.
Kiitos Jax <3
Täällä sitä mennään taas tukkaputkellä. Töitä ja kotitöitä. Välillä mä huokailen ja taas kerään itseni ja jatkan eteenpäin.
Iloa tuo ajatus lisääntyvien raittiiden päiven määrästä sekä vaa´an lukemasta joka hiljalleen pienenee.
Känniunet on ollut taas tauolla onneksi. Toisaalta jos niitä tulee olen treenannut niiden häivyttämistä samalla tavalla kuin nukkumaan mennessä teen päässä pyöriville turhakkeille.
Tavallaan ammun niitä pois vähän kuin videopelissä. <= vitsi mutta toimii silti
Videopeleissä olen kyllä ihan onneton noin niin kuin tosielämässä.
Alkaa taas paskafiilis helpottamaan eli kelpaan taas itselleni. Peilikuvakaan ei ole taas ihan niin paha ja menneisyyden haamut on vetäytyneet takaisin nurkkiinsa taas hetkeksi.
En mä niitä taida saada lopullisesti kadotettua matkasta ja ei kai niin ole sitten tarkoituskaan. Ehkäpä se juju on sitten tutustua niihin ja miettiä sitten mitä niiden kanssa tehdään.
Glögikausi korkattu ja Hans Välimäen holiton punainen juoma on kyllä hyvää. Kyllä siitä helposti ylimääräistä energiaa saa mutta käpöstellään ne sitten pois.
Aika karski työputki selätetty. Pari päivää edessä firapeli-hommia ja sitten taas virallisen sorvin ääreen.
Mä olen aika loppu voimien puolesta. Mutta kun ulosotto siivuttaa mun palkkaa aika tavalla on pakko yrittää kerätä rahnua lisää jostain. Lasten takia sitä jaksaa. Itselleni riittäisi ihan täyslepo joulunpyhiksi.
Vaikka tätä menoa ei musta kyllä ole kuin täyslepoon 
Strategiat alkaa olla hiukan hukassa ja eilen illalla kävi juomisen lupailema helpotus mielessä.
Sain siirrettyä sitä ravinnon ja jaffan avulla.
Oikean jalan kantapää kiukuttelee. Yritän sitä varmaan hiukan teippailla niin eiköhän pysy mukana.
Täällä plinkissä on hyviä kirjoituksia ja loistavia kirjoittajia.Tekstejä tulee tavattua päivittäin.
Keskustelemaan ei oikein tohdi ruveta kun täällä on joku kummallinen kriittinen väittelymieliala pinnalla.
Mä oon funtsinut että miksi meillä joillakin on tarve saada vahvistettua muille omaa älykkyyttä ja sivistyneisyyttä kuitenkin niin että siinä on suuri tai jopa tietoinen riski että yksi tai useampi loukaantuu?
Ja tällaisessa seurassa jossa pääpaino on lopettamisella ajattelisin että on turha lisätä kenenkään paineita
tai latistaa mielialaa entisestään.
Mutta nää on kuitenkin ihan mun omia ajatuksia ja huomioita. Ja voi olla että ne on mun ihan oman pienen sekavan pääni tuottamia pieruja.
Hyvää päivää kaikille
Mollille piti ehdottomasti päästä vielä kirjoittamaan . Voi meitä murheenkryynejä! Mäkin oon joskus ajatellut täälläkin, että toivottavasti en kuormita kirjoituksillani ketään! Älyttömiä ollaan 
. Kirjoita vaan ihmeessä tänne vastedeskin!
Mä tein tietoisen päätöksen olla lukematta enää joitain ketjuja, koska oon niin herkkä ja herkillä, että toistenkin väittelyt ynnä muut ei voi olla vaikuttamatta muhun. Oon oppinut, että on lupa suojella itseä. Suosittelen kokeilemaan! Ei meidän tarvitse koko maailman murheita hartioillamme kantaa<3.
Kovasti voimia sinne, yritä pikkuväleissä aina hengitellä syvään ja rentoutua. Toivottavasti saat mukavaa vapaa-aikaakin sopivasti!
