Hautuumaat on täynnä korvaamattomia ihmisiä.
Mallun kaikuna täällä… Ota saikkua. SINÄ OLET TÄRKEÄ.
Olet Tähtis niin tyhjentävästi pohtinut tilannettasi, ettei mulla ole tähän hetkeen mitään sanottavaa. Mutta täällä ollaan, “koppijoukot”.
Koppijoukoissa myös! Ja jankkaan samaa kun nuo muut, jos susta tuntuu ettet jaksa olla duunissa, hae saikkua.
Sanottakoon tuohon saikkuun loppukevennykseksi että jopa Fidel Castro joutui antamaan periksi ja saikulle. Se sentään on hoitanut duuninsa sitä ennen viimeiset 47 vuotta 
Kiitos koppijoukoille 
Tähän saikkujuttuun pitää tietty sanoo, että MUTKU…
Vaikka toisaalta en jaksais yhtään, töissä ei kuitenkaan tuu murehdittua niin paljoo. Ei ehdi, ei pysty, kun asiakkaiden kanssa pitää kuitenkin olla läsnä. Pakko työntää oma retku taka-alalle edes hetkeksi kun kuuntelee jonkun toisen retkua.
Omani ilmoittautui. Ihan vaikuttaa että olisi illalla puhunut totta että ryhtyi nukkumaan. Ei se täysin sekopäissään kykenisi noin johdonmukainen olemaan, että sopivaan kellonaikaan kykenisi ilmoittamaan juuri heränneensä. Ei sillä olisi merkitystä. Ei mulla olisi merkitystä. Ehkä se oikeesti meni niin. Nyt sieltä koiranpentuna viestittelee, että saako hän tulla kotiin, kun olis ne viikonloppusuunnitelmatkin ja poikansa oottaa meitä hirveesti jne… On syyllisyydentunnoissaan ja haukkuu itseään. Mut mä olen niin kiltti ja ihana ja vaikka mitä. (ryömi, ryömi 
)
Totesin, että totta helvetissä sitä kotiin sopii tulla. Ihan pöhkö. 
Just nyt mä olen tyytyväinen että en aloittanut sitä hitonmoista nalkutusta, vaan esitin luottamusta, vaikka sitä ei ollut. JOS tää päättyy siihen että mies on VAAN dokannut yhden illan ja tilanne ei mene tämän pahemmaksi, mä olen tyytyväinen. Mutta mä uskon sitten kun näen. JOS näen. Kehotin lähtemään samantien kohti kotia.
Tähän selvennykseksi jollekulle joka ei ole meidän kuviosta täysin tietoinen, että aina tällaiset retkuilut ovat johtaneet siihen, että mies on syyllisyydentunnoissaan alkanut kiskoa piriä ja kaikkea muuta kaksin käsin. Että yhden illan känni olisi oikein tervetullut poikkeus perinteisiin.
Mutta paree olis kans olla kotona kun pääsen töistä, prkl! Musta voi kuoriutua vielä pirttihirmu tällä menolla.
Kyllä tähtis nyt yhden Castron päihittää tunnollisuudessa!
Paina, paina vaan, hullujenhuoneella saat sitten levähtää kun tulee totaalinen katkeaminen.
Tsemppiä, sisko. Mukana ollaan.
Joopa joo.
Ei taida kukaan yllättyä siitä, että retku loistaa poissaolollaan. Ei oo ilmoitellut mitään itsestään tuon edellisen kirjoitukseni jälkeen. Siis ei pihaustakaan. Jos eilen pysyttiin vielä alkoholissa, mitä suuresti edelleen epäilen, niin tänään on jo isketty tikkaa hihaan. Ja tästä mä olen aivan varma.
Ilmoitin hänelle, että ellei tule huomenna, lähden omien vanhempieni luokse maalle torstaina suoraan töistä koko viikonlopuksi. Meidän yhteinen suunnitelmahan oli mennä hänen sukulaistensa luokse, lähteä torstaina kun kotiudun töistä. Totesin myös, että on tervetullut kotiin koska vaan, selvinpäin.
