.
Kiitos Jax kun jaksat kannustaa Koheloa!
Toiset havainnoi säätä ja me täällä havainnoidaan omia säätilan muutoksia 
Matalapainetta vai korkeapainetta?Myrskyä vai tyyntä? Kosteaa vai kuivaa?
Oon mä miettinyt sitä miksi reagoin niin kuin reagoin.
Ehkä lapsuuden nöyryytykset julkisesti lähikasvattajan osalta on jättänyt nää arvet jotka repeää ihan olemattomista asioista.
Onneksi saan harjoitella reagointia täällä jossa tunnen olevani hyväksytty omana ittenäni.
Lääkäri olisi puskenut mut sairaslomalle mutta itse sitkeästi tunnen että työ pitää mut paremmin kasassa ja raittiina.
Luulen että enemmänkin ne työstä palautumistaidot on tärkeämmässä asemassa ja raittius siinäkin suhteessa.
Etten ala juomaan kun työstressi lisääntyy vaan pitäydyn opettelemassa rentoutumiskeinoja sitkeästi ja hissukseen.
Mulla on tossa ihan naapurissa vanha urheilukenttä jonne olen painunut kiertämään kehää jos ei pysty muualle liikkumaan.
Samalla voi leikkiä koirien kanssa.
Se vie kummasti ajatukset muualle.
Mukavaa tiistaita!
On tää outoa.
Kun on tottunut sihauttamaan juoman työpäivän päätteeksi.
Että löytäisi rentouden ja saisi kierrokset laskemaan.
Sellainen tyhjä kohta. Siinä kiteytyy kaikki paska mitä ihminen voi tuntea itseään kohtaan.
Suuttumus jytää jossain sisuksissa ja tekisi mieli haastaa riitaa puolison kanssa.
Ei osaa keskittyä mihinkään. Ruoka ei maistu ja kaikki telkkariohjelmat on syvältä.
Tännekin kirjoitan ja pyyhin ja kirjoitan ja pyyhin kun tekstikin näyttää idiootin kirjoittamalta.
Limua vois juoda mutta se on loppu.
Jos tää onkin väsymystä mutta stressihormonit käyttää elimistöä ylikierroksilla?
Mä yritän kohta venytellä ja rauhoittua lukemaan kun saan jotain tähän kirjoitettua.
Mä koen että olen itselleni vastuussa tänne kirjaamisesta.
Näköjään tarvitsen aika paljon tätä tapaa vahvistaakseni raittiutta.
Kunnon yöuni on kyllä asia mitää arvostaa kun on nukkunut vuosikaudet liuotinta päässä!
Unet voisi toki olla hieman rauhallisempia mutta tsykiatrini arveli että niillä on nyt joku tarkoitus ja tärkeintä on etten jää märehtimään niitä herätessä.
No mä olen pikaiseen laittanut paperille jotain ylös ja taitaa siitä olla hyötyä koska ei enää samalla tavalla unen varjo jää päiväksi mukaan.
Mä huomasin että mä saatan pystyä rakastamaan jotenkin paremmin.
Kun kaikki on ollut viime ajat niin alakuloista ja suruun ja luopumiseen käärittyä.
Miten hyvälle oman lapsen halaaminen voi tuntua kun se rutistaa takaisin ja kun saa sanoa ilolla että toinen on niin rakas ja tuo iloa!
Nuorimmainen oli 4-vuotias kun meille läheinen sukulaispoika kuoli jouluaattoaamuna äkillisesti.
Mä olin kotona ja mies ja lapset viemässä joulukukkaa pojan perheelle.
Se järkytys oli jotain sanoinkuvaamatonta. Kirjaimellisesti.
Meidän pesue kukka kädessä samaan aikaan kun pihalle kaartaa poliisiauto joka tuo suru-uutista.
Se ei ole normaalia.
Lapset oli niin kauhuissaan ja kyseli onko joulu nyt peruttu.
Kaikki vaan itki ja kuljeskeli epäuskoisina.
Tämä meidän nuorimmainen kysyi multa varovasti silloin illalla että kuka mun huppuun nyt pistää omenan kun paras kiusaaja on kuollut?
Elämä on sarja luopumisia mutta ne nyt joskus tulee sellaisina sarjoina ettei niitä pysty käsittelemään kuin joskus myöhemmin ja onhan se melkoista selvittelyä että mikä nyt kuuluu mihinkin.
