näin kpA:ta siteeratakseni “voi viddy” miten mä sain noi lainaukset päinvastoin???
mä kualen 
!!!
Nää kaks on just meidän arkea. Saat Almatsu lainata tai oikeestaan ihan omaksi.
Hienoa Tähtis, mä olin ihan varma, että menet hakemaan miehen. Olin siis väärässä, mutta ylpeä susta 
. Ja kiva, että se retku vihdoin sai itsensä sinne asti kammettua.
No thanks, otan ihan ekektroniset versiot jotka saa kytkettyä pois päältä tarvittaessa. Ex tunki kuorsaamaan niin että se vastas tosi montaa ropelaattora. Jäppinen sanoi aina mulle, et mikset käännä mua toiselle kyljelle. Se oli sellanen yli 190 cm jättiläinen joka painoi silloin varmaan 120 kg nyt ehkä enemmän.
Ja tota huutoo kauppojen ulkopuolella ja kauppakeskuksissa kuuntelin ihan riittämiin. Ihan esimerkkinä, kun se asui siellä ulkomailla niin noin 70 km päässä sen kämpiltä oli ihan loistava ostoskeskus johon me tyttöjen kanssa aina haluttiin shoppailemaan. Se tunki väkisin mukaan ja huuteli kauppojen ovella ja jankkas jotain shortsien ostamisesta sille. JA SE ASUI SIELLÄ VAKITUISESTI ja me vaan vierailtiin. Viddy. Sitäpaitsi sille jouduin vielä sielläkin hankkimaan vaatteet kun kävin. Aina oli liian pienet ja sitten juoksin vaihtelemassa niita. huh kyllä on helppoo nykyisin. Tämä ostaa vaatteensakin itse. Sitäpaitsi se on normaalikokoinen, että sille nyt voi jotain viedä ihan vapaasta tahdosta.
Mä otan ton, missä on noi kaikki ja vieläpä v-mäinen anoppi. Mulla kun on ollut huono mäihä miesten suhteen, niin anopit mulla on olleet ihan kymppejä. Tai ainakin melkein. Eli mahtuisi tänne joku välillä päätään aukomaa, kun näiden entisten anoppien kanssa tulee niin pirun hyvin toimeen.
Uskokaa tai älkää, sitä ropelaattoriakin on jo ikävä…
Mä otan kans ton ‘viddyn’ käyttöön…
Mä varmaan tarviin kauppakeskusvalittimen, koska en ikinä ota vapaaehtoisesti äijää mukaan mihinkään kauppaan. Tai no, huonekaluliikkeissä saatetaan kierrellä… Varsinkin Ikea on hyvä, kun lapset saa tunniksi parkkiin… 
No mä taas tunnustan että Ikeassa toi mun mies ei kyllä ole parhaimmillaan. Menee ihan eri tahtia, ja liikkuu täysin väärillä osastoilla. Pitäis mennä yhtämatkaa että vois neuvotella. Joo Ikeassa se on huono.
Mun anopit on vaihdelleet. Sen ekan avoanopin kanssa olin joskus helisemässä kun meillä oli niin erilaiset näkemykset monista lasten kasvatukseen liittyvistä asioista. Esimerkki: hän oli sitä mieltä, että lapsen täytyy syödä kaikki mitä lautaselle laitetaan ja lisäsi sinne vielä salaa sapuskaa. Arvatkaa tapeltiinko siitä? Mä näin niin punaista. Mulle jo mun isö-isä sanoi, ettei IKINÄ ole pakko syödä lautasta tyhjäksi.
Yhden yön tämä anoppi vietti meillä. Heräsin aamulla pölynimurin hurinaan. Ja vaikka inhoon siivoomista, niin ajattelin, et mitä viddyy? Ryykäsin katsomaan. Siellä se imuroi. Oli jo siivonnut keittiön. Keittänyt mm. mun lusikat ym jossain pulverilitkussa. Korpee vieläkin vähän.
Tän ex miehen anoppiin pidän edelleen yhteyttä. Tosi jees. Ei ikinä puuttunut meidän asioihin. Ainut hullutus sillä oli, että luuli poikansa olevan mun ansiosta raitis. Siitä asiasta lähetteli mulle kirjeitä. Siis kiitos kirjeitä. Vähän noloa. Yritin kyllä selittää sille, että ihan itse on poikas raitistunut ja muuttunut. Kellään ei sellaista valtaa ole.