Ei mulla ole hänelle nyt paljoa enempää sanottavaa.
Tässä menee mun rajani. En orjaile ja odottele, jos ei kerran ilmaannu vaikka sovitaan.
Huomenna mä meen ihan mielelläni töihin. Siellä on kivempi olla kuin kotona. Yksin.
Voi prkl.
En osaa muuta sanoa. Mukana olen, sen varmasti tiedätkin.
Vitjan vitjan vitja. Mä kirjotin tunnin ainakin tänne lullen olevani kirjautunut. Pohdintaa siitä, mikä on se ihmeellinen voima joka vie addiktia takaisin kun kaikki on ok ja pää selvä. Ehkä se sit oli ihan paskaa, eikä tarkoitettu tänne. Mietin sitä siltä kantilta että unohdettais ne lapsuudet, itsetunnot, stressit ym.
No kone ilmoitti et väärä koodi (en antanut ollenkaan) ja kun nykäisin takaisin, oli tekstiruutu tyhjä.
Joten Tähtis hengessä mukana. Pohditaan toisen kerran.
No voi vitja.
Mua oikein harmittaa että jäi almatsun pohdinnat toistaseks lukematta. Ois ollu näin aamutuimaan aika retvakkaa.
Tuli mieleen tosta Kultiksen yhdestä kommentista, että meidän retku kyllä myöntää olevansa addikti, huumeiden, lääkkeiden ja pelaamisen suhteen. Mutta alkoholistihan hän ei missään nimessä ole. Ei ei ei ei ei. Pois se hänestä. Muuten vaan tarvii syödä antabusta jotta pysyy edes viikon erossa siideristä. Ja heti kun ei ota niitä niin jos ihan pari ottais vaan… Sen verran ymmärtää, että jos myöntäisi olevansa, se tarkoittaisi sitä, ettei voisi enää juoda. Sehän ei passaa ollenkaan.
Ja tässä kävi siis mun tulkintani mukaan niin klassisesti, että se neljä siideriä ja antabusreaktio jäivät iloisesti muhimaan, ja kun minä poistuin paikalta, matka jatkui alkoholin jännittävään maailmaan. Jäi siis ryyppy päälle. Ja sen tietää mies itsekin, että jos on humalassa, tulee piri mieleen, ja se on sit menoa.
Meillä on menossa poikkeuksellinen käyttövaihe. Ei ruikutusta, ei kiukuttelua. Ei tosin myöskään käytön myöntämistä. Johtunee siitä, että minäkään en juuri reagoi, vaan oon suhteellisen viileän ja välinpitämättömän oloinen. Ja siltä tää oikeastaan tuntuukin. Tehköön mitä tekee, mä en jaksa nyt vaivautua siitä rähisemään. Kirjoitustyylistä ja käyttäytymisestä huomaa että käyttää, se riittää mulle vahvistukseksi.
Viime yönä laittoi viestin jossa ilmoitteli olevansa hengissä ja tulevansa tänään kotiin. Pohti tosin että tuleeko tästä mitään. En tiedä mitä tarkoitti, enkä viitsinyt alkaa nukkumiseni lomassa asiasta keskustelemaan. Kysyi voiko soittaa puolen tunnin kuluttua. Sanoin että käy, ja jatkoin unia. Puolisentoista tuntia myöhemmin laittoi viestin, että soitto vähän venähtää, mutta soittaa kumminkin. Joopa joo.
Venähti. Eli ei oo kuulunut. Toisaalta ihan hyvä, sain nukkua rauhassa. Ei taida miestä näkyä tänäänkään. Laitoin tuossa viestiä, että toivottavasti mitään ei oo sattunut ja muistutin asioiden hoidosta ja kotiin tulosta. Tänään.