Viime yönä kun olin nukahtamaisillani tajusin että kyyneleet valuu kun muistin kuinka urhea faija oli vaikka se tiesi miten vähän sillä oli elämää jäljellä.
Mä luulen että raittiuden myötä vapautuu tilaa käsitellä luopumista.
Kodin pakkomyyntiäkin, sillä sen olen haudannut jonnekin kauas. En edes muista muuttamisesta mitään.
Enkä haluakaan.
Näinhän tuo on. Itse näen, että jo pelkästään raitistuminen on iso luopuminen. Ja jotta oikeasti raitistuu, siis pääsee eroon tarpeesta juoda alkoholia, on asia oikeasti käsiteltävä. Ja se saattaa olla niitä ensimmäisiä isoja asioita, minkä oikeasti joutuu käymään läpi. Kun alkoholista luopuminen on tavallaan avannut tien, on helpompi käsitellä muitakin, kemialla haudattuja menetyksiä ja niiden tunteita. Ja toisaaltaan osaa kohdata tulevia menetyksiä paremmin, kun ainakin yhden käsittelystä on kokemusta.
Omalla kohdallani reiluun vuoteen mahtuu raitistuminen ja kahden läheisen sukulaisen kuolemat. Ja uskon, että jos en olisi kerinnyt viinan kanssa läträämistä lopettaa ja asiaa käsitellä riittävästi ennen noita kahta, olisi tilanteeni tällä hetkellä huomattavasti huonompi. Raittiuden myötä tosiaan vapautuu tilaa käsitellä luopumista. Vapautuu siinä aika paljon muutakin. Joku joskus vertasi täällä plinkissä, että juovalla alkoholistilla on koko ajan toinen käsi sidottuna pulloon. Raittiuden myötä on molemmat kädet vapaana tekemään mitä haluaa. Samankaltaista se lienee pääkopankin kanssa.
Yoru olet varmaan aika oikeassa.
Tää alkoholista luopuminen on hirmu monisäikeistä.
Tavallaan vaan sitä lopettaa sen Alkon nauttimisen mutta niin kuin kirjoitit luopuminen siitä onkin sitten kova paikka.
Mulla on tänään Tuhkimo-ilta. Muut duunikaverir lähtee pikkujouluihin ja mä jään sijaisen kanssa duuniin.
Omasta tahdosta tällä kertaa 
Kävin muuten aamuaerobisella tänään. Halusin kokeilla mille se mun kropassa tuntuu.
Ihan kivaa ja uutta kun yleensä tulee syötyä aamupalaa ja juotua ronskisti kahvia ennen ulkoilua.
Oon lähiaikoina katsellut paljon peilistä itteäni. Ihan vaan että kuka sieltä kurkkii takaisin.
Outoa ja hauskaa samaan aikaan.
Pahin itseinho on väistynyt ja jonkinlainen lohdullisuus tullut tilalle.
Mä oon alkanut tsemppaamaan peilikuvaa!
Ja teen lisää omaa aarrekarttaa!!
Hyvää päivää kaikille
Näillä on mentävä mitä on.
Ei minkäänlaista kirkastumista tai seesteisyyttä.
Ei älyllistä pohdintaa syistä tai siihen johtaneista tekijöistä.
Ei terveellistä päivärytmiä eikä ruokavaliota.
Sellaista hapuilua ja uuden kokeilemasta.
Epäröintiä että mahtaako onnistua ja onko tästä mitään hyötyä.
Onko tää kaiken arvoista tää oman maailman mullistaminen.
Mua itkettäisi mutta ei sekään nyt onnistu.
Kai mä olen väsynyt ja kiukkuinen akka.
Koira kainaloon ja unille hetkeksi.
Jaksais vielä huomisen puristaa duunissa.
Huonekutsun ääni kuuluu vieläkin korvissa…
.
Moi Koheltajainen. Hapuile ja kokeile vaikkapa vuoden loppuun asti. Tämä loppuvuosi juhlineen ja pimeyksineen tahtoo helposti olla sellaista lumivyöryaluetta. Tsekataan vaikkapa uuden vuoden ensimmäisinä tunteina, kannattiko. Vai??? 
HouHou 
Täällä ollaan ja selevinpäin!