Tervehdys Koheltajainen. Kirjoitukset tosiaan eroavat tyyliltään ja sisällöltäänkin. Ja hyvä niin. Itselleni tämä palsta on oikea paikka ajatusten jäsentelemiseen ja entisen mielessä pitämiseen. Näen koko touhun myös eräänlaisena harjoitteluna tuleviin mahdollisiin tapahtumiin. Ja juuri siksi kriittinen väittely on mielestäni ihan OK. Näin tulee uusiakin näkökulmia peliin. Ihan toinen juttu on, tarvitseeko joka ikisestä kärpäsestä tehdä livenä härkäsiä.
Yhden asian olen kuitenkin havainnut. Sitä saa mitä tilaa. Paitsi jos ei tilaa mitään! Pysy rauhassa linjoilla, ei meistä kukaan niin vaikuttavassa asemassa ole, että pystyisi loukkaamaan toisia peruuttamattomasti. Ja vaikka olisikin - kritiikin sietämistä voi opetella täälläkin hyvin! 
No täällähän on kirjoittelemassa porukkaa, jotka ovat palstalla pyörineet vuosia ja tietävät toisensa ja tuntevat jo toisensa. Heillä näyttää olevan tiettyjä vakio keskustelunaiheita, jotka toistuvat väkisinkin vuodesta toiseen. Mä olen vasta vuoden rypistellyt täällä ja olen ollut väittelyssä innolla mukana!
Keskustelemaan vain reippaasti. Kyllähän jokainen raitistunut tietää kuinka herkässä tilassa alkutaipaleella oleva raitistelija on. Se tila ei kyllä ihan äkkiä parane “normaaliksi”. Vaikka mä mölötän välillä mitä sattuu, niin on mulla kyllä omasta kokemuksesta hanskassa millaista on olla alkutaipaleella. Mut täytyy ottaa huomioon, että tää on vapaamuotoinen keskustelupalsta netissä ja täällä voi olla aivan mitä hyvänsä, mä en vain täällä lopettajat palstalla siedä kohtuukäytön mainostusta enkä myöskään kannabiksenpalvontaa. Saletisti otan niihin kantaa.
Moiks!
Hyviä pointteja! Ehkä juuri tämä onkin mun heikko kohta
Ja tarvitsen treeniä lisää. Jotkut asiat on mulle haastavia. Olen niin itsekriittinen ja en osaa aina erottaa asioita ja tunteita toisistaan.
Lupaan harjoitella lisää!
Hyvä että otat 
Lopettamo on tosiaan Lopettamo.
Mä varmaan jännitän sellaista hiustenhalkomista ja periaatteellista närväämistä. Mutta mä treenaan sitä täällä ja ylläripylläri myös työpaikalla ja kotona. Ja selvinpäin kautta linjan!
Nyt muuten olen elänyt viimeisen kuukauden ilman minkäänlaisia kemiallisia rauhoitteita. Yöunikin sieltä on tullut joka yö ja olen siitä kiitollinen.
Ei tää elo mitään herkkua aina ole. Työmäärä on nyt itsellä sellainen etten edes ymmärrä miten tän kuormittavuuden kanssa jaksan tai kuinka pitkään mutta en näe nyt muuta mahdollisuutta.
Työ ja kakkostyö ihmisten parissa aiheuttaa sellaisen tarpeen että olisi välillä päästävä ihan kokonaan omaan rauhaan.
Ei ihan helppo nakki. Pitäisi osata sulkea puhelin mutta sitten pelottaa jos jollekin läheiselle sattuu jotakin jne.
Sinä yönä kun isä kuoli niin en meinannut vastata puhelimeen kun olin väsynyt pitkästä työputkesta ja halusin nukkua. Näin että faija soitti ja ajattelin että soitan aamulla takaisin. Oli se joskus aiemminkin soittanut yöllä kun valvoi.
Mun mies käski vastata siihen ja kun vastasin sain kuulla hänen vaimoltaan elvytyksen juuri päättyneen. Vittu kun en mitenkään meinannut tajuta mitä se sanoi.