Taas yksi harmaa aamu siis tässä elämässä.
Huomenta. Sä korvaamaton sitten vissiin töihin menit.
Alkoi jotenkin kummallisesti hymyilyttää, kun luin tota sun tekstiä, vaikka siinä ei toaiaan mitään naurun aihetta löytynyt. Hymy tuli siitä, kun taas kerran oli kuin olisin lukenut omaa tekstiäni niiltä ajoilta kun retku täällä majaili.
Se alituinen lupaaminen, että tulen tänään ajoissa, soitan viiden minuutin päästä, olen selvä, tulen kohta, soitan jos en ehdi… Ne oli niin varmoja käytön merkkejä, kun sitten ei mitään kuulunut. En voi sanoa, että retku muutenkaan olisi mikään neiti aika, mutta ei hän selvänä ollessaan myöhästy kolmea tuntia tapaamisesta tai unohda soittaa mulle yli kymmeneen tuntiin.
Mä en tiedä mitä sulle nyt keksis, kun ne orvokitkin pirut kuolla kupsahti. Se maalle lähtö oli hyvä ajatus, että et koko viikonloppua roiku kotona miettimässä. Vaikka kyllähän sä mietit siellä maallakin.
Minun retkuni on muuten käsitellyt terapiassa paljon sitä, että miten kestää se kun menee hyvin. Hänelle suuret romahdukset (muutkin kun retkahdukset) on tapahtuneet silloin kun elämässä on ilon aiheita ja onnellisuutta. Lisäksi silloin vielä mahdollisesti tapahtuu jotain oikein vahvasti positiivista vähän ennen. Hän on miettinyt, että miksi pää ei tunnu kestävän suurta onnea. Sitä sen enempää pohtimatta, koska ei ole herralle itselleenkään vielä selviö.
Mutta jos tätä miettii, niin jos jatkan hänen kanssaan, niin mun pitöisi raittiutta tukeakseni olla mahdollismman hankala ja v…mainen. Ei tuottane ongelmia…
Hei, hyvää työpäivää tähtityttö!
Samaistuin Mallun retkuun. Olen aina sanonut et mun kannattaa olla erityisen tarkkana, kun menee hyvin. Kyllä mä onnea kestän (nykyisin), mutta silti. Että kai sillä raunioilla istumisella tarkoitus on. Mun ystävä menee sinne nyt aamupäiväksi, joten voin valmistautua sitä metron käytävää varten. Toivottavasti siel on ihmisiä.
Tähtikselle ei voi paljon mitään sanoa, kyllä mä muistan vielä mille se tuntuu. Tietysti alkoholistina mulle tulee mieleen et hmmm, miksi se ei vetäise päätä täyteen. No, sen verran on ymmärrystä tullut et ei se taida kohtuukäyttäjääkään auttaa et on yhden illan seis.
Ja kyllä toi alkuosan kirjoitus muhun piti paikkansa jo juomaaikana. En mä suruihin, halusin pitää hauskaa. Hauskaa???
Ehkä se koko elämä oli niin iso suru, että oli vaan pakko juoda!
Tähtityttö: taitaa olla taivaanrannanmaalari tuo sun retkus. Kuulosti ihanilta ja jännittäviltä teidän pikakuherruskuukausi, jolloin suunnittelitte yhteistä tulevaisuutta suurine muutoksineen.
Ne semmoiset hetket antaa valtavasti voimaa ja substralia sinne toivon kukkaruukkuun. Niitten avulla kestää seuraavaan hyvään hetkeen.
Onko se sen arvoista, tiedät itse. Ja sitten olis aiheena ne rajat. Ai että, ne on kuin nyrkkeilykehässä, joustaa, joustaa…
Miten se sun 46-sivuinen sopimusluonnos? Miten hyvittää viikon retkahdus? (toivottavasti routa ajaa porsaan kotiin hyvissä ajoin, pelottaa vaan kun on toi viikonloppu tulossa. Siis mitä? Minäkö lasken päiviä! Nyt on KESKIVIIKKO ja olen jo sitä mieltä, että viikonloppu tulossa…)
Neljästä siideristä hyvitykseksi jalkahieronta, 15 min per pullo/tölkki/tuoppi.