Kiitos Tsääks ja samoin. Voimia sulle omiin systeemeihin <3
a
Kuulostaa hyvälle ehdotukselle Andante ja ehdottomasti tavoiteltavalle. Nyt jo taas parempi olo ja ajatukset ehdottomasti positiivisemmat. Ei iloisemmat mutta positiivinen ajatuksenjuoksu että eteenpäin ja uuteen nousuun ja ajatus siitä että mä voin ja pystyn.
Tänään soi päässä Vexi Salmen kuuluisat laulun sanat;
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja mielen vapaus.
Eilen oli jonkinlainen itsediagnosoitu migreeni. Eli taas tuttu vieras työputken jälkeen. Nyt on fyysisesti hyvä olla. En ole vuosiin soittanut koskettimilla ainuttakaan joululaulua mutta nyt välillä oon pysähtynyt ja rimpauttanut Fazerin vanhasta vihkosesta muutaman rakkaan kipaleen.
Hyvää päivänjatkoa kaikille tasapuolisesti
Tää kirjoittaminen on vaikea laji välillä. Mä olen ensteks kovin puhumaan ja tykkäisin kirjoittaakin mutta välillä kirjoitetut sanat ei vaan taivu siihen muotoon johon haluaisin.
Ei mulla ole varsinaisesti mitään mutkia nyt olossa. Huomaan vaan että taas kun viikonloppu lähestyy miim levottomuus lisääntyy. Sama juttu joka kerta.
On kai se sellaista sisäistä janoa tai kaipuuta saada koneisto hiljenemään.
Nää eletyt raittiit päivät on todella tarpeellisia. Saan tehtyä huomioita siitä mistä se iänikuinen stressi ja paine itseeni syntyy.
En kykene ymmärtämään minkä takia työ aiheuttaa kuormitusta vaikka ei olisi mitään erityistä nimettävää syytä.
Tai ymmärrän osittain mutta en osaa oikein sitä selittää. Joidenkin työkavereiden kanssa kuormittuminen on huomattavasti suurempaa kuin toisten. Vastuu jakaantuu eri tavalla riipuuen onko työkaveri sellainen joka ottaa työnsä tosissaan vaiko ei.
On vaikea ymmärtää jos parina on henkilö joka odottaa tilaisuutta jossa pääsisi helpommalla niin että työpari tekee enemmän.
Tehtävien jakaminen on hankalaa jos se ei kuitenkaan siirry käytäntöön. Jos aikataulutus ei vaan onnistu.
Toki esimiesten jatkuva vaihtuminen ei edesauta työssajaksamista pätkääkään.
Aloitetaan aina alusta.
Mulle se työstressi on aiheuttanut janoa. Nollausta alkoholin avulla. Verenpaineen, painon nousua. Ärtymystä, apaattisuutta. Ja janoa.
Ja tarpeeksi jatkuessaan en enää ole tiennyt mistä se paha olo eniten jatkuu. Että onko krapula, väsymys vai mikä.
Itseinho on ollut ja pysynyt.
Nyt on ollut päiviä jolloin olen viihtynyt jopa omassa seurassa. Olen voinut keskittyä kirjan lukemiseen enkä ole vihannut omaa elämääni niin paljon.
Tuleva viikonloppu jännittää. Olen pikkuisen suunnitellut tekemistä jotka lieventäisi näitä juomistuntemuksia.
Hyvin musta ainakin puet sanoiksi tilannettasi.
Yritä tehdä jotain itseäsi hoivaavaa! Mulla auttoi eilen sellainen tosi paljon. Hemmottelua ja “hellyyttä” itseä kohtaan .
Tsemppiä!
Moiks ja kiitos Lintulainen
Ajattelin uintireissua huomiselle poikien kanssa ja jos siihen yhdistäisi jotain hyvää ravitsevaa ruokaa voisi se jo helpottaa ja tuoda raukeutta illaksi.
Mies on muuten ollut juomatta arkisin ja viime viikonloppuna joi vain perjantaina joka on mulle pieni ihme. Asiasta ei ole ollut puhetta tarkemmin.
Meillä ei oikein osata puhua niistä vaikeista asioista.
Tai varmaan osattaisi mutta tunnetta on liikaa.
Mies on tehnyt koko elämänsä fyysisesti ja psyykkisesti erittäin kuormittavaa työtä ja siellä ei mitään jälkipuintikulttuuria ole ollut kuin vasta viime vuosina ja nämä patoutumat varmasti vaikuttavat hänenkin toimintaan ihan tietämättään.
