä olet tehnyt hyvää työtä itsesi kanssa ja olet päässyt pitkälle. Se että heikkona hetkenä pelipiru sai sinusta otteen, ei tarkoita viellä täydellistä epäonnistumista. Nyt vaan takaisin sinne purkkiin Ja mukavaa että löysit tiesi takaisin tänne!
Tsemppiä!
Putosin pohjalle, siellä alkoivat kyyneleet valumaan tahtomattani. Matka oli pimeä ja julma, sokean sumuinen. Avasin silmäni, näin heikon oljenkorren ja tartuin siihen. Aurinko on kuivattanut minut melkein kuolleeksi, turvallinen kurkkupurkkini on vaikean matkan päässä. En osaa voittaa, en hävitä. Tartuin kiusauksiin, luotin piruun, joka jätti minut heitteille. Puhuin pelastajalle, joka ei tuominnut. Häneltä sain opastusta pitkälle kotimatkalle. Oljenkorsi vahvistuu niin kauan kuin piru pysyy poissa. Tästä jos kaivan syvemmälle, vastassa on enää helvetti, jossa ei oljenkorsia kasva. Olen viimeisessä risteyksessä, on aika palata kotiin lopullisesti.
Mä palaan hetkeksi normikielen pariin…jaan vähän kuluneen ajanjakson tapahtumia. Viime viikkoina, kuukausina, on mennyt ties kuinka paljon rahaa erilaisiin nettikasinoihin. Viime keskiviikkona tuli sellainen sukellus henkisesti, että oli pakko pysähtyä. Suljin ensin yhden pelitilin, sitten toisen. Otin luurin kouraan ja soitin Peluuriin. Vaikka pystyin puhumaan normaalilla äänensävyllä, itku kaikesta pyrki koko ajan ulos. Sen puhelun jälkeen olen lauantaina pelannut 4 euroa kaupassa. Tänään meni 20 euroa Raylle. Sen jälkeen jäädytin tilin vuodeksi. Tästä eteenpäin täytyy alkaa miettimään miten selviän kaikista otetuista vipeistä ja muista lainoista, Niitä taitaa olla useampi tonni kaikkinensa. Ja tää on varmaan kaikille tuttua, kun päivässä menee vaikka parisataa euroa kasinolle, samaan aikaan tuskailet miten sitä syö seuraavan viikon. Ja kaikista pelottavinta on se, kun on ollut pari päivää pelaamatta. Sitä alkaa mieli vähättelemään asiaa, eihän mulla mitään ongelmaa ole. Luulet vaan. Se ajatus on toisinaan hyvinkin turmiollinen. Koko tämä piru on. Just nyt ahdistaa mitä on mennyt tekemään, onneksi ei oo kuitenkaan halua lähteä “voittamaan rahoja takaisin”. Turmiollinen juttu sekin. Joko tämä riittäisi mulle opiksi tulevaisuuteen, vai vieläkö haluan ruoskia itseni helvettiin?
Halkaistuin kahtia, jotta näkisin itseeni. Totuus oli synkkä kuin tumma vesi, josta ei heijastu edes peilikuvaani. Olen eksyksissä. Piru näyttää valoa, tarjoaa kultaista polkua kuljettavaksi. Valitsen kuitenkin pimeän tien, jossa ruosteiset viitat ohjaavat minut rappiolliseen mieleeni. Haluan kohdata heikkouteni, vaikken halua. Tahtoni kaikkeen on murentunut tuhansiksi sirpaleiksi pitkälle tielle, jota yritän kulkea. En koskaan tule löytämään kaikkia paloja, jotta saisin kotini entiselleen. Tuhannen pettynyt itseeni, miksi? Kultaista polkua ei ollut olemassakaan, silti harhat kiusaavat minua jatkuvasti. Ja tahto uskoa toisin. Järjen ääni onneksi juuri nyt painaa vaakakupin maahan, otan reippaita askeleita eteenpäin. Harhat ovat taas hetkeksi poissa, ja edessäni näkyy lisää sirpaleita kotini raunioista.
Nyt katkesi selkäranka…avasin uuden kasinotilin ja tungin sinne sata euroa, jota ei todellakaan oisi ollu varaa hävitä Hävettää oma selkärangattomuus, ties kuinka monennen kerran. Ainoa hyvä juttu tässä on se, että suljin tilin hävittyäni rahani. Mieli kyllä olisi tehnyt vielä kerran yrittää… Sain sen hurmion, jonka pelaaminen tuottaa. Koin iskuna ahdistuksen, jonka pelaaminen tuottaa. Olen väsynyt tähän taisteluun, haluaisin hetkeksi ns. lomalle tästä ikuisesta kiusauksesta ja paskasta, mitä se mulle tekee. Tai no turha selitellä, itse minä itseni tähän taas ajoin. Kiitos kaikille, jotka olette hengessä mukana ja antaneet tsemppiä tässä kaikessa. Vinkkinä niille, jotka ovat vasta pikkusormensa menettäneet, juoskaa pakoon niin nopeasti kun voitte. Ottakaa oppia näistä lukemattomista tarinoista, ettette joudu samaan suohon. Siellä on varsin v…umaista rämpiä. Pysykää rannalla kun siihen on mahdollisuus.
Taidan ottaa taukoa nyt vähän kaikesta, kirjoitan taas kun siltä tuntuu…koitan oppia elämään sillä aikaa ihmisiksi, näkemään elämän kauniina ilman pelejä, pysähtyä ja löytää itseni. Loppu.
Ja mukavaa että löysit tiesi takaisin tänne!
Hävettää oma selkärangattomuus, ties kuinka monennen kerran. Ainoa hyvä juttu tässä on se, että suljin tilin hävittyäni rahani. Mieli kyllä olisi tehnyt vielä kerran yrittää… Sain sen hurmion, jonka pelaaminen tuottaa. Koin iskuna ahdistuksen, jonka pelaaminen tuottaa. Olen väsynyt tähän taisteluun, haluaisin hetkeksi ns. lomalle tästä ikuisesta kiusauksesta ja paskasta, mitä se mulle tekee. Tai no turha selitellä, itse minä itseni tähän taas ajoin. Kiitos kaikille, jotka olette hengessä mukana ja antaneet tsemppiä tässä kaikessa. Vinkkinä niille, jotka ovat vasta pikkusormensa menettäneet, juoskaa pakoon niin nopeasti kun voitte. Ottakaa oppia näistä lukemattomista tarinoista, ettette joudu samaan suohon. Siellä on varsin v…umaista rämpiä. Pysykää rannalla kun siihen on mahdollisuus.