Ethän satuttanut Andante itteäs pudotessa 
?
Joo tää mun löpinä liittyy siihen ikuisuusongelmaan että koen usein sellaista kuulumattomuutta joka on itsessäni.
Menen ihan minne tahansa niin saan itse rakennettua itselleni sellaisen mitähän muut ajattelee ja kuulunkohan mä tänne?
Että olen kai niin outo itsellenikin etten tiedä mihin kuuluisin 
Ei kyllä uskois että näin sekavia kirjoitan ja vielä selevinpäin
Hei Koheltajainen, muut ajattelevat sinusta suunnilleen saman verran kuin sinä ajattelet muista.
Sulla kävi mielessäsi silloin, kun alkoholismin ja juopottelun tuskastuttamana rupesit kirjoittelemaan tänne , se mahdollisuus että liittyisit maailmanlaajuiseen alkoholistien toveriseuraan.
Raittiuden mielekkyyden kannalta on tietenkin tärkeää, että löytää oman tiensä. Olkoon tie sitten yksinäisen ratsastajan tai parvessa lentävän, vuoroin kärjessä, vuoroin toisten nosteessa.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kiitos ajatuksistanne Andante ja lomapuisto 
Jälkeenpäin ajatellen en osaa vieläkään sanoa mitä tapahtui tai mitä kautta löysin tänne silloin kun olin niin surkeassa jamassa.
Ihan selkeitä muistikuvia ei ole. Sen muistan kuinka rukoilin kuin pikkulapsena itkuisena apua jostakin.
Pelkäsin aamua ja samalla pelkäsin ettei sitä tulekaan.
Olen nyt nähnyt painajaismaisia unia neljä yötä peräkkäin. En tiedä mistä ne on aktivoituneet ja kaikki tapahtumat sijoittuu jotakuinkin lapsuuden paikkoihin.
Lekuri opasti mua niin ettei saa jäädä aamulla kiinni niihin eikä yrittää analysoida vaan ikäänkuin heittää ne taka-alalle pilaamasta päivää.
Mutta kyllä niistä sellainen kelju olo jää vaikkei tarkkaan edes muista mitä niissä unissa tapahtuu.
Tehtiin pitkä kävelylenkki ja kiivettiin vaaran huipulle!
Maisemat oli niin kauniit että alkoi alahuuli väpättämään.
Miten paljon voi pelkkä maisema tarjota ihmiselle
Nyt on taas parempi mieli monessa suhteessa
Heips Koheltajainen,luonto on todella semmoinen akkujen latauspaikka,varsinkin nyt syksyllä kun aurinko vielä paistaa,mahtavan kaunista!
Minullakin oli tänään tippa linssissä kun olin"varamummona" päiväkodissa.Oli niin suloista kun lapset esiintyvät…ajattelinkin että kun on omat lapsenlapset aikanaan niin täytyy varmaan varata nessupaketti
Ihana löytää asioita jotka liikuttaa…Hyvää päivänjatkoa
Voi että mutta just hoksasin sellaisen että mitä mä sitten teen kun tulee sellainen olo et pitäis totaalisesti nollata!
Että kun pitäis lähteä viihteelle?
Vaikka mä en ole vuosiin missään käynyt niin nyt tuli mieleen miten siistii olis laittautua ja lähteä hyvässä seurassa johonkin!
Hullua!
Saumasukat jalkaan, mekko päälle ja menoksi, olisi mun ajatus. Ainakin sitten, kun luottaa itseensä, ettei baaritiskillä “vahingossa” tule “iso kolmonen / lonkero / jonkun eksoottisen drinkin nimi” suusta. Joskus joku kommentoi mulle, että mitä juhlimista elämässä enää on, kun ei alkoholiakaan käytä. Mä en ole ollenkaan niillä linjoilla!