Ensihoidon kenttäjohtaja kertoi sitten virallista tapahtuman kulkua ja mulla oli vaan hätä siitä että isä joutuu ihan yksin kylmiöön.
Olisin halunnut sitä halata ja kertoa sille kuinka tärkeä se mulle oli.
Edellisenä päivänä ennen kuolemaansa se oli soittanut mulle 8 kertaa ja olin itse pitkän työpäivän yksikössä jossa en voinut puhua omia puheluita. Laitoin miehelle viestin ja pyysin soittamaan faijalle ja kysymään onko jokin hätänä?
Tyttäreni oli soittanut ja isä oli sanonut että olisi vaan halunnut jutella ja kysyä kuulumisia!!
Nyt mä käyn juttelemassa haudalla ja edelleen mulla on ikävä…
Olen keitellyt sitruuna-inkivääri-hunaja juomaa ja yllättynyt sen hyvästä mausta!
Syrjäytti glögin heittämällä.
Tänään tasainen vointi ja tasainen mieli.
Viime yönä en dokannut unissani ja sekin varmaan vaikuttaa rauhoittavasti
Joulutähdet ripustettu ikkunaan ja olen varovasti tunnustellut mitä fiiliksiä joulun läheisyys aiheuttaa.
Minä olen myös itseäni suojellakseni päättänyt jättää vänkäämisketjut lukematta. Ikävintä on se, että joskus kaikista plinkin ketjuista on tullut taistelutantereita ja silloin en ole käynyt plinkissä pitkiin aikoihin. Välillä olen mietiskellyt, onko A-klinikkasäätiö ulkoistanut plinkin moderoinnin suoli24:n ylläpidolle :mrgreen: En muillakaan foorumeilla viitsi ruokkia trolleja ja osallistua tappeluihin. Minä ahdistun liikaa ja minulla on oikeus suojella itseäni.
En myöskään ymmärrä miksi Lopettamosta yritetään tehdä Saunan kopiota, nuo biisiketjut sun muut ovat siellä omiaan niille jotka niistä tykkäävät ja siellä joskus niitä lueskelen. Saunan vakkarit kunnioittavat muita alueita ja keskustelevat niillä tyylin mukaan. On tylsää, jos plinkin etusivu on täynnä joko tappeluketjuja tai sitten noita kalsarimouhoamisia.
Ugh, olen puhunut. Nyt sitten lieneekin paras pysytellä täältä foorumilta poissa pitkään. Onneksi on muitakin vertaistukipalstoja.
Älä häviä mihinkään! Hyvä kirjoitus jonka ajatuksen jaan kanssasi.
Itseään on oikeus suojella koska ei sitä kukaan muukaan tee.
Mulla ollut nihkeät päivät. Flunssa käymässä kimppuun ja olo aivan vetämätön.
Vähän jännittää joulu.
On niin flunssainen ja kurja olo ettei jaksa tännekään raapustaa.
Kirjoitelkaa tei muut. Mää luen.
.
Heissan ja kiitos Jax kirjoituksestasi!
Lapsuuden elin absolutismi-perheessä koska äidin miesystävä ei käyttänyt alkoholia ollenkaan. Olen siitä joskus kirjoittanutkin jotain.
Mä luulin että osasin olla ilman alkoholia tänäkin jouluna mutta toisin kävi. RETKAHDIN ja ihan tosta noin vaan. Kun lapset nukkui menin ja maistelin viiniä. Ei siis niin mitään järkeä mutta näin tein.
Koko joulu ja menneisyyden taakka tuli ja nielaisi mut pyörteeseen ja imi mut sellaiseen alkoholille haisevaan viemäriin.
Onneksi juominen ei lähtenyt aivan käsistä vaan sain jarrutettua muutaman lasillisen jälkeen ja lähdin nukkumaan.
Eilen illalla vielä puntaroin ja juomishalu voitti. MItään mukavaa tai iloa tai nousuhumalan odotusta siihen ei liittynyt. En vain kestänyt enää olla!! Pari olutta ja toteamus ettei tässä ole mitään järkeä.