Pleikkari pois kolmeksi päiväksi, se on oikeus joka pitää saavuttaa takaisin, kuten sun luottamus.
Ja joka piritripistä 200 egee sun tilille. Halpaa se on verrattuna siihen, mitä tekee itselleen. Jos kerran on varaa pilata terveytensä niin on varaa maksaa siitä.
(Deittasin kerran yhtä kaveria, joka oli sitä mieltä, että rahalla selviää kaikesta. Lopulta kyllästyin siihen ja otin rahat vastaan… Jos siitä tyypistä ei kerran muuta irti saanut 
ja näin ollen todistin sille, että kaikki naiset on vaan rahan perässä. Ilmaiseksi en kelvannut.)
Tosi raadollista. En tiedä mitä sanoa. Tarkoitus ei ole väkisin naurattaa, vaan yritän saada sut näkemään arvosi. Jokainen meistä on ostettavissa (en puhu pelkästään rahasta), kaikki asiat soviteltavissa. Koko yhteiskunta perustuu jonkin sortin kaupankäyntiin. 
Kylläpä rivien väliin huokuu oma mieliala tänään. Tänään mä vaan potkin, enkä tsemppaa ketään. Ettäs tiiätte.
Tämäkin osui kohdalle. Mulla on itselläni ollut suunnaton taito sabotoida pienikin hyvinmenokausi. Jos täällä on ollut niitä tarinoita jotka alkaa “seukkasin kerran yhen tyypin kanssa” niin se johtuu siitä, että mun tapa elää oli tapailuaddikmi. Ei sillä ollut seksin kanssa tekemistä, enkä mä omasta mielestäni oikeestaan edes seurustellut. Mutta jos jonkun kanssa rupesi menemään hyvin, niin panikoiduin.
Varsinkin se joka meni kosimaan. Säntäsin saman tien nurkkaan ja heittelin sitä vaikka millä mitä sattui suusta ulos tulemaan. No eipä näkynyt sen jälkeen kaveria 
taisi uskoa kerralla että olen sitoutumiskammoinen sekopää.
Eniten hullaannuin tyyppeihin, joille olin yhdentekevä. Siis samanlaisiin sitoutumiskammoisiin sekopäihin, tai jopa yhteen varattuun.
Joten nyt kun ei mene erityisen hyvin, olen tyytyväinen koska tätä ei tarvitse kummempaan kurjuuteen kiskoa.
almatsu, sun isäs varmaan tykkää kun me - tai minä - hyökätään sen kimppuun traumoinemme… 
Hyvä kultis!
Potki kunnolla, sellainen jatkuva pään silitys ei aina ole tarpeeksi herättämään meitä. Ja sitten me voidaan vastavuoroisesti jossain sopivassa tilanteessa tämäyttää pari nasevaa iskua sun ahteriin.
Elähä hättäile, mäkin toivottelin jo asiakkaille hyvää viikonloppua. Että näin meillä.
Nauroin ihan sikana näille sun korvausohjelmille. Kiitosta jälleen.
Taivaanrannanmaalari on retkuni, ja niin olen minäkin. Näkisittepä ne värit. Kuherrusta riittää.
Nyt herra on jälleen hirveissä morkkiksissa, ilmoitti että varmasti tulee nyt kotiin. Viikonlopuksi siis yhdessä landelle, JOS nyt nähdään. Parempi olis.
Ihmetteli, että mikä piip siinä on että oli niin hyvä olla ja sitten piti kumminkin tämmönen tempaus tehdä. Käytti sanaa tempaus. Musta se on hauska. Niin. Kai sitä oli sitten liian hyvä olla. Ettei ansaitse tätä. Nyt on taas helppo kurjistella, kun sotkee kaikki. Vaikkei siis VIELÄ ole sotkenut mitään. Jos ei tuu, niin sitten sotkee.