Nykyinen ok. Tavataan harvakseltaan. Siinä mielessä en ehkä ole mikään unelma miniä, kun hän on tällainen “tosinainen”, joka kokkaa, poimii, pakastaa jne. sitten kun jutellaan, niin mä sanon joo, no meillä syödään leipää yleensä. Joskus tehdään oikeeta ruokaa. Mutta vain joskus. Ja tuleva anoppi selittää kuinka tyrninmarjat on terveellisiä. Joo varmaan on, mutta mihin mä niitä tästä lähden poimimaan. Mutta sen olen päättänyt ajat sitten etten hänellekään ala esittämään mitään mitä en ole.
Siinä vähän anopeista. (mitähän ne kirjoittais miniöistä)
Kun tässä kerran anopeista, niin sanonpa sanasen… Anoppi on siis jo ihan ihailtavaan ikään päässyt, käy kertaalleen viikossa poikaystävän kanssa tanssaamassa eikä enää suostu kenenkään lainaa takaamaan eikä lapsia kasvattamaan.
Siis oikeesti ihana ihminen joka vetää rajoja.
No joo, mutta siis sumplittiin sen kanssa, että mies (poikansa siis) lähtee edustamaan sukulaissynttäreille. Mies oli vähän näreenä, kun siltä ei oltu etukäteen kysytty mitään.
Mutta hyvä että kävi, näki vähän sukua.
Mä muuten yllytin sitä lähtemään ‘kesäleskeytensä’ aikana kaverin kanssa terassille. Taka-ajatuksena oli herätellä huomaamaan, että miten niihin kavereihin on tullut pidettyä yhteyksiä, onko sillä enää ystäviä…
No ei ole terassille lähtenyt. Kaikki tuntuvat keksivän tekosyitä olla lähtemättä sen kanssa. 
Kultakalan anoppi on kun mun mummo. Se kyllä lapsia hoiteli, mutta sillä oli vaarin kuoleman jälkeen nuori miesystävä, jonka kanssa se kävi tanssimassa. Mummo oli noin 70 ja se mies 50. Sitten mummolla oli myös mies, joka oli “vanha herra, joka minua kuskaa”. Se ei koskaan puhunut siitä nimeltä, vaan aina “vanha herra, joka minua kuskaa”. Sen vanhan herran kanssa ne ajeli pitkin maakuntaa ja sitten jossain vaiheessa kysyin mummolta, että minkä ikäinen se vanha herra oikein on. Mummo siihen: Voi se on vähän yli 60.
Nyt mummo on vanhusten talossa ja oli aika masentunut jonkin aikaa, kun ei siellä ole miesystävää. Mä sitten heitin, että eikös ne aika monet ole pyörätuolissa, otat vaan ja kärräät kämppääsi. Mummo totesi, että tulee tappelu, jos lähtee noin vaan niitä kärräämään, kun naisia on niin paljon enemmän kun mieheä. Sanoi, että on vaatimustaso miesten suhteen laskenut, kuulema riittää, että käy itse vessassa. Mutta nyt on mummolla poikakaveri sieltä vanhustentalosta ja asiat taas ihan hyvällä mallilla. Mummo tunnusti pienessä maistissa, että ei he ole sängyssä oleet, mutta pussailevat kovasti.
Niin, pitäkää siis itsenne hyvässä kunnossa ja käyttäkää vaikka niitä miesten ryppyrasvoja, vanhainkodissa on niin vähän miehiä, että kilpailu on kovaa.
Ihana Mummo. Eikä se miesten ryppyrasva muuten paskempaa ollut. Tarkkailin naamaani eilen koko päivän. Taidan ehkä päätyä siihen, vaikka sainkin jo tuosta idean et kiertelisin tällä samalla verukkeella keräilemässä näytteitä läjän. Kätevää, eikä maksa mittää. Nuorena joskus kun oli vähän kiire jonnekin eikä kerinnyt himan kautta mennä, kävin ihan pokkana josssain kosmetiikka osastolla meikkaamassa testereillä ja vedin hajusteet perään. Hajut saatan vetäistä vieläkin jos olen unohtanut himassa laittaa. Itseasiassa voisin mä meikatakin jos tarve vaatii.