Siinähän sitä juhlimista vasta onkin, että oppii ottamaan ilon irti elämästä selvin päin. Outoa se aluksi on, mutta minä olen altistanut itseni tieten tahtoen juhlille, bileille, naisten illoille, ym. joihin AINA on aiemmin kuulunut lievästi sanoen reipas alkoholinkäyttö. Hauskaa on ollut ja mikä parasta - toisin kuin aiemmin - olen seuraavana päivänä MUISTANUT kaikkki jutut ja tapahtumien käänteet, eikä ole tarvinnut korjaussarjalla toipumispäivää käynnistää.
Olen etukäteen jännittänyt tilanteita ja sitä, mitä muut sanovat, kun en juo - TURHAAN! Koskaan kukaan ei ole ihmetellyt tai yrittänyt houkutella juomaan.
Hyvää viikonloppua Koheltajainen, kohellatpa sitten turvallisest kotinurkissa tai lähdetpä tuulettumaan…
Ei mutta totta Misis!
Mä ajattelin tän kuvion liian vaikeasti… Että pakostihan tuulettumiseen liittyisi se pään nollaaminen viinan avulla ja rehaaminen!
Kai sitä tarvitsisi rohkaistua selvinpäin sädehtimään kun yleensä selvinpäin olen ollut kuski joka ei juuri sädehdi!
Mä kaipaan sitä sellaista nuoruuden hullua hillumista ja räkätystä johon ei humalaa tarvittu.
Se hysteria joka rakentuu tilannekomiikasta ilman varsinaista vitsien kerrontaa.
Täällä plinkissä itse asiassa on sellaisia kertojia joiden jutut naurattaa vaikka vakavaakin asiaa käsitellään.
Mulla on myös yksi työkaveri jonka tapa kertoa asioita on aivan hulvaton. Välillä tekee tiukkaa pysyä asiallisena kun pitäisi käyttäytyä kuin aikuiset
Lauantaiehtoota kaikille.
Mä saavuin just kotiin reissusta!
Se on kiva fiilis kun voi tulla hyvillä mielin kotiin ilman krapulaa ja hönöteltyä lomaa.
Mä en edelleenkään käsitä kuinka salakavalasti tottuminen alkoholiin voi syntyä. Että sitä vaan pitää niin normaalina osana elämää.
Naurattaa oikein mutta vakavasti ottaen olen ihan käsi sydämellä ollut sitä mieltä että alkoholinkäyttö on ollut mulla hallinnassa.
Koska mä olen niin järkevä, kontrolloin kaikkea ja koko ajan ja tiedän missä menee raja. Vaikkakin se raja on noussut koko ajan mutta kun ei ole ollut ongelmaa! 
Auringonlasku oli muuten kaunis. Sielu taas nautti ja tuli itkukin. Itkin siinä samalla sateenkaarisillalle saatettua hevosvanhusta joka on vuosia ollut osa minun ja perheen elämää.
Itku oli haikeutta menneestä ajasta joka ei koskaan palaa.
Ennen olisin ottanut alkoa suruun. Nyt treenataan tunteilua ilman sitä.
Hieman outoa on kyllä ajatuksenjuoksu minullakin kun jokaiseen asiaan peilaan alkoholia ja sen “nauttimista”. Että niin se vaan on liittynyt salakavalasti kaikkeen elämään.
Enää en suostu. Vaikka kyllä mun sisällä on juoppominä joka yrittää sanoa että ota vaan koska sä nyt vaan olet tällainen. Ettei kannata pyristellä koska muuhun tai ainakaan raittiiksi sinusta ei ole.
Ja taas toisaalta tuntuu että sisälläni oleva raitisminä karjahtelee kuin vääpeli että naama näkkärille! SInusta on siihen kun niin sanotaan. Että eteenpäin! Ei saa jäädä tuleen makaamaan!
Paranoidiksi en tunnustaudu ja uskon että jonkinlaisesta minän rakentelusta tässä (toivottavasti) on kyse.
Ja kyllä nämä viikonloput on vaikeampia kuin arkipäivät. Päähänkin sattuu niin laitetaab 100 x kirosana tähän!