Luin jostain että tietyillä miesvaltaisilla aloilla alkoholismi varsinkin pitkien vapaapäivien takia on “tukenut” juomista joka on johtanut alkoholisoitumiseen.
Viikonloppu meni mukavissa merkeissä.
Kyllä se on taitaa olla totta että oma asenne ratkaisee ja positiiviset ajatukset muovaa käyttäytymistä positiiviseen suuntaan.
Mä olen oppinut ettei kannata kauheesti huudella jos on hyvä fiilis mutta murran vanhan kirouksen ja sanon että fiilis on hyvä.
Oon touhuillut kaikkea pientä ja kokeillut uusia asioita.
.
Ajattelin raapustaa muutaman rivin.
Kiitos Jax sun kommenteista
Mulla on ollut aika kiireistä monessakin suhteessa.
Juomishalu on nostanut päätään sitä mukaa kun stressi lisääntyy. Palautuminen vaikeampaa ja hitaampaa.
Näin unta viime yönä että join. Tein drinksuja ja totesin siinä ettei se niin vakavaa ole ja samalla olin kauhean surullinen.
Taloudessamme on ollut myös synttärihumua ja siitäkin meinasin tehdä kauhean numeron ja ahdistusmylläkän mutta jotain on tapahtunut kun se laantui ja hävisi kokonaan.
Nyt olen lääkinnyt alkavan tulevan vapaapäiväpäänsäryn ibuprofeiinilla.
Pitäkää ittenne kasassa
.
Jee! Näin tehdään kunhan ei pakettoiduta joulupakettiin. Siel vois iskeä ahtaanpaikanahdistus
Nyt on ollut vaikeuksia kirjoittaa tänne.
Ei ole pirun ollut sanoja vaikka kyllä niitä aiheitakin olisi. Luen muiden ketjuja ja joskus kommentoinkin.
Silti välillä tai useimmiten tuntuu etten osaa ilmaista itseäni oikein.
Se on se ikuinen sisäänrakennettu ulkopuolisuuden tunne. Se on varmaan vain itsessäni oleva tunnereaktio mutta saa mut käsittämään yleensä kaikki asiat väärin.
Etsin tarkoituksia lauseista ja hiljaisuudesta ja aina päädyn siihen samaan.
Työstän tätä piirrettä todella ja opettelen uusia ajatusmalleja.
Että mitä sitten jos joku ei tykkää! Ei sillä kai pitäisi olla mitään merkitystä mun oman elämän kannalta.
Ehkä tää joskus helpottaa ja voin miettiä jälkeenpäin mitä piti tapahtua ja minkä läpi kävellä ennen kuin ymmärsin.
Välillä pitää funtsia näitä ikävämpiäkin asioita ja sitten taas sopivasti jättää ne rauhaan.
Jax! Sun ketjua seuraan aktiivisesti ja oon henkisesti tsemppaamassa sua!
Aika monta raitista viikkoa takana ja mä olen niistä ikionnellinen.
Perustarvehan se on, että meitä kuultaisiin ja että meidät nähtäisiin. Rakkauden ja tarpeellisuuden vajaukseen tulee monille alkoholi täyttämään tyhjyyden tunnetta, ja seuraukset me tunnemme.
Minusta sillä kyllä on merkitystä, jos joku tykkää tai ei.
Toisten puheet kannattaa yleensä ottaa täytenä totena yrittämättä löytää niista taka-ajatuksia tai salattuja tarkoituksia. Kun sinä puhut, piilotatko sanojesi taakse jotain salatarkoituksia?
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
[Toisten puheet kannattaa yleensä ottaa täytenä totena yrittämättä löytää niista taka-ajatuksia tai salattuja tarkoituksia. Kun sinä puhut, piilotatko sanojesi taakse jotain salatarkoituksia?]
Toivottavasti en?! Vaikka joskus tai usein vaikeista asioista on joskus vaikea puhua suoraan mutta se mitä puhun niin koetan puhua niin että tulisin ymmärretyksi.
Ja kyllä!! Rakkautta ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta me tarvitaan kaikki <3
Jostain täysin turhasta syystä mun energiaa menee sen ajatteluun miksi en kelpaa?