Anoppi… mikä se on? Juu, eli ei ole mulla anoppia, eikä appeakaan. Molemmat ovat kuolleet jo kauan ennen miehen ja mun tien risteämistä.
Koska mun edellinen, seitsemättä vuotta kestänyt suhde sisälsi anopin from hell (vieläkin nousee iho kananlihalle, oli se niin kylmä akka), niin nyt olen oikeastaan nauttinut tästä anopittomuudesta.
Mallu, ihana toi sun mummo. Vähän tuli oma äiti mieleen, hänkin on vähän vaille 70, ja hänellä on semmoinen “se yks” tai “tuo”-niminen miesystävä, joka on muutaman vuoden päälle 50. Pari kertaa olen ihan piruuttani huomattanut äiteelle, että miksi ei käytä tämän miehen nimeä hänestä puhuttaessa, mutta en oikeen saa selvää vastausta. No enivei, he ovat ihan ystäviä, auttavat toinen toisiaan, toinen vähän remppaa ja toinen tarvittaessa vaikka lyhentää housunpuntit. Hyvin on toiminut jo monen monta vuotta. (Pakko lisätä, oli niillä sillon aluks vähän jotain säpinää)
Saiskohan sieltä jonkun vaihdossa
Emmäätiiä. Välillä olen ihan kyllästynyt, välillä taas…
No. Eilen pohdin - siis kun olin heittänyt kaverin kotiin - hetken aikaa, että jos kääntyisinkin risteyksestä pohjoiseen ja kattos koska Jäämeri tulee vastaan.
Taivas näytti niin kauniilta ja valoistalta siellä päin, kahden aikaan yöllä…
En sitten lähtenyt.
Kultiksen pohdiskeluissakin on paljon samaa kuin mulla. Mutta olenkohan mä kuitenkin pahemmin kriisiytynyt. Sä olet päättänyt jatkaa, mä olen toinen koipi oven raossa mutta jossittelen edelleen. Kun on kuitenkin sitä hyvääkin. Mutta onko sitä tarpeeks. Eilen mietin, kun istuin miehen kyydissä, että pitää sitten luopua tästä paikasta auton etupenkilläkin. Kukahan tässä sen jälkeen istuu. Kyllä monenlaista suremista on, näitä pieniä asioita. Sellaisia joilla on sitä symbolista merkitystä.
Ymmärrän täysin.
Parisuhteeseen liittyy muutakin kuin kahden ihmisen välinen kemia. On koti, yhdessä hankitut tavarat, tapetti jonka on valinnut, autossa soitettava musiikki. Omat hellittelynimet. On kamalaa ajatella, että hän käyttäisi tiettyä äänensävyä puhetellessaan jotain toista.
Takapihan omenapuu. Se on mulle henk’koht voimavara. Se on kestänyt pidempään kuin minä ja jaksaa ilahduttaa keväisin kukilla ja syksyisin se ruokkii omenillaan.
Sen historia on osa omaani.
Kiitos näistä Kultakala ja Tytteli, yritän tehdä sen oman osuuteni, että tämä olis mun viimeinen kerta, (jos sitä vanhainkotia ei lasketa mukaan)jos nyt joku vuosikymmen vielä tässä molemmat hengissä selvitään.
Kultis, tässä on sun miehelle puuhalistaa:
Jos mielestäsi kauppareissut ovat tylsiä, tässä vinkkejä, joilla piristät ainakin omaa ostoksilla käyntiäsi:
-
Nappaa kondomipaketteja hyllystä ja heitä niitä sattumanvaraisesti ihmisten ostoskärryihin niin, etteivät he näe.
-
Asenna kaikki myytävät herätyskellot soimaan 10 minuutin välein.
-
Kaada appelsiinimehua lattialle niin, että vana kulkee vessan ovelle.
-
Mene vartijan luokse ja sano hänelle virallisella äänellä, että kodinkonepuolella taitaa olla “koodi 3”. Katso mitä tapahtuu.
-
Pystytä teltta urheiluosastolle ja sano ihmisille, että kutsut heidät sisään vain, jos he tuovat liinavaateosastolta tyynyjä mukanaan.