Vaikkei se mitään auta
Hyvä, Koheltajainen! Tuohon vääpeliisi haluaisin tutustua ihan henk.kohtaisestikin!
“High Five:t” sinne ja hyvää viikonlopun jatkoa. 
[quote=“Koheltajainen”]
Lauantaiehtoota kaikille.
Mä en edelleenkään käsitä kuinka salakavalasti tottuminen alkoholiin voi syntyä. Että sitä vaan pitää niin normaalina osana elämää.
Naurattaa oikein mutta vakavasti ottaen olen ihan käsi sydämellä ollut sitä mieltä että alkoholinkäyttö on ollut mulla hallinnassa.
Koska mä olen niin järkevä, kontrolloin kaikkea ja koko ajan ja tiedän missä menee raja. Vaikkakin se raja on noussut koko ajan mutta kun ei ole ollut ongelmaa!
Pidä korkki kiinni. Unohda menneet, keskity tulevaan. Chemppiä
Huomenta!
Mä nukkusin toisen yön ilman mitään medisiinejä! Eka yö oli kauhea ja näin sellaista painajaista että vieläkin puistattaa.
Viime yö meni paremmin tai itse asiassa oikein hyvin
Lipitin kamomillateetä ja istuskelin työvuoron jälkeen niin kauan aloillani että ajatukset oli rauhoittuneet.
Olen tietoisesti treenannut ajatusten torjumista. Eli kun huomaan että joku pyörivä ajatus taas lähestyy ajatuskenttää sanon kohteliaasti että ei nyt!
Kuulostaa tyhmälle mutta auttaa kunhan malttaa treenata.
Uusi tyyny on auttanut kanssa ja poskihampaat on saaneet olla rauhassa.
Toki suurin syy on alkottomuus ja nyt keskityn vielä luomulääkkeisiin ja annan kropan rauhassa palautua päihteistä.
Koiravanhus oli yöllä hieman levottomampi ja iso ukko tuli ja sujahti aivan kainaloon kiinni nukkumaan. Siinä sitä rapsuttelin ja kerroin että pidän siitä niin hyvää huolta kuin osaan!
Perjantaina näen ystävän vuosien jälkeen. Olen kertonut hänelle mun raittiudesta etukäteen ettei tule yllätyksiä sen suhteen.
Elämä on ihan parhaimmillaan näin just nyt ja tässä. Suru ja iloa käsikädessä. Jatkuvaa aaltoliikettä ja opettelemista surffaamaan kohtalaisesti sen vakaimman aallon päällä.
Näin se on mullakin. Oppia siihen, ettei tarvii kemiallista boostia eikä puuduketta. Hienoa, että sait nukuttua hyvin. Mullakin viime yönä n 9h unta.
Voimia koirillekin! Vanhenevilla koirilla alkaa olla kaikkea… Mietä lie tuntevat ja miettivät. Mun eka koirakin oli jotenkin hassu liki 16v ikää… Saattoi mennä pöydän alle ja raapia seinää. Ja vanhempien koira menee yläkertaan ja raapii mattoja. Saattavat olla outoja, vaikkei olis lääkärissä löydetty mitään akuuttia.
Hauskaa päivää!
Uskon vanhan sananlaskun viisauteen, että jaettu murhe puolittuu ja jaettu ilo kaksinkertaistuu.
Raittiuteen toipuva alkoholisti saa muutamaan sanaan mahtumaan asian kummatkin puolet.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kiitti kommentoinneista!
Viimeinenmahis niin tsemppaukswt kyllä auttaa ja auttoi taasen korkin pysymään kii!
Mariam me taidetaan tosiaan keikkua samanlaisen oloisella aallokolla
Lomapuisto sun kokemusmaailma taitaa vahvasti kattaa ne fiilikset mitä tässä juuri raittiuden alkutaipaleella käyn läpi!