Mutta tehty mikä tehty 
Mulla on sisuksissa joku suru ja kaipaus varasto joka laukesi ja jota en pysty ottamaan vastaan käsittelyyn.
Mä olen itselleni niin vihainen ja olen itseeni niin pettynyt.
Pitikö tämän repsahduksen tapahtua että ymmärtäisin kuinka merkityksellistä elämässäni viime aikainen raittiuskokemus on?
Onneksi terapia alkaa nyt tammikuun alussa koska en vaan enää jaksa pyörittää näitä samoja tunteita ja mörköjä sisälläni. Enkä mitenkään koe että voisin kenellekään oikeassa live-elämässä vuodattaa tunteitani.
Kiitos että olette <3 Ja kyllä tää taas tästä kun saan itseni raiteille
Tuleva vuosi sisältää jännittäviä asioita jotka toteutuessaan muuttaa ainakin omaa työnkuvaani enemmän siihen suuntaan jota haluan tehdä.
Hyvää Tapsunpäivää!
Huomenta K,
Aivan loistava jarrutus - sait jo noin nopeasti poikki! Älä siis vaivu epätoivoon. Ja kiitos kuvauksesta, se kolahti, koska luulen , että minulle voisi hyvinkin käydä juuri noin (vaikka ei olekaan lapsia nukkumassa…).
Olet varmaan “kypsä” aloittamaan terapian, hienoa siis että pääset siihen. Eikä kalliita terapiatunteja kannata tuhlata tissuttelemalla tunteita pois, kuten minä tein ekan vuoden. Prosessista hyötyy parhaiten raittiina.
Lukijatar
.
Kiitos rakkaat <3
Minulle läheinen kummilapsi menehtyi muutama vuosi sitten jouluaattona ja se tapahtuman kauheus vaan nostaa päätään vaikka aikaa on kulunut.
Ei se syy repsahdukseen ole mutta en vaan jaksanut taistella olotilaa vastaan.
Poltin sikarin ja itkin.
En minä kuolemaa pelkää mutta elämätötä elämää kyllä.
Niin paljon muuttuu kun läheinen ihminen menehtyy.
Mulla on ihan oikeasti kamala ikävä isääkin.
Vai onko se sitä ettei kuitenkaan ole aikuinen ja valmis katsomaan elämää tai kuolemaa suoraan silmiin!
Mennyt ei palaa ja elämä on elettävä tässä ja nyt!
Niin kuin jäätelökin on syötävä heti jos siitä meinaa nauttia?
Raittius on toisinaan äärimmäinen paradoksi. Ensin pitää alkoholin edessä luovuttaa ja antautua täysin ja sen jälkeen on ruvettava hommiin. Hyväksi koettu homma on 12 askelen ohjelma. Sitä voi tehdä pääosin yksinkin, mutta monille alkoholisteille se on mielekkäämpää vertaistuen piirissä. Tunteet ja möröt saavat oikeat mittasuhteet kuuntelemalla toisia alkoholisteja, joko kauan sitten raitistuneita tai tänään ensimmäistä raitista päiväänsä elävää. Ei tarvitse olla yksin.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
.
Moi ja kiitos Lomis ja Jaxi ajatuksistanne!
Repsahdus koettu ja kappaa vaan mä jäänkin toistaiseksi ainakin henkiin.
En tiedä tosiaan mitä tapahtui mutta jotain sellaista mitä en edes kyennyt ymmärtämään.
Tää alkoholismi ei ole mikään kevyt vastustaja.
Viime yön nukuin jo hyvin.
Paskamaisesta niskajumista huolimatta mä olen tänään henkisesti taas tolpillani.
Vähän seilaavaa oloa. Huomenna töihin.
Kun ei yhtään kiinnostaisi mutta mentävä on.
Tyhmää edes sanoa sellaista kun tiedän että on ihmisiä joilla ei ole duunia vaikka olisi haluja tehdä.
Tämäkin on ohimenevää mutta inhottava fiilis silti.
Paras paikka olisi koti. Kaipaisin vain lepoa ja rauhaa. Kun vain saisi olla ja huilata.
Eiköhän se tästä taas käänny mieli kun pääsee vauhtiin