-
Jos joku kysyy sinulta, voiko teitä auttaa, ala itkemään ja huudahda: “Miksette te ihmiset voi jättää minua rauhaan?!”
-
Katso valvontakameraan ja käytä sitä peilinä samalla kun kaivat nenääsi.
-
Hiippaile käytävillä vilkuillen epäluuloisena ympärillesi ja hyräile samalla Mahdottoman tehtävän tunnusmusiikkia.
-
Samalla kun tutkit aseita metsästysosastolla, kysy myyjältä millä osastolla masennuslääkkeet ovat.
-
Piiloudu vaatehyllyjen taakse, ja kun ihmiset hypistelevät vaatteita, kuiskaa: “Osta minut, osta minut…”
-
Kun kovaäänisistä alkaa kuulua mainoksia tai kuulutuksia, jähmety paikallesi ja kirkaise: “Ei! Ei! Kuulen taas niitä ääniä!”
-
Mene sovituskoppiin ja huuda kovalla äänellä: “Hei! Täällä ei ole vessapaperia!”
Tää on mun suosikki.
Kotona ollaan.
Täälläkin oli jo niin paljon hauskaa lueskeltavaa, että en millään kerkee käymään kaikkia ketjuja läpi.
Mutta siis hengissä ollaan, molemmat, edelleen.
Perjantai oli ihan perseestä. Mä ajoin koko helvetin viis tuntia ja risat, jätkä nukku ja jos oli hereillä niin synkisteli morkkiksissaan ja ruikutti. Siitähän sitten lopullinen ilo irtosi, kun perille päästyä olisi kaupasta halunnut siideriä periaatteella: mitäs se enää tässä konkurssissa mitään tekee. Mä totesin, että senku ostat, mä lähen sit himaan. “No ei sitten”. Loppuilta menikin nukkuessa. Ei myöntänyt olevansa mulle vihainen. Mutta vielä koskaan en ole kokenut oloani niin yksinäiseksi kuin sinä yönä. Jotenkin kauhunsekaisin tuntein ajattelin, että mistään ei koskaan tuu mitään, ja nyt mahdollisuudet hoitoonpääsyynkin on varmasti huonommat kuin ennen, kun on kuntalaisuus vaihtunut. Hirveä kauhupaniikki iski siinä.
Nukkui oikeastaan koko lauantainkin, mutta mun olo kyllä parani. Poikansa ei siis kauheasti meidän kanssa ollut, mistä edelleen syyllistelee itseään. Päästiin sentään käymään saunassa. Paljon tuli nukuttua minunkin. Ja hyttyset sai osansa.
Olo kohtalaisen ok tällä hetkellä. Mies mietiskelee lääkitystilannettaan keittiössä ja kohta pitäis mennä tutustumaan uuden kotikaupungin terveyskeskuksen sijaintiin. Huomenna alkaa virastorumba. Toivottavasti pää kestää. Pyytää mua uskomaan itseensä ja haluunsa olla raittiina. Kyllähän mä siihen uskon. Käytännön toteutuksen kanssa vaan on hiukan epäilyksiä.
Anopeista ja appiukoista vielä
Miehen faija tunkee mulle aina rahaa ja kiittää kaikesta “tekemästäni työstä”. Ei oikein kai osaa pukea muulla tavoin sanoiksi. Tänään halasi. Sellainen kuusikymppinen iso miehenjörrikkä. Sitä tyyppiä, ettei oikein osaa tunteitaan ilmaista. Outoa.
Jep, jep jep, sä olet Tähtityttö tukevasti turvapuomin takana vuoristoradallas. Vuoristoradassa? Voi tätä kielioppia!
Mitä se sitten odotti? Ai niin, kun sille(kään) alkoholi ei ole ongelma.
Minäkin paras puhumaan. Näistä kaukaisuuksista katson miestäni ja näen kunnon miehen. Onhan sillä heikkoutensa, mutta se on varsin vakaa persoona, on osannut hoitaa asiansa ja jos se on vähän kylmä ihminen, niin kännissä sekin helpottaa. Paitsi että silloin kylmenen minä, joten keskimääräisesti suhteemme on tasalämpöinen…
Viddü mitä ajatuksia. Onneksi arki ja todellisuus on ihan parin unen päässä.