Mäkin uskon tohon sun julkilausumaan vanhaan viisauteen.
Sitä vaan synkkyydessään ei aina muista että sen olinkin voi kaivaa esiin ja jakaa <3
Kiitos teille ja älyttömän mukavaa aurinkoista syyspäivää!
Ehkä taas tänään on ollut vieras olo. Monta asiaa pitää opetella uudestaan.
Ei se sinällään haittaa mutta outoa se on 
Tuo oli sattuva, vieras olo, olen ihmetellyt että mistä tuo tunne tulee… vaikuttaako Alko meihin todella niin paljon. Nyt kun opettelee olemaan selvänä niin olo on vieras 
jaa, niin se varmaan on, jospa tämä ajan mittaan tutuksi muuttuu, toivotaan!!
Hyvät yöt ja taas selväpäivä takana, jippiiii
Samma här. 
Tai siis mullahan on vieras olo itsessäni ja joka paikassa. En tunne oikein “kuuluvani” mihinkään. Mun kohdalla tää voi olla jotenkin pysyväkin mielentila. Ehkä. Kun tää on ollut aina ja jo ennen juomistakin. Olen siihen tottunut.
Hauskaa päivää ja voimia!
Plink Plink!
Kmiettin ja MM sekä muut ulkopuoliset!
Kertookohan Röllin omituisten otusten kerho meistä??
Mä kävin moikkaamassa omaa psyk.hoitajaa ja raskaiden asioiden lisäksi saatiin paljon aikaiseksi.
Ihan kesken kaiken yhden kyselyn ohessa tuli mieleen muisto kuinka lapsena näin pahoinpitelyn perhepiirissä jonka kuvittelin aiheuttaneeni.
En mitenkään ole ymmärtänyt sen merkitystä ennen kuin nyt kun aloitettiin kartoittamaan elämänvaiheita kokonaiskuvan saamiseksi. Tai jotain sinne päin!
Ehkä nyt on jo aikakin saada tätä sotkua sielussa selvitettyä.
Ja niin ettei kaikkea joudu kestämään yksin.
Tässä päivässä on ollut paljon hyvää. Sain kahdelta eri ihmiseltä palautetta ulkonäöstäni. Että olen freesimpi ja näytän pirteälle
Se merkitsee paljon.
Hyvää illanjatkoa kaikille
Omituisten otusten kerho!
Osa tosiaan päihteilee ja ajautuu hankaliin ihmissuhteisiin ja tilanteisiin rikkinäisyyttään. Mulla on joskus aika kova kiukku, että miten aikuinen katsoo oikeudekseen “pilata” lapsen psyykkisen kehityksen kaatamalla kaiken paskansa lapsen niskaan kykenemättä hakemaan ulkopuolista apua… Mutta meitä joku alkoholisti- tai mielisairasperheissä kasvaneita onnettomia on ihan hirveesti. Tietyssä iässä aina pitäs tapahtua tiettyjä asioita… ns psyykkiset kehitystehtävät, että kasvaa tasapainoiseksi… mutta minäpä olin isän tuskan likasanko + kaikki muu raskas. Ja vaikka lukis kaiken kaikesta ja tiedon tasolla tajuaa, mitä on tapahtunut ja miten on käynyt, niin se ei auta, siihen omaan tunne-elämään… Ja sitten taas tajuan, että myös isällä oli hirveä lapsuus ja sen äidillä jne jne.
Mutta yhtä kaikki raittius auttaa eteenpäin, samaten kuin juominen on pahentanut alkuperäistä ongelmaa. Sotkut sielussa alkaa pikkuhiljaa selvitä. Ikäkin tekee tehtävänsä. Hyvä, että saat keskusteluapua! Ehkä asiat sitten lakkaa kummittelemasta ja ne saa pakettiin ja mieleensä hyllylle, jossa ne toki on, mutta ei koko ajan “aktiivisina”.
Voimia päivääsi ja touhuihin Koheltajainen!
.