Pleikkaa oli jo viemässä kaniin, että saa röökiä ja junaliput. Mutta kun kuitit on kotona, niin ei onnistu. Sanoin, että tuu pummilla, mä maksan sit sakot jos tulee. Tai siis pidätän sossurahoistaan. Mä hallinnoin niitä. Perintäpäätös tehty 
Ehkä mäkin ryhdyn hankalaksi, niin ei käy jätkän elo liian ruusuiseksi. Ai niin, mutta sittenhän on PAKKO lähtee ainakin kaljalle, kun on niin v-mainen akka. Ja sehän tiedetään mitä siitä seuraa…
Katsotaan miten meille käy
Mua lähinnä huvittaa nyt tää kuvio.
Pakko lisätä havainto.
Se taitaa nyt olla meillä niin, että aamupäivällä on krapula ja morkkis ja halutaan tulla kotiin.
Puolenpäivän jälkeen otetaan pari tasoittavaa (tää on siis mun oletus) ja sitten unohtuvatkin jo suunnitelmat ja lupaukset.
Todennäköisesti kuulen miehestä seuraavan kerran joskus ensi yönä, jolloin koittaa ruikuttaa, että enkö nyt kumminkin vielä odottaisi huomiseen, kun hän sitten ihan varmasti tulee kotiin.
EN.
Miksi en?
Koska:
1.En jaksa huomenna itse lähteä töiden jälkeen ajamaan, joten tarvitsen ajokuntoisen miehen. Siksi on tultava tänään kotiin, että ehtii selvitä.
2. En luota siihen että hän tulee huomenna, jos ei tullut maanantaina, ei eilen, eikä tänäänkään. Miksi siis huominen olisi erilainen?
3. En orjaile. Retku retkuilkoon jos retkuiluttaa. Mun ei tarvitse odottaa koska se loppuu. Osaa tuo tulla kotiin jos haluaa.
Tähtityttö on oppinut uuden sanan!
EI.
Hyvä, hyvä. Tämä on se yksi niistä pienistä perusasioista, että sun tekemiset ei saa olla riippuvaisia jostakusta toisesta. Meitä on moneen junaan ja jotkut jää asemalle, sori vaan.
Niin tämä ei ollut vinoilua, vaan tsemppiä. Tää söpönen on sit sulle, kun löytyi…
Näitä juopporetku-taivaanrannanmaalari-taiteilijoita täällä aina välillä siteerataan. Olkoon niin, että ovat olleet ihmisinä sietämättömiä (tai ainakin niiden kanssa asuminen on ollut vaikeaa…) niin on niillä vaan helmiä.
[u]On sanoo: onko, onkohan?
Ja epäily masentaa maailman.
Ei sanoo: eikö, eiköhän?
Ja näemme vuorien siirtyvän.[/u]
Se oli siis Pispalan poikaa, Lauri Viitaa.
Ei ku se piti vetää kursiivilla…
(kaikkee mäkin teen, että saan seuraavan satasen rajan rikki)
Kiitos Kultis
En ottanut vinoiluna. Ihan tarkoituksella lihavoin sen tolleen, että itsekin näkisin ja osaisin sen sitten kanssa sanoa. Oon mä pari kertaa sen tehnyt tolle ennenkin… mut vaan pari. Mä oon tosi hyvä sanoon sille JUUU… ihan melkein mihin vaan. Mä oon niin helvetin helppo, ja se tietää sen. Siis hänen suhteensa, en muuten.
Kyllä mä silti oon enemmän eikö, eiköhän? linjalla. Kaikesta huolimatta.
Vaikka nyt mä vähän pihisen täällä kiukkua… 
Kohta pääsee asiakkaiden kanssa keilaamaan! HII